N:o 55 18 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1848, 1854
Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikialle kädelleni, siihen asti kuin minä panen sinun vihollises sinulle astinlaudaksi. Ps. 110:1
Vapahtaja on selittänyt näitä Daavidin sanoja itsestänsä, ja on osottanut, että ne Daavidin sanat osottavat Kristuksen jumalallista luontoa. Koska juutalaiset ymmärsit Raamatun sanoja väärin ja käänsit nurin profeettain lupauksia siitä tulevaisesta Vapahtajasta, luulit he Kristuksen tulevan maalliseksi kuninkaaksi. Niin kuin ihminen aina ymmärtää Jumalan sanaa väärin, koska hänen sydämensä on kiinni maailmassa. Hän tahtoo silloin kääntää hengelliset asiat aivan nurin. Ne asiat, jotka kuuluvat hengelliseen elämään, kääntää hän maalliseen elämään. Ja mitä ihmisen sielulle kuuluu, sen tahtoo luonnollinen ihminen kääntää ruumiin puoleen.
Niin olit juutalaiset käsittäneet väärin profeettain lupauksia Messiaasta. Koska profeetat olit edellä sanoneet, että Messias eli Kristus pitää istuman Daavidin istuimelle ja ettei hänen valtakunnallansa pidä loppua oleman, niin juutalaiset luulit, että Kristus tulee maalliseksi kuninkaaksi ja ottaa koko maailman allensa. Ja tämä väärä luulo oli myös opetuslasten pääkallossa aina siihen päivään asti, jona Vapahtaja astui ylös taivaaseen. Niin on luonnollisen ihmisen sydän tarttunut maailmaan, ettei hän saata muuta Vapahtajaa odottaa, kuin ainoastans yhtä maallista Vapahtajaa, joka tekis hänet onnelliseksi tässä maailmassa.
Nyt tahtoi Kristus kääntää juutalaisten ajatuksia pois siitä maallisesta Vapahtajasta ja saada heitä uskomaan, että Kristus, eli se Vapahtaja, joka oli Raamatussa ihmisen sukukunnalle luvattu, ei mahda nyt olla ainoastans maallinen kuningas, eli semmoinen Vapahtaja, joka auttaa maallisesta hädästä, vaan erinomattain yksi hengellinen kuningas ja sielun Vapahtaja, koska myös Daavid oli Pyhän Hengen vaikutuksen kautta puhunut Kristuksesta 110. psalmissa ja sanonut: Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikialle kädelleni siihen asti, että minä panen sinun vihollises sinulle astinlaudaksi. Se merkitsee: Jumala sanoi Vapahtajalle: Istu minun oikialle kädelleni, siihen asti, että kaikki kristillisyyden viholliset täytyvät kumartaa itsensä tomuun sinun edessäs.
Mutta ei juutalaiset ymmärtäneet näitä Daavidin sanoja, joista Vapahtaja otti todistuksen Kristuksen jumalallisesta luonnosta. Ja niin taitaa vielä nytkin tapahtua, että kaikki juutalaiset, jotka uskovat yhden maallisen Vapahtajan päälle ei ymmärrä, kuinka Kristus on Daavidin Herra ja Daavidin Poika. Juutalaiset uskovat aina yhden maallisen Vapahtajan päälle. He uskovat, että Vapahtaja ylöspitää heidän maallisen henkensä, että hän tekee heitä rikkaaksi ja herraksi maailmassa. He uskovat, että he Vapahtajan kautta voittavat rikkautta, kunniata ja hyviä päiviä. Juutalaiset uskovat myös, että he kuoleman jälkeen pääsevät Aabrahamin helmaan, vaikka he juovat, kiroavat ja tappelevat, pitävät viinakauppaa ja ovat ankarat maailman perään. He ottavat ison voiton vaivastans ja kalustans, ja vihaavat kristityitä, jotka ovat juutalaisten mielestä väärät profeetat ja pahoilta hengiltä riivatut.
Juutalaiset tinkaavat vastaan, koska joku kristitty tahtoo Raamattuin sanoilla osottaa, että Jeesus, jonka he ovat synnin, epäuskon ja vääryyden kautta tappaneet, istuu Jumalan oikialla kädellä siihen asti, että kaikki kristillisyyden viholliset tulevat Vapahtajalle astinlaudaksi. Joku osa niistä juutalaisista, jotka vihaavat kristityitä, voitetaan viimein, koska heille itselle tulee omantunnon vaiva. Ja silloin täytyy heidän kumartaa polviansa Jeesuksen nimeen, ja tulevat sillä tavalla Vapahtajalle astinlaudaksi. Joku osa juutalaisista paatuu enemmän kristillisyyden kautta, ja putoavat vielä syvempään helvettiin, kuin he luonnostansa ovat. Silloin tulevat he myös Vapahtajalle astinlaudaksi, koska he putoavat Hänen jalkainsa alla helvettiin.
Tällä tavalla tulevat viimein kaikki voitetuksi, sekä juutalaiset että pakanat, jotka ovat Vapahtajan viholliset. Muutamat täytyvät sujuttaa niskansa Vapahtajan ikeen alle, koska hengellinen pakotus eli omantunnon pakotus ajaa heitä armoa kerjäämään. Muutamat taas, jotka ovat paatuneet, poljetaan Vapahtajalta niin kuin astinlauta alas helvettiin, koska heidän omatuntonsa rupee todistamaan, että he olisit vapahdetuksi tulleet, jos se hengellinen viha kristityille ei olis paaduttanut heidän sydämitäns. Koska nimittäin kristityt sanovat totuuden juutalaisille niin kuin Stefanus: Te seisotte aina Pyhää Henkeä vastaan, suuttuvat juutalaiset niin kovin, että he purevat hampaitans. Ei ne sokiat raukat ymmärrä, että he tämän hengellisen vihan tähden kristityille vajoavat niin syvään helvettiin, ettei Jumala jaksa heitä ylös vetää.
Paljon on vielä juutalaisia ja pakanoita, jotka ovat Jeesuksen ristin viholliset, vaikka he ovat näinä aikoina hajotetut, nimittäin juutalaiset, joiden valta on kohta loppunut. Heidän täytyy nyt niin kuin häpiälliset koirat välttää kristittyin silmät. Ja heillä on vielä heidän vanha uskonsa, ettei ole tämä kristillisyys, joka Jeesuksen kautta on levinnyt maailmassa, ei tämä kristillisyys ole muu kuin taikaus ja perkeleen petos. Juutalaisilla on paha mieli siitä, että heidän täytyy asua niin kuin muukalaiset kristittyin keskellä, ja että heidän entinen valtansa on loppunut. Mutta heillä on se toivo, että he pääsevät kostamaan kristityille, koska se vapahtaja tulee, jota he odottavat tulevan. Silloin luulevat he pääsevänsä vallan päälle.
Ne pakanat, jotka asuvat kristittyin seassa ovat myös sangen vihaiset kristityille. Mutta pakanain usko on se, että he tulevat autuaaksi siveyden kautta. Ei pakanat varasta niin paljon armoa kuin juutalaiset, mutta he ovat kuitenkin Jeesuksen ristin viholliset. Ja valta pakanamaassa, kussa aivan pakanat asuvat, on samankaltainen elämä kuin täällä on ollut ennen. Siellä he juovat, siellä he kiroavat, siellä he tappelevat. Sunnuntaina he juovat, pelaavat ja tanssaavat, ja siitä syttyy viimein huoruuden halu. Mutta yhtä hyvin luulevat he tulevansa autuaaksi. Ei pakanat tiedä Vapahtajasta mitään. He ovat tyhjä Vapahtajan nimen kuulleet, mutta se on myös kaikki.
Ja kuinkas pakanat saattavat uskoa Vapahtajan päälle, koska he luottavat siveyden päälle, vaikka heidän elämänsä on yksi jumalatoin elämä. Mutta ei he tunne syntiänsä, eikä he tiedä katumuksesta ja parannuksesta mitään. Kukapa heille on saarnannut siitä oikiasta katumuksesta ja parannuksesta? Ei suinkaan pakanain pappi eikä juutalaisten pappi saarnaa niin, että ihmiset heräisit. Koska pakanain papit ovat itse siinä uskossa, että kristillisyys on taikaus ja riettaan hengen vaikutus, kuinkas he saattavat niin saarnata, että ihmiset tuntisit itsensä? Pakanain papit saarnaavat paljon siveydestä ja rakkaudesta, mutta totisesta katumuksesta, parannuksesta ja uudesta syntymisestä ei he saarnaa koskaan.
Koska nyt on vielä pakanoita niin paljon maailmassa, sekä kastetut että kastamattomat, jotka ei tunne Vapahtajaa, täytyy meidän saarnata niin, että pakanat saavat kuulla, että he pakanallisuudessansa menevät väärällä tiellä. Me toivomme ja rukoilemme, että Daavidin Poika, joka myös on Daavidin Herra, antais sekä juutalaisille että pakanoille ylösvalistuksen hänen sanansa kautta, että he tulisit ymmärtämään, kuinka Daavidin Poika on myös Daavidin Herra, joka antaa kaikille katuvaisille armon, ja ilon ja rauhan, ja voiman ja väkevyyden vaeltamaan, pyrkimään ja ikävöitsemään, huutamaan ja kolkuttamaan, huokaamaan ja rukoilemaan, että Jeesus Daavidin Poika armahtais heidän päällensä ja auttais heitä siinä suuressa sodassa ja kuoleman kilvoituksessa, ettei perkele, maailma ja heidän oma lihansa pääsis heitä viettelemään. Kuule kaikkein nöyräin ja hätääntyneitten rukous, Isä meidän jne.
Jälkimäisessä osassa meidän pyhästä evankeliumistamme puhuu Vapahtaja jumalallisesta olemisestans, josta meille tulee sovelias tila peräänajattelemaan: Kuinka Daavidin Poika on Daavidin Herra. Ensimmäinen tutkistelemus: Minkätähden juutalaiset ja pakanat ei usko, että Daavidin Poika on Daavidin Herra? Toinen tutkistelemus: Minkätähden kaikki ne, jotka hädässä ovat, uskovat, että Daavidin Poika on Daavidin Herra? Antakoon Jumala armonsa, että kaikki juutalaiset ja pakanat kääntyisit Daavidin Pojan tykö, että hekin tulisit tuntemaan, että Daavidin Poika on myös Daavidin Herra, ja että kaikki, jotka huutavat: Jeesus, Daavidin Poika! armahda meidän päällemme, saisit tuta hänen jumalallisen voimansa auttamaan ja helvetistä ylös nostamaan. Amen!
Ensimmäinen tutkistelemus: Minkätähden juutalaiset ja pakanat ei usko, että Daavidin Poika on Daavidin Herra? Luonnollisen syntymisen kautta on Vapahtaja Daavidin Poika, eli Daavidin suvusta syntynyt. Sen tietävät kaikki juutalaiset. Ja muutamat evankelistat ovat sitä varten luetelleet Vapahtajan sukukuntaa polvesta polveen, että juutalaiset uskoisit, että Marian Poika on totisesti Daavidin Poika, niin kuin profeetat ovat ennen kirjoittaneet. Nyt uskovat kyllä juutalaiset, että Jeesus on Daavidin Poika, eli että hän lihansa puolesta on syntynyt Daavidin sukukunnasta, niinkuin profeetat ovat todistaneet. Mutta kuinka tämä Daavidin Poika on myös Daavidin Herra, sitä ei ymmärrä juutalaiset, niin kuin me kuulimme tämän päivän evankeliumista.
Koska nyt juutalaiset ei ymmärrä, kuinka Daavidin Poika on Daavidin Herra, niin ei he uskokaan, että Daavidin Poika on Daavidin Herra. Tämä juutalaisten epäusko tulee siitä, että he odottavat yhtä maallista Vapahtajaa, joka ruokkis heitä ilman. He tuntevat ruumiin nälkää ja ruumiin köyhyyttä, mutta sielun nälkää net ei tunne. Sen tähden uskoisit he mielellänsä senkaltaisen Vapahtajan päälle, jolla olis suuri maailman tavara, että hän saattais kaikki rikkaaksi tehdä. Senkaltaisen rikkaan ja kunniallisen Herran tykö tulisit kaikki maailman vaivaiset apua pyytämään. Kaikki maailman herrat menisit hänen tykönsä syömään ja juomaan valmista. Kaikki, jotka juopumuksen ja laiskuuden kautta ovat omansa haaskanneet, menisit hänen tykönsä rahaa pyytämään lainaksi.
Sanalla sanottu. Kaikki, jotka tarvitsevat syödä ja juoda, mutta ei vihti sentähden työtä tehdä henkensä eteen, ottaisit mielellänsä senkaltaisen miehen Vapahtajaksi, joka ruokkis heitä ilman. Ja senkaltaiseksi Vapahtajaksi kelpais kyllä Daavidin Poika, jos hän nimittäin voittais koko maailman allensa ja tulis juutalaisille kuninkaaksi. Mutta senkaltainen Vapahtaja, jolla ei ole mitään antamista muuta kuin Jumalan sanaa, ei kelpaa juutalaisille eikä myös pakanoille Vapahtajaksi. Ja tämä on oikia syy, minkätähden juutalaiset ei saata uskoa, että Daavidin Poika on Daavidin Herra.
Koska ihminen on maailmassa kiinni, odottaa hän senkaltaista Vapahtajaa, joka ruokkii häntä ilman. Senkaltaista Vapahtajaa hän kaipaa, joka saattaa häntä auttaa kaikesta maallisesta hädästä. Mutta senkaltainen Vapahtaja, joka auttaa hengellisestä hädästä, ei ole luonnollisen ihmisen mielestä tarpeellinen. Koska luonnollinen ihminen ei ole missään hengellisessä hädässä, niin ei hän ymmärrä kaivata yhtä hengellistä Vapahtajaa. Ei hän tunne tarvitsevansa senkaltaista Vapahtajaa, joka auttaa hänen sielunsa helvetin vaivasta. Jos juutalaiset olisit hengellisessä hädässä eli omantunnon vaivassa, niin he uskoisit pikemmin, että Daavidin Poika on myös Daavidin Herra elikkä Jumala. Sillä Daavidin Poika saattaa niin kuin maallinen kuningas auttaa vaivaisia maallisesta hädästä, mutta hengellisestä hädästä eli omantunnon vaivasta ei saata muu kuin Jumala auttaa. Sentähden täytyy myös Daavidin Pojan olla Daavidin Herra. Hänen pitää oleman suurempi ja voimallisempi kuin Daavid. Daavid kutsui hänet hengessä Herraksi sentähden, että Daavid, joka usein oli omantunnon vaivassa, tunsi, että hänen Poikansa ei ollis kelvannut syntisten Vapahtajaksi, jos hän olis ollut paljas ihminen.
Mutta juutalaiset, joiden paras tavara on maailmassa, ja joille ei tule omantunnon vaiva sentähden, että he ovat armonvarkaat, ei kaipaa eikä tunne tarvitsevansa yhtä hengellistä Vapahtajaa, joka pelastais heidän sielujansa helvetin vaivasta. Ei he niin muodoin ymmärrä, että Daavidin Poika eli Kristus, joka on profeetoilta luvattu Vapahtajaksi, pitää oleman Daavidin Herra, eli suurempi ja voimallisempi kuin Daavid.
Juutalaisten kotosynti on ahneus eli maailman rakkaus. Vapahtaja ja kaikki profeetat soimaavat juutalaisia ahneudesta: he syövät leskein ja orpolasten oikeutta, opettavat lapsia varastamaan vanhempain elatusta, freistaavat joka lailla voittaa maailman tavarata petollisuudella, viekkaudella, viinakaupalla. He määräävät niin korkian hinnan vaivastans ja kalustans, kuin mahdollinen on saada. Jos heidän pitää särkemän rahaa, niin he ottavat siitäki maksua. Senkaltaisia tarvitsevaisia he ovat hyvät auttamaan, joilta he luulevat saavansa kahdenkertaisen voiton. Mutta jos heidän pitää auttaman senkaltaisia vaivaisia, joilta ei tule mitään, niin he sanovat: Mene kristittyin tykö.
Kyllä juutalaiset sentähden ovat kunnialliset uhraamaan kirkolle ja kutsumaan vieraita juomingille. He tarjoavat viinaa kaikille matkustavaisille, jotka ovat samasta uskosta ja samasta suvusta kuin juutalaiset. Siihen tulee vielä omavanhurskaus ja ulkonainen siveys, koreus vaatteissa, komeus käytöksissä. He ovat tekopyhät. He kantavat korkiat ja suurelliset ajatukset itsestänsä. He pitävät itsensä niin pyhänä, ettei he pidä kanssakäymistä pakanain kanssa, ja kristityitä net ei kärsi ollenkaan nähdä silmäin edessä. Juutalaiset ovat myös armonvarkaat, koska he omistavat itsellensä Jumalan armolupauksia, vaikka he ovat sydämestä ympärileikkaamattomat. He kantavat ulkonaisen kristillisyyden eli kuolleen uskon merkin heidän lihassansa. Mutta koska sydän ei ole koskaa ympärileikattu, ovat he ulkokullatut. Pääkallossa on kristillisyys, mutta sydämessä on pakanallisuus. Sentähden ei saata juutalaiset uskoa, että Daavidin Poika on Daavidin Herra, koska he nimittäin ovat maailmassa kiinni. Ei he saata uskoa, että yksi hengellinen Vapahtaja on tarpeellisempi kuin ruumiillinen.
Juutalaiset uskovat kyllä yhden maallisen Vapahtajan päälle, mutta pakanat, jotka perustavat autuutensa siveyden päälle, ei tiedä Vapahtajasta mitään. Niillä on taas se usko, että ihmisen siveys pitäis kelpaaman Jumalalle. Ei pakanat tarvitse niin paljon armoa varastaa kuin juutalaiset. Koska nimittäin pakanoilla on se usko, että ihmisen siveys ei pitäis turha oleman, freistaavat he myös siviästi elää. He parantavat elämätänsä ja sillä parannuksella he luulevat kelpaavansa Jumalalle. Niitä pienempiä syntiä net ei pidä syntinä. He panevat niitä pienempiä syntiä luvalliseksi. Kohtuullinen juopumus, kohtuullinen kirous, kohtuullinen viha, kohtuullinen ahneus, kaikki net pannaan pakanoilta luvalliseksi. Ja koska luonnollinen siveys on pakanoilla autuuden perustuksena, menevät he sivuti Vapahtajan, eikä niin muodoin usko, että Daavidin Poika on Daavidin Herra.
Kyllä sentähden pakanat luottavat Vapahtajan päälle luonnollisessa tarkoituksessa, he uskovat, että Vapahtaja heidän maallisen henkensä ylöspitää. Niin uskovat myös juutalaiset. Mutta mitäs tämä usko auttaa heitä, koska het ei tiedä hengellisestä elämästä mitään. Nyt me kuulemme siis, minkätähden juutalaiset ja pakanat ei saata uskoa, että Daavidin Poika on Daavidin Herra, eli minkätähden net ei usko, että se mies, joka vaelsi Juudan maassa on Taivaallinen vanhin, joka on meitä luonut. Juutalaiset ei usko sitä sentähden, että he rakastavat maailmaa ja odottavat aina yhtä maallista Vapahtajaa, jonka kautta he pääsisit rikastumaan ja herraksi tulemaan maailmassa. Kaikki juutalaiset uskovat totisesti, että se odotettava Vapahtaja auttaa heitä kaikesta maallisesta hädästä. Ja sen kuolleen uskon kautta, joka heidän pääkallossans on, uskovat he myös olevans Jumalan lapset, koska he ovat ympärileikatut ja syövät Pääsiäislampaan, vaikka he sydämen kautta ovat ympärileikkaamattomat.
Pakanat eivät tiedä Vapahtajasta mitään, sillä he luottavat siveytensä päälle, eivätkä niin muodoin tunne tarvitsevansa Vapahtajaa. Kuinkas saattavat juutalaiset ja pakanat kaivata yhtä hengellistä Vapahtajaa, koska heillä ei ole koskaan hengellistä hätää eli omantunnon vaivaa. Koskas on juutalaisilla omantunnon vaiva? On niillä hengellinen viha, mutta ei katumus ja omantunnon vaiva.
Toinen tutkistelemus. Minkätähden kaikki, jotka ovat hengen hädässä, huutavat: Jeesus, Daavidin Poika, armahda meidän päällemme? Sekä juutalaiset että pakanat huusit hädässä ollessans: Jeesus, Daavidin Poika, armahda meidän päällemme. Jos näillä hätäisillä olis ollut epäilystä, ettei ole Daavidin Pojalla Jumalan voima auttamaan, ei he olis niin surkiasti huutaneet hänen peräänsä. Mutta hätä käski heitä huutamaan, ja hätä opetti heitä myös uskomaan, että Daavidin Pojalla on Jumalan voima auttamaan. Niin se myös on hengellisessä tarkoituksessa. Niin kauan kuin ihmisellä ei ole hengellistä hätää, niin kauan kuin syntinen jaksaa kuormansa kantaa, niin kauan tulee hän aikaan ilman Vapahtajata. Koska sydän ei ole vielä oikein särjetty ja nöyräksi tehty, etsii myös herännyt ihminen monta mukkaa ja tahtoo mennä sivuti Vapahtajan. Omavanhurskaus lykkää sydämeen senkaltaiset ajatukset, ettei hän ole mahdollinen tulemaan Vapahtajan tykö senkaltaisessa huonossa ja viheliäisessä tilassa, ennen kuin hän on sydämensä parantanut.
Mutta koska synnin kuorma tulee niin raskaaksi, ettei syntinen jaksa enää kuormaansa kantaa, silloin täytyy hänen ruveta huutamaan: Jeesus, Daavidin Poika! armahda minun päälleni ja ota pois tämä synnin taakka, joka painaa minua helvettiin. Mutta menisköpä yksi katuvainen syntinen Jeesuksen tykö, jos hänellä ei olisi se usko ja vakuutus, että Daavidin Poika on myös Daavidin Herra. Jos katuvaisella sielulla ei olis se vakuutus, että tämä Jeesus, joka niin suuressa köyhyydessä syntyi Daavidin suvusta, on itse Luoja, se Taivaallinen Vanhin, joka on meille hengen antanut. Jos yksi katuvainen syntinen rupeis niin ajattelemaan, niin kuin maailman viisaat, jotka sanovat, ettei Jeesus ole Jumala, mutta hän on yksi ihmeellinen ihminen, jolle Jumala on antanut enemmän järkeä kuin muille ihmisille. Jos, sanon minä, yksi katuvainen sielu rupeis niin ajattelemaan, ettei olekaan Vapahtaja itse Jumala, vaan ainoastans Jumalan kaltainen. Ei suinkaan menis yksi katuvainen sielu hänen tykönsä, vaan hän menis ojeti Isän tykö ja sivuti Vapahtajan.
Niin tekevät kaikki maailman viisaat. He menevät sivuti Vapahtajan ojeti Jumalan tykö. Ei he saata uskoa, että Vapahtaja itse on Jumala, itse Luoja, vaikka Vapahtaja on sanonut, että sivuti häntä ei pääse yksikään Isän tykö. Ja Isä ja Vapahtaja on yksi. Ja joka näkee Vapahtajan, hän näkee Isän. Sen täytyy yhden katuvaisen sielun tuta, että Daavidin Poika on myös Daavidin Herra. Ettei ole yksikään suurempi, korkiampi eli voimallisempi kuin hän, ja että sivuti häntä ei pääse yksiään Isän tykö. Jos, sanon minä, katuvaisella sielulla ei olisi se täydellinen usko ja vakuutus, että Jeesus on Daavidin Herra eli Jumala ylitse kaikkein: Luoja ja Vanhin, joka on hänelle hengen antanut. Ei suinkaan olis katuvaisella sielulla keino muualle kuin kadotukseen.
Mutta koska katuvaisella sielulla on se täydellinen vakuutus, että hänen Luojansa, hänen Vanhempansa ja synnyttäjänsä on niin suuren tuskan ja vaivan kärsinyt synnyttäissä häntä ja muita kiittämättömiä lapsia, jotka ovat jumalattoman elämänsä kautta saattaneet hänelle niin suuren tuskan ja vaivan ja pilkanneet Vanhimpansa kyyneleet, niin ei katuvaisella sielulla ole epäilys siitä, että Taivaallisella Vanhimmalla ei ole halua eli voimaa auttamaan katuvaisia sieluja heidän vaivastansa. Mutta katuvaiset katsovat itsensä mahdottomaksi tulemaan Taivaallisen Vanhimman silmien eteen. He pelkäävät, ettei Taivaallinen Vanhin enää huoli heistä, koska he ovat niin saastaisiksi tulleet.
Omanvanhurskauden perkele kantaa heidän päällensä, että he ovat huorat ja varkaat ja murhaajat. Ja omatunto myös todistaa, että he ovat semmoiset. Kuinka he siis tohtivat tulla Vapahtajalle astinlaudaksi, koska omavanhurskaus vaatii, että heidän pitää tuleman enkelin kaltaiseksi, ennen kuin he lähestyvät Jumalata. Jos huoruuden perkele ja ahneuden perkele ja vihan perkele lakkaisit kiusaamasta, niin he saattaisit paremmin uskoa, että Vapahtaja ottais heitä vastaan. Mutta net riettaan enkelit ei lakkaa heränneitä kiusaamasta, niin kauvan kuin henki heissä pysyy. Ja silloin sanoo omavanhurskaus: Ei Vapahtaja huoli semmoisista, joilla on seitsemän perkelettä lihassa. Paremmaksi täytyy ihmisen tulla, ennen kuin hän on mahdollinen tulemaan Jeesuksen tykö.
Mutta jos sinä, herännyt ihminen, et mene Vapahtajan tykö semmoisena, kuin sinä olet, yhtenä perkeleitten kanssa, niin sinä et pääse koskaan perkeleen vallan alta. Koska perkele alkaa sinua vaivaamaan, niin mene Jeesuksen tykö ja huuda niin kuin Kananean vaimo: Jeesus, Daavidin Poika, armahda minun päälleni, minun sieluni surkiasti vaivataan perkeleeltä. Mene Jeesuksen tykö, sinä pahoilta hengiltä riivattu ihminen ja huuda. Hän ajaa ulos sinusta Legion, ja panee heitä menemään sikalaumaan. Ja se sikalauma, joka täällä käypi laitumella, on soma kantamaan perkeleitä tuliseen järveen.
Mutta ne harvat, jotka perkeleeltä vaivataan ja joka lailla kiusataan, pitää pääsemän niistä erinäns, koska Jeesus tulee armollans ja sanallans ulos ajamaan niitä riettaan enkeleitä, jotka heitä kiusaavat. Ja meidän toivomme on, että hän on ajava ulos seitsemän perkelettä Maria Magdaleenan sydämestä, koska hän särjetyllä sydämellä rukoilee sitä suurta Ristinkantajata ja orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, että hän ajais ulos kaikki perkeleet, jotka häntä vaivaavat. Hänen pitää jälistä päin osoittaman kiitollisuutensa Jeesukselle ja vuodattaman kallista Narduksen voidetta hänen päänsä päälle. Ja viimein, koska Jeesus kuolee, pitää hänen vuodattaman rakkauden ja kaipauksen kyyneleitä hänen hautansa päällä, ja sen suuren Ristinkantajan pitää taas tuleman elävänä hänen silmäinsä eteen, ja hänen pitää ottaman ympäri hänen jalkojansa ja halaaman. Amen.
Alkuperäinen. Aunon kokoelma. Helsingin yliopiston kirjasto.