N:o 65A                                 KYNTTILÄMESSUN PÄIVÄNÄ 1859

Mutta kuka voi hänen tulemisensa päivää kärsiä? Ja kuka voi seisoa, koska hän ilmaantuu? Mal. 3:2

Näin  kirjoittaa profeetta Malakias tämän päivän epistolassa. Hän kirjoittaa Kristuksen tulemisesta, mutta hänen sanansa ovat niin hirmuiset, että kaikki pitäisit pelkäämän, että Kristus ei ole niin armollinen, kuin suruttomat ja armonvarkaat luulevat. Kuka voi hänen tulemisensa päivää kärsiä? Se on: kuka voi kestää hänen edessänsä, koska hän tulee?

Kaikki armonvarkaat luulevat, että Kristus on niin armollinen, että hän ei paiskaa ketään helvettiin. Mutta profeetta Malakian edellämanituista sanoista kuuluu hirmuinen kovuus olevan Kristuksella, koska hän epäilee, ettei moni taida kestää hänen edessäns. Sillä hän on niin kuin hopiasepän tuli ja niin kuin pesijän saippua. Hän on istuva ja sulava ja selittävä hopian. Hän on puhdistava ja hiuttava Leevin pojat niin kuin kullan ja hopian. Leevin pojat ovat vanhan Testamentin papit, ja se kuuluu profeetan uhkaavaisista sanoista, että Kristus aikoo erinomattain pappia koetella, kuinka he ovat sokian kansan edellä käyneet väärällä opilla ja pahentavaisilla esimerkillä.

Me tiedämme myös evankelistain kirjoituksista, että hän soimais ja nuhteli kovin ylimmäiset papit ja kirjanoppineet ja fariseukset, ja uhkais heitä hirmuisella tuomiolla ja rangaistuksella. Mutta jos ylimmäiset papit olisit saarnanneet kansalle oikian opin ja oikian järjestyksen, ei olis Kristus niin kovin tuominnut pappia. Mutta surutoin kansa olis saanut kovan tuomion. Vaikka Kristus tuomitsi vielä sitä surutointa ja paatunutta kansaa ja suolais kaikkia ylipäin, koska heräys ei tullut monelle hänen saarnastansa. Ja kuinkas me saatamme odottaa, että surutoin kansa pitää heräämän meidän saarnasta, koska itse Jumalan Poika ei jaksanut paatuneita herättää, joka oli niin voimallinen saarnaamaan parannusta suruttomalle kansalle. Kuuluuhan siitä, että itse Jumala ei jaksa herättää paatuneita synnin unesta.

Johannes Kastaja oli jo muutaman vuoden saarnannut parannusta, eikä tullut sen parempaa heräystä, kuin mitä evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas muistelevat, että muutamat tunnustit syntiänsä ja annoit itsensä kastaa parannukseen. Ja ne, jotka heräisit Johanneksen parannussaarnoista, tulit Jeesuksen opetuslapseksi ja kävit koulussa. Mutta kuinkas monta niitä oli sen suuren väen paljouden suhteen, kuin kävi ja kuunteli Jeesuksen saarnoja?

On mainittu, että niitä oli 70 opetuslasta ja 12 apostolia, jotka aina seuraisit häntä. Ja ei vielä netkään olleet oikein heränneet ennen kuin vasta Vapahtajan kuoleman jälkeen tuli niille oikia murhe, koska niillä ei ollut enää turvaa taivaaseen eikä maailmaan, mutta helvettiin täytyi heidän kääntää toivonsa. Semmoinen on oikia heräys, kuin opetuslapsilla oli Vapahtajan kuoleman jälkeen. Ei suinkaan heräys kelpaa, joka oli muutamille tullut Johannes Kastajan lakisaarnoista, että he tunnustit syntiänsä, niin kuin armon varkaat luulevat, ylipäin, eli yhdessä tyskyssä, vaikka meillä on se usko, että he tunnustit erittäin niitä tehtyjä syntiä, mutta ei ne siinä heräyksessä itkeneet eli parkuneet, niin kuin Jeesuksen opetuslapset teit pääsiäispäivänä, eikä yksikään saanut pistosta sydämeen, niin kuin muutamat Helluntai päivänä.

Semmoinen vasta oikia heräys on. Ei yksikään ennen sitä heräystä valittanut, että hänellä on sydän kova ja kipiä. Ei yksikään muu, kuin se syntinen vaimo spitalisen Simonin huoneessa, joka itki hänen jalkainsa päällä, ja kuka tiesi se halvattu ihminen, joka kannettiin Jeesuksen tykö, Sakkeus, joka lupais vääriä tekojansa maksaa neljänkertaisesti, ja Kananean vaimo, jolla oli niin vahva usko. Kaikki muut, jotka huusit: Jesus, Daavidin Poika, ja Jeesus, rakas mestari, olit ainoastansa maallisessa hädässä ja maallisen hädän tähden he tulit Jeesuksen tykö. Mutta ei maallinen hätä ole, kuin juuri harvoin vaikuttanut oikian heräyksen. Ei ole siis ihme, että Kristus oli niin kova haukkumaan ja tuomitsemaan kohta koko kansan, niin kuin profeetta Malakias on kirjoittanut Kristuksesta monta sataa ajastaikaa ennen: Kuka voi hänen tulemisensa päivää kärsiä? Kuka voi kestää hänen edessänsä, koska hän on niin kova tuomitsemaan?

Ei katumattomat syntiset saata seisoa hänen edessäns, koska hän tulee toisen kerran tuomitsemaan elävitä ja kuolleita. Ainoastans ne harvat sielut, jotka ovat tunteneet, ettei he saata seisoa hänen edessäns omalla vanhurskaudella, ja ovat niin muodoin vanhan Simeonin kanssa odottaneet Israelin lohdutusta ja viimein saaneet ottaa häntä syliinsä. Ne saattavat ilolla mennä kuolemaan.

Rukoilkaat kaikki Israelin lohdutusta odottavaiset, että hän tulis pian temppeliinsä, että te saisitte nähdä Herran Kristuksen, ennen kuin te menette kuolemata maistamaan. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Luuk. 2: 22

Me kuulimme ylösluetusta pyhästä evankeliumista, että se vanha Simeon oli odottamassa Israelin lohdutusta, ja oli myös saanut Pyhältä Hengeltä sen vakuutuksen, ettei hänen pitänyt kuolemata näkemän, ennen kuin hän näkee Herran Kristuksen. Meidän pitää siis katseleman, kuinka monta nyt odottavat Israelin lohdutusta.

Ensimmäinen tutkistelemus: Odottavatkos suruttomat Israelin lohdutusta? Ei, sillä Simeonin aikana ei ole kuulunut, että suruttomat olisit odottaneet yhtä hengellistä Vapahtajaa, mutta maallista Vapahtajaa he kyllä odotit, jonka he luulit tulevan pian päästämään heitä maallisesta hädästä.

Surutoin ihminen tuntee myös maallista puutosta ja vajavuutta, niin kuin tautia, köyhyyttä, orjuutta, rahan puutosta. Mutta ei hän usko, että tämä puutos tulee omasta hulluudesta ja oikean kristillisyyden puutoksesta. Ei hän usko, että rietas tekee hänet köyhäksi. Juutalaisilla oli semmoinen usko, että koska Messias tulee, niin hän pelastaa heitä, ei ainoastansa roomalaisten vallan alta, vaan voittaa myös koko maailman allensa ja tekee kaikki traasuperkeleet rikkaaksi. Ja sitä samaa odottavat vielä tämän maailman suruttomat ihmiset, nimittäin yhtä maallista Vapahtajaa, joka olis niin rikas, että suruttomat ei tarvitsis maksaa heidän velkojansa, vaan saisit kaikki ilman. Semmoinen Vapahtaja, joka ruokkis heitä ilman ja antais heidän juoda rommia, punssia ja viinaa niin paljon kuin kurkusta alas menis, se vasta olis aikanen hyvä Vapahtaja.

Koska Jeesus oli kerran ruokkinut viisituhatta miestä ilman, silloin tahtoi tämä surutoin kansa tehdä häntä kuninkaaksi. Ei ole Simeonin aikana muut odottaneet Israelin lohdutusta, ei ole muut odottaneet yhtä hengellistä Vapahtajaa, kuin ainoastansa tämä Simeon ja Hanna profetissa. Ei muut odota yhtä hengellistä Vapahtajaa, kuin ainoastansa totisesti heränneet, jotka ei jaksa elää ilman Vapahtajatta. Niillä on surkea halut Vapahtajan perään. Ei ole tällä ajalla monta sielua, jotka kaikesta sydämestä odottavat Israelin lohdutusta.

Toinen tutkistelemus. Odottavatkos armonvarkaat Israelin lohdutusta? Ei, sillä heillä on se usko, että he ovat jo vapahtajan löytäneet. Mutta minkäkaltaisen Vapahtajan he ovat löytäneet? Ei opetuslapsilla ollut mitään hätää ennen Vapahtajan kuolemaa, mutta he uskoit totisesti sen näkyväisen Vapahtajan päälle. He uskoit, että hän tulee Israelin kuninkaaksi vähän ajan perästä. Mutta he olit niin maailmassa kiinni, ettei he saattaneet muuta toivoa eikä odottaa, kuin ainoastansa yhtä maallista Vapahtajaa, jonka kautta he pääsisit rikastumaan ja maailman herroiksi tulemaan.

Sillä uskolla tulit he armonvarkaaksi, että he olit niin maailmassa kiinni, kuin tämänaikaiset armonvarkaat, jotka ei  tahdo vääriä tekojansa maksaa. Maailman kunnia on armonvarkailla niin suuri, ettei he tahdo syntiänsä tunnustaa, ei he tahdo lähimmäistänsä sovittaa. Sen tähden armonvarkaat odottavat semmoista Vapahtajaa, joka laskee heidät taivaaseen tavaran ja kunnian kanssa. He luulevat, että he ovat jo löytäneet oikean Vapahtajan, mutta se on yksi väärä Vapahtaja, jonka päälle he uskovat, eikä he tunne Isää eikä hänen Poikaansa. Ja kyllä kaikki suruttomat ja paatuneet menisit taivaaseen kunnian ja väärän tavaran kanssa, ettei kunnian perkele, eikä myös ahneuden perkele tarvitsis ulos lähteä sydämestä.

Me näemme siis, ettei ole monta, jotka odottavat Israelin lohdutusta. Ei muut kuin Simeon ja Hanna profetissa, ei muut kuin totisesti heränneet ihmiset, jotka tuntevat, että helvettiin on keino ilman Vapahtajata. Ne odottavat sitä autuaallista hetkeä, että he saisit nähdä Herran Kristusta ennen kuin he kuolevat. Muutamat suruttomat luottavat sen katumuksen päälle, joka heille pitäis tuleman, ennen kuin he kuolevat. Mutta tämä luottamus on yksi turha toivo, ja rietas on antanut heille sen vakuutuksen.

Mutta Simeonille oli Pyhä Henki sen vakuutuksen antanut, ettei hänen pidä näkemän kuolemata, ennen kuin hän oli nähnyt Herran Kristusta. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta siihen liittoon kuin Maria tuli lapsen kanssa kirkkoon ja hän sai nähdä Herran Kristusta. Ja  tämän näkemisen kautta tuli hän valmiiksi kuolemaan.

Tule nyt Simeon ja Hanna, koska Kristus kannetaan temppeliin. Tule nyt katsomaan, kuinka kaunis Hän on. Tule katsomaan, ennen kuin sinä kuolet, ettäs saattaisit ilolla kuolla, Jumalan Pojan katselemisesta. Amen.

Alkuperäinen (aukkoja) / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennös / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /