N:o 52                        15 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1850

Etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin nämät kaikki teille annetaan.

Meidän kallis Vapahtajamme opettaa meitä näillä sanoilla, jotka löytyvät kirjoitettuna tämän päivän evankeliumissa, että meidän pitää ensin etsimän Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki nämät annetaan. Me tiedämme, että Jumalan valtakunnan kanssa ymmärretään ensin armon valtakunta, elikkä oikea ja elävä kristillisyys, niin kuin se on Vapahtajalta asetettu ja hänen opetuslapsiltansa levitetty evankeliumin saarnan kautta, ja pyhässä raamatussa laviammalta selitetty.

Tämä taivaan valtakunta, josta Vapahtaja niin usein puhuu, pitäis löytymän ihmisen omassa sydämessä, jos hän on tullut kristityksi ja Jumalan lapseksi. Niin todistaa itse Vapahtaja, koska hän sanoo juutalaisille: Ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä. Ei myös pidä