N:o 68                                        MIKKELIN PÄIVÄNÄ 1853

Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat: Mutta voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee. Matt. 18: 7

Nämät ovat Jeesuksen sanat tämän päivän pyhässä evankeliumissa. Hän puhuu tässä paikassa kaikenlaisista pahennuksista, ei ainoastans suuttumisesta, joka myös on yksi pahennus, koska joku itse suuttuu eli pahanilkisyydellänsä saattaa toisen ihmisen suuttumaan. Mutta pahennuksen kanssa ymmärretään tässä paikassa kaikki pahat esimerkit, jotka maailmassa tapahtuvat, niin kuin juopumus, kirous, koreus, narreus, irstaisuus ja muuta semmoista.

Koska esimerkiksi lapset kuulevat vanhempien kiroavan, niin he pahenevat siitä sillä lailla, että he oppivat kiroilemaan. Ja tämä pahennus on yksi kauhia synti, jos itse vanhemmat kiroilevat lasten kuullen. Jos lapset kuulevat muitten vanhempien ihmisten ryöttiä puhuvan, niin lapset pahenevat siitä sillä lailla, että he matkivat vanhempain pahentavaisia puheita. Jos lapset näkevät vanhempia päissä houraavan, niin tulee lapsille suuri pahennus siitä, sillä he matkivat juomatraasun puheet ja käytökset. Ja vielä kauhiampi on tämä pahennus, jos omat vanhemmat käyvät lasten edellä senkaltaisilla pahoilla esimerkeillä. Sillä lapsen mieli taipuu pian siihen kuin paha on, mutta hidas on ihminen oppimaan sitä kuin hyvä on.

Me olemma nähneet, että suruttomat vanhemmat, jotka tahtovat opettaa lapsiansa siviästi elämään, me olemma nähneet, kuinka suruttomatkin vanhemmat kauhistuvat, koska lapset joutuvat narrein ja pilkkaajitten seuraan, ja oppivat niiltä kiroamaan ja kaikenlaista narreutta harjoittamaan, kuinka se tekee pahaa vanhemmille ja koskee kovin vanhempain sydämeen. Suruttomat vanhemmat, jotka tahtovat vähän siivommasti elää, freistaavat kaikella muodolla estää, ettei heidän lapsensa joutuis semmoisten narrein ja pilkkaajitten seuraan. Mutta mitäs se auttaa? Ei vanhemmat saata niin vahdata, ettei narrit pääse niitä viekottelemaan ja houkuttelemaan.

Sentähden sanoo Jeesus: Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee. Voi sitä ihmistä, joka käypi pahoilla esimerkeillä lasten edellä! Sillä Jeesus sanoo: ”Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” Tässä on yksi hirmuinen tuomio julistettu kaikille narreille ja pilkkaajille, jotka käyvät nurkkain ympäri ja irvistelevät. Niille on tämä hirmuinen tuomio julistettu. Niille on myllynkivi valmistettu.

Mutta ei suinkaan suruttomille vanhemmille ole keviämpi, vaikka he välistä toruvat lapsiansa, koska he tulevat toisesta talosta, kussa narrit ja pilkkaajat ovat koossa. Ei ne kuitenkaan osoita lapsille yhtään hyvää esimerkkiä niin kauvan kuin he itsekin juovat, kiroilevat, tappelevat, maailman turhuutta jaarittelevat, kristityitä panettelevat, keskenänsä riitelevät. Semmoisille vanhemmille on Vapahtaja sanonut: Te teette lapsianne helvetin lapsiksi, pahemmin kuin itse olette. Itse ette tahdo taivaan valtakuntaa sisälle mennä, ettekä salli muittenkaan mennä. Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat. Mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee.

Ja mitäs suruttomat vanhemmat tekevät lapsille muuta kuin pahennusta, koska he estävät vielä lapsiansa kristillisyydestä. Itse he juovat, kiroavat ja riitelevät, eikä he kaiketi vältä lasten silmiä, vaikka he niin jumalattomasti elävät. Vielä ne estävät lapsiansa kristillisyydestä. Vielä ne opettavat lapsiansa pilkkaamaan kristityitä. Ettekös luule, onnettomat vanhemmat, että myllynkivi on teille valmistettu. Ettekös usko, että rietas upottaa teitä meren syvyyteen. Ette itse tahdo taivaan valtakuntaan sisälle mennä, ettekä salli lapsianne mennä. Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee.

Ajatelkaat nyt, onnettomat vanhemmat, mitä lapset oppivat viinaporvarin talossa, kussa kaikki narrit ja juokaleet kokoontuvat. Siellä he huoraavat, siellä he kiroovat, siellä he trallaavat, siellä he oksentavat, siellä he laulavat juomalaulujansa. Mutta ei viinaporvari sentähden ajattele, että hän saapi itse nautita hedelmän omilta lapsilta, koska he krouvituvassa oppivat kaikkea pahuutta ja narreutta. Viimein viinaporvari itsekin tulee juomariksi, ja sitte vasta kaunis esimerkki annetaan lapsille. Omat lapset pitää viimein kiroaman senkaltaisia vanhempia, niin kuin Vapahtaja sanoo: ”Teidän lapsenne pitää oleman teidän tuomarinne.”

Voi maailmaa pahennusten tähden! Mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee! Nyt eletään niin suruttomassa maailmassa, että itse siveyden perkelekin rupeaa kauhistumaan sitä koloa ja kauhistavaista elämää. Mutta mitä se auttaa, että muutamat siveät vanhemmat neuvovat lapsiansa siveyteen, koska siveys ei kuitenkaan auta heitä eikä heidän lapsiansa taivaan valtakuntaan? Muutamat suruttomat vanhemmat toruvat lapsiansa kirouksesta, tappeluksesta, juopumuksesta ja pilkkaajitten seuraamisesta, mutta ei nämä siveät vanhemmat ole koskaan osoittaneet lapsillensa, kuinka totinen katumus ja parannus tapahtuu.

Ei lapset ole kuulleet suruttomien vanhempiensa huokaavan synnin kuorman alla. Ei lapset ole nähneet suruttomien vanhempien itkevän itseänsä ja lapsiansa, niin kuin Jeesus on heitä neuvonut. Kuinka sitte saattavat lapset muistaa, kuinka vanhemmilla on ollut totinen murhe sielun autuudesta. Siinä paikassa olis ollut lapsillekin hyvä esimerkki, jos lapset olisit nähneet katumuksen kyyneleitä vuotavan vanhemman silmistä; jos he olisit kuulleet, kuinka raskaasti vanhin huokaa, ja kuinka hartaasti vanhin on rukoillut Jumalaa lastenkin edestä.

Mutta nyt ei ole mitään sellaista nähty suruttomilta vanhemmilta, vaan ainoastansa se on jäänyt lasten muistoon, että vanhemmat ovat vihassa toruneet ja pieksäneet lapsiansa ja vastoin opetuksiansa eläneet. Siinäkin paikassa on ainoastansa pahennus tullut, koska esimerkiksi yksi surutoin vanhin vihassa kiroaa lähimäistänsä, ja sitte piiskaa lapsiansa kirouksesta. Eli jos yksi surutoin vanhin toruu lapsia juopumuksen tähden, ja itse sentähden on päissä sikana. Eli jos hän kurittaa lastansa varkauden tähden, ja itse sentähden varastaa. Eli jos yksi surutoin vanhin nuhtelee lapsia tappeluksesta, ja itse sentähden tappelee krannin (eli naapurin) kanssa, koska vanha aatami nousee.

Semmoinen opetus ei tule ylösrakennukseksi lapsille, mutta pahennukseksi. Sentähden sanoo Vapahtaja: Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat! Mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee! Ja joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.

Meidän pitää Jumalan armon kautta peräänajatteleman, kuka se on joka pahemmin pahentaa niitä viattomia lapsia, jotka uskovat Jeesuksen päälle, onko ne kristityt eli suruttomat? Mutta meidän pitää ensin pyytää viisautta ylhäältä, että tämä Jumalan sanan selitys tulis niille sieluille ylösrakennukseksi, jotka haluavat oikean ylösvalaistuksen saada ja oikean ymmärryksen! Mutta me tiedämme, ettei Vapahtaja ole saattanut avata opetuslasten ymmärrystä Raamatuita ymmärtämään ennen kuin vasta pääsiäispäivänä, koska niillä oli suuri murhe ja ikävöitseminen Vapahtajan perään. Silloin oliki heille tarpeellinen Jumalan sanan selitys. Mutta ennen, koska nekin raukat olit suruttomuudessa ja kuolleessa uskossa, jos Jeesus olis puhunut heille vaikka kuinka paljon kärsimisestänsä ja kuolemastansa, niin se oli kätketty heiltä. Se oli yhtä paljon, jos hän olis saarnannut tuolle seinälle, niin se olis vastannut.

Niin paljon nytkin vaikuttaa Jumalan sanan selitys suruttomissa. Ei he usko kuitenkaan, ennen kuin omatunto herää, että Jumalan sana on oikein heille selitetty. Sillä surutoin joukko ja armon varkaat pahenevat oikeasta puheesta, mutta olkoon se heidän tuntonsa päällä, siksi kuin tunto herää. Me tiedämme, että Jeesuksen murheelliset opetuslapset ei pahene oikeasta puheesta, ja niitten edestä me rukoilemme, että Herra Jeesus avais heidän ymmärryksensä raamatuita ymmärtämään. Kuule, rakas taivaallinen vanhin, murheellisten, katuvaisten ja uskovaisten huokaus! Isä meidän jne.

Evankeliumi: Matt. 18: 1

Koska suruttomat ja armon varkaat ottavat tämän päivän evankeliumista itsellensä väärän lohdutuksen ja kääntävät tämän raamatunpaikan kokonansa nurin, niin pitää meidän Jumalan armon kautta tutkisteleman: kuka se on, joka pahentaa niitä, jotka hänen päällensä uskovat? Ensimmäinen tutkistelemus: Pahentavatko kristityt suruttomain ja armonvarkaitten tunnon? Toinen tutkistelemus: Pahentavatko suruttomat ja armonvarkaat Jumalan lasten tunnon?

Ettei yksikään pahentais yhtäkään niistä pienistä, jotka uskovat Jeesuksen päälle, se on meidän saarnamme teksti, ja joka siitä pahenee, se tulkoon vielä pahemmaksi: se on totinen sana.

Ensimmäinen tutkistelemus: Pahenevatkos suruttomat ja armonvarkaat kristittyin puheesta ja kristittyin liikutuksista? Vastaus: pahenevat. Niin sanovat kaikki suruttomat ja armon varkaat, että he pahenevat kristittyin liikutuksista. Ja se usko on myös maailman herroilla, että suruttomat pahenevat kristittyin puheesta ja kristittyin liikutuksista. Sentähden on nyt suuri juopa kiinnitetty heidän välillänsä, sekä täällä että myös iankaikkisuudessa. Vaikka suruttomat ei usko sitä, että he joutuvat eri paikkaan ja kristityt eri paikkaan, mutta koska suruttomat ovat sanoneet, että he pahenevat kristittyin liikutuksista, niin täytyy heidän mennä eri paikkaan, sillä suruttomat ei saata olla siinä paikassa, kussa kristityt ovat. Heidän täytyy mennä pois ja erkaantua Jumalan lapsista, koska he ei saa lakkia kristittyin verta.

Nyt on suruttomilla ja armonvarkailla se usko, että he ovat ne pienet, jotka uskovat Jeesuksen päälle, ja siinä sivussa kääntävät he tämän sanan kristityille: ”Joka pahentaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.” Ka! Siinä nyt rietas avais oikein heidän ymmärryksensä raamatuita ymmärtämään. Nyt ovat suruttomat ja armonvarkaat ne pienet rintalapset, jotka uskovat Jeesuksen päälle, ja kristityt ovat viholliset, jotka pahentavat niitä rintalapsia. Voi, kuinka somasti nyt tämän maailman päämies arvais selittää raamatunpaikkoja! Saati vain rietas ei tekis taas vitsan omalle perseellensä.

Mutta annamme nyt olla niin, että suruttomat ja armonvarkaat pahenevat kristittyin puheesta ja kristittyin liikutuksista. Se onki uskottava, että he pahentuvat kristittyin puheesta, sillä juutalaiset kanssa pahenit Jeesuksen puheista. Lainoppineet kanssa pahenit Jeesuksen puheista. He sanoit hänelle: ”Sinä pilkkaat myös meitä sillä puheella.” Ja fariseukset kanssa pahenit, ei ainoastansa sen syntisen vaimon ulvomisesta pitaalisen Simonin huoneessa, vaan myös lasten huutamisesta: Hoosianna Daavidin Pojalle. Se on siis arvattava, että tämän aikaiset juutalaiset, lainoppineet ja fariseukset pahentuvat sekä kristittyin puheesta, että syntisen vaimon ulvomisesta ja rintalasten huutamisesta.

Mutta kuinkas nyt käypi, koska kaikki juutalaiset, lainoppineet ja fariseukset juuri tämän pahennuksen tähden joutuvat eri paikkaan? Ei he tule ollenkaan siihen paikkaan, kussa kristityt ovat. Jos nyt kristityt tulevat taivaan valtakuntaan, niin menevät suruttomat helvettiin. Ja armonvarkaat kanssa, jotka uskovat, että he ovat ne rintalapset, ja täytyvät mennä pois kristittyin seurasta suuri niitten liikutusten tähden. Ja minne ne sitte menevät? Jos kristityt ovat taivaassa, niin ei armonvarkaat tahdo siellä olla, vaan täytyvät mennä pois. Ja minne ne menevät?

Paavin uskossa on kolme paikkaa, johon ihmiset saattavat tulla kuoleman jälkeen, nimittäin: Ensimmäiseksi taivaan valtakunta, toiseksi helvetti eli piina-sija, ja kolmanneksi keskipaikka, joka ei ole taivas eikä helvetti, mutta puoli kumpaaki laita. Mutta Lutherus otti pois koko sen keskipaikan, ja sanoi: taivas eli helvetti, ja kolmatta ei ole. Mihinkäs sitte tämänaikaiset juutalaiset joutuvat, koska he pahentuvat liikutuksista? Ei ne tahdo tulla taivaaseen, jos kristityt ovat siellä, ei ne tahdo mennä helvettiin, jos siellä on perkeleitä. Ei niillä ole viimein sijaa missään, ei taivaassa eikä helvetissä, ja maailmasta heidän täytyy kuitenki lähteä pois, koska kuolema tulee noutamaan heitä. Vastoin tietoansa ja tahtoansa heidän pitää lähteä, vaikka kuinka potkisit vastaan.

Mutta jokohan nyt suruttomat ja armonvarkaat ovat ne pienet rintalapset, joista Jeesus on sanonut: joka pahentaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen? Jokohan suruttomat ja armonvarkaat ovat ne pienet rintalapset, joita kristityt pahentavat puheellansa ja liikutuksillansa? Jos kristityt tietäisit, että ne ovat ne pienet rintalapset, niin ei kristityt suinkaan pahentais heitä. Mutta koska suruttomat ilmoittavat sekä puheilla että töillä, että he ovat riettaan rintalapset, jonka nisiä he imevät, niin ei kristityt malta olla pahentamatta heitä, erinomattain koska he tietävät, että Jumala on pannut vihan vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille.

Ei saata kristityt olla pahentamatta käärmeen siemeniä. He pistävät Mooseksen sauvalla käärmeen pesää. Jos nyt suruttomat pahentuvat siitä, niin saavat he soimata Luojaansa, joka pani vihan vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille. Ei vaimon siemen anna käärmeen siemenelle rauhaa, niin kauan kuin he ovat yhdessä maan päällä. Ja sentähden on nyt isä käärme ja emä käärme suuttunut hirmuisesti kristityille, jotka ei anna hänen sikiöillensä rauhaa. Mutta onko nyt Vapahtaja kieltänyt, ettei kristityt saa pahentaa yhtäkään niistä pienistä rintalapsista, jotka imevät riettaan nisiä?

Minä luulen, että Kristus on puhunut niistä pienistä, jotka uskovat hänen päällensä, jotka ovat niin pienet, että he mahtuvat taivaallisen vanhimman syliin ja imevät hänen rintojansa. Ei ole Jeesus puhunut mitään niistä riettaan rintalapsista, jotka imevät pirun paskaa riettaan nisistä, vaan hän on puhunut niistä pienistä, jotka hänen rintojansa imevät ja hänen kaulassansa riippuvat. Ja niin kuin se koskee lohikäärmeen sydämeen, jos joku hänen rintalapsiansa lykkää helvettiin, niin se myös koskee taivaallisen vanhimman sydämeen, jos joku hänen rintalapsiansa pahentaa.

Toinen tutkistelemus: Pahenevatkos kristityt suruttomain elämästä? Pahenevat kyllä heidän jumalattomasta elämästänsä. Ei niin paljon itse tähtensä, mutta lastensa tähden, jotka näkevät pahoja esimerkkiä maailmassa ja oppivat suruttomilta pilkkaamaan kristityitä, oppivat kiroilemaan, oppivat varastamaan, oppivat juomaan, oppivat vanhemman silmät välttämään, oppivat pahankuriseksi ja kälmiksi tulemaan.

Katso, tässä on nyt se paikka, josta Kristus on puhunut: ”Joka pahentaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.” Ei kristityt pahene niin paljon siitä, että pakanat heitä vihaavat ja vainoavat, eikä siitäkään pahennus tule kristityille, että he saavat seisoa siinä paikassa, kussa kirkkoon ottamattomat vaimot seisovat, sillä kristityt tietävät, että he otetaan kuitenkin kirkkoon morsiamen tavalla, ja vielä iltaan saakka seisovat siinä.

Mutta siitä kristittyin tunto pahenee, koska kälmit ja narrit viettelevät heidän lapsiansa pahoilla esimerkeillä. Se paikka juuri on arin paikka vanhimman sydämessä. Ei rietas saattanut pahemmin loukata vanhimman sydäntä kuin sillä tavalla, että hän vietteli ja houkutteli taivaallisen vanhimman nuorinta lasta syntiin. Voi! Voi, mikä murhe tuli vanhimmalle tästä asiasta, kuinka vanhimman sydän tuli kipeäksi, koska nuorin ja rakkain lapsi piti tuleman onnettomaksi tämän kälmin ja narrin tähden. Ja siitä tuli narrille ilo, että hän saattoi vanhimman sydäntä haavoittaa. Jos hän olis haukkunut vanhinta huoraksi, varkaaksi, kälmiksi, perkeleeksi, saatanaksi ja villihengeksi, ei se olis niin koskenut vanhemman sydämeen kuin tämä perkeleellinen viekkaus, jonka kautta hän teki vanhimman nuorinta lasta onnettomaksi ajassa ja iankaikkisuudessa.

Tähän paikkaan kuuluvat nyt Jeesuksen sanat: ”Joka pahentaa yhden” jne. Joka viettelee viattomia syntiin, se tulee perkeleeksi ja saatanaksi. Niin sanoi Daavidi yhdelle miehelle, joka yllytti häntä kostamaan vihollisiansa: ”Tahdotteko te tehdä minun saatanaksi tänä päivänä?” Ja mikäpä on yksi kiusaaja, yksi viettelijä muu kuin saatana, joka viettelee ja houkuttelee viattomia syntiin. Voi maailmaa pahennusten tähden, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee. Parempi olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.

Mutta kälmit ja narrit nauravat vain, koska he saattavat itse tehdä pahaa ja vielä viattomia lapsia yllyttää pahuuteen. Ei mikään asia ole niin hirmuinen, ei mikään tee niin pahaa vanhimman sydämelle, kuin tämä viattomain lasten vietteleminen pahuuteen. Siitä paikasta on vanhimman sydän niin arka, että hän pikemmin kärsii itse vaikka minkälaisen tuskan ja vaivan, kuin että hän antais narria ja kälmiä vietellä lapsiansa pahuuteen.

Näettekös nyt vanhimmat, mistä paikasta vanhimman sydän on arka? Näettekös nyt, te suruttomat vanhimmat, mikä hirmuinen rangaistus makaa teidän päällänne, koska te käytte teidän lastenne edellä pahoilla esimerkeillä, ja teette teidän lapsianne helvetin lapsiksi pahemmin kuin itse olette. Näettekös nyt, kenenkä kaulaan myllynkivi pitäis ripustettaman. Te luulette ilmanki, että te olette ne rintalapset, joita kristityt ei pitäis pahentaman. Mutta te olette itse ne fariseukset, jotka pahennutte siitä lasten huudosta, koska he huutavat: ”Hoosianna Daavidin Pojalle.” Te olette ne myllynkiven kalu, joita saatana on tehnyt jauhoksi. Jos te tietäisitte, mikä kauhia edesvastaus makaa teidän päällänne, niin te tekisitte varsin katumuksen säkissä ja tuhvassa.

Mutta se on kätketty teidän silmäinne edestä. ”Teidän lastenne pitää oleman teidän tuomarinne,” sanoo Jeesus. Omat lapset pitää kantaman teidän päällenne tuomiopäivänä, että te olette saattaneet teidän lapsianne helvettiin, ja silloin pitää teidän sanoman: ”Autuaat ovat ne hedelmättömät ja ne kohdut, jotka ei synnyttäneet ja ne nisät, jotka ei imettäneet, ja rupeatte huutamaan vuorille: ”Langetkaat meidän päällemme,” ja kukkuloille: ”Peittäkäät meitä!” Amen.

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /