N:o 67                               JOHANNEKSEN PÄIVÄNÄ 1849, 1855

Evankelistat ovat muistaneet ja ylöskirjoittaneet muutampia paikkoja Johannes Kastajan lakisaarnoista, jotka ovat sangen merkilliset ja kovat. Yksi paikka Johanneksen saarnoista on kirjoitettu Luukkaan evankeliumissa, jossa sanat kuuluvat näin: Minä kastan teitä vedellä; vaan minua väkevämpi tulee, jonka kengän nauhoja en minä ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella. Jonka viskin on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä, ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella.

Me kuulemme näistä sanoista, että Johannes Kastaja oli kova mies haukkumaan, vaikka se tapahtui enimmiten vertausten kautta. Ei ole siis ihme, että sen aikaiset siveät ihmiset suutuit senkaltaiselle koiralle, joka haukkui niin vihaisesti, että kaikki siveät huorat anoit hänen päätänsä vadin päälle, ja ei saaneet omantunnon rauhaa, ennekuin Johanneksen pää hakattiin.

Johannes Kastaja oli Vapahtajan edesajaja. Hän oli Jumalalta lähetetty valmistamaan Vapahtajalle tien ihmisten sydämiin. Mutta tätä tietä valmistaissa täytyi hänen rauta kangella kankoa ylös ne loukkaus kivet, joita vihollinen oli vierittänyt ihmisten sydämiin hamasta lapsuudesta. Tien valmistaja kohtais ensin aivan umpista. Profeetat olit tosin ennen häntä vaeltaneet tätä tietä, ja olit freistanneet kankoa ylös ne loukkaus kivet, joita vihollinen oli sen tien päälle vedättänyt. Mutta profeettain jälki ei vuottunut enää kansan sydämessä, koska Johannes rupeis sitä samaa tietä valmistamaan.

Hänen täytyi totuuden rautalapiolla särkeä ne lumikinokset, joita maailman tuisku ja rajuilma oli siihen koonnut. Ei siinä vuottunut muuta, kuin hukan jäljet, koska tien valmistaja rupeis umpista kaalaamaan. Rietas oli padonnut kaikki mielen keinot. Ymmärrys ja järki oli pimitetty. He luit Raamattua nurin. Luonnollinen siveys ja kuollut usko oli heidän autuutensa perustus. Näitä vääriä autuuden perustuksia täytyi edesajajan ensin purkaa totuuden  rauta kangella. Kuoleman kirves pantiin puitten juureen. ”Jokainen puu, joka hyviä hedelmiä ei kanna, hakataan pois ja heitetään tuleen.”

Me arvaamme hyvin, että Johannes puhui Vapahtajasta, koska hän sanoi: ”Minua väkevämpi tulee, jonka kengän nauhoja en minä ole kelvollinen päästämään.” Tässä tunnustaa hän ensin mahdottomuutensa Vapahtajan suhteen. Sillä senaikaiset ihmiset rupeisit uskomaan, että Johannes oli Vapahtaja. Mutta ei Vapahtajan edesajaja tahtonut sitä kunniata itsellensä omistaa. Hän tunnusti julkisesti, ettei hän ole mahdollinen Vapahtajan kengän nauhoja päästämään. Kuinka siis muutamat fariseukset ja armon varkaat meinaavat Vapahtajalle suuta antaa? Vertaisille me saatamme suuta antaa, mutta ei Vapahtajalle, jonka kengän nauhoja Johannes ei tuntenut itsensä mahdolliseksi päästämään.

Nyt tulee se paikka Johanneksen vertauksesta, joka osoittaa, mikä voima sillä miehellä oli, joka tuli Johanneksen jälkeen. ”Hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.” Tähän paikkaan sopii nyt se sana, joka jälkeen tuli Vapahtajan suusta: ”Minä tulin valkeaa sytyttämään maan päälle, ja mitä minä enemmin toivottaisin, kuin että se olis jo palamassa. Mutta ei se ole helvetin valkea, jonka Vapahtaja tuli sytyttämään, vaan se on hengellinen valkea, joka tuntuu joskus heränneitten sydämissä.

