N:o 69                                   PYHÄIN MIESTEN PÄIVÄNÄ 1858

Siihen aikaan, koska Jeesus oli saarnaamassa evankeliumia köyhille, huusi yksi vaimo kansan seasta: ”Autuas on se kohtu, joka sinun kantanut on, ja ne nisät, joitas imit.” Ja Jeesus vastais: ”Ja tosin autuas on se, joka kuulee Jumalan sanan, ja kätkee sen.”

Tämä vaimo, joka huusi: autuas on, ja niin edelleen, taisi olla yksi niistä, jonka sydämeen Jumalan sana oli koskenut, ja hän taisi ajatella, kuinka onnellinen se vaimo on, joka semmoisen pojan on synnyttänyt. Mutta ei kaikki autuus seiso siinä, että joku on Jumalan Pojan synnyttänyt, vaan siinä on autuus, jos joku kuulee Jumalan sanan ja kätkee sen.

Jumalan sana on se pyhä siemen, jonka itse siementen Herra on kylvänyt niitten sydämeen, jotka sen kätkevät eli vastaanottavat, että se tulee eläväksi ja hedelmälliseksi. Ei ole moni tullut kristityksi Vapahtajan aikana, vaikka he kävit koulussa ja kuuntelit hänen opetuksiansa. Mutta koska Pyhä Henki rupeis vaikuttamaan opetuslasten sydämessä, niin he saarnaisit voimallisesti evankeliumia. Silloin tulit muutamat kristityksi, mutta väen paljouden suhteen ei ollut enempi, kuin ne harvat ulosvalitut, jotka merkityt olit: nimittäin kaksitoistakymmentä tuhatta, jotka maailman alusta merkityt ovat.

Apostolitten aikana taisi olla yksi kristitty viidenkymmenen hengen päälle. Ja koska te näette, ettei ole monta kristittyä maailmassa ollut, ja vielä niistäkin harvoista, jotka ovat totisesti kristityksi tulleet, muutamat menevät takaisin onnettomuuteen, niin ajatelkaat perään, te harvat sielut, jotka vielä olette kilvoittelemassa teidän kalliimmassa uskossanne, että te tulisitte Pyhäin miesten yhteyteen siinä uudessa Jerusalemissa. Ajatelkaat perään, kuinka vaarallinen tämä maailma on, ja kuinka kavala vihollinen on viettelemään vielä niitäkin, jotka Jumalan armon kautta ovat perkeleen vallan alta päästetyt, että jos mahdollinen olis, vielä valitutkin eksytettäisiin.

Vihollinen on hirmuisesti suuttunut, koska hän tällä viimeisellä maailman ajalla on päästänyt muutampia karkaamaan hänen valtakunnastansa. Ja niille hän on erinomattain hirmuisesti suuttunut, jotka ei anna hänen sikiöillensä omantunnon rauhaa. Mutta toisaalta on taivaallinen vanhin tullut murheelliseksi, koska vihollisen orjat ei anna hänen lapsillensa rauhaa. Mutta meidän toivomme on, ettei Jumalan lapset luovu uskostansa sentähden, että lohikäärme heille näyttää hampaitansa. Mutta se näkyy olevan pahin vihollinen, joka asuu kristittyin omassa lihassa, joka tulee niin kuin suostutuskäärme heidän päällensä, jonka suuhun tiaiset menevät, koska he tulevat vimmatuksi siitä myrkyllisestä hajusta, jonka suostutus käärme laskee ulos ruumiistansa.

Ja se Kavala henki, joka muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi, on kristityille sangen vahingollinen. Se on omavanhurskaus, joka on Jumalan lasten päällekantaja yötä ja päivää, ja hän saarnaa siellä järjessä: ”Kuinkas sinä saatat autuaaksi tulla, joka niin paha olet, ja niin paljon syntiä teet joka päivä ajatuksilla, himoilla ja haluilla?” Mutta jos ei olis kristityillä edesvastaaja Isän tykönä, jonka tykö he pääsevät pakenemaan, koska omavanhurskaus karkaa heidän päällensä, niin he olisit kaikki vajonneet epäilykseen.

Mutta se suuri edesvastaaja Isän tykönä, joka on kaikkien orpolasten ja alaikäisten förmyntäri, suojelkoon, varjelkoon, tuetkoon ja vahvistakoon nääntyneet polvet; nostakoon väsyneet kädet; ottakoon ylös alastomia raukkoja, jotka parkuvat tämän maailman kylmän lattian päällä; pesköön vasta uudesta syntyneitä elämän vedellä ja kääriköön puhtaisiin liinavaatteisiin, ja antakoon heidän imeä armoa vuotavaisia rintojansa! Kuule, sinä suuri edesvastaaja Isän tykönä, kaikkein murheellisten ja katuvaisten huokaus, koska he särjetyllä sydämellä huutavat sinun tykös! Isä meidän, jne.

Evankeliumi: Matt. 5: 1

Tämän päivän evankeliumissa on armon järjestys edes pantu sillä tavalla, että kaikki autuuteen kuuluvaiset pääkappaleet ovat siinä mainitut siinä järjestyksessä, kuin ne tulevat koeteltavaksi kristityiltä, nimittäin ensimmäiseksi hengellinen köyhyys. Toiseksi hengellinen muret, Kolmanneksi siveys. Neljänneksi isoominen ja janoominen vanhurskauden perään. Viidenneksi laupius. Kuudenneksi sydämen puhtaus. Seitsemänneksi rauhan tekijät. Kahdeksanneksi vaino vanhurskauden tähden. Niin muodoin kahdeksan autuutta, joista ei yksikään saa jäädä vaille. Joka tahtoo autuaaksi tulla, hänen pitää kaikkia näitä koetteleman ja läpi käymän. Tutkikaamme siis Jumalan armon kautta kahdeksan autuutta.

Ensimmäiseksi. Autuaat ovat hengessä vaivaiset, sillä heidän on taivaan valtakunta. Tämä on aina oikean heräyksen tuntomerkki, että kaikki, joitten omatunto on oikein herännyt tuntevat köyhyyden ja puutoksen ja vajavuuden kaikista aineista, jotka ennen olit autuuden perustuksena, niin kuin usko, toivo, rakkaus, siveys, rehellisyys, puhtaus, kunnia, vanhurskaus. Ennen heräystä olivat kaikki nämät hengelliset tavarat suruttoman ihmisen mielessä. Ei surutoin ole tuntenut uskon puutosta, eikä rakkauden puutosta. Rehellinen hän on tahtonut olla ja oikein tehdä kaikille. Sen siveyden ja rehellisyyden päälle perustavat vielä nytkin suruttomat paljon, koska he sanovat: ”En ole varastanut, Jumalan kiitos! En ole väärin tehnyt, Jumalan kiitos! En ole huora, Jumalan kiitos! En ole juomari, Jumalan kiitos!

Kaikki nämät väärät perustukset hajoavat, koska omatunto herää. Usko loppuu, rakkaus loppuu, rehellisyys loppuu. Hän tulee huoraksi ja varkaaksi, ja täytyy niin muodoin vajota helvettiin. Tämä on siis hengellisen köyhyyden tuntomerkki, että kaikki hengelliset tavarat loppuvat. Ja semmoisille nyt luvataan taivaan valtakunta, joilta kaikki oma hyvyys on loppunut.

Toiseksi. Siinä hengen köyhyydessä tulee myös hengellinen murhe. Koska opetuslapsilta loppui usko, loppui toivo, ettei heillä ollut enää toivoa taivaaseen eikä maailmaan, silloin tuli heille semmoinen murhe, että heidän täytyi ruveta itkemään ja parkumaan. Moni sanoo: Ei ole uskoa, että minä tällä elämällä tulen autuaaksi, eikä sentähden ole muretta. Semmoinen ei ole hengessä köyhä, koska hän jaksaa ilman uskotta elää. Vaan se on hengessä köyhä, jolla on päällenäkyväinen murhe ja raskas mieli ja huokaukset. Semmoiset murheelliset saavat lohdutuksen, koska Jeesus tulee eläväksi heidän sydämissänsä.

Kolmas autuuden pääkappale kuuluu näin: Autuaat ovat siveät, sillä he saavat maan periä. Tässä ei mahda olla kysymys luonnollisesta siveydestä, jonka alla usein makaa ylpeys kätkettynä, vaan siveyden kanssa ymmärretään tässä paikassa se sydämen muutos, joka tuli opetuslapsille helluntaipäivän jälkeen, että he jaksoit kärsiä maailman vihaa ja pilkkaa ilman napisematta, vaikka heillä oli ennen ollut ylpeä sydän ja koston pyyntö. Se oli hengellinen siveys ja hiljaisuus. Jos nyt luonnosta siveät saavat maan periä vanhemmiltansa, niin myös hengessä ja totuudessa siveät saavat periä parempaa maata ja taivasta, joka ei mene uruokoon (rappiolle) koskaan.

Neljäs autuuden pääkappale kuuluu näin: Autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta, sillä he ravitaan. Hengellisen köyhyyden perään tulee muret, ja murheen perästä tulee siveys, ja sitte tulee isoominen ja janoominen vanhurskauden perään. Koska omavanhurskaus loppuu, joka kauan aikaa seuraa heränneitä, sitte tulee isoominen ja janoominen vanhurskauden perään. Mistäs nyt tulee vanhurskaus niille, joilla ei ole omaavanhurskautta? Mistäs tulee ravinto niille isoovaisille ja janoovaisille? Tiedättekö isoovaiset ja janoovaiset, mistä teille tulee ravinto, koska nälkä ja jano kovin ahdistaa? Tässä korvessa tulee usein matkustavaisille nälkä ja jano vanhurskauden perään, kussa ei ole leipää maassa, ei ole marjaa puussa, ei ole puhdasta vettäkään monessa paikassa. Jeesus on luvannut teille, isoovaiset ja janoovaiset, ravintoa hänen vanhurskaudestansa, jos teiltä on loppunut kaikki omanvanhurskauden hapatus.

Viides autuuden pääkappale: Autuaat ovat laupiaat, sillä he saavat laupiuden. Laupias on se, joka armahtaa toisen sielua, koska hän näkee sen hädässä olevan. Se on toinen laupius, joka kutsutaan hengelliseksi laupiudeksi. Ei se ole viinaporvarin laupius, joka armahtaa janoovaisia. Ei se ole huoran laupius, joka armahtaa huorimiehiä. Mutta hengellinen laupius  armahtaa toisen sielua erinomattain, ja auttaa myös lähimmäistä maallisessa puutoksessa. Joka näin on laupias, hänelle myös laupius tapahtuu ylhäältä valkeuden Isältä.

Kuudes autuuden pääkappale kuuluu näin: Autuaat ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan. Tästä sydämen puhtaudesta on suuri epäilys, kuinka se pitää ymmärrettämän, koska kaikilla heränneillä on semmoinen koettelemus, että sydän tuntuu, niin kuin hän olis aina riettautta ja saastaisuutta täynnä. Mutta suruttomat ja armon varkaat ei tunne sydämen riettautta: onkos niillä puhdas sydän? Ja heränneillä saastainen sydän? Minä tiedän, että rietas on armonvarkaitten sydämen puhdistanut. Ja heidän sydämensä on puhdistettu lohikäärmeen veressä. Mutta heränneitten sydän ei ole lohikäärmeen veressä puhdistettu. Sen tähden tuntuu sydän riettaaksi ja saastaiseksi.

Kukas nyt puhdistaa teidän sydämenne, te katuvaiset, jotka tunnette, kuinka rietas ja ilkeä ja saastainen sydän on? Minulla on se usko, että teidän sydämenne on puhdistettu Jeesuksen verellä, jos uskotte, vaikka tunnette toisin. Mutta siinäpä omavanhurskaus tekee riidan: ”Kuinkas sinä saatat uskoa, että sydän on puhdas, koska sinä tunnet, että sydän on rietas? Sinä rupeat valehtelemaan oman sydämes päälle, jos sinä uskot vastoin sitä kuin sinä tunnet. Usko sitte vasta, että sydän on puhdistettu Jeesuksen verellä, koska sinä tunnet, että se on puhdistettu.” Tiedätkös, kuka niin saarnaa? Jo! Omavanhurskaus niin saarnaa katuvaisille. Mutta näin saarnaa Jumalan henki: uskon kautta tulee sinun sydämes puhdistetuksi Jeesuksen verellä. Ja sitte sinä olet autuas ja saat nähdä Jumalan.

Seitsemäs autuuden pääkappale: Autuaat ovat rauhan tekijät, sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman. Tämän paikan selittävät armonvarkaat niin, että siveät pakanat tulevat rauhan tekijäksi, mutta kristityt tulevat rauhattomuuden tekijäksi, jotka ei anna pakanoille omantunnon rauhaa. Mutta jos kristityt ovat rauhattomuuden tekijät, ilmanki pakanat ovat rauhan tekijät, jotka riitelevät ja tappelevat. Minulla on se usko, että kristityt, joitten tähden rauhattomuus tuli maailmaan varsin Kristuksen ja apostolein aikana, ovat kuitenkin rauhan tekijät, sillä niitten kautta on rauha tullut monessa paikassa, kussa ennen oli rauhatoin elämä, ja sen rauhan tähden he Jumalan pojiksi kutsutaan.

Kahdeksas autuus on kaikille kristityille tiettävä, sillä he vihataan vanhurskauden tähden, ja pilkataan Jeesuksen nimen tähden. Mutta iloitkaat ja riemuitkaat, te Jeesuksen opetuslapset, koska teitä vihataan ja vainotaan vanhurskauden tähden, koska maailma puhuu kaikkea pahuutta teitä vastaan valhetellen Jeesuksen nimen tähden. Iloitkaat ja riemuitkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa, sillä näin he vainoisit profeetaita, jotka ennen teitä olit. Mutta pian pääsette rauhaan, kussa ei yksikään vihaa teitä vanhurskauden tähden. Amen.

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /