N:o 70                                       1 RUKOUSPÄIVÄNÄ 1857

Lukekaat meidän Herran Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys teidän autuudeksenne. 2. Piet. 3: 15

Tässä paikassa kirjoittaa apostoli Pietari kristityille, että heidän pitää lukeman meidän Herran Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyyden heidän autuudeksensa, koska hän on niin pitkämielinen ollut, ettei hän ole rankaissut heitä heidän ansionsa jälkeen. Ei ainoastansa silloin, koska he vielä pakanat olit, on Kristus ollut niin pitkämielinen, että hän on odottanut heidän parannustansa, mutta myös jälkeen, koska he tulit kristityksi ja Jumalan lapseksi, on se armollinen Vapahtaja ollut niin pitkämielinen, että hän on antanut heidän elää, vaikka he niin monessa paikassa huikentelevaiset ovat.

Tämän pitkämielisyyden pitäisit kristityt lukeman autuudeksi, koska he näkevät ja tuntevat, kuinka pitkämielinen Jeesus Kristus on, ettei hän rankaise heitä ansion jälkeen. Jos nimittäin Herra tuomitsis kristityt ansion jälkeen, niin ei yksikään sielu tulis autuaaksi. Sen tuntevat kaikki kristityt, jotka ovat valvomassa, he tuntevat, kuinka paljon syntiä ja pahuutta heissä on. He tuntevat, että jos ei Kristus olis niin armollinen ja pitkämielinen, olisit he jo aikaa hukkuneet ijankaikkisesti, mutta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyyden tähden, ovat he saaneet nautita sen suuren armon, että he ovat tulleet tuntemaan, mitä armo on, jos he jaksaisit niin valvoa ja kilvoitella heidän kalliimmassa uskossansa, ettei maailma, perkele ja oma liha ryöstäis heidän uskonsa ja ahdistais heitä pois Kristuksesta, niin kuin muutamat ovat jo langenneet epäuskoon ja epäilykseen, jonka kautta vihollinen on saanut heitä pyörtämään maailmaan ja maailman kautta kadotukseen.

Omavanhurskaus on väsyttänyt monta ja ahdistanut pois Kristuksesta, vaikka nyt nähtävä on, että kaikki, jotka pakenevat maailmaan, ne maailman murheen tähden vajoavat helvettiin, ja täytyvät viimein tuomita itsensä, ettei ole toivoa monen paremmasta elämästä. Lukekaat nyt meidän Herran Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys autuudeksi, joka on antanut teidän elää siihen päivään asti, että tämä valkeus tuli maailmaan, jonka kautta moni on tullut tuntemaan viheliäisyytensä ja onnettomuutensa, ja moni on myös tämän ylösvalaistuksen kautta havainnut, mistä tie menee taivaaseen, ja on häätynyt ruveta huutamaan niin korkealla äänellä, että ääni on kuulunut taivaaseen. Ja moni katuvainen on saanut vastauksen, niinkuin se katuvainen ryöväri ristin päällä. Ja moni on saanut kuolemassa ilolla ja suurella uskon vapaudella lähteä pois maailmasta.

Se on tapahtunut niille, jotka ovat lukeneet meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyyden autuudeksi, koska hän on niin armollinen ja pitkämielinen ollut, että hän on säästänyt meitä raukkoja siihen asti, että valkeus on koittanut ylhäältä, eikä ole antanut kaikki kuolla heidän sokeudessansa, mutta on antanut muutampia sieluja huomaita missä he olit. Tämä on tosin ollut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys, jonka Pietari on käskenyt kristittyin lukea autuudeksi.

Jos nyt entiset juomarit ajattelisit, kuinka onnettomat he olisit olleet, jos Jumala olis sallinut heidän juosta päätänsä myöten kadotukseen. Jos entiset huorat ja varkaat ajattelisit, mihinkä he olisit joutuneet, jos Jumala ei olis herättänyt heitä ylös synnin unesta ja ottanut heitä kiinni synnin juoksussa, niin olis siinä jo syytä lukea Jumalan pitkämielisyyden autuudeksi, koska hän on ollut niin pitkämielinen ja niin kärsiväinen heidän kanssansa, ettei hän ole paiskannut heitä helvettiin sokeudessansa. Jos he katselisit, kuinka pitkämielinen Jumala on ollut, joka on heitä säästänyt siihen asti, että sokean raukan silmät avattiin, ja aina siihen päivään asti, että he sait nähdä, mistä tie menee taivaaseen, niin olis kyllä syytä lukea tämän Jumalan pitkämielisyyden autuudeksi.

Se on tällä lailla ymmärrettävä: että kuin Jumala on säästänyt jumalattomia siihen päivään, että hän on saanut heitä seisahtamaan synnin juoksussa ja pyörtämään kadotuksen tieltä, niin se pitkämielisyys on tapahtunut heille autuudeksi, nimittäin niille, jotka ovat sen armon vastaan ottaneet. Mutta niille Jumalan pitkämielisyys on tullut kadotukseksi, jotka ovat Jumalan pitkämielisyyden rikkautta ylönkatsoneet. Koska siis pyhä Pietari kirjoittaa kristityille: "Lukekaat meidän Herran Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys autuudeksenne," niin se on ilman epäilemättä hänen tarkoituksensa, että kristityt pitäisit muistaman, kuinka pitkämielinen ja kärsiväinen Jumala on, joka on odottanut heidän katumustansa, jos he tuntisit, kuinka suuri armo tämä on, ettei ole Jumala sallinut heidän mennä sokeudessansa ijankaikkisuuteen.

Lukekaat nyt tämä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys autuudeksenne, ja muistakaat, kuinka onnettomasti olis käynyt, jos Jumala olis teitä ansion jälkeen paiskannut helvettiin, koska te vielä hänen vihollisensa olitte. Mutta älkäät vetäkö tätä Jumalan armoa haureuteen eli keveämielisyyteen, ja älkäät antako maailman murheen rasittaa teidän sydämiänne, ja sotikaat kaikella voimalla perkelettä vastaan. Olkaat varustetut vanhurskauden sota-aseilla, uskon kilvellä, ja autuuden rautalakilla ja hengen miekalla. Sillä nyt on semmoinen aika, että jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin. Ei olekaan enää niin monta sielua, jotka jaksavat uskoa, että Jumalan Poika pian tulee noutamaan omiansa pois tästä surun laaksosta.

Lukekaat nyt meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys autuudeksenne, ja rukoilkaat, että se suuri ristin kantaja, joka ei ole säästänyt yhtään ainoata veren pisarta, jota hän ei ole antanut ulosvuotaa katuvaisten ja uskovaisten lunastukseksi, sotis vielä niitten puolesta, jotka tässä maailmassa vihataan ja vainotaan Kristuksen nimen tähden, että he jaksaisit kantaa hänen ristiänsä Golgatan mäelle ja seurata hänen verisiä askeleitansa yrttitarhasta Golgatan mäelle; ja viimein pääsisit näkemään sen suuren ristinkantajan Siionin vuorella, ja nautitsemaan hänen katsantoansa ijankaikkisesti. Kuule, sinä katuvaisten ja uskovaisten Kuningas, murheellisten ja alaspainettuin huokaus! Isä meidän jne.

Ensimmäisen rukouspäivän ehtoosaarnan teksti löytyy kirjoitettuna 1 Piet. 3: 9 ja kuuluvat sanat näin: Herra on kärsivällinen meidän kanssamme, ja ei tahdo, että jonku pitäis hukkuman, vaan että jokainen itsensä parannukseen kääntäis.

Ylösluetun pyhän tekstin johdatuksesta, pitää meidän tällä pyhällä hetkellä tutkisteleman: Minkätähden Herra on niin kärsiväinen meidän kanssamme? Pyhä Pietari on ilmoittanut päivän tekstin sanoissa, minkätähden Jumala on niin kärsivällinen meidän kanssamme, nimittäin: Hän odottaa parannuksen kaikilta. Mutta ei moni ota vaaria Jumalan pitkämielisyyden rikkaudesta, sillä useammat lykkäävät parannuksensa päivästä päivään ja vuodesta vuoteen, siihen asti, että kuolema alkaa kovin ahdistamaan heidän sydämitänsä. Silloin he tekisit parannuksen, jos he saattaisit. Mutta kuin Pietari nyt kirjoittaa semmoiset sanat kristityille, että Jumala on kärsivällinen meidän kanssamme, ja ei tahdo, että jonkun pitäis hukkuman, vaan että jokainen itsensä parannukseen kääntäis, niis se kuuluu näistä sanoista, niinkuin Pietari olis vaatimassa parannuksen kristityiltä; vaikka ei ole kirjoitettu, missä paikassa heidän pitäis tekemän parannusta.

Kyllä tosin kristityt tarvitsevat parannuksen tehdä, mutta ei niin kuin suruttomat vaativat. Sillä suruttomat vaativat myös parannuksen kristityiltä, mutta ei semmoista parannusta, kuin Jumala vaatii, vaan semmoista parannusta suruttomat vaativat kristityiltä, että heidän pitäis suostuman suruttomain tekoihin ja menoihin, nimittäin: ruveta juomaan ja huoraamaan heidän kanssansa, ja elämään maailman mallin jälkeen. Mutta Pietari vaatii semmoisen parannuksen kristityiltä, jossa he totisesti ovat vikapäät. Esimerkiksi maailman rakkaus, joka jo Pietarin aikana rupeis näkymään kristityissä, niin kuin me näemme Jaakobin epistolasta.

Apostoli Jaakoppi soimaa kovin kristityitä sydämen kovuudesta ja armottomuudesta, koska hän kirjoittaa epistolansa toisessa luvussa: Jos teidän seurakuntaan tulee joku mies kantain kultasormusta ja kiiltävällä vaatteella puetettu, ja tulis myös köyhä ryysyillä, ja te katsoisitte sitä, joka kiiltävissä vaatteissa on, ja sanoisitte hänelle: istu tässä hyvästi. Ja sille köyhälle sanoisitte: seiso sinä siellä, taikka istu tässä minun jalvoissani, niin ette sitä oikein ajattelisi, vaan te tulette tuomariksi ja teette pahan eroituksen. Mutta jos yksi veli eli sisar olis alasti ja puuttuis jokapäiväistä ravintoa, ja joku teistä heille sanois: menkäät rauhassa, lämmittäkäät ja ravitkaat teitänne, ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta, mitä se heitä auttais?

Tässä paikassa saavat nyt kristityt soimauksia kuulla. Ensiksi siinä, että he tekevät pahan eroituksen köyhäin ja rikkaitten välillä, ja  toiseksi, ettei he auta tarvitsevaisia, eli jättävät häntä auttamatta ruumiin puolesta. Tämä on yksi vika, josta kristityt pitäis parannuksen tekemän. Maailman rakkaus on semmoinen, että se tahtoo sulkea ulos rakkauden, ja tekee sydämen niin kovaksi, ettei ole siinä armollisuutta. Maailman rakkaus ja ahneus tekee tunnon niin sokeaksi, ettei ole tunnon vaatimuskaan auttamaan tarvitsevaista. Siitä paikasta on apostoli Jaakoppi soimannut kristityitä, ja Pietari kirjoittaa päivän tekstissä, että Jumala on kärsivällinen meidän kanssamme ja ei tahdo, että jonkun pitäis hukkuman, vaan että jokainen parannukseen itsensä kääntäis.

Siinä kuuluu, että Pietari myös vaatii parannuksen kristityiltä, mutta ei semmoista parannusta, jota suruttomat vaativat, vaan semmoisen parannuksen, jonka Jumala vaatii. Sillä se parannus, jonka suruttomat vaativat kristityiltä on väärä. Suruttomat vaativat, että kristityt pitäisit enkeliksi tuleman. Mutta ei ole kristityt koskaan enkeliksi tulleet, ei Vapahtajan aikana, eikä myös Pietarin aikana, vaan kristityt ovat aina erehtyväiset. Mutta ei riettaan enkelit siitä voita mitään, että he kristittyin päälle kantavat, vaan suuremmaksi vain tulee suruttomain edesvastaus tuomiopäivänä, koska suruttomat ei ole tehneet katumusta ja parannusta, vaan ovat paaduttaneet tuntoansa.

Ja koska Jaakoppi kirjoittaa niistä, jotka käyvät kiiltävissä vaatteissa, niin vissimästi hän on saarnannut koreutta vastaan, vaikka emme tiedä, onko ne olleet kristityitä, jotka ovat käyneet kiiltävissä vaatteissa. Tosin on vielä täälläkin semmoisia, jotka käyvät kiiltävissä vaatteissa ja kristityn nimen kantavat. Muutamat kristityt tahtovat vielä rakastaa niitä vaatteita, jotka kiiltävät maailman edessä. Mutta me uskomme, että ne, jotka jo totisesti kristityt ovat, lakkaavat kantamasta kiiltäviä vaatteita. Me emme tosin tiedä, ovatko kristityt Jakobin aikana kantaneet koreutta, mutta Paavali kans puhuu vaimoväen koreudesta, ja saarnaa sitä vastaan.

Monta muuta paikkaa on kristittyin kotisessa elämässä, jossa ilman epäilemättä tarvitaan parannusta, jos kristityt tuntisit, kuinka suuri armo se on, että Jumala on niin kärsivällinen heidän kanssansa, että hän vielä odottaa parannuksen. Sillä kärsimättömyys on niin suuri kristityissä, että he välistä häätyvät kuolevaiset jäsenensä antaa synnin palvelukseen. Koska ei ole valvominen, niin pääsee vanha Aatami uloskin, ja tämä vanha Aatami tahtoo monelta ryöstää heidän uskonsa, että heidän täytyy tunnustaa muutaman ajan perästä: "En jaksa uskoa, mulla nousi vanha Aatami." Tämän vanhan Aatamin tähden nousee omavanhurskaus päällekantajaksi ja tuomariksi, jonka tähden he tulevat voimattomiksi.

Ah! joska he varsin tekisit katumuksen ja sovittaisit riitaveljensä, niin he pääsisit varsin nousemaan. Mutta he antavat itsensä omanvanhurskauden tuomion alle ja laskevat itsensä pohjaan ja viimein menevät kokonansa maailmaan. Eikä muista silloin, kuinka kärsivällinen Jumala on, joka ei tahdo, että jonkun pitäis hukkuman, vaan että jokainen itsensä parannukseen kääntäis.

On se vielä yksi paikka, jonka kristityt pitäisit parantaman, nimittäin sen mykkyyden ja puhumattomuuden, joka on alkanut kristityitä vaivaamaan. Tämän heräyksen alussa ovat kaikki huutaneet: tehkäät parannus, mutta nyt ei kuulu enää moni kantavan vaaria, ja se näyttää, niin kuin olis mykäksi tullut siitä syystä, ettei hänen sanansa vaikuta mitään. Mutta tämä epäuskon hedelmä pitäis otettaman pois Jumalan viinamäestä, sillä joka ei jaksa uskoa, että hänen sanansa vaikuttaa, kuinka hän jaksaa uskoa, että Pyhä Henki hänessä vielä on?

Taivaan valtakunta on miehen vertainen, joka kylvi siementä maahan ja meni pois ja söi ja nukkui, ja siemen kasvoi itsestänsä ensin oraksen ja sitte tähkäpään ja viimein täyden jyvän tähkäpäähän. Niin muistakaat te harvat sielut, jotka olette pantu kylväjiksi, että siemen kasvaa itsestänsä, ja muistakaat myös kuinka kärsivällinen Herra on meidän kanssamme, joka ei tahdo, että yhdenkään hukkuman pitäis, vaan että jokainen itsensä parannukseen kääntäis!

Nyt on Herra ollut kärsivällinen meidän kanssamme, joka ensin on odottanut suruttomain parannusta, vaikka ei moni ole parannusta tehnyt, mutta Herra on vielä pitkämielinen ja kärsivällinen, joka odottaa vielä kristittyin parannusta niissä, joissa he totisesti parannusta tarvitsevat. Ja meidän toivomme on, että kristityt tekevät parannuksen, että he alkavat tästedes paremmin muistamaan, kuinka kärsivällinen Herra on, joka vielä odottaa meitä. Totisesti me tarvitsemme parannuksen tehdä monessa paikassa!

Muistakaat, te harvat sielut, jotka vielä olette valvomassa ja kilvoittelemassa teidän kalliimmassa uskossanne, että pian tulee huuto, katso ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan. Pian tulee Jumalan Poika noutamaan köyhän morsiamensa pois! Pian tulevat vieraat taivaasta katsomaan, kuinka kaunis Vapahtajan morsian on! Pian saavat Jumalan lapset iloita ja riemuita Siionin vuorella, jossa kaikki, jotka lukevat Jumalan pitkämielisyyden autuudeksensa, pääsevät kiittämään Luojaansa ja Lunastajaansa Pyhässä Hengessä nyt ja ijankaikkisesti! Amen.

Jäljennös / Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /

Toinen jäljennös / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /