N:o 64 27 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1856
Ja suuri ihme tapahtui taivaassa: vaimo oli puetettu auringolla ja kuu hänen jalkainsa alla, ja hänen päässänsä kruunu kahdestatoista kymmenestä tähdestä. Ja hän oli raskas, ja huusi synnyttäissänsä, ja hänellä oli suuri vaiva synnyttää. Ilm. k. 12: 1, 2
Tämän vaimon näki Johannes taivaassa, vaikka hän oli maan päällä ruumiinensa, sekä Johannes että se vaimo, jonka hän näki huutavan syntymävaivassa. Tämä vaimo on, ei ainoastansa se ensimmäinen kristillinen seurakunta, joka huusi uuden syntymisen vaivassa, vaan myös jokainen kristitty, joka huutaa omantunnon vaivassa, koska uusi ihminen pitää syntymän. Hän oli puetettu auringolla, se on: kristillisyyden valkeus ympäri valaisi häntä. Ja kuu hänen jalkainsa alla on luonnollinen järki, jota yksi katuvainen ihminen täytyy polkea alas, ja päässä kruunu, jossa oli kaksitoista tähteä, merkitsee kaksitoista apostolia, jotka ovat sen oikean kristillisyyden levittäneet.
Tässä on yhden katuvaisen ihmisen kuva maalattu meidän silmäimme eteen. Hän on raskaaksi tullut Pyhän Hengen voiman kautta, joka on tehnyt hänet murheelliseksi ja raskasmieliseksi. Hän huutaa omantunnon vaivassa, koska uusi ihminen syntymän pitää. Jeesus on avannut hänen ymmärryksensä Raamatuita ymmärtämään, ja tämä hengellinen valkeus on se aurinko, jolla hän on puetettu.
Mutta luonnollinen järki tahtoo olla suurena esteenä elämän tiellä. Jos yksi katuvainen seuraa luonnollisen järjen valoa, niin tulee Jumala pois hyljätyksi ja maailma tulee kauniiksi, ja Jumalan sana ymmärretään väärin. Ja oikea katumus tulee houraukseksi, ja elävä kristillisyys tulee villitykseksi niitten silmissä, jotka järjen valoa seuraavat. Sentähden täytyy yhden katuvaisen sielun polkea järkeä jalkainsa alle. Sillä elämän tie on niin kaita, ettei kukaan näe sitä kuutamolla, vaan täysi valkeus, ja aurinko pitää paistaman, ennen kuin ihminen näkee, mistä tie menee taivaaseen.
Moni on nyt valvomattomuuden kautta kadottanut tämän kaitaisen tien, ja moni on alkanut hoipertelemaan seiniä myöten, eikä löydä ovea. Moni on kadottanut sen valon, joka ensin paistoi kirkkaasti, ehkä melkein kaukana. Moni on tullut niin sokeaksi, ettei hän näe enää, mistä tie menee taivaaseen. Moni on heräyksen alussa ollut puetettu auringolla, ja kuu hänen jalkainsa alla, ja kruunu hänen päänsä päällä, jossa oli kaksitoista kymmentä tähteä.
Missäs on nyt sinun kruunusi, sinä Vapahtajan morsian, jonka Johannes näki taivaassa huutavan syntymävaivassa? Jokos olet niin unhottanut entiset ajat, ettei johdu mieleen, kuinka korea ja kaunis sinä silloin olit, koska kruunu oli sinun päässäs ja kaksitoista tähteä paistoit kruunussa? Vaikka sinä silloin huusit syntymävaivassa, oli kuitenkin sinulla se toivo ja vahva uskallus Jumalaan, että se uusi ihminen, joka sinusta syntyvä oli, piti oleman Isänsä kaltainen, ja että sinä otettaisiin kirkkoon morsiamen tavalla.
Muista nyt nuoruutes aikaa, Siionin tytär, ja älä ole ujo. Älä istu niin kuin riettaan morsiamet istuvat kenossa kauloin, pää kaltossa, joiden niskat kunnianperkele sujuttaa; vaan nosta päätä, katso ylös taivaaseen, josta sinä odotat kunnian Kuninkaan tulevan. Katso sinne päin, kusta aurinko nousee, ja muista, että sinä olit kerran puetettu auringolla, koska sinä huusit syntymävaivassa. Silloin oli Jumalan Poika kaunis, punaisissa vaatteissa, kantain purppuraista kaapua ja orjantappuraista kruunua. Silloin saatoit sinä nähdä, kuinka kaunis Jumalan Poika oli, verisessä muodossans.
Mutta nyt sinä katsot maailmaan ja rupesit ihmisen poikia rakastamaan. Kukatiesi kuinka kauan sinä olet niitä rakastamassa, ennen kuin sinä annat pirulle suuta, sillä hän naureskelee ja nuolee huuliansa, koska hän saapi Jumalan Pojan morsiamelle suuta antaa, hyvien tieten, että hän voittaa sydämen ja mielen, koska hän on suostuttanut häntä maailmaan. Mitäs auttavat sinua entiset syntymävaivat, koska ei ole enää kruunu päässä, kussa oli kaksitoista tähteä? Mitäs auttaa sinua entinen ilo sen yli, että uusi ihminen oli syntynyt maailmaan, jos tämä uusi ihminen on kuollut, joka oli Isänsä kaltainen, kaunis ja täysikasvuinen, jonka Herra otti ylös, koska hän makais veressäns ja parkui: joka oli saanut valittuin lasten hengen, jossa hän huusi: ”Abba, rakas Isä!?”
Siihen aikaan kuului aina uuden Ihmisen ääni, koska joku vieras tuli taloon. Silloin oli pyhä pirtti sinun talossas. Uusi ihminen parkui niin paljon, ettei saanut rietas nukkumarauhaa, ei temppelissä, eikä pirtissä, eikä kamarissa. Mutta nyt on rietas masentumassa kohta joka talossa. Jokohan uusi ihminen on kuollut, vai onkos hän niin raavaaksi tullut, ettei hän saata enää parkua, ehkä kuinka Haagarin poika tekis hänelle pahaa. Ei kuulu ääni, ehkä kuinka vanhin huutais hänen nimeänsä. Saati se uusi ihminen ei ole jo juossut vihollisen taloon, kussa kaikkeen pahuuteen häntä opetetaan?
Minä kuulen taivaallisen Isän huutavan ja valittavan: Minä olen kasvattanut itselleni lapsia, mutta he ovat minusta luopuneet ja kovakorvaisiksi tulleet. Minä näen Israelin Paimenen etsivän lampaitansa Siinain vuorella, Punaisen meren rannalla ja Jordanin virran tykönä. Hän vaeltaa niitä raskaita ja vaivalloisia askeleita ja huutaa niin, että vuoret ja kukkulat vastaavat. Mutta ei hän ole saanut monelta vastausta näinä aikoina.
Katsos nyt, Siionin tytär, kuinka Herra sinua surkuttelee ja vanhemman murheellisella sydämellä hakee, Yljän rakkaudella kolkuttaa sinun sydämes oven päälle ja sanoo: Joka avaa minulle, hänen tykönsä tahdon minä mennä, ja pitää ehtoollista hänen kanssansa. Valmista nyt lamppusi, ja katso perään, jos sinulla on öljyä. Pian tulee huuto: Katso, Ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan. Ja muista, kuinka sinä kumarsit polviasi Jeesuksen nimeen, koska sinä olit syntymävaivassa huutamassa. Kumarra vielä kerran polviasi Jeesuksen nimeen, ja rukoile, että hän sytyttäis sinussa ensimmäisen rakkauden, että sinun lamppusi syttyis palamaan. Kuule Taivaallinen Ylkä köyhän morsiamen huokaus. Isä meidän jne.
Evankeliumi: Matt.25: 1-13
Koska tämän päivän evankeliumi ymmärretään kahteen laihin, muutamat Raamatun selittäjät sanovat, että suruttomat ovat ne tyhmät neitseet, ja muutamat sanovat, että armosta pois langenneet ovat ne tyhmät, niin pitää meidän tällä kerralla tutkisteleman: 1. Kutkas ovat ne tyhmät neitseet? 2. Minkätähden niillä ei ole öljyä? 3. Minkätähden taitavilla ei ole öljyä antaa tyhmille?
1. Kutkas ovat ne tyhmät neitseet? Ovatkos ne semmoiset suruttomat, jotka ei ole koskaan heränneet? Vai ovatkos ne heränneet, jotka ovat kesken syntyneet, eli semmoiset kristityt, jotka uskon tunnustavat, eikä sentähden sovi kristittyin kanssa? Eli ovatkos ne armosta pois langenneet, jotka ovat alkaneet kristityitä vastustamaan ja vihaamaan? Minä ajattelen, että tyhmät neitseet ovat semmoiset armonvarkaat, jotka ovat sen verran heränneet, että he rupeisit ulkonaista parannusta tekemään. He lakkasivat juomasta, kiroamasta, tappelemasta ja huoraamasta, mutta koreus on luvallinen, pikku piiskainen on luvallinen, maailmanmielisyys on luvallinen. Ja koska he ovat siinä puoliheräyksessä omistaneet uudensyntymisen armon Jumalan ennättäväisestä armosta, ovat he saaneet väärän käsityksen armonjärjestyksestä. Rietas on muuttanut itsensä valkeuden enkeliksi heidän tunnossans. Sentähden het katsovat oikiat kristityt vääräksi ja itsensä oikiaksi.
He sanovat joka päivä makaavansa Jeesuksen ristin juuressa, vaikka he makaavat perkeleen ristin juuressa. Omavanhurskaus on heidän autuutensa perustus, vaikka se on kätketty heiltä. Näitten armonvarkaitten paras tuntomerkki on se, että he kantavat kartetta kristityille, ylönkatsovat Jumalan ankaran vanhurskauden, eikä tule kristittyin kanssakäymiseen ja tinkaavat kristittyin kanssa. Kyllä tosin poislangenneet saattavat tulla samaan sielun tilaisuuteen, mutta on kuitenkin poislangenneilla yksi paha omatunto, joka soimaa ja tuomitsee heitä, vaikka he vastoin tuntoansa vastustavat ja pilkkaavat kristityitä.
Mutta niillä oikeilla armonvarkailla on tunto juuri nukkumassa. Ei niillä ole enää epäilystä autuudestansa. He sanovat niin kuin ne juutalaiset, jotka uskoit Kristuksen päälle: Meillä on Isä, Jumala, meille on armon ovi auki. Jos Jumalan laki niille saarnataan, niin ne ei kärsi kuulla. Jos evankeliumi saarnataan, ei koske sekään sydämeen. Ei ole ihme, että niiltä öljy puuttuu, koska kuolema eli tuomio tulee. Silloin he vasta tuntevat, ettei ole öljy lampussa. Ei ole usko, joka kestää kuolemassa. Niitä on paljon täällä armon ajassa, jotka ovat siinä onnettomassa itsepetollisuudessa juuri niin kuin Pietari ennen lankeemustansa. Se kavala vihollinen oli häntäkin pettänyt ja kääntänyt hänen silmänsä nurin. Mutta kuinkas kävi? Ei kestänytkään kuollut usko oikiassa koettelemuksessa.
2. Minkätähden niillä tyhmillä neitseillä ei ole öljy lampuissa? Sentähden, että se on vuotanut pois, jos se on alusta ollutkaan. Me saatamme joskus epäillä, jos muutamilla on ollutkaan öljy lampussa, koska he rupeisit valmistamaan itsensä vastaanottamaan Ylkää. Mutta kuin evankeliumi ei puhu siitä mitään, onko heillä ollut öljyä eli ei, niin meidän täytyy jättää sen paikan tutkimatta ja ainoastans peräänajatella, minkätähden tyhmillä ei ollut öljyä, koska huuto tuli. Syy oli se, ettei tyhmät ottaneet öljyä myötänsä, koska he menit odottamaan Ylkää.
Raamatun selittäjät ovat myös tutkineet sitä maan tapaa, kuin oli Kaanaan maassa, nimittäin Ylkä tuli noutamaan morsiamen ja vei hänet omaan taloonsa. Morsiamen piiat olit ynnä morsiamen kanssa morsiamen talossa, ja heidän piti vastaanottaman Ylkä palavilla lampuilla. Ja ettei kaikki joutavat narrit pääsis kurkistelemaan ja häähuoneeseen tukkimaan, pidettiin häät yöllä pimeyden aikana, että häävieraat saivat pitää ilonsa rauhassa. Nyt on siis arvattava, että niillä tyhmillä neitseillä oli ainoastans sen verran öljyä lampussa, kuin olis tarpeellinen ollut vastaanottamaan Ylkää, jos Ylkä olis varsin tullut. Mutta kun Ylkä viipyi, niin loppui heiltä öljy.
Siitä me nyt ymmärrämme, kuinka tämä lampun asia on. Tyhmät neitseet ovat semmoiset, joilla on ollut öljy lampussa ensimmäisen armonmerkin jälkeen. Jos Ylkä olis varsin tullut silloin, koska armon merkki tuntui, niin he olisit valmiit olleet vastaanottamaan Häntä. Se on: jos tuomio eli kuolema olis tullut varsin kuin he tunsit armosta, niin olisit he saattaneet ilolla kuolla. Mutta kuin Ylkä viipyi, koska kuolema ei tullut varsin ensimmäisen armonmerkin jälkeen, niin rupeis ensimmäinen hartaus loppumaan. Ristinkantaminen tuli vaivalloiseksi. Naaraspiru, maailma, rupeis heille näyttämään kauneuttansa. Niin kuin maailman huorat paljastavat rintojansa huorimiehille, niin tämä naaraspiru, maailma, paljastaa huoruuden rinnat kristityille ja suostuttaa heitä kauneudellans.
Sanokoon nyt poislangenneet itse, eikö heille ole niin käynyt. Moni olis ensimmäisen armonmerkin jälkeen ollut valmis kuolemaan, jos kuolema olis varsin tullut. Mutta kuin Ylkä viipyi, voi! voi! sinua, onnetoin raukka, kuin Ylkä viipyi, niin tuli väsymys: ”Niin ette jaksaneet valvoa yhden hetken ja rukoilla, sanoi Jeesus unen kanssa taistelevaisille opetuslapsille. Jos Israelin lapset olisit varsin päässeet Kaanan luvatulle maalle, kuin he pääsit poikki Punaista merta, kyllä olisit pysyneet armoliitossa. Ei olis napiseminen ja kärsimättömyys tullut, mutta se vaeltaminen tämän maailman korven läpi, tämä vaivalloinen matkustaminen, se lopetti heidän uskonsa. Se toi heille kärsimättömyyden. Se pani heitä suuttumaan Moosekselle. Kärsimättömyys tuli matkan vaivalloisuudesta, ja siitä kärsimättömyydestä nousi halu pyörtämään takaisin pakanalliseen maahan.
Onkos Mooses pilannut heidän uskonsa, joka oli ankara tuomitsemaan? Onkos Joosua ja Kaaleb syönyt heidän kristillisyytensä, jotka pyysit asettaa kansaa ja kehoitit kansaa uskomaan Jumalan päälle? Niin luulit Israelin lapset, että nuot kovat kristityt tahtovat kansaa johdattaa surmaan, mutta Jumala antoi niille miehille todistuksen, että net on puhuneet oikein.
