N:o 65B Kynttilämessun päivänä 1849, -55
Minä tiedän minun Lunastajani elävän; ja hän on tästälähin maan päällä seisova; ja vaikka minun ruumiini lakastuu, saan minä kuitenki minun lihassani nähdä Jumalan. Jobin kirjan 19: 25, 26.
Koska se pyhä mies, Job, oli suuressa tuskassa ja vaivassa uskonsa koettelemisen tähden, tahdoit Jobin ystävät soimata Jobia jumalattomasta elämästä, vaikka hän oli ulkonaisesti näyttänyt itsensä hurskaaksi ja jumaliseksi. Niin kuin omanvanhurskauden palvelijoilla on tavallisesti se usko, että Jumala ei vaivaa lapsiansa sillä lailla ilman syytä. Omanvanhurskauden palvelijoilla on semmoinen usko, että jos kristitty joutuu jotakin kärsimään tässä maailmassa, kyllä hän on sen hyvin ansainnut.
Semmoinen usko oli Jobin ystävillä, että Job oli salainen pahantekijä, vaikka hänen ulkonainen elämänsä oli hurskas ja vilpitöin. Mutta Jobilla oli puhdas omatunto. Ei hän saattanut ottaa tuntonsa päälle semmoisia vääriä soimauksia omanvanhurskauden palvelijoilta, mutta otti turvansa Jumalaan, hyvin tieten, että ne, jotka tahtovat jumalisesti elää maailmassa, saavat paljon kärsiä maailman lapsilta vanhurskauden tähden. Ja siinä samassa vahvistui Jobin usko, koska vielä ne parhaatki ystävät tulit väärällä soimulla hänen päällensä; siinä vahvistui Jobin usko; että vaikka vielä Jumala välistä sallii lapsiansa tulla kiusatuksi perkeleeltä uskon koettelemukseksi ja vahvistukseksi, on kuitenki yksi Jumala taivaassa, joka näkee ja tuntee kristittyin vaivat, koska he vanhurskauden tähden vainotaan.
Sen vahvan uskalluksen päälle sanoi Job: Minä tiedän minun Lunastajani elävän, ja hän on tästälähin maan päällä seisova. Ja vaikka ruumis lakastuu; saan minä kuitenki minun lihassani nähdä Jumalan. Tämä suuri armo tapahtui myös Jobille, että hän sai lihassansa nähdä Jumalan. Tästä me kuulemme ensiksi, että omanvanhurskauden palvelijat tahtovat soimata kristityitä senkaltaisista synnistä, joita he itse tekevät, vaikka omanvanhurskauden palvelijat ovat itse mielestänsä hurskaat.
Toiseksi, koska Jumala panee jonkun tuskan ja vaivan kristittyin päälle uskon koettelemukseksi ja kärsivällisyyden esimerkiksi, niin luulevat omanvanhurskauden palvelijat, että kristityt ovat semmoisen rangaistuksen hyvin ansainneet. Muutamille tulee vielä ilo kristittyin vahingosta, koska kristityt saavat kärsiä uskonsa tähden ja omantunnon tähden.
Semmoinen luulo oli myös Jobin ystävillä, että Job oli yksi salainen pahantekijä, ettei Jumala olis muutoin sallinut Jobin tulla niin hirmuisesti kiusatuksi ja vaivatuksi perkeleeltä, ellei hän olis ollut suuri syntinen ja pahantekijä. Mutta me kuulemme sekä Jobin kirjasta että myös muista Raamatun paikoista, että Job on pantu kaikille pyhille kärsivällisyyden esikuvaksi, ja että Jumala on sallinut tämän miehen tulla kiusatuksi perkeleeltä, osoittaaksensa perkeleelle ja maailmalle, että yksi Jumalan lapsi ei luovu uskostansa, vaikka kuinka kiusattaisiin maailmalta ja perkeleeltä, vaan enemmän vielä kristittyin usko vahvistetaan senkaltaisen koettelemuksen kautta; osittain sen kautta, että kristitty tulee semmoisen koettelemuksen kautta tuntemaan paremmin itsensä, ja osittain sentähden, että kristityn usko koettelemuksen kautta vahvistetaan.
Se omanvanhurskauden perkele, joka sanoi: nahka nahasta, ja kaikki mitä ihmisellä on, antaa hän henkensä edestä; tämä saatana luuli, että Job antaa vielä uskonsa hänelle, koska hän joutuu jotakin kärsimään vanhurskauden tähden. Ja perkele, joka on Jumalan lasten päällekantaja, ajatteli niin, että Job luopuu uskostansa ja siunaa Jumalaa silmäin edessä, se on, pilkkaa Jumalaa, koska häntä kovemmin kiusataan ja vaivataan uskonsa tähden. Ja niin luulevat vielä nytkin kaikki riettaan enkelit, että tämä kristillisyys on ainoastansa ulkokullaisuus ja itsetehty pyhyys. Riettaan enkeleillä on sama tarkoitus, kuin sillä pääperkeleellä, joka kiusais Jobia, että jos nämätki heränneet, jotka tekevät ja sanovat itsensä kristityksi, jos he tulisit kiusatuksi ja joutuisit jotakin vaivaa kärsimään kristillisyytensä tähden, kyllä he lakkaisit pian ulvomasta ja ihmisiä haukkumasta, ja tulisit samankaltaisiksi kuin muutki maailman ihmiset.
Mutta riettaalla oli sama ajatus Jobista, että hän luopuu uskostansa ja tulee riettaan kaltaiseksi. Mitäs rietas voitti Jobista? Onkos rietas tuntenut oikein Jobin sydämen? Onkos rietas arvannut oikein, koska hän luuli, että Job palkan tähden pelkää Jumalaa, ja että Job on ulkokullattu ja tekopyhä? Jopa taisi rietas siinä paikassa tulla petetyksi ja valehtelijaksi. Kukas tiesi, kuinka käypi niille riettaan enkeleille, jotka näinä aikoina iloitsevat kristittyin lankeemisesta, ja kristittyin vahingosta, ja sanovat: nahka nahasta; kauniiksi ne tulevat nämät väärät profeetat, jotka sanovat itsensä kristityiksi. Anna heidän tulla vähäisen kiusatuksi, kyllä näet, että he rupeavat pilkkaamaan Jumalaa silmäin edessä.
Mutta älä ylön varhain iloitse, riettaan enkeli, ei sinulle tule helpommaksi, vaikka kaikki kristityt tapettaisiin. Ei sinulle tule huokeammaksi vaiva helvetissä, vaikka kaikki kristityt lankeaisit ja tulisit sinun kaltaisekses. Mutta riettaan ilo kristityn vahingosta on niin kirottu, kuin käärmeen kyyneleet ovat kirotut. Ei ole rietasta usein saavutettu valheesta, mutta siinä Jobin asiassa tuli rietas valehtelijaksi. Hän luuli Jobin luopuvan uskostansa ja tulevan riettaan kaltaiseksi, mutta rietas tuli valehtelijaksi. Kyllä sentähden kaikki riettaan enkelit toivovat sitä samaa, kuin itse saatana on toivonut Jobista, että kristityt tulevat samankaltaisiksi, kuin he ovat. Ei he vielä ole lakanneet toivomasta, vaikka he tietävät, että heidän isänsä, perkele, on Jobin aikana tullut valehtelijaksi.
Mutta kristityt saavat nyt yhden lohdullisen ja ylösrakentavaisen esimerkin Jobin uskosta ja kärsivällisyydestä, koska he näkevät, ettei kristitty sentähden luovu uskostansa, vaikka hän tulee kiusatuksi perkeleeltä ja vaivatuksi ruumiin puolesta. Oikean kristityn usko vahvistetaan sen kautta, koska hän vanhurskauden tähden vainotaan. Hän saattaa silloin paremmalla uskalluksella kuin ennen sanoa omanvanhurskauden palvelijalle: Minä tiedän minun Lunastajani elävän, ja hän on tästälähin maan päällä seisova. Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä ruumis lakastuu, saan minä kuitenki minun lihassani nähdä Jumalan.
Ja niin kuin se pyhä Job oli saanut sen autuaallisen vakuutuksen, että hänen pitää lihassansa näkemän Jumalan, niin oli myös se vanha Simeon saanut sen vakuutuksen Pyhältä Hengeltä, ettei hänen pitänyt kuolemata maistaman, ennen kuin hän olis nähnyt Herran Kristuksen. Ja sama vakuutus annetaan vielä kaikille murheellisille, katuvaisille ja epäileväisille sieluille, jotka odottavat Israelin lohdutusta, että heidän pitää näkemän Herran Kristuksen, ennen kuin he lähtevät pois maailmasta.
Mutta siihen näkemiseen tarvitaan samankaltainen kärsivällisyys tuskassa, kuin Jobilla, samankaltainen odottaminen ja ikävöitseminen Herran Kristuksen perään, kuin Simeonilla. Sillä ei kukaan saa Pyhältä Hengeltä sitä vakuutusta, että hänen pitää lihassansa näkemän Jumalan, joka ei ole murheessa, katumuksessa ja uskossa odottamassa Israelin lohdutusta. Ja ne harvat sielut, jotka hengen köyhyydessä odottavat Israelin lohdutusta, ja joilla on sydämellinen halut, että he saisit nähdä Kristusta ennen kuolemata, saavat pian sen autuaallisen vakuutuksen Hengeltä, ettei heidän pidä kuolemata maistaman, ennen kuin he ovat lihassansa nähneet Herran Kristuksen. Heidän pitää myös Hengen vaikutuksen kautta tuleman temppeliin siihen liittoon, koska Herran Kristus kannetaan sinne.
Te murheelliset, katuvaiset ja epäileväiset, olettekos nyt hengen köyhyydessä kauan aikaa odottaneet Israelin lohdutusta? Olettekos saaneet vakuutusta Pyhältä Hengeltä, että teidän pitää näkemän Kristuksen? Ja te harvat sielut, jotka olette nähneet Kristuksen ja kantaneet häntä sylissä, rukoilkaat niin kuin se vanha Simeon: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijas rauhaan menemään sanas jälkeen, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutes, jonkas valmistit kaikkein kansain eteen valkeudeksi valistamaan pakanoita, ja kansas Israelin kunniaksi.” Kuule, sinä Israelin lohdutus, kaikkein murheellisten, katuvaisten, epäileväisten ja uskovaisten huokaus! Isä meidän jne.
Evankeliumi: Luuk. 2: 22.
Evankelista Luukas on kirjoittanut tämän päivän evankeliumissa, että se vanha Simeon oli valmis kuolemaan, koska hän oli nähnyt Herran Kristuksen. Seuraavaisesti siitä, pitää meidän Jumalan armon kautta katseleman, kuinka yksi kristitty lähtee ilolla pois maailmasta, koska hän on saanut nähdä maailman Vapahtajan.
Me kuulemme, että se vanha Simeon oli valmis kuolemaan, koska hän oli nähnyt maailman Vapahtajan. Mutta hän oli yksi niistä harvoista, jotka odotit Israelin lohdutusta. Moni odotti siihen aikaan Israelin lohdutusta, mutta he odotit yhtä maallista Vapahtajaa, jonka piti auttaman heitä kaikesta maallisesta hädästä. Maailman herrat, fariseukset, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat odotit muutosta hallituksessa, sillä he olit joutuneet pakanallisen esivallan alle. Ja se oli heidän mielestänsä suuri häpeä, että Jumalan kansalla piti oleman pakanallinen esivalta. Heidän valtansa ja heidän kunniansa tuli sen kautta vähetyksi, koska heidän täytyi olla yhden pakanallisen esivallan alamaiset. Maailman rikkaat odotit yhtä maallista Vapahtajaa, joka tulis heille kuninkaaksi, että hekin pääsisit kuninkaan pöydälle syömään ja herrustelemaan. Mutta erinomattain maailman köyhät odotit yhtä maallista Vapahtajaa pian tulevan, joka ruokkis heitä ilman.
Kaikki he siis odotit sitä luvattua Vapahtajaa tulevan, ei sentähden että heillä olis pelko ollut helvetistä. Ei heillä ollut semmoista tuntoa, että he ilman Vapahtajatta hukkuvat iankaikkisesti, vaan heillä oli semmoinen tarkoitus, että he tulevat kaikki herraksi ja rikkaaksi Messiaksen valtakunnassa. Heillä oli semmoinen toivo, että he pääsevät vapaaksi kaikesta verosta ja rasituksesta Messiaksen valtakunnassa. Heillä oli semmoinen uskallus, että he kaikki pääsevät rikastumaan ja maailman kunniaa voittamaan, koska Messias tulee. Ei juutalaiset ajatelleet, että yksi hengellinen Vapahtaja olis tarpeellisempi ollut, kuin maallinen.
Ja mistäs he tiesit odottaa yhtä hengellistä Vapahtajaa, jotka olit ilmanki pyhät ja hurskaat. Ei niillä ollut epäilystä autuudestansa niin kuin katuvaisilla, ei niillä ollut pelkoa kuolemasta, tuomiosta ja iankaikkisesta kadotuksesta, niin kuin epäileväisillä on tavallisesti, sillä heillä oli semmoinen tunto, että koko kansa on pyhä, ja kaikki pääsevät Aabrahamin helmaan.
Mutta Simeon oli yksi niistä, jotka odotit lohdutusta hengellisessä tarkoituksessa. Hän odotti yhtä hengellistä Vapahtajaa, joka pelastais kansansa synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta. Hän tunsi tarvitsevansa yhden hengellisen Vapahtajan, ja näki myös, että koko valtakunta oli vajonnut synnin turmelukseen. Hän odotti semmoista Vapahtajaa, joka saattaa pelastaa ihmisten sieluja. Hän näki, että kansalla oli yksi hirmuinen ja jumalatoin elämä. Ja jos muutosta ei tulis pian kansan uskossa ja elämässä, niin menis joka ainoa sielu hukkaan.
Tämän asian tähden hän odotti yhtä hengellistä Vapahtajaa, jolla olis hengellinen voima ylösherättämään sen jumalattoman kansan heidän suruttomuudestansa ja matkaan saattamaan yhden muutoksen kansan uskossa ja elämässä. Ja mistäs oli se vanha Simeon saanut sen ylösvalaistuksen, että hengellinen Vapahtaja oli tarpeellisempi kuin maallinen Vapahtaja? Ja mistäs hän päätti sen, että Messias oli hengellinen Vapahtaja, koska kaikki muut odotit yhtä maallista Vapahtajaa? Tämän ylösvalaistuksen oli hän saanut Pyhältä Hengeltä.
Niin kuin juutalaiset silloin odotit yhtä maallista Vapahtajaa, joka tekis heitä rikkaaksi ja herraksi, niin odottavat suruttomat vielä nytkin yhtä maallista Vapahtajaa, joka tekis heitä rikkaaksi ja herraksi, sillä suruttomat ei tunne, että he tarvitsevat yhden hengellisen Vapahtajan. Suruttoman ihmisen Vapahtaja on maailmassa. Siinä on hänen jumalansa. Mutta yksi katuvainen ihminen lankeis varsin epäilykseen, jos hänelle olis sanottu, että yksi Vapahtaja löytyy, ja vaikka hän aina odottaa Vapahtajan ilmestystä, tarvitsee hän kuitenki Pyhän Hengen vakuutuksia siitä, että hänen ei pidä kuolemata maistaman, ennen kuin hän on nähnyt Herran Kristuksen.
Joka ei ole semmoista vakuutusta Pyhältä Hengeltä saanut, hän ei taida Hengen vaikutuksen kautta tulla temppeliin juuri siihen liittoon, koska Kristusta kannetaan temppeliin. Vaikka kaikki suruttomat sanovat saaneensa semmoisen vakuutuksen, että heidänki pitää näkemän Kristuksen ennen kuin he kuolevat, mutta koska kuolema tulee, niin heidän täytyy silloin tunnustaa, että heidän täytyy mennä helvettiin. Mistäs oli siis se vakuutus tullut, että heidän pitää näkemän Kristuksen ennen kuin he kuolevat, koska heidän täytyy kuolinvuoteella tunnustaa, ettei he ole nähneet Kristusta?
Niin ovat kaikki suruttomat tunnustaneet kuolinvuoteella, että Kristus on kaukana heistä, ja että heidän täytyy ilman näkemättä Kristusta mennä iankaikkisuuteen. Se on tainnut olla väärä henki, joka ennen ilmoitti heille, että heidän ei pidä kuolemata maistaman, ennen kuin he näkevät Herran Kristuksen. Valheen henki kyllä saarnaa suruttomille näin: ”Ei ole Jumala meitä kadotusta varten luonut; kyllä mekin tulemme autuaaksi, jos Jumalan tahto on, että meidän pitää tuleman autuaaksi.” Yksi pappi on niin kirjoittanut, että Jumala ei olis kaikkivaltias, jos ei hän jaksais vetää niitä ylös helvetistä, jotka sinne putoavat. Ja kaikki suruttomat uskovat, että se on vasta hengellinen pappi, joka niin saarnaa, että kaikki, jotka putoavat helvettiin, pääsevät sieltä ylös.
Jos hän olis niin kirjoittanut, ettei Jumala olis kaikkivaltias, jos hän ei jaksais niitä vetää ylös helvetistä, jotka sinne putoavat tässä armon ajassa, niin se olis mahdollisempi uskoa hänen oppinsa, vaikka Raamattu osottaa, ettei ole Jumala jaksanut kaikkia niitäkään vetää ylös, jotka tässä armon ajassa ovat pudonneet helvettiin. Juudas oli nimittäin jo tässä armon ajassa pudonnut helvettiin, koska omatunto heräis, mutta Juudas oli niin raskas, ettei Jumala jaksanut häntä ylös vetää, vaikka tuo on mahdotoin järjelle uskoa, että Jumala ei ole jaksanut Juudasta vetää ylös helvetistä, mutta niin se kuitenki on tapahtunut. Mutta Pietarin jaksoi Jumala vetää ylös helvetistä. Muutamat suruttomat uskovat vielä Juudaksenkin olevan taivaan valtakunnassa, mutta ei kaikki suruttomat jaksa sitä uskoa.
Koska nyt asia niin on, että suruttomatki luulevat saavansa sen vakuutuksen Pyhältä Hengeltä, ettei heidän pidä kuolemata näkemän, ennen kuin he ovat nähneet Herran Kristuksen, niin on tarpeellinen tutkia henget, sillä sen päälle useammat suruttomat perustavat autuutensa, että he ovat semmoisen vakuutuksen saaneet, ettei heidän pidä kuolemata maistaman, ennen kuin he näkevät Kristuksen. Ja se henki, joka heille on senkaltaisen vakuutuksen antanut on ollut valheen henki. Koska heidän täytyy kuolinvuoteella tunnustaa, ettei he ole nähneet Kristusta ja että heidän täytyy ilman näkemättä Kristusta mennä iankaikkisuuteen, niin on tarpeellinen perään ajatella, millä tavalla se vanha Simeon oli saanut Pyhältä Hengeltä semmoisen vakuutuksen, että hänen pitää näkemän Kristuksen ennen kuin hän kuolee.
Ensiksi sanoo evankelista, että hän odotti Israelin lohdutusta. Vissimmästi oli se mies murheellinen, koska hän odotti lohdutusta. Ja hän oli niin murheellinen, ettei hän löytänyt enää lohdutusta maailmassa. Mutta ei suruttomat ole koskaan niin murheelliseksi tulleet, että he olisit epäilleet autuudestansa, sillä aina he ovat löytäneet jonkun lohdutuksen maailmassa. Muutampi on löytänyt lohdutuksen viinaflaskussa, muutampi on löytänyt lohdutuksen huoruudessa, muutampi ahneudessa eli raha-arkussa, muutampi koreudessa, muutampi maailman kunniassa, eikä ole tullut suruttomille koskaan semmoista hätää, että kaikki lohdutus maailmasta olis loppunut. Mutta se vanha Simeon ei ole löytänyt lohdutusta maailmassa, koska hän rupeis odottamaan lohdutusta ylhäältä.
Siinä nyt on syy, minkätähden suruttomat ei saa nähdä Kristusta. Ei heille tule koskaan semmoinen murhe, että kaikki lohdutus maailmasta loppuu. He odottavat aina, niin kuin juutalaiset, yhtä maallista Vapahtajaa, ja sen he voivat löytää maailmassa. Mutta katuvaiset, jotka ovat niin raskaassa murheessa, ettei löydy enää yhtään lohdutusta maan päällä, rupeavat odottamaan Israelin lohdutusta taivaasta, ja siinä odotuksessa, siinä raskaassa huokauksessa saavat he joskus sen vakuutuksen Pyhältä Hengeltä, ettei heidän pidä kuolemata näkemän, ennen kuin he näkevät Herran Kristuksen.
Ja minä uskon, että jokainen, kuin on saanut semmoisen vakuutuksen Pyhältä Hengeltä, tulee myös Hengen vaikutuksen kautta Jumalan temppeliin juuri siihen liittoon, koska Kristus kannetaan sinne; siinä saapi hän ottaa Jumalan Pojan syliinsä, ja hänen äitinsä suopi myös mielellänsä, että semmoiset, jotka murheessa ja hengen köyhyydessä odottavat Israelin lohdutusta, saavat ottaa hänen poikansa syliinsä ja katsella hänen kirkkaita silmiänsä, hänen suloista suutansa, hänen lumivalkeita ja viattomia käsiänsä. Mutta suruttomat ei viittis ottaa Jumalan Poikaa syliinsä, sillä he pitävät häntä huoran sikiänä.
Onkos nyt täällä joku vanha Simeon eli joku Hanna profetissa, joka ottais Jumalan Poikaa syliinsä? Onkos täällä joku neitsyt Maria, joka saattais niin rakkaudella ja äitin sydämellä holhoa sitä ihanaista Jumalan Poikaa, joka nauraa äitin sylissä, koska hän puhuttelee häntä? Ei taitais Jumalan äiti tohtia antaa poikaansa semmoisille, jotka tahtovat murhata häntä, eikä myös semmoisille, jotka epäuskon tähden niin kovin vapisevat, että he pudottavat hänen poikansa maahan. Ei taitais Jumalan äiti tohtia antaa poikaansa semmoisille, joilla on kylmät kädet niin kuin jää. Jumalan poika varmahtais, jos hän semmoisen ihmisen kynsiin joutuis, jolla on kylmät kädet niin kuin jää. Eikä Jumalan äiti taitais tohtia antaa poikaansa semmoisille ihmisille, joilla on kovat kädet, jotka ei saata omia lapsiakaan pitää. Mutta semmoisille Jumalan äiti mielellänsä antais poikansa, jotka murheellisella ja katuvaisella sydämellä odottavat Israelin lohdutusta ja ovat ennen jo saaneet semmoisen vakuutuksen Pyhältä Hengeltä, ettei heidän pidä kuolemata maistaman, ennen kuin he ovat nähneet Herran Kristuksen.
Tule nyt, vanha Simeon, jos sinulla on halu nähdä Kristusta ennen kuolemata. Tule nyt, Hanna profetissa, puhumaan hänestä kaikille niille, jotka Jerusalemissa odottavat Israelin lohdutusta. Tule nyt neitsyt Maria Jumalan temppeliin, koska sinun puhdistuspäiväsi ovat täytetyt. Tulkaat nyt, kaikki lapset Betlehemistä, ennen kuin teitä surmataan. Tulkaat nyt kaikki tiaiset, kaikki pääskyiset ja kyyhkyläisen pojat katselemaan sitä pikkuista Jumalan Poikaa, ja sanokaat: ”Nyt sinä, Herra, lasket palvelijas rauhaan menemään sanas jälkeen, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutes.” Amen!
Alkuperäinen (loppu kateissa = saarnan viimeinen sivu Kirkkopostillassa) / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /