Lutherin kirkkopostilla, Painettu Helsingissä Weilin ja Göös'in osakeyhtiön kirjapainossa, 1885. Saarna numero 29.
Pitkänä Perjantaina.
Evank. Luukk. 23: 32-43.
Puhe
Kristuksen pyhän kärsimisen tutkinnosta Pitkänä perjantaina, kirjoitettu vuonna 1521.
1. Ensiksi tutkivat moniaat Kristuksen kärsimistä niin, että vihastuvat Judalaisiin, veisaavat ja haukkuvat Judasparkaa, luullen sillä kylliksi tehneensä; juurikuin heidän tapansa on valittaa muista ihmisistä, ja kirota ja parjata vastustajoitansa. Tämmöistä totta et kutsune Kristuksen kärsimisen, vaan Judaksen ja Judalaisten pahuuden tutkimiseksi.
2. Toiseksi ovat moniaat puhuneet siitä monenkaltaisesta hyödystä ja hedelmästä, joka syntyisi Kristuksen kärsimisen tutkinnosta. Tämän vuoksi kulkee muuan Albertolle omistettu lause yhteisenä huhuna, että muka olisi parempi kerran, vaikka lentämälläkin, ajatella Kristuksen kärsimistä, kuin koko vuoden paastota ja joka päivä lukea läpi yhden Psaltarin, y. m. Tätä he sokiasti noudattavat ja tällä juuri tyhjäksi tekevät Kristuksen kärsimisen oikian hedelmän; sillä he etsivät tässä omaansa, sentähden puuhailevat kuvilla ja kirjaisilla ja risteillä; vieläpä joutuvat muutamat niin pois suunnalta, että luulevat tällä varjelevan itsensä vedeltä, raudalta, tulelta ja kaikellaiselta vahingolta. Ja näin on muka Kristuksen kärsiminen, vastoin laatuansa ja luontoansa, heissä vaikuttava vapautta kärsimisestä!
3. Kolmanneksi säälivät he Kristusta, surkuttelevat ja itkevät häntä viattomaksi ihmiseksi, vaimoin tavalla, jotka seurasivat Kristusta Jerusalemista ja saivat häneltä nuhteita (ja neuvon) itkemään itsiänsä ja lapsiansa. Samallaisia ovat ne, jotka avaralta puhua laveroivat Kristuksen kärsimisestä ja hyvästi-jätöstä Bethaniassa, ja neitsy Marian kivusta; eivätkä pidemmälle pääse. Siitä tulee, että tämä kärsimisen selitys vetää niin pitkälle, tiesi Jumala, lieneekö enemmän mietitty nukuttamaan, vai herättämään (kansaa).
4. Neljänneksi. Ne oikein tutkivat Kristuksen kärsimistä, jotka sitä niin katsovat, että sydämellisesti siitä peljästyvät ja heidän omatuntonsa ikäänkuin vaipuu epäilykseen. Tämä peljästys tulkoon siitä, että tarkkaat sitä Jumalan ankaraa vihaa ja muuttumatointa kiivautta syntiä ja syntisiä vastaan, ettei edes omaa, ainoaa, kaikkein rakkahinta Poikaansakaan tahtonut päästää synnin velasta, ellei tehnyt tämmöistä kovaa maksoa, niinkuin hän Esaian 53: 8 sanoo: hän rangaistiin minun kansani pahain tekoin tähden. Miten sitte syntisen käynee, kuin tämä rakkahin lapsi näin rangaistiin? Lienee tuo sanomatoin ja käsittämätöin kiivaus, jota näin suuri, mittaamatoin persona käypi kohden, ja sentähden kärsii ja kuolee; ja oikein syvälle tutkiessas Jumalan Pojan, Isän ijankaikkisen Viisauden itse kärsivän, totta tästä peljästynet, ja jota enemmän sitä syvemmin.
5. Viidenneksi. että syvästi ajattelet itsekses, etkä ensinkään epäile olevas se, joka näin Kristusta rääkkää: sillä sinun syntis totta sen tekivät. Näin löi ja peljätti p. Pietari, ikäänkuin ukkoisen jyrinä Judalaisia, Ap. Tek. 2: 36, 37 sanoen heille kaikille yhteisesti: te hänen ristiin naulitsitte; niin että kolme tuhatta sinä päivänä pelästyi ja sanoi hädissään apostoleille: miehet, rakkaat veljet, mitä on meidän nyt tehtävänä? Sentähden, nähdessäs naulain tunkevan Kristuksen kätten läpi, usko varmaan niitten olevan sinun töitäs. Nähdessäs hänen orjantappurakruununsa, usko sen olevan sinun pahat ajatukses y. m.
6. Kuudenneksi. Katso nyt, missä yksi orjantappura pistää Kristusta, siinä pitäisi enemmän kuin sata tuhatta orjantappuraa pistämän sinua, jopa, niitten pitäisi ijankaikkisesti samoin, vieläpä pahemmin sinua pistämän. Missä yksi naula tunkee Kristuksen kätten ja jalkain läpi, siinä pitäisi sinun ijankaikkisesti kärsiä samoja ja pahempiakin nauloja; niinkuin totisesti niitten käypikin, jotka antavat Kristuksen kärsimisen mennä hukkaan itsessänsä. Sillä tämä vihan peili, Kristus, ei totta valhettele eikä leikkiä laske, (vaan) mitä hän osoittaa, se on ylönpalttisesti toden totta.
7. Seitsemänneksi. Semmoisen peljästyksen otti p. Bernhardus siitä, että sanoi: "minä luulin olevani turvattuna, enkä tiennyt mitään siitä ijankaikkisesta tuomiosta, mikä taivaassa oli julistettu minusta, siksi kuin näin Jumalan ainoan Pojan armahtaneen minua, astuneen siahani ja antauneen puolestani tämän tuomion alaiseksi. Voi nyt, ei käy minun enää leikitellä ja olla surutoinna, koska tämmöinen toden tosi siitä seuraa!" Senpätähden sanoo Kristus vaimoille, Luukk. 23: 28: älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itsiänne ja lapsianne; ja tuopi v. 31 syyksi; sillä jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu? Ikäänkuin sanoisi: oppikaat minun piinastani teidän omat ansionne, ja miten teidän kävisi. Sillä tässä käy toteen, että penikkaa lyödään suuren koiran pelvoksi. Niin sanoi profetakin: "kaikki sukukunnat maan päällä valittavat itsiänsä hänen tähtensä" (Zak. 12: 10. Ilm. kirj. 1: 7.) Ei hän sano: he valittavat häntä; vaan: "itsiänsä hänen tähtensä." Niin peljästyivät nekin (Judalaiset), Ap. Tek. 2: 37, että sanoivat apostoleille: miehet, rakkaat veljet, mitä meidän on tehtävänä? Samoin veisaa seurakuntammekin: Ken muistella, kanss' katsella, Näit' ilman itkut' taitaa; Sill' Jumalan Pojan näin Syntimm' sairaaks' saattaa. (S. V. K. N:o 150: v. 4).
8. Kahdeksanneksi. Tässä varsin hyvin harjoittakaamme itsiämme; sillä Kristuksen kärsimisen hyödytys on juuri aivan siihen pantu, että ihminen tulisi itsensä tuntemiseen ja peljästyisi itseänsä ja musertuisi. Sillä jollei ihminen tähän pääse, ei hyödytäkään häntä Kristuksen kärsiminen oikein. Sillä Kristuksen kärsimisen omituinen, luonnollinen vaikutus on, että tekee ihmisen hänen kaltaiseksensa; niin että samoinkuin Kristus ruumiin ja sielun puolesta meidän synneissämme surkiasti rääkätään, samoin olemme mekin hänen tavallaan synneissämme rääkättäviä omassa tunnossamme. Tässä ei kysytä pitkiä puheita synnistä, vaan syvää mietintää ja synnin suurena pitämistä. Esimerkiksi: jos pahanteki[j]ä tuomittaisiin sentähden, että tappoi jonkun ruhtinaan tahi kuninkaan lapsen, ja sinä olisit surutoinna, laulaisit ja soittaisit, ikäänkuin olisit aivan syytöin, siksi kuin sinua hirmuisesti hätyytettäisiin ja sinä todistettaisiin yllyttäneen pahanteki[j]ää tähän työhön; katso, silloin kävisi sinusta mailma liian ahtaaksi, varsinkin jos omatuntos samassa huutaisi sinua vastaan. Kuinka paljoa ahtaammalle sinä joutunet, tutkiessas Kristuksen kärsimistä. Sillä pahantekijät Judalaiset, vaikka Jumala on heitä tuominnut ja ajanut maanpakolaisuuteen, ovat kuitenkin olleet sinun syntis palveli[j]oina, ja sinä olet totisesti se, joka, niinkuin sanottiin, synneilläs tapoit ja ristiinnaulitsit Jumalan Pojan.
9. Yhdeksänneksi. Joka itsensä tuntee niin kovaksi ja kuivaksi, ettei Kristuksen kärsiminen häntä tällä tavalla säikäytä ja saata itsensä tuntoon, se syystä peljätköön itseänsä. Sillä ei se muuksi muutu: sinun on tuleminen Kristuksen kuvan ja kärsimisen kaltaiseksi, joko tässä elämässä taikka helvetissä. Ainakin olet sinä kuolinvuoteellas joutuva pelkoihin ja vapiseva, tärisevä ja tunteva kaiken, minkä Kristus ristin puussa kärsi. Nythän on kauhia tätä odottaa kuolinvuoteella; sentähden rukoile Jumalaa, että hän sulaisi sydämmes ja herättäisi sinua itse hyväkses muistelemaan Kristuksen kärsimistä. Sillä ei ole mahdollista, että me itse saatamme perin pohjin tutkia Kristuksen kärsimistä, jollei itse Jumala sitä paina sydämmeemme. Eikä olekkaan tämä tutkinto eikä mikään muu oppi sentähden sinulle annettu, että itsestäs rohkiasti ryhtyisit sitä harjoittamaan; vaan että ennen etsisit ja anoisit Jumalan armoa, voimaan hänen armollansa etkä itsestäs tätä aikoihin saamaan. Sillä tämä on ollut syynä, etteivät edellä mainitut oikein opeta Kristuksen kärsimistä, sillä ei he siihen avuksensa huuda Jumalaa, vaan omasta voimastaan miettivät tähän omia keinojansa ja käyttävät tätä aivan inhimillisesti ja ilman hyödytystä.
10. Kymmenenneksi. Joka näin päivän, tiiman, jopa neljänneksenkin tiimaa tutkii Kristuksen kärsimistä, hänestä me suoraan sanomme, että hän paremmin tässä tekee, kuin jos koko vuoden paastoo, joka päivä rukoilee yhden psaltarin, tahi sata kertaa lukee Kristuksen kärsimisen historian. Sillä tämmöinen tutkinto muuttaa todella ja aivan likisesti ihmisen, juurikuin kastekkin vastauudesta synnyttää. Tässä tekee Kristuksen kärsiminen oikian, luonnollisen, jalon vaikutuksensa, surmaa vanhan Adamin, poistaa kaiken himon, ilon ja luottamuksen luontokappaleihin, samoinkuin Kristus oli kaikkein, vieläpä Jumalankin ylenantama.
11. Yhdenneksitoista. Koska ei tämmöinen vaikutus ole omassa vallassamme, niin tapahtuu, että välistä sitä anomme, emmekä kuitenkaan kohta sitä saa; älkäämme kuitenkaan epäilkö, älkäämmekä herjetkö anomasta. Toisinaan tulee tämä silloin kuin emme siitä rukoilekkaan, miten Jumala sen silloin parhaaksi tietää ja tahtoo, sillä se on luonnostaan vapaata ja sitomatointa: silloin käypi ihminen murheelliseksi, eikä kelpaa itsellensä missään elämässään, ja lienee kyllä niinkin, ettei hän ollenkaan tiedä Kristuksen kärsimisen tämmöistä hänessä vaikuttavan, jot'ei hän ehkä ajattele, juurikuin toiset kyllä tutkivat Kristuksen kärsimistä, mutta eivät kuitenkaan pääse itsensä tuntoon. Näissä on Kristuksen kärsiminen salainen ja totinen, heissä varjollinen, petollinen. Ja tällä tavalla kääntää Jumala usein asian niin, että ne ei tutki Kristuksen kärsimistä, jotka sitä tutkivat.
Toinen osa.
Lohdutus, joka tulee Kristuksen kärsimisestä.
12. Kahdenneksitoista. Tähän saakka olemme olleet piina-viikossa ja oikein viettäneet Pitkää-perjantaita: nyt tullaan Pääsiäispäivään ja Kristuksen ylösnousemiseen. Koska ihminen näin huomaitsee syntinsä ja kaiketi peljästyy itsessään, silloin varokoon, ettei synnit sikseen jäisi omaan tuntoon, josta varmaan seuraisi sula epäilys; vaan samoin kuin synnin tunto on vuotanut Kristuksesta, samoin heitettäköön ne nyt taasen hänen päällensä ja omatunto kirvoitettakoon.
13. Varo sentähden niin tekemästä, kuin nuo nurjat ihmiset, jotka synneillänsä purevat ja kalvaavat itsiään sydämmissänsä, ja pyytävät hyvillä töillä ja sovinnolla sinne ja tänne juosta, elikkä kilvoitella itsiänsä niistä irti aneella, päästäksensä synnistä; joka on mahdotointa, ja on tämmöinen väärä uskallus sovintoihin ja pyhiin matkustuksiin jo, paha kyllä, sangen lavialle levennyt.
14. Kolmanneksitoista. Mutta silloin heität sinä syntis pois päältäs Kristuksen päälle, kuin kiintiästi uskot hänen haavansa ja kärsimisensä omiksi synneikses, niin että hän niitä kantaa ja niistä maksaa, juurikuin Esaia 53: 6 sanoo: Herra heitti kaikki meidän vääryytemme hänen päällensä, ja p. Pietari 1 Epist. 2: 24: hän uhrasi meidän syntimme omassa ruumiissansa ristinpuussa; p. Paavali 2 Kor. 5: 21: hän on sen, joka ei mitään synnistä tiennyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä Jumalan vanhurskaudeksi tulisimme.
15. Tähän ja tällaisiin lauseihin turvaa koko painollas, sitä enemmin mitä kovemmasti omatuntos sinua rääkkää. Sillä jollet tätä tee, vaan luulet katumuksellas ja omalla sovinnollas rauhoittavan itses, et pääse sinä totta ikään rauhaan, ja sinun täytyy lopuksi kuitenkin epäillä. Sillä meidän syntimme, jos me niitä niillä ottelemme omassa tunnossamme ja jätämme ne meissä pysymään, katsellen niitä sydämmessämme, silloin ovat ne meille liian väkeviä ja elävät ijankaikkisesti. Mutta kuin näemme niitten makaavan Kristuksen päällä, ja hänen ne voittaneen ylösnousemisellansa, ja me uskomme tämän urhoollisesti, silloin ne totta kuolevat ja raukeevat; sillä Kristuksen päälle ne eivät saattaneet jäädä, ne ovat nieltyinä hänen ylösnousemisessansa, etkä sinä enää näe mitään haavoja etkä kipuja hänessä, se on, mitään merkkiäkään syntiin. Sentähden sanoo p. Paavali Rom. 4: 25: Kristus on meidän synteimme tähden annettu ulos, ja meidän vanhurskauttamisemme tähden herätetty kuolleista, se on: kärsimisessään ilmoittaa hän meille syntimme ja tappaa ne niinmuodoin; mutta ylösnousemisellansa vanhurskauttaa ja kirvoittaa hän meidän kaikista synneistä, jos vain sen uskomme.
16. Neljänneksitoista. Jollet voi tätä uskoa, niin rukoile siitä Jumalaa, kuten edellä sanoimme. Sillä tämä asia onkin yksistänsä Jumalan kädessä, eikä anneta aina samalla tavalla, vaan välistä julkisesti, välistä salaisesti, niinkuin (§ 11) kärsimisen kohdassa sanottiin. Mutta tähän saatat sinä kehoittaa itseäs ensiksi niin, ettet enää katso Kristuksen kärsimistä; sillä se on jo sinussa tehnyt tehtävänsä ja sinun peljättänyt; vaan tunget läpi tarkkaamaan hänen ystävällistä sydäntänsä, kuinka täynnä se on rakkautta sinua kohtaan, joka hänen pakoittaa niin raskaasti kantamaan sinun omaatuntoas ja syntejäs. Tällä tavalla muuttuu sydämmes rakkaaksi häntä kohtaan ja uskon turvallisuus vahvistuu.
17. Sitten astu vielä Kristuksen sydämmen kautta Jumalan sydämmeen, ja huomaa, kuinka ei Kristus olisi saattanut sinulle osoittaa tätä rakkautta, jollei Jumala sitä tahtonut ijankaikkisessa rakkaudessaan, jolle Kristus on kuuliainen rakkaudellansa sinua kohtaan. Silloin huomaat Jumalan hyvän Isänsydämmen, ja joudut, niinkuin Kristus sanoo, näin vedetyksi Kristuksen kautta Isän tykö; silloin ymmärrät sinä Kristuksen sanat Joh. 3: 16: niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, y. m. Tämä on sitten oikein Jumalaa tuta, kuin et häntä käsitä hänen voimassaan etkä viisaudessaan, jotka peljättäviä ovat, vaan hänen hyvyydessään ja rakkaudessaan; silloin vasta voipi usko ja luottamus kestää ja ihminen on totisesti näin vastauudesta syntynyt Jumalasta.
18. Viidenneksitoista. Koska sydämmes on näin Kristuksessa vahvistunut, ja sinä nyt olet synnille suuttunut rakkaudesta etkä rangaistuksen pelvosta; niin olkoon myös Kristuksen kärsiminen tästä lähin koko elämäs esimerkkinä, ja tutki sitä nyt aivan toisella tavalla: sillä tähän saakka olemme sitä tutkineet, kuin olisi se meissä vaikuttava sakramentti ja me itse sen vaikutusten alaisia; nyt tutkimme sitä niin, että me itsekkin vaikutamme, nimittäin näin:
19. Koska joku paha päivä tahi tauti sinua rasittaa, niin ajattele, kuinka vähää tämä on Kristuksen orjantappurakruunun ja naulain rinnalla. Koska sinun täytyy tehdä tahi jättää jotakin, joka on mieltäs vastaan, niin ajattele, kuinka Kristus oli sidottu ja vietiin paikasta paikkaan vangittuna. Jos ylpeys sinua kiusaa, niin huomaa, kuinka Herras on syljetty ja ylenkatsottu rosvoin keskellä. Jos sinussa syttyy haureus ja himo, niin muista, kuinka kauhiasti Kristuksen pyhä ruumis on suomittu, läpi lävistetty ja piesty. Jos sinua viha ja kateus tahi kostonpyyntö kiusaa, niin muista, kuinka Kristus monilla kyynelillä ja huudolla on rukoillut sinun ja kaikkein vihollistensa puolesta, kussa hän kuitenkin olisi suuremmalla oikeudella saattanut kostaa. Jos vaiva tahi muu ruumiillinen tahi hengellinen kurjuus murehuttaa sinua, niin rohkaise sydäntäs ja sano: voi miksenkä sitte minäkään kärsisi vähäistä vaivaa, koska minun Herrani yrttitarhassa ahdistuksessa ja murheessa hikoilee verta! Laiska, häpeemätöin palveliahan tuo olisi, joka tahtoisi virua vuoteella, koska hänen Herransa täytyy kilvoitella kuoleman hädässä!
20. Katso, näin saatat sinä Kristuksen kanssa löytää voimaa ja virvoitusta vastoin kaikkia syntejä ja paheita. Ja tämä on Kristuksen kärsimisen oikia tutkinto, nämät hänen kärsimisensä oikieat hedelmät. Ja joka tässä näin harjoittaa itseänsä, se tekee paremmin, kuin jos kuulisi kaikki ahtisaarnat, taikka lukisi kaikki messut. Niitä nimitetäänkin oikeiksi kristityiksi, jotka näin sovittavat Kristuksen elämän ja nimen omaan elämäänsä p. Paavalin lauseen mukaan Gal. 5: 24: jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa himoin ja haluin kanssa.
21. Sillä Kristuksen kärsiminen ei ole pidettävä puheessa ja varjo-menossa, vaan elämässä ja totuudessa. Näin kehoittaa p. Paavali meitä Hebr. 12: 3: muistakaat häntä, joka on syntisiltä kärsinyt senkaltaisen vastahakoisuuden itseänsä vastaan, ettette väsyisi mielessänne ja lakkaisi; ja p. Pietari 1 Epist. 4: 1: että siis Kristus lihassa meidän edestämme on kärsinyt, niin tekin varustakaat itsiänne sillä mielellä. Mutta tämmöinen tutkinto on harjoituksesta jäänyt ja harventunut, jota kuitenkin p. Paavalin ja Pietarin epistolat ovat täynnä. Me olemme muuttaneet elämän varjoksi ja muistelemme Kristuksen kärsimistä ainoastansa kuvattuna kirjaisiin ja seiniin. (Amen.)