Katsokaat nyt, tyhmät neitseet, mikä on oikea syy siihen, että teidän lamppunne sammuvat. Te olette nukkuneet. Ja sillä aikaa on öljy vuotanut pois teidän lampustanne. Te olette uneliaisuuden kautta kadottaneet teidän uskonne. Teillä oli yhden aikaa usko, ja silloin te olisitte saattaneet ilolla kuolla. Mutta koska Ylkä viipyi, eikä tullut varsin noutamaan morsiantansa, silloin tuli synnin uni makiaksi. Omatunto rupeis nuokkumaan. Maailma tuli rakkaaksi ja kauniiksi. Muutamat rupeisit ihmisen poikia rakastamaan, ja niille tuli koreus luvalliseksi. Muutamat maailman murheen tähden tulit uskottomaksi. Muutamat kärsimättömyyden tähden kadotit uskonsa. Muutamat valvomattomuuden kautta, ja muutamat huolimattomuuden ja laiskuuden kautta kadotit uskonsa.
Mutta kuin huuto tulee, silloin tulee hoppu. Silloin tulee kuoleman pelko. Silloin tulee uusi heräys. Mutta silloin huomaitsevat nämät tyhmät neitseet, että heidän lamppunsa sammuvat. Koska kuolema tulee valmistamattoman päälle, silloin ei ole rukouksen voimaa, ei uskon rohkeutta. Ei ole voimaa kolkuttaa armon oven päälle. Silloin sanovat he viisaille: ”Antakaat meille teidän öljystänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.” He noudattavat kristityitä tykönsä. He vaativat, että kristittyin pitäisi heitä puhutteleman. He vahtaavat, jos kristityt saattaisit heitä uskomaan. Mutta ei niilläkään raukoilla ole uskoa liiaksi, koska he ovat ynnä tyhmäin kanssa maanneet.
3. Katselkaamme nyt kolmanneksi, minkätähden viisaat eli taitavat neitseet eivät anna tyhmille öljystänsä. Muutamat Raamatun selittäjät luulevat, ettei ole taitavat velkapäät antamaan öljyä, ja sanovat, että itsellä kullakin pitää oleman usko omasta takaa. Jos tämä sana oikein ymmärretään, niin se on oikein. Itsellä kullakin pitää oleman usko! Mutta suruttomat panevat vielä tähän yhden sanan lisäksi, että se usko, kuin tulee jonkun kristityn puhuttelemisen ja kehoittamisen kautta ei ole kelpaava Jumalan edessä. Mutta tämän sanan suruttomat ovat saaneet riettaalta vanhan aatamin suojaksi ja puolustukseksi, että kristityt antaisit heille omantunnon rauhan. Mutta jos me katsomme Raamatusta, millä lailla oikia ja autuaaksitekeväinen usko on ensinnä tullut maailmaan, niin me löydämme, että aivan ihmisten kautta on ensimmäisillekin kristityille tullut usko: aivan ihmisten kautta, se on, apostolitten kautta. Ja kuin apostolit kuolit, niin usko levitettiin taas aivan ihmisten kautta, nimittäin kristittyin kautta. Mutta ei se ole ihmisten antama usko, vaan Jumalan Henki, joka on puhunut kristittyin suun kautta, Hän on uskon antaja.
Ei ole siis oikein sanottu, että viisaat eli taitavat neitseet ei ole velkapäät antamaan toisille öljystänsä, vaan se on sanottu heille häpeäksi, ettei niillä ole mitään antamista, koska he makaavat sekaisin tyhmäin kanssa. Ei niillä ole itselläkään uskoa liiaksi. Eikös tämä ole nyt nähtävä kaikkein kristittyin seassa, että kristityt ei saata enää vuodattaa uskon öljyä epäuskoisten sydämiin. Se on juuri harva, jolla on semmoinen Pyhän Hengen lahja, että hänen puheensa vaikuttaa uskon voiman muutamissa. Se näyttää niin kuin Pyhä Henki olisi väsynyt kristittyin sydämessä. Vaikka se on ensimmäisessäkin kristillisyydessä, eli apostolitten aikana samankaltainen tapaus, että Pietarin ensimmäinen saarna helluntaipäivänä vaikutti enemmän kuin viimeiset Pietarin saarnat.
Mutta ei tämä ole kristittyin kunniaksi vaan häpiäksi ja soimaukseksi sanottu, että taitavilla ei ollut mitään antamista tyhmille. Sillä miksi he makaisit ynnä tyhmäin kanssa? Jos taitavat olisit valvoneet, ei olis tyhmille annettu nukkumarauhaa. Se on nimittäin mahdotoin ajatella, että yksi valvova kristitty antaa nukkuville nukkumarauhan. Mutta ne makaisit. Siinäpä taitaa nyt olla oikia syy, minkätähden heillä ei ollut mitään antamista toisille. Pyhä Henki oli väsynyt nuhtelemasta, niin kuin kirjoitettu on Mooseksen kirjassa: Ei minun Henkeni pidä nuhteleman ihmistä iankaikkisesti, sillä net on liha.
Mutta jos Pyhä Henki lakkaa nuhtelemasta kristittyin suun kautta, silloin saavat kaikki tyhmät neitseet nukkua rauhassa. Mutta syy on siinä, että viisaatkin makaavat sekaisin tyhmäin kanssa. Sentähden ei ole heillä öljyä antamista tyhmille. Koska semmoinen kristitty, joka on itse nukkumassa, pitää kehoittaman toisia uskomaan, niin tulee hänelle itselle epäilys siitä, ettei hänen puheensa enää vaikuta. Ja sentähden sanoit ne taitavat: Emme suinkaan anna teille öljystämme, ettei teiltä ja meiltä puuttuis. Taitavat tuntea, että heille itselle tulee uskon puutos, koska heidän puheensa ei vaikuta. Ja on totisesti niiden uskossa vika, koska puhet ei vaikuta.
Nyt saisit kaikki neitseet, sekä viisaat että tyhmät, ruveta valmistamaan lamppunsa, sillä nyt taitaa pian tulla huuto: Katso, Ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan! Koska nimittäin Ylkä on vähäisen viipynyt, rupeisit viisaat ja tyhmät makaamaan pohjoisen maan loukossa, ja siellä he makaavat siihen asti, että huuto tulee. Kukas tiesi, kuinka paljon öljyä silloin löytyy lampussa? Kukas tiesi? Ei taida viisailla olla mitään jakamista tyhmille, koska he makaavat sekaisin.
Mutta ne harvat sielut, jotka Herra löytää valvomasta, koska hän tulee; morsiamen piiat, onkos teillä öljyä lampuissa? Onkos teillä sen verran öljyä, että te saatatte ilolla ottaa Ylkää vastaan, koska Hän tulee? Kyllä minä tiedän, ettei ole teillä muille antamista, mutta onkos teillä itsellä sen verran öljyä, että lamppu syttyy palamaan, koska Ylkä tulee?
Koetelkaat ja katsokaat lamppua, jos siinä on sen verran öljyä, että te saatatte ilolla ja riemulla ottaa Ylkää vastaan, sillä pian taitaa huuto tulla: ”Katso, Ylkä tulee, menkäät ulos Häntä vastaan.” Pian tulee Taivaallinen Ylkä noutamaan köyhän morsiamensa. Pian tulevat vieraat taivaasta. Pian pääsevät morsiamen piiat hyppäämään ja tanssaamaan taivaan puhtaalla lattialla. Jolla on puhtaat jalat, jolla on valkiat vaatteet, jolla on sormukset ja otsalehdet, jolla on kultakruunu päässä, jolla on ristitähti rinnassa: se on morsian, se on se ulosvalittu, joka istuu Yljän vieressä nyt ja iankaikkisesti. (Amen).
Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /