N:o 58 21 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA
Jeesus sanoi yhdelle miehelle, joka ei jaksanut uskoa, että Jeesus saattaa hänen poikansa parantaa: "Jos sinä uskot, kaikki ovat mahdolliset niille, jotka uskovat.”
Näistä Vapahtajan sanoista kuulemme me, että hän vaatii uskon niiltä, jotka tahtovat autetuksi tulla. Mutta ei moni jaksa uskoa, koska hätä ahdistaa. Kyllä kaikki uskovat, koska mitään hätää ei ole ruumiin eikä sielun puolesta, mutta kuin hätä on ja järki ei ymmärrä enää, mistä apu tulis, silloin ei ole helppo uskoa. Sekin mies, jolle Jeesus sanoi: jos sinä uskot jne ei jaksanut enää uskoa, että hänen poikansa pääsee riettaan kynsistä. Ja hän tunsi itsekki, että usko rupeis puuttumaan: "Herra minä uskon, auta minun epäuskoani!"
Usein saavat murheelliset ja katuvaiset tuta ja koetella, että usko heiltä puuttuu, koska he näkevät aivan kuolemata ja helvettiä, mutta ei näe yhtään rakoa, josta pääsisit sieltä ylös. Tässä hädässä on moni katuvainen ja murheellinen sielu langennut epäilykseen, niinkuin Jeesuksen opetuslapset, jotka itkit ja paruit ja ei jaksaneet enää uskoa, että Jeesus enää tulee eläväksi. Kyllä armonvarkailla on usko vahva kuin pahta, joilla ei mitään hätää ole, mutta Jeesuksen opetuslapsilla ei ole toivoa taivaaseen eikä maailmaan, koska he tuntevat, että Jeesus kuolee heidän sydämissänsä.
Mitä omanvanhurskauden palvelijat sanovat, ettei heillä ole uskoa, se on ainoastansa yksi luulo, ettei he siinä tilassa tule autuaaksi. Mutta ei heillä sentähden ole hätää epäuskossa niin kuin Jeesuksen opetuslapsilla, vaan niillä on tyytyväisyys epäuskossansa. Ja niitä on paljon epäuskon vankeja tällä ajalla, joille ei tule murhetta Jeesuksen kuolemasta. Ja muutamat ei tunnekaan, että Jeesus on jo aikaa kuollut heidän sydämissänsä. Muutamat arvelevat, että Jeesus ei ole elämässä enää, mutta tyytyvät kuitenkin olemaan siinä kuolleessa tilassa. Tämä kuollut tilaisuus, jossa Jeesus makaa kuolleen uskon haudassa, ei ole oikea epäusko, vaan se on yksi hengellinen kuolema, josta pian tulee iankaikkinen kuolema. Jos ei tule Jeesuksen opetuslapsille murhetta Jeesuksen kuolemasta, niin ei Jeesus nouse ylös.
Nyt on jo Jeesus kuollut monen kristityn sydämessä. Ja nyt pitäis kaikille Jeesuksen opetuslapsille tuleman murhe. Teidän pitäis itkemän ja parkuman, koska te tunnette ja näette, että Jeesus kuolee teidän sydämissänne. Ei ole teillä turvaa maailmaan, koska Jeesus kuolee. Ei ole toivoa taivaaseen, koska Jeesus kuolee, vaan teidän täytyy ruveta itkemään ja parkumaan niin, että ääni kuuluu taivaaseen, josta liikkuu taivaallisen Isän sydän armahtamiseen, että hän herättää ainoan Poikansa kuolleista, ja tuopi hänet elävänä teille jällens.
Meidän toivomme on, että rakas vanhin kuulee vielä haudassa orpolasten surkean valitusäänen, koska he huutavat murheellisella sydämellä. Isä meidän jne.
Evankeliumi: Joh. 4: 46
Me kuulimme, että kuninkaan mies uskoi, koska hän näki, että hänen poikansa pääsi kuolemasta Jeesuksen sanan kautta. Mutta Jeesuksen sanoista – ellette näe ihmeitä ja tunnustähtiä, niin ette usko – kuuluu myös ettei olis kuninkaan mies uskonut Jumalan Pojan päälle, ellei tämä ihme olis tapahtunut. Tästä kuninkaan miehestä saavat nyt epäuskon vangit ottaa itsellensä yhden ylösrakentavaisen esimerkin ja koetella itseänsä sen jälkeen, ensiksi hänen epäuskossansa ja toiseksi hänen uskossansa.
Totisesti on syytä soimata vanhempia, ettei he usko Jumalan Pojan päälle, ennenkuin he näkevät jonku ihmeen tapahtuvan, koska he tulevat rukoilemaan Jeesusta, että hän tulis auttamaan heidän lapsiansa hengellisestä ja iankaikkisesta kuolemasta. Ei he jaksa uskoa, että heidän poikansa paranee tässä maailmassa, ennenkuin he näkevät, että poika temmataan niin kuin kekäle hengellisen kuoleman kahleista. Koska he kantavat suruttomia lapsiansa rukouksissansa Jeesuksen tykö, ei he voi uskoa, että se suuri elämän ja kuoleman Herra jaksaa vielä sanallansa herättää niitä suruttomia lapsia hengellisen kuoleman haudasta, ennen kuin he näkevät sen suurren ihmeen tapahtuvan.
Minä tiedän, että kristilliset vanhemmat, joilla on se autuaallinen toivo, että he pääsevät pian näkemään sitä suurta ristinkantajata ja orjantappuroilla kruunattua Kuningasta kasvoista kasvoihin, soisit mielellänsä, että lapset myös pääsisit kuolemasta elämään, että hekin tulisit pelastetuksi iankaikkisesta kuolemasta, että vanhemmat saisit nähdä lapsiansa istuvan Jeesuksen sylissä ja nojaavan päätänsä Jeesuksen rintoja vasten – jonka tähden vanhemmat kantavat lapsiansa Jeesuksen tykö rukouksissansa siinä mielessä, että hän panis kätensä heidän päällensä ja siunais heitä!
Mutta tuskin jaksavat vanhemmat tällä ajalla uskoa, että Jeesus saattaa vielä sanallansa heidän lapsiansa herättää ylös hengellisestä kuolemasta. Sen epäuskon tähden soimaa Jeesus teitä, vanhemmat, ja sanoo: Ellette näe ihmeitä ja tunnustähtiä, niin ette usko. Ja koska te olette kuninkaan miehen kaltaiset epäuskossa, niin olkaat myös kuninkaan miehen kaltaiset uskossa, koska te näette teidän lapsianne pelastetuksi iankaikkisesta kuolemasta. Koska te näette, että se hengellinen vilutauti on ylönantanut teidän lapsianne, niin uskokaat sitte, että Jumalan Pojalla on voima sanallansa pelastaa teidän lapsianne hengellisestä ja iankaikkisesta kuolemasta.
Jos te sen uskoisitte, niin olis teillä parempi voima puhua, neuvoa ja manata lapsianne kristillisyyteen. Kuinka hauska olis teillä, rakkaat vanhemmat, jos te saattaisitte koota kaikki lapset syliinne ja kantaa niitä Jumalan eteen ja sanoa: Tässä minä olen ja lapset, jotkas minulle annoit. Kuinka hauska mahtoi olla vanhemmilla, koska Jeesus otti heidän lapsiansa syliinsä ja siunais heitä! Sillä hauska on vanhemmilla nähdä, että heidän lapsensa istuvat Taivaallisen Vanhemman sylissä. On se kohta mahdotoin uskoa, että Jumalan Poika saattaa parantaa semmoisia lapsia, jotka ovat juuri kuolleet synnissä, eli niin paatuneet, ettei he enää kuuntele maallisia vanhempia ollenkaan, vaan menevät päätänsä myöten helvettiin.
Mutta uskon puutos oli kuninkaan miehellä, ja uskon puutos taitaa myös olla muilla vanhemmilla, että he tahtovat nähdä ihmeitä tapahtuvan heidän lapsissans, ennenkuin he uskovat, että Jumalan Poika jaksaa heitä parantaa. Rukoilkaat nyt kaikki vanhemmat, että Herra lisäis teille uskoa, koska te tulette Jeesuksen tykö rukoilemaan, että hän parantais teidän lapsianne ennen kuin he kuolevat iankaikkisesti, että te saisitte nähdä teidän lapsianne istuvan Luojan sylissä, ja nojaten päätänsä Jeesuksen rintoja vasten ottavan siunauksen vastaan häneltä. Silloin te saatatte ilolla ja riemulla astua edes tuomion eteen ja sanoa: Tässä minä olen, ja lapset, jotkas minulle annoit. Amen!
Alkuperäinen. Aunon kokoelma. Helsingin yliopistonkirjasto.