Koska opetuslapset sanoit: ”Eikö meidän sydämemme palanut meissä”, silloin oli jo hengellinen valkea syttynyt. Mutta ei ne raukat silloin vielä ymmärtäneet, mitä se merkitsi, että sydän oli palava. Helluntaina myös nävyit viileskellyt kielet niin kuin tuliset, istuvan kunkin heidän päällänsä. Tätä tarkoittaa myös Johannes, koska hän sanoi, että Vapahtaja kastaa heitä Pyhällä Hengellä ja tulella. Mutta tämä Vapahtajan tuli, koska maailma sen näkee, katsotaan maailman joukolta, että se on riettaan hengen tuohus valkea. Laveammalta sanoo Johannes: ”Hänen viskimensä on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä, ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella.”

Tämä on yksi sydäntä liikuttavainen vertaus. Me kuulemme tästä Johanneksen vertauksesta, ettei Vapahtaja ole niin armollinen kuin armon varkaat luulevat hänen olevan. Armon varkaat luulevat, että Vapahtaja on armollinen kaikille, jotka hänen päällensä luottavat. Mutta yksi turha luottaminen se taitaa olla, jos he luulevat, että Vapahtaja ei tee yhtään eroitusta katuvaisten ja katumattomien välillä. Suruttomat luulevat, että nisut ovat siveät ihmiset, jotka ei yhtään parannusta tarvitse. Ja armon varkaat luulevat, että Vapahtaja on kärsinyt ja maksanut kaikki heidän edestänsä, ettei heidän tarvitse muuta kuin uskoa, että he tulevat autuaaksi, ehkä kuinka vastoin Jumalan sanaa he eläisit.

Mutta mitkäs ovat siis ne ruumenet, joita hän polttaa sammumattomalla tulella? Ne taitavat olla siveät huorat ja rehelliset varkaat, raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit, jotka maailmassa pidetään parhaana miehenä. Vai ovatkos ruumenet semmoiset villihenget, jotka haukkuvat kunniallisia ihmisiä? Semmoinen villihenki ja väärä profeetta oli myös Kastaja, joka niin hirmuisesti haukkui parhaat miehet seurakunnassa, että heidän täytyi sanoa hänestä: ”Sillä miehellä on perkele.” Vissimmästi oli Johannes Kastaja hengellisessä ylpeydessä, koska hän tuomitsi seurakunnan parhaat miehet helvettiin, ja itsensä piti hyvänä. Jompikumpi näistä verrataan tässä paikassa ruumeneksi. Maailman siveät huorat ja raittiit juomarit, eli nämät väärät profeetat, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.

Mutta nyt sanovat tämän maailman siveät ihmiset: ”Eihän nyt ole se aika kuin silloin, koska Johannes saarnais Paljon nyt on muuttunut maailma entisestä. Eihän nyt ole yksikään niin hullu, että hän luulee siveyden eli lain töitten kautta tulevansa autuaaksi, niin kuin juutalaiset luulit. Kristinoppi on nyt meille selitetty, ja ihmiset ovat opetetut Jumalan sanassa, ettei tarvitse kukaan olla tietämättömyydessä, kuinka hänen pitää elämän, että hän tulis autuaaksi. Me olemme kristillisistä vanhemmista syntyneet ja lapsena jo kasteen kautta ylös otetut Jumalan armo liittoon. Me olemme kristin opissa ylös kasvatetut, ja kristillisyyden tapoja harjoittaneet. Mitä meitä enää haukutaan pakanoiksi? Vaikka Johannes sen aikaisille ihmisille kovan lain saarnais, ja vielä tuomitsi, eihän semmoinen tuomio sovi meille, jotka olemme ylös valaistut ja vanhat kristityt. Ne olitki pakanat, joille Johannes saarnais; mutta emme me ole pakanat.”

Niin saarnaa vanha aatami, koska hän on saanut ylös valaistuksen helvetistä luonnollisen järjen kautta, joka osoittaa luonnolliselle ihmiselle, mistä tie menee taivaaseen. Luonnollinen järki saapi ylösvalaistuksen maksasta, jossa omanvanhurskauden rietas asuu, ja pernasta, jossa maailman kunnia makaa, niin myös peräsuolesta, jossa ahneuden rietas on kotonsa rakentanut; ja viimein sapesta, josta hengellinen viha tippuu. Kaikki nämät riettaan enkelit, jotka makaavat luonnollisen ihmisen lihassa, antavat luonnolliselle järjelle sen ylösvalaistuksen, että tämä kristillisyys, joka nyt on ilmestynyt, ei mahda olla muu kuin riettaan petos. Omavanhurskaus sanoo: ”Et suinkaan sillä tule autuaaksi, että sinä vaikeroitset tuskassa ja omantunnon vaivassa, niin kuin nämät villihenget tekevät. Mutta elä siveästi ja lue vireästi.”

Maailman kunnia sanoo: Ei sinun tarvitse maailmalle huutaa, vaan tunnusta Jumalan edessä syntiästi, jos olisit jossakussa paikassa väärin tehnyt. Ahneus sanoo: Ei sinun tarvitse kaikkia joutavia ruveta maksamaan ja sovittamaan. Koska sinä olet sovitettu Jumalan kanssa, niin on myös lähimmäinen sovitettu. Hengellinen viha antaa järjelle sen ylösvalaistuksen, että nämät heränneet ovat hengellisessä ylpeydessä, koska he tuomitsevat kunniallisia ihmisiä. On se vielä yksi riettaan enkeli, joka antaa järjelle sen vakuutuksen, että yksi viina ryyppy ei tee mitään.

Koska nyt luonnollinen järki saapi senkaltaisen ylösvalaistuksen lihasta, tekee hän sen päätöksen, että Jumala ei ole luonut ihmisiä sitä varten, että hän kadottais heitä helvetissä. Onpa Vapahtaja itse sanonut, ettei Jumala ole lähettänyt poikaansa tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma piti hänen kauttansa vapahdettaman. Ja apostoli Johannes todistaa: ”Jos me teemme syntiä, niin on Jumala hurskas, että hän antaa synnit anteeksi.” Josta muutampi maailman viisas on päättänyt, että Jumala olis väärä, jos hän ei antais synnit anteeksi.

”Mitä siis pelkäät helvettiä”, sanoo maailman viisas, ”ei se ole muu kuin yksi vanha juttu, jota papit tivunnin tähden ovat kaivaneet ylös yksinkertaisten peljätykseksi. Jos Johannes Kastaja on siihen aikaan kovin saarnannut juutalaisille, niin ne ovat sen ansainneet, ne olitki pakanat, jotka ristiinnaulitsit Vapahtajan. Emme me ole enää niin hullut, että me rupeamme semmoisia vanhoja juttuja ja papin valheita uskomaan.”

Ka! Semmoisia saarnaa luonnollinen järki.  Ja vanha aatami tykkää hyvin semmoisesta opista. Semmoinen oppi ja semmoinen viisaus ottaa pois kaiken pelvon ja kaiken murheen sielun autuudesta. Se tekee ihmisen oikein rohkeaksi pilkkaamaan Jumalata, ja polkemaan kristityitä. Mikäs nyt on hätänä vanhalla aatamilla, koska Jumala on niin armollinen, että hän ottaa kaikki keiturit ja pukit, kaikki koirat ja siat taivaan valtakuntaan. Ilman murhetta, ilman vaivatta, ilman katumusta, ilman parannuksetta, pääsevät nyt siveät huorat, rehelliset varkaat, raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit taivaan valtakuntaan.

Mutta mitkäs ovat sitte ne ruumenet, joita hän polttaa sammumattomalla tulella? Mitkäs ovat ne hedelmättömät puut, joitten juureen kirves on pantu? Mitkäs ovat kyykäärmeen sikiät, joita Johannes mainitsee? Ne taitavat olla luonnolliset käärmeet, joille Johannes niin kovin saarnais. — Ehkä nyt Johanneksen kovat soimaukset ei olis juuri välttämättömästi tarpeelliset niille heränneille ja armoitetuille sieluille, jotka tämän koiran haukkumisen kautta ovat tulleet oikeaan synnin tuntoon, ja sovitetuksi taivaallisen vanhemman kanssa. Kuitenkin koska täällä on vielä paljon pakanoita ja paljon armon varkaita, jotka tarvitsevat kuulla Johanneksen elämäkertaa, ja heränneet myös tarvitsevat muistaa, että he ovat pakanat olleet.

Sen vuoksi täytyy meidän vanhan tavallisuuden jälkeen katsella, kuinka tämä Vapahtajan edesajaja lain saarnaamisen kautta valmistaa Vapahtajalle tien ihmisten sydämiin. Antais Herra hänelle voimaa ja väkevyyttä kankomaan isot kivet totuuden rautakangella ja hakkaamaan kuivettuneita puita sillä kirveellä, joka puitten juureen pantu on; karsimaan kuivat oksat tuoreesta puusta hengen miekalla; kiskomaan ylös juurinensa vanhat ja lahonneet puut, ja koliat silittämään, että kunnian herra pääsis kulkemaan ylhäältä alaspäin, ja niin laveammalta sydämestä ymmärrykseen, ymmärryksestä omaantuntoon, omastatunnosta tahtoon, tahdosta oikeaan elämään. Kuule armollinen kuningas niitten huokaus, jotka raskaassa työssä ovat tiellä, ja anna heidän työnsä menestyä, koska he pyrkivät iankaikkisuuteen, Jeesuksen perään. Amen, isä meidän jne.

Evankeliumi: Luuk.1: 57-78

Me kuulimme evankeliumista Sakariaksen, Johanneksen isän, ennustavan, että hänen poikansa piti valmistaman Herran tietä ja antaman kansalle autuuden tunnon, ja valaiseman niille, jotka pimeissä ja kuolon varjossa istuvat. Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon kautta perään ajatteleman, kuinka Johannes Kastaja valmistaa Herralle Jeesukselle tien ihmisten sydämeen. Antakoon se suuri Luoja hänen työnsä menestyä. Antakoon se suuri ristinkantaja hänen vaivansa helpottaa köyhäin matkamiesten kulkemisen, ja antakoon Pyhä Henki oikean ylösvalaistuksen, kuinka hänen pitää tätä tietä valmistaman, että kunnian Herra pääsis kulkemaan!

Se on ensinnä suurin konsti, kuinka hänen pitää löytämän tietä ihmisen sydämeen. Moni on sitä tietä hakenut, eikä ole löytänyt. Profeetat ovat tosin ennen häntä etsineet tätä tietä, ja ovat myös osittain sen löytäneet. Mutta net on niin harvat, jotka hait tietä ihmisen sydämeen, että netki, jotka sen löysit, ei ole saattaneet niin valmistaa sen, että se olis pysynyt enemmän aikaa. Sillä sitä myöten kuin profeetat sen kiskoit auki, sitä myöten synnin tuisku sen pani kiinni. Mutta siitä saakka kuin Mooses kävi Siinain vuorella, ovat kaikki profeetat Jumalan käskyn jälkeen käyneet ja mitanneet tietä Siinain vuoresta Golgataan.

Kuitenki oli tämä profeettain edellä mitattu tie niin tuiskunut kiinni, että Johanneksen täytyi sen kohta uudesta kiskoa auki. Paavali todistaa, että Mooseksen peite oli aina riippumassa juutalaisten sydämen edessä, koska vanhaa testamenttia luettiin; ettei ylimmäiset papit kyllä löytäneet sitä paikkaa, kusta tie menee ihmisen sydämeen. Eikä tosin ylimmäiset papit sitä niin suuresti huolineet hakea, sillä ne ajattelit: Saati me löydämme tien ihmisten muistoon ja ymmärrykseen, niin me olemme kyllä tietä valmistaneet Herralle. Vielä nytkin tuumaavat ylimmäiset papit, että ihmisen sydämeen menee tie järjen kautta.

Jotka itse ei ole nähneet Siinain vuorta, eikä ole nähneet niitä leimauksia, jotka Siinain vuorelta ulos käyvät, eivät ole kuulleet ukon pauhaavan hirmuisella vihan äänellä Siinain vuorella, sanovat: ”Ei suinkaan tie mene sen kautta.” Miksis Mooses suuttui niin kovin Jumalan puolesta, koska hän tuli alas Siinain vuorelta, että hän särki ne lakitaulut, jotka hänen kädessänsä olit? Nyt sanovat ylimmäiset papit: ”Pitääkös meidän ottaman ne kivikappaleet, joita Mooses sinne jätti, ja ruveta niillä leikkaamaan ihmisten sydämet? Emme tee sitä ollenkaan; he palttuisit varsin kirkosta, niin kuin Israelin lapset pakenit pelvon ja vapistuksen tähden kauvas Siinain vuorelta?”

Niin tuumaavat ylimmäiset papit, että kaikki väki pakenis kirkosta, jos he rupeaisit niin kovin pauhaamaan lain kirousta, kuin Jumala pauhais Siinain vuorella. Mutta älä huoli! Se keveämielinen ja maailmallinen kansa, joka ei kärsi kuulla lain kirousta Siinain vuorella, ei tule kuitenkaan ilman Jumalata aikaan. He sanovat ylimmäiselle papille: ”Tee meille jumalita, jotka meitä vievät Kaanaan maalle.” Ja tämä ylimmäinen pappi oli valmis kansan mieltä noudattamaan. Hän käski kaikki koreat tyttäret kiskoa pois korva renkaat ja kulta sormukset; ei sitä varten, että ne annettaisiin kouluun eli vaivaisille, vaan sitä varten, että siitä kullasta tehtäisiin heille jumala. Ja sitä kulta jumalata palvelevat vissimmästi ne, joilla on kulta sydän rinnassa ja kulta viljat kaulassa; sillä ei ole vielä kaikki koreat vaimot ja tyttäret raskineet niitä antaa Aaronille.

Mutta mitä hyvää eli minkä kaltaista kiitosta sai Aaroni sen edestä, että hän noudatti sokean kansan mieltä ja teki heidän anomuksensa jälkeen? Ei ollut niin pitkä aika ennen kuin sama kansa tahtoi hänet kivillä surmata. Semmoisen kiitoksen saapi viimein se pappi, joka näkee kansan hulluutta ja sokeutta, eikä ilmoita heille sitä onnettomuutta, joka viimein seuraa siitä epäjumalan palveluksesta. Hän ajattelee ilmanki, niin kuin yksi paavilainen piispa, joka näki, kuinka kansa oli tullut petetyksi sen väärän paavin uskon kautta, niin hän sanoi itsellensä: ”Koska tämä kansa tahtoo petetyksi tulla, niin olkoon petetty.” Eipä Mooses niin puhunut. Koska hän tuli alas Siinain vuorelta ja näki sitä Israelin kansan hulluutta ja sokeutta, niin hän suuttui hirmuisesti Jumalan puolesta, ja siinä kiivaudessa hän särki ne kiviset taulut, joitten päälle Jumala oli kirjoittanut kymmenen käskyä, ja käski Aaronin polttaa kultajumalan tuhkaksi, ja panna tuhan veteen, että Israelin lapset saisit juoda kultajumalansa tuhkavedessä.

Se kulta, jonka he huoruuden tähden olit ottaneet pakanoilta lainaksi ja panneet vaimoväen päälle koreudeksi, piti viimein karvasteleman heidän suolissansa, kussa ahneuden rietas asuu. Niin se tapahtuu vielä nytkin, että se kulta, jonka koreat tyttäret ostavat nuoruuden hulluudessa, karvastelee viimein heidän suolissansa. Koska he huoruuden tähden tulevat köyhäksi, ja suolet rupeavat hoikkumaan, saavat he vanhana syödä tuhka puuroa sen edestä, että he nuorena ovat kantaneet kultasydäntä povessans.

Tämä kulta sydän, joka on tehty keltaisesta kivestä, pitää otettaman pois heidän rinnoistansa, sillä se on kuollut ja tunnotoin. Kivi sydän pitää otettaman pois, sanoo Herra, ja minä annan heille uuden sydämen ja uuden hengen, sanoo Herra. Minä annan heille yhden sydämen lihasta, joka ei ole niin tunnotoin kuin se entinen kivi sydän. Mutta liha sydän pitää vielä ympäri leikattaman. Ja niin kuin Sipoora, Mooseksen vaimo, otti terävän kiven, jolla hän ympärileikkais poikansa, niin on myös Johannes ottanut ne terävät kivi kappaleet lain tauluista, joita Mooses kiivaudessansa särki Siinain vuoren juuressa, ja niillä terävillä kivillä on Johannes ympäri leikannut liha sydämet, koska hän ensinnä oli löytänyt tien ihmisten sydämeen.

Hän otti vielä semmoiset sydäntä liikuttavaiset vertaukset kivistä ja puista, kirveestä ja miekasta, nisuista ja ruumenista, käärmeistä ja tulesta, että Jumalan ankara vanhurskaus, joka ennen oli kirjoitettu kivisiin tauluihin, koska ihmisillä oli kivi sydän, tuli näitten vertausten kautta kirjoitetuksi sydämen tauluihin lihasta, niin kuin Paavali todistaa. Mutta se on arvattava, että sydän tuli kipeäksi, koska Jumalan laki kirjoitettiin sydämiin lihasta.

Ennen, koska ihmisillä oli kulta sydän povessa, oli tämä kivi sydän tunnotoin. Ei siihen pystynyt mikään, vaikka kuinka terävällä kivellä olis siihen piirretty lain puukstaavia, ei tunnotoin sydän tuntenut mitään. Ja mitäs kivi sydän tuntee? Mutta Johannes meni Siinain vuorelle ja löysi siellä ne terävät kivet, joita Mooses kiivaudessansa oli viskannut, ja rupeis niillä piirtelemään ihmisten liha sydämet; rupeis niillä ympäri leikkaamaan lihasydämen esinahkaa. Siitä tuli muutamille kipeä ja murheellinen sydän. He rupeisit tuntemaan syntiänsä. Ja niille, joilla oli yksi särjetty sydän, osoitti Johannes sormellansa Vapahtajaa, sanoen ”Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit.”

Tämä oli Johanneksen tarkoitus, että sydän piti ympärileikkauksen kautta tuleman kipeäksi, murheelliseksi ja särjetyksi; että heidän piti tuleman syntiseksi, ja senkaltaisena menemän Jumalan Karitsan tykö, joka pois ottaa maailman synnit Mutta siitä tulee ylimmäisille papeille ja maailman herroille paha mieli, että publikaanit ja syntiset juoksevat Vapahtajan tykö. Johannesta jo pidettiin hulluna, ja sanottiin, että sillä miehellä on perkele, koska hän ei syönyt eli pitänyt kalaaseja niin kuin muut herrat, eikä juonut paloviinaa ja pussia, niin kuin muut herrat, mutta haukkui vain ja soimais kunniallisia ihmisiä huoriksi ja kyykäärmeen sikiäksi. Olikos se ihminen, joka sillä lailla pilais maakuntaa, että ihmiset rupeisit houraamaan ja Vapahtajan tykö juoksemaan?

Ylimmäiset papit ei saata pirun paskaakaan korjata omasta sydämestä, jopa sitte muitten sydämistä. Mistäs ylimmäiset papit ja maailman herrat tietävät, mikä toisen ihmisen sydämessä asuu, jotka ei vielä tunne omaa sydäntänsä. Koska niillä on sydän paisunut hengellisestä vihasta ja luonnollisesta ylpeydestä, silloin sanovat he, että Johanneksella on perkele. Sillä tämä totuuden tunnustaja rupeis totuuden rautalapiolla muokkaamaan ja krapaamaan pirun paskaa, joka oli kuivettunut ihmisten sydämiin, silloin rupeisit käärmeen siemenet puikimaan sydämen juuressa. Erinomattain olit siveät huorat vihaiset Johannekselle. Ei ne siveät huorat saaneet tunnon rauhaa, ennen kuin Johanneksen kaula leikattiin poikki, ja he sait hänen päänsä vadin päälle.

Mutta ei siinä kyllä ole, että Johannes löytää ihmisten sydämet, joita maailman herrat ei ole löytäneet; sillä ei ole ylimmäiset papit studeeranneet ja fundeeranneet sen päälle, kuinka he löytäisit ihmisten sydäntä, vaan he ovat enemmän studeeranneet sen päälle, kuinka huonoissa vaatteissa hän on, kuinka se viettelee kansaa ja kuinka he jotakin laillista syytä saisit hänen päällensä. Mutta että nyt Johannes Kastaja löytää ihmisten sydämet, ja tulevat myös ihmiset monelta kantilta kysymään neuvoa, mitä heidän pitää tekemän; niin kuin kirjoitettu on Luukkaan kolmannessa luvussa, ei ole tietoa, seuraavatko ne kaikki hänen opetuksiansa, vai menevätkö he taas maailmaan, koska hän ei lupaa fariseuksille ja ulkokullatuille armoa ilman totista katumusta ja parannusta.

Muutamat kuitenki kysyvät häneltä: ”Kukas olet?” Eli mikä sinä olet, koska sinä niin korvessa huudat ja haukut kunniallisia ihmisiä? Oletkos Kristus? Vai oletkos sinä Vapahtaja, koska sinä niin hävittömästi haukut ja tuomitset ihmisiä? Sama kysymys tuotiin myös Vapahtajalle. Koska hän rupeis soimaamaan maailman herroja ahneuden ja ulkokullaisuuden tähden, niin he sanoit: Miksikä sinä itseäs teet? Oletkopa sinä Jumalan poika? Ja jos vielä Jumala Isä taivaasta olis tullut pahoja ihmisiä manaamaan, kyllä olisit maailman herrat kysyneet: Kukas olet? Oletkopa sinä Jumala, joka tuomitset siveitä ja kunniallisia ihmisiä helvettiin?

Ehkä, sanon minä, Johannes Kastaja löysi ihmisten sydäntä ja saattoi sentähden valmistaa tien Herralle Jeesukselle, kyllä oli vielä paljon jäänyt korjaamatta, koska Herra Jeesus itse tuli ja rupeis evankeliumin kautta puhdistamaan niitten sydämet, jotka Johanneksen lakisaarnoista olit heränneet. Eihän ihminen ole senkaltainen luontokappale, että hän yhtäkkiä pääsee irti maailmasta. Vaikka vielä omatunto olis herännyt, vaikka vielä sydän olis särjetty, ja vaikka hän olis tuntenut Pyhän Hengen armovaikutuksia, kyllä sentähden saatanas ampuu lihasta sydäntä kohti nuoliansa, ja tahtoo muutampia sekoittaa ja väärälle tielle saattaa. Erinomattain tahtoo vihollinen niitten sieluja seuloa, ja jauhoksi tehdä, jotka ensimmäisen heräyksen jälkeen ylön varhain omistavat itsellensä Jumalan armolupauksia, vaikka vanha ihminen ei ole hengellisen murheen kautta ristiinnaulittu. Niin kuin esimerkiksi Pietari, joka piti itseänsä parhaana kristittynä ennen kuin hän tunsi sydämen petollisuutta ja saatanan kavaluutta.

On vissimmästi moni siinä samassa itsepetollisuudessa vielä, jotka pitävät itsensä parhaana kristittynä, eivätkä voi kärsiä tuomiota, vaan ainoastansa evankeliumin lupauksia tahtovat omistaa. Jos semmoisilla ennen suruttomuuden tilassa on ollut kulta sydän, tulee heille viimein silkki sydän, jossa omavanhurskaus makaa kätkettynä armon alla niin kuin karhu sammalten sisällä. He tulevat pyhäksi armon kautta ja synnittömäksi, ettei heillä ole enää paljon kiusauksia, ja tahtovat vielä muita vetää samaan uskoon, jossa he itse ovat, nimittäin hengelliseen suruttomuuteen. Semmoiset väärät profeetat kiitetään niiltä, jotka ovat luonnollisessa suruttomuudessa, sillä ei ne tee vanhalle aatamille haavaa niin kuin Johannes Kastaja, joka haukkuu ja puree.

On vielä niitäkin, jotka pysäintyvät ensimmäiseen lain heräykseen ja mätänevät Pyhän Hengen verkkoon, koska kalamiehet ovat laiskat kokemaan verkkojansa. Semmoiset ovat kastetut Johannekselta lakiin, eli lakiin sidotut. He seisovat lain alla, eikä pääse edemmäksi. Ei he pääse armoon. Paavali löysi kaksitoistakymmentä senkaltaista miestä Efeson kaupungissa, jotka olit Johanneksen kasteella kastetut. Mutta hän käski heitä kastaa uudesta Kristukseen. Ei kuitenkaan ole se tarkoitus Paavalilla ollut, että ne jotka pääsevät lain alta armon tilaan, saavat polkea lain, niin kuin armon varkaat, jotka tekevät Kristuksen synnin palvelijaksi, ja tekevät syntiä armon päälle ajatellen, että puhtaille on kaikki puhtaat.

Se on tosi, että puhtaille on kaikki puhtaat, koska kysymys on siitä, minkäkaltainen ruoka olis kristityille luvallinen syödä. Mutta ei synti kuitenkaan ole luvallinen kristityille tehdä. Mutta silmän kääntäjä tahtoo tehdä muutampia syntiä luvalliseksi, niin kuin esimerkiksi laiskuuden syntiä. Vanha aatami ei tahdo vaivata ruumistansa. Ja siinä tekee moni mielestänsä hyvää Jumalalle ja pahaa ihmisille, koska hän makaa laiskana kotona eli kulkee kylissä ja syöpi muitten ihmisten vaivaa. Vanha aatami tahtois varsin herraksi tulla. Ei kristitty tarvitse palvella, niin ajattelee vanha mies.

Mutta kuka se viimein joutuu palvelemaan, koska kristitty ei tahdo palvella? Taitaa rietas, jota kristityt ennen ovat palvelleet, ruveta nyt palvelemaan heitä? Miksei, jos kristityt lupaavat sielujansa hänelle, kyllä hän sitte palvelee heitä. Mutta jos he lupaavat heidän lihansa saatanalle ja sielujansa Vapahtajalle, silloin täytyy vanha aatami tulla prässiin, niin kuin Paavali sanoo: Antaa ruumiin saatanalle, että sielu pelastettaisiin. Se merkitsee, että hänen pitää kärsimän vaivaa ja oleman kurituksessa, että sielu pelastettaisiin. Sillä vanha aatami on semmoinen herra, ettei se tahdo palvella ketään.

Juuri suruttomat ne on, jotka ei tahdo palvella kohtuullisen palkan edestä. Net on friiherrat, jotka palvelevat rietasta, mutta ei Jumalaa. Kuka tiesi, kuinka niille viimein käypi, niille friiherroille, jos he häätyisit viimein syömään olkia ja petäjää, ennen kuin he kuolevat, ja saavat kyllä kuoleman jälkeen katua hulluuttansa. Niin on käynyt entisille friiherroille, jotka ovat ylönkatsoneet huutavan ääntä korvessa. Ne on sanoneet, että Johanneksella on perkele.

Mitä ne nyt sanovat helvetissä? Taitavat nyt saarnata näin: me olemme vahingollisia teitä seuranneet, ei meille ole vanhurskauden aurinko koittanut, me olemme ylönkatsoneet kaikkia varoituksia armon ajassa, me olemme pilkanneet totuuden saarnaajat, me olemme vihaa kantaneet niille, jotka meitä ovat vaatineet parannukseen, ja nyt me saamme katua meidän hulluuttamme ijankaikkisesti.

Mutta huutavan ääni korvessa istuu nyt taivaan valtakunnassa ja huutaa: Katso! Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit. Nyt hän istuu taivaan korkean katon päällä ja huutaa hoosianna Daavidin Pojalle, ja siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen. Nyt hän katselee Jumalan Poikaa kasvoista niin kasvoihin, ja hänen kasvonsa paistavat niin kuin enkelin kasvot. Nyt hän saarnaa taivaalliselle hääväelle. Yljän ystävä iloitsee, koska hän näkee Yljän tulevan morsiamensa kanssa. Yljän ystävä on Johannes, joka tuli valmistamaan Herralle tien. Ja hän on niin voimallisesti huutanut korvessa, että kuuroin korvat viimein aukenit.

Ja meidän toivomme on, että jokainen, joka huutaa parannusta korvessa, pitää iloitseman Yljän äänestä ja istuman hänen oikealla puolellansa taivaan häissä, ja hänen pitää näkemän Jumalan Pojan taivaan pilvissä tulevan tuomitsemaan elävitä ja kuolleita. Ja silloin pitää hänen sisälle käymän ja huutaman kaikille Jumalan lapsille: Katso, Jumalan Karitsa! Amen.

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /