N:o 60B                        23 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1852

Niin antakaat siis kaikille, mitä te velvolliset olette: sille vero, jolle vero tulee; sille tulli, jolle tulli tulee; sille pelko, jolle pelko tulee; sille kunnia, jolle kunnia tulee. Room.13:7

Pyhä Paavali neuvoo kristityitä, että heidän pitää alamaiset oleman esivallalle ja maksaman veron ja tullin kelle se tulee. Niin myös Pietari neuvoo kristityitä, että heidän pitää alamaiset oleman kaikelle inhimilliselle säädylle Herran tähden. Mutta sama Pietari sanoi myös: Enemmän tulee kuulla Jumalata kuin ihmisiä, nimittäin hengellisissä asioissa. Jos esivalta vaatii semmoisia, jotka sotivat Jumalan lakia vastaan, silloin täytyy yhden kristityn enemmän kuulla Jumalata kuin ihmisiä. Mutta kaikissa muissa asioissa on yksi kristitty velvollinen kuulemaan esivaltaa.

Sentähden sanoo Paavali, että esivalta on säätty Jumalalta ihmisten avuksi; ja Paavali neuvoo kristityitä, että heidän pitää alamaiset oleman ei ainoastans pelvon tähden, mutta omantunnon tähden; sillä omatunto vaatii, että meidän pitää kuunteleman esivaltaa, joka valvoo meidän maallisen etumme ylitse ja estää pahoja ihmisiä tekemästä väkivaltaa. Jos ei olis pelkoa esivallasta, niin tappaisit vihollisen orjat kristityitä ensimmäiseksi. Sen tähden saavat kristityt paljon suojaa esivallan kautta. Ei esivalta käske ihmisiä pahaa tekemään. Sakko on määrätty juopumuksesta, kirouksesta, tappeluksesta, varkaudesta, huoruudesta ja kaikenlaisesta synnistä, jota maailmassa pruukataan tehdä.

Mutta ei suruttomat tottele esivaltaa, vaan he rikkovat kuninkaan lain juuri esivallan silmäin edessä. Rehelliset varkaat varastavat lain varjon alla. Esimerkiksi ne, jotka vievät toisen oman lain kautta. Eipä semmoiset varkaat huoli omantunnon kiellosta. Koska he saattavat kuninkaan lain kiertää, niin he tekevät pahaa ennättämisen kautta. Huorat myös tekevät huorin, saati he pääsevät yhteen, ja viinaporvarit myyvät heidän kaluansa, vaikka kuningas on kieltänyt. Mitäpä ne huolivat kuninkaan laista, jotka polkevat Jumalan käskyt jalkainsa alle.

Muutamat, jotka ei pääse kieltämään pahoja tekojansa, tahtovat ilman katumuksetta ja ilman parannuksetta kunnialliset ihmiset olla. He tahtovat julkisen valehtelemisen kautta tulla ylösotetuksi kristittyin seuraan. Ja vaikka kaikki ovat tehneet niin paljon pahaa Jumalata ja lähimmäistä kohtaan, että heidän pitäis kristittyin oikeuden jälkeen julkisen kirkonrangaistuksen kärsimän, ei ole kuninkaan laki saattanut muita tuomita siihen rangaistukseen, kuin niitä, jotka ovat julkiset huorat ja varkaat, ja joitten huoruus eli varkaus on tullut ilmi. Ja ne taas ovat niin paatuneet, että he valehtelevat Jumalan ja seurakunnan edessä, että he katuvat syntiänsä, vaikka ei ole katumuksen merkkiä. He valehtelevat vielä senki, Jumalan ja seurakunnan edessä, että he aikovat parannuksen tehdä, vaikka ei olekaan totinen aikomus.

Ja koska he ovat sillä tavalla julkisesti valehdelleet kirkossa, luulevat he, että Jumala on jo antanut heille kaikki synnit anteeksi, ja että seurakunta on velvollinen tunnustamaan heitä kristityksi. Ja koska he siitä kerkiävät, rupeavat he taas huorin tekemään ja varastamaan niin kuin ennenkin. Sillä ehdolla olis rietaskin halullinen kärsimään kirkonrangaistusta, jos kristityt muka tunnustaisit häntä kristiveljeksi, koska hän on tunnustanut kirkossa, että hän on huora ja varas, ja valehtelee vielä seurakunnan edessä, että hän aikoo parannuksen tehdä.

Ei olekaan rietas niin hullu, että hän estää huorat ja varkaat tunnustamasta huoruutensa ja varkautensa kirkossa, koska huoruus ja varkaus on tullut ilmi. Sillä senkaltaisen tunnustuksen kautta tulee Jumala hyvin pilkatuksi, koska huorat ja varkaat valehtelevat kirkossa. Hän sallii kyllä, että huorat ja varkaat lupaavat parannuksen tehdä. Mutta ei hän sitä salli, että huorille ja varkaille tulis totinen katumus, jonka kautta he pääsisit hänen kynsistänsä. Mutta jos huoruus ja varkaus ei ole tullut ilmi, silloin rietas opettaa heitä kieltämään ja peittämään syntiänsä. Kaikki katumattomat huorat ja katumattomat varkaat sanovat näin: ”Emme me tarvitse maailmalle huutaa; kyllä Jumala näkee meidän viattomuutemme ja tuntee meidän rehellisyytemme.”

Niin tekevät myös juomarit ja viinaporvarit, koska heitä tämmätään lakiin. He kieltävät pahat tekonsa ja vannovat vielä itsensä helvettiin. He panevat sielunsa pantiksi riettaalle, että he väärällä valalla jaksaisit lunastaa itsensä viinasakosta. Parempi se on, että sielu palaa helvetissä, kuin että täällä tunnustaa huoruuden, varkauden, juopumuksen ja viinakaupan.

Kunnian rietas ja ahneuden perkele viskuttelee korvaan ja sanoo: ”Pane kaksi sormea kirjan päälle ja vanno Jumalan ja hänen evankeliuminsa kautta, että sinä olet viaton; mitä sinun tarvitsee maailmalle huutaa, että sinä olet huora ja varas; sinä tulet kunniattomaksi, jos et jaksa vannoa.” ”Älä tunnusta!” niin viskuttelee ahneuden perkele: ”Älä tunnusta ollenkaan, että sinä olet päissäs ollut elikkä viinaa myynyt; mitä sinun tarvitsee semmoisia tunnustaa? Pane kaksi sormea kirjan päälle ja vanno, ettet sinä ole päissäs ollut, etkä viinaa myynyt. Jos sinä vannot, niin sinä pääset viinasakosta vapaaksi.”

Ja mitäpä tuo synnin orja sielustansa huolii! Riettaan orjan täytyy tehdä, niin kuin isäntä käskee. Ei hän kanna vaaria sielustansa, saati hän täällä ei joutuis sakkoa vetämään. Tehköön saatana hänen sielunsa jauhoksi, saati hän täällä ei tulis kunniattomaksi. Katso! Semmoiset alamaiset ovat maailman orjat! Niin kuuliaiset ovat he esivallalle, että he kiertävät kuninkaan lain ja polkevat kuninkaan käskyjä jalkainsa alle, ja vihaavat niitä virkamiehiä, jotka tahtovat opettaa maailman ihmisiä elämään lain jälkeen.

Tämän asian tähden ovat kaikki apostolit neuvoneet kristityitä elämään kuninkaan lain jälkeen ja olemaan alamaiset esivallalle Herran tähden, joka on asettanut esivallan ihmisten keskinäiseksi menestykseksi. Sillä jos esivaltaa ei olis, niin tappaisit riettaan orjat kristityitä ensimmäiseksi. Ja me tiedämme, ettei kuningas käske ketään pahaa tekemään. Mutta vihollinen, joka ei voi kärsiä kristityitä maan päällä, on usein yllyttänyt esivaltaa vainoamaan kristityitä. Maailman viisaat ja pakanalliset papit, jotka ovat vihollisen parhaat ystävät, ne ovat uskottaneet esivaltaa, että kristittyin usko on yksi ihmeellinen taikaus. He ovat valehdelleet, että kristillisyys on vahingollinen valtakunnalle. Ja siitä syystä on esivalta tullut petetyksi, ja on ruvennut vainoamaan kristityitä, koska pakanalliset papit ovat valehdelleet, että kristityt ovat villihenget.

Mutta se on vasta jälkeen huomattu, että pakanat itse ovat villihenget, jotka niin usein tekevät kapinaa esivaltaa kohtaan. Ei ole vielä koskaan kuulunut maailmassa, että oikeat kristityt ovat kapinan nostaneet. Mutta se on usein kuulunut, että pakanat, sekä kastetut että kastamattomat, ovat kapinan tehneet esivaltaa kohtaan. Niin kuin vielä näinäkin aikoina on tapahtunut, jonka tähden keskinäinen sota on tullut valtakunnissa ja suuri veren vuodatus. Tuostapa vihollinen pääsee iloitsemaan ja makkaroita tekemään. Sillä hän oli alusta miestappaja, niin sanoo Vapahtaja. Koska ihmiset tulevat niin hulluksi, että he rupeavat toisiansa tappamaan, silloin pääsee vihollinen nauramaan.

Jospa nyt kaikki hyvät kristityt rukoilisit Jumalata, että hän antais esivallalle sen oikean ylösvalaistuksen, että se elävä kristillisyys ei ole vahingollinen valtakunnalle, niin kuin pakanalliset papit ja maailman viisaat ovat valehtelleet, vaan sitä vastaan rupeaisit esivallat tuntemaan, että oikeat kristityt ovat myös uskolliset alamaiset, ja ettei kukaan ole niin paha tekemään kapinata, kuin yksi pakanallinen kansa, jolla ei ole yhtään tietoa siitä oikeasta kristillisyydestä. Ja tämä pakanallinen kansa erinomattain, jolla on Lutheruksen usko pääkallossa, mutta perkeleen usko sydämessä. Semmoiset pakanat ovat siveät huorat, jotka vannovat oikeuden edessä, että he ovat vapaat huoruudesta; niin myös rehelliset varkaat, jotka vannovat itsensä puhtaaksi velasta; raittiit juomarit, jotka oikeuden edessä vannovat, ettei he ole päissänsä olleet, ja kunnialliset viinaporvarit, jotka laissa vannovat itsensä vapaaksi viinasakosta; niin myös kruununvarkaat, jotka varastavat tullia.

Onkos tässä monta henkeä, joka ei olis sakon väärti vielä maallisenki oikeuden jälkeen, jos heidän entinen elämänsä tulis tutkisteltavaksi laissa? Eiköhän kaikki joutuis sakkoa vetämään? Joku huoruudesta, joku kruununvarkaudesta, joku tappeluksesta, joku kirouksesta, joku juopumuksesta, joku viinakaupasta, joku rukouspäivän summaamisesta, joku sapatin rikoksesta. Mutta vaikka jokainen on sakon väärti vielä maallisenki oikeuden edessä, ei yksikään sentähden ole huora eli varas taikka juomari, vaan he ovat kaikki siveät, kunnialliset, hurskaat ja kiitettävät, rehelliset ja yksivakaiset vanhat kristityt, jokapäiväisen katumuksen tekeväiset ja joka päivä ehdollisissa synneissä riippuvaiset. Mutta semmoiset kuninkaan ja keisarin alamaiset tarvitsisit vielä sakkoa saada, että he muistaisit, kuinka he ovat kuninkaan valan rikkoneet.

Me rukoilemme nyt kaikkein kuningasten kuningasta, että hän varjelis meidän esivaltamme siitä pakanallisesta kansasta, joka ensin polkee kuninkaan käskyt jalkainsa alle, ja sitte vielä tekee kapinata, koska kaikki rakkarit ja kälmit ei saa mieltänsä myöten elää. Kaikki oikeat kristityt ovat aina, apostolin neuvon jälkeen, osottaneet kuuliaisuuden esivallalle ja mielellänsä maksaneet veron ja tullin kelle se tulee. Ja me toivomme, että he tekevät vielä niin tästedeskin.

Kaikkein kuningasten kuningas antakoon esivallalle viisautta, että kaikki uskolliset alamaiset tulisit varjelluksi pahain ihmisten väkivallasta ja juonista, ja että kristillisyys tulis esivallan kautta edesautetuksi. Niin kuin me toivomme, että kristittyin kuningas kuulee heidän anomuksensa ja varjelee heitä pahasta! Amen. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Matt.22: 15 - 22

Vapahtaja sanoi juutalaisille tämän päivän evankeliumissa: Antakaat siis keisarille, kuin keisarin ovat ja Jumalalle kuin Jumalan ovat! Näitten sanain johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta perään ajatteleman: Mitä yksi kristitty on velvollinen esivallalle ja Jumalalle. Ensimmäinen tutkistelemus: Antakaat keisarille kuin keisarin ovat. Toinen tutkistelemus: Antakaat Jumalalle kuin Jumalan ovat.

Ensimmäinen tutkistelemus: Vaikka juutalaiset sanoit Pilatukselle: Ei meillä ole kuningasta vaan keisari, ei he kuitenkaan tahtoneet olla keisarin alamaiset, koska he jälkeen teit kapinan ja tahdoit kiskoa itsensä irti keisarin hallituksesta. Ja me arvaamme kaikista asianhaaroista, että jos juutalaiset olisit kääntyneet kristillisyyteen, ei he suinkaan olis tehneet kapinata keisaria vastaan. Mutta juutalaiset tahdoit olla itsevaltaiset. Se oli heidän mielestänsä suuri häpeä, että heidän piti oleman pakanallisen esivallan alamaiset ja maksaman pakanalliselle esivallalle veroa.

Juutalaiset olit niin pyhät, ettei he menneet pakanallisen tuomarin huoneeseen. He pelkäisit, että pakanallisuus tarttuu heihin, jos he kävisit portista Pilatuksen huoneeseen. Sen tähden he seisoit ulkona, koska Pilatus tutki Jeesusta. Vaikka nyt juutalaiset olit niin pyhät, että he pelkäisit, että pakanallisuus tarttuu heihin, jos he kävisit pakanallisen miehen huoneessa, olit he toiselta puolelta niin itsevaltaiset, ettei he tahtoneet ollenkaan maksaa veroa pakanalliselle esivallalle. Ja sentähden he tahdoit pyytää Jeesusta ansaan, koska he panit hänen eteensä tämän kysymyksen: Sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei? He tiesit nimittäin, että Juudan kansa ei tahtonut ollenkaan maksaa keisarille veroa. Jos Vapahtaja olis kieltänyt maksamasta veroa keisarille, niin olisit ylimmäiset papit kantaneet hänen päällensä maaherran edessä, että hän on esivallalle vastahakoinen. Jos Vapahtaja olis käskenyt heidän maksaa veroa keisarille, olis yhteinen kansa suuttunut hänelle. Niin suurella viekkaudella oli tämä kysymys ajateltu, että he luulit saavansa hänen ansaan vaikka kuinka hän olis vastannut.

Mutta me tiedämme vakaan, että juutalaiset olit itse vastahakoiset sekä keisaria vastaan että Jumalata vastaan. Ja tämä juutalaisten vastahakoisuus on, sen pahempi, tarttunut kaikkiin maailman orjiin. Niin kuin juutalaiset sanoit Vapahtajalle: Me olemme vapaana syntyneet, ja emme ole kenenkään orjat olleet. Niin ajattelevat kaikki maailman orjat, että he ovat vapaat. Ja sen vapauden tähden tahtovat he oman tahtonsa jälkeen elää. Ei he tahdo mielellänsä kärsiä, että maallinen esivalta lain kautta estää heidän itsevaltaisuuttansa. He valittavat kaikki, että ”laki on kova” ja ”vero on raskas”. Niin esimerkiksi viinaporvari närkästyy kovin, koska häntä sakotetaan viinan myymisestä. Hän ajattelee, että se on yksi väärä laki, joka estää häntä omaa kaluansa käyttämästä kuinka hän itse tahtoo.

Juomari myös pitää sen pahana, koska häntä sakotetaan juopumuksesta. Se onki hänestä yksi väärä laki, joka estää häntä nautitsemasta tätä ”Jumalan viljaa”. Huorat myös pitävät sen pahana, että heidän pitää maksaman sakkoa kirkolle ”rakkaudesta”, ja vielä kärsimän sen häpeällisen kirkonrangaistuksen. Vieläpä kruununvarkaat, jotka varastavat tullia; ne ei pidä syntinä ollenkaan senkaltaista varkautta, vaan he ajattelevat, että se on yksi väärä laki, ja että ”kruunu on rikas”. Kaikki nämät suuttuvat erinomattain edesantajalle ja päällekantajalle, jotka ”kateuden tähden saattavat lähimmäisensä vahinkoon.”

”Eikös se ole yksi suuri synti”, sanovat lain rikkojat, ”että päällekantajat saattavat lähimmäisensä vahinkoon?” Niitten kautta joutuvat juomarit, viinaporvarit ja kruununvarkaat vetämään sakkoa ja ”viattoman omansa kadottamaan.” Eikös siinä ole yksi suuri synti ja vääryys? On vissimmästi. – Niin ajattelevat viinaporvarit erinomattain, jotka ensin aivan rakkaudesta antavat juomarille yhden matkaryypyn, että sydän lämpenis. Ja koska juomarin viinahalu sen ensimmäisen viinaryypyn tähden on syttynyt palamaan, tulee juomarin sydän niin rakkaaksi, että hän antaa viinaporvarille viimeisen tolpan toisen ja kolmannen ryypyn edestä.

Eikös se ole siis yksi suuri synti ja vääryys, että armahtavaiset viinaporvarit pitää vielä sakkoa vetämän sen tähden, että he tekevät hyvää juomarille, jotka ovat surkeassa hädässä viinahimonsa tähden? Mutta ehkä viinaporvareilla ja kruununvarkailla on se vakuutus, että kruunun päällekantajat saattavat lähimmäisensä vahinkoon, on ilmanki heillä se vakuutus, että kaikki juomarit pitää kiittämän heitä ijankaikkisuudessa sen edestä, että he ovat heidän viinahimonsa sytyttäneet ja sen kautta auttaneet heitä ennen aikaa helvettiin. Sen rakkaan työn edestä pitää heidän kiittämän viinaporvaria ja sanoman: suuri kiitos, rakas veljeni, sen edestä, että sinä viinallas olet auttanut minua helvettiin ennen aikaa! Ja myös huorat pitää kiittämän huorimiehiänsä ja sanoman: suuri kiitos, rakas veljeni, ettäs olet minua villinnyt huoruuteen, ja sen kautta auttanut minua helvettiin! Ja lainvartijat, jotka ei ole saattaneet lain rikkojia vahinkoon pitää saaman kiitoksen kaikilta juomareilta, viinaporvareilta ja kruununvarkailta sanoen: suuri kiitos, rakas lainvartija, ettet ole saattanut meitä vahinkoon! Et ole lain kautta estänyt meitä juoksemasta helvettiin! Ja suruttomat papit saavat myös kiitoksen ja kunnian. Siveät huorat, rehelliset varkaat, raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit pitää kiittämän heitä ja sanoman: suuri kiitos, hyvä opettaja, ettäs olet luvannut kaikille katumattomille taivaan valtakunnan. Sinä olet antanut meidän mennä rauhassa helvettiin.

Koska nyt kaikki saavat elää vapaan tahtonsa jälkeen, koska viinaporvarit riisuvat juomareita alastomaksi, huorat saavat jalkalapsia ja tulevat viimein seurakunnan päälle, kruununvarkaat saavat varastaa kruunua niin paljon kuin he tahtovat, silloin täytetään ilmanki kuninkaan laki. Koska köyhät juomarit ja köyhät huorat tulevat seurakunnan päälle, silloin ovat he ilmanki eläneet kuninkaan lain jälkeen. Ja koska kruununvarkaat varastavat tullia, silloin ovat he ilmanki maksaneet veroa kruunulle. Eihän ilmankaan kuningas tahdo muuta alamaisiltansa, kuin että he joisit ja tappelisit, huorintekisit ja varastaisit, keittäisit ja myisit paloviinaa, hyvin tieten, että huorat ja juomarit ovat aikaiset sotamiehet, viinaporvarit antavat niille rohkeuden sotimaan, ja kruununvarkaat tuovat veroa kruunulle, millä semmoinen sotajoukko palkataan. Antakaat nyt keisarille, kuin keisarin ovat.

Toinen tutkistelemus. Antakaa Jumalalle, kuin Jumalan ovat! Juutalaiset ei tahtoneet antaa veroa keisarille, vaan he tahdoit itse verorahansa syödä ja juoda. Mutta Jumalalle he luulit antavansa sen kiitoksen ja kunnian, kuin hänen tuli saada, koska he sanoit Vapahtajalle: ”Anna Jumalalle kunnia, ja sano meille, jos sinä olet Jumalan Poika”! Ja se oli heidän ymmärryksensä jälkeen Jumalan pilkkaaminen, koska Jeesus tunnusti itsensä Jumalan Pojaksi. Mutta juutalaiset pidit kuitenki itsensä Jumalan lapsena, sillä he sanoit kerran Vapahtajalle: ”Meillä on isä, nimittäin Jumala.” Kuitenkin oli vihollinen kääntänyt heidän silmänsä nurin, sillä he pidit Vapahtajan vääränä profeettana, joka oli liitossa perkeleen kanssa.

Vapahtaja oli heidän mielestänsä yksi kansan häiritsijä, joka sekoitti kansaa väärällä opilla ja neuvoi ihmisiä väärälle tielle. Rietas oli antanut heille sen vakuutuksen, että Jeesus Nazareenus oli yksi vahingollinen ihminen, joka piti hävitettämän. Ja he luulit siis tekevänsä Jumalalle kunnian, koska he rupeisit kantamaan hänen päällensä maaherran Pontius Pilatuksen edessä. Se hengellinen viha kääntyi omantunnon asiaksi. Juutalaisten omatunto kaipais Vapahtajan verta. Vihollinen oli niin kääntänyt heidän silmänsä nurin, että hengellinen viha muuttui omantunnon asiaksi. Ja sentähden sanoit he Pilatukselle: ”Meillä on laki, ja meidän lakimme jälkeen pitää hänen kuoleman, sillä hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi.

Tämä asia, että Vapahtaja tunnusti itsensä Jumalan Pojaksi, teki juutalaisille niin pahaa, että heidän täytyi Jumalan kunnian puolesta vastata ja antaa Jumalalle sen kunnian, että hänen Poikansa pilkattiin, häväistiin ja ylönkatsottiin, varkaan tavalla ruoskittiin ja ryövärin tavalla ristiinnaulittiin!

Ja tämä on vielä nytkin paras kunnia, jota juutalaiset saattavat antaa Jumalalle, nimittäin kristittyin vihaaminen ja vainoominen. Vapahtaja on itse sanonut, että he luulevat tekevänsä Jumalalle palveluksen, koska he tappavat Jeesuksen opetuslapsia. Mutta mikäs Jumala se on, jolle he tämän palveluksen tekevät? Apostoli Paavali todistaa, että tämän maailman jumala on uskottomain taidot sovaissut. Ja toisessa paikassa sanoo sama apostoli: Jumala on heille lähettävä väkevän eksytyksen hengen, niin että he valheen uskovat, että ne kaikki tuomittaisiin, jotka ei totuutta uskoneet.

Jos tämän maailman jumala ei olis uskottomain taitoa sovaissut, ottaisit he ilman epäilemättä vaarin armon ajasta. Mutta koska tämän maailman jumala on uskottomain taidot sovaissut, niin on myös taivaan Jumala lähettänyt heille väkevän erhetyksen, niin että he valheen uskovat. He uskovat paremmin, mitä perkele, maailma ja heidän oma lihansa sisälle antaa, kuin mitä Jumalan sana osottaa. He uskovat siis valheen ja kieltävät pois totuuden. He uskovat, että heidän entinen elämänsä pitäis kelpaaman Jumalalle, vaikka Jumalan sana osottaa, että se entinen vanha elämä ei kelpaa ollenkaan Jumalan edessä.

He uskovat myös, että se entinen kuollut usko pitäis tekemän heitä autuaaksi. Mutta ei he ymmärrä sitä, että usko ilman töittä kuollut on. He uskovat niin kuin juutalaiset, että Jumala on heidän isänsä, koska he ovat syntyneet kristillisistä vanhemmista, ovat myös oikein kastetut, ovat oppineet kristinopin pääkappaleita ymmärtämään, saattavat lukea, käyvät muutaman kerran kirkossa ja Herran ehtoollisella, pitävät rukouksia pyhäpäivinä, ja muuta semmoista. He uskovat, että tämä ulkonainen Jumalan palvelus pitäis kelpaaman Jumalalle, mutta ei he sitä ole uskoneet, että tämä ulkonainen Jumalan palvelus painaa heitä helvettiin, koska siitä ei ole tullut heille totista katumusta ja parannusta, ei ole tullut sydämen ja mielen muutosta, ei ole tapahtunut totista kääntymistä ja uutta syntymistä.

He ovat siis antaneet Jumalalle kiitoksen ja kunnian suulla, mutta sydämellä ja elämällä, eli ajatuksilla, sanoilla ja töillä, ovat he antaneet kunnian maailman jumalalle, joka on heidän taitonsa sovaissut eli kääntänyt heidän silmänsä nurin, että he katsovat sen oikean kristillisyyden vääräksi opiksi, taikaukseksi eli villitaudiksi, mutta heidän luonnollisen tilaisuutensa katsovat he oikeaksi kristillisyydeksi.

Koska rietas on antanut heille sen vakuutuksen, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget, vissimmästi on hän myös antanut maailman lapsille sen vakuutuksen, että he ovat oikeat kristityt ja Jumalan lapset. Eipä juutalaisetkaan sitä tunteneet, että he olit perkeleen lapset, vaan he luulit olevansa Jumalan lapset, koska he sanoit: Meillä on Isä, nimittäin Jumala. Mutta Vapahtaja sanoi heille: Te olette siitä isästä perkeleestä; te teette, mitä te olette nähneet teidän isänne tekevän. Ja apostoli Johannes sanoo: Siitä ilmaantuvat Jumalan lapset ja perkeleen lapset: jokainen, kuin ei tee vanhurskautta, ei hän ole Jumalasta. Joka syntiä tekee, hän on perkeleestä. Jos me tämän tuntomerkin jälkeen tahdomme eroittaa Jumalan lapsia perkeleen lapsista, niin tulevat kaikki ne perkeleen lapsiksi, jotka elävät ehdollisissa synneissä, niin kuin juopumuksessa, haureudessa, kateudessa, vihassa ja kirouksissa. Ja tämmöinen elämä passaa niille, jotka seisovat kristillisyyttä vastaan, jotka vihaavat kristityitä ja luulevat palveluksen tekevänsä Jumalalle, koska he tappavat Jeesuksen opetuslapsia.

Semmoiset vanhat kristityt ovat kyllä jumaliset kirkossa ja jumalattomat kirkon takana. He veisaavat kirkossa ja ulvovat kirkon takana, siunaavat kirkossa ja kiroavat kirkon takana, ovat siveät kirkossa ja huoraavat kirkon takana, ovat raittiit kirkossa ja juomarit kirkon takana, ovat rehelliset kirkossa ja varastavat kirkon takana. He juovat kirkossa Herran kalkista ja kirkon takana he juovat perkeleen kalkista. Semmoiset ovat ne vanhat kristityt, jotka palvelevat Jumalaa suulla, mutta sydämellä he palvelevat rietasta.

Antakaat siis kunnia Jumalalle, te harvat sielut, jotka olette tunteneet Jumalan suurta voimaa teidän sydämissänne. Tunnustakaat teitänne Jumalan lapsiksi maailman edessä, niin kuin meidän Vapahtajamme tunnusti itsensä Jumalan Pojaksi kirkkoraadin edessä. Älkäät antako riettaalle sitä kunniaa, että te maailman pelvon tähden kiellätte meidän Herran Jeesuksen Kristuksen suurta voimaa syntisiä auttamaan perkeleen vallan alta.

Vaikka maailman orjat pitävät sen pilkkana ja ylpeyden merkkinä, että yksi huora ja varas tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi; mutta itse Vapahtaja on sanonut, että publikaanit ja portot käyvät edellä taivaan valtakuntaan, mutta valtakunnan lapset heitetään ulkonaiseen pimeyteen. Ei ole maailman lapset saaneet sitä vakuutusta ylhäältä, että he ovat Jumalan lapset, mutta he luulevat, että he tulevat autuaaksi, koska he kuolevat. Ja sen luulon on itse rietas antanut heille, että he pysyisit suruttomuudessansa.

Antakaat tekin, heränneet sielut, Jumalalle kunnia, ja tunnustakaat pelkäämättä maailman edessä, mitä Jumalan ennättäväinen armo on vaikuttamassa teidän sydämissänne totisen parannuksen ja katumuksen kautta. Ja sinä katuvainen ryöväri, nuhtele toista, vaikka et ole vielä itse saanut lupausta. Julista maailman katumattomille ryöväreille totuus, ja sitte käännä itses sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan puoleen ja sano: Herra Jeesus! Muista minua, koskas tulet valtakuntaas! Kukatiesi hän antaa sinulle sen suuren ja kalliin ja painavan lupauksen: totisesti sanon minä sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa! Sen armolupauksen päälle sinä saatat autuaallisesti kuolla. Amen

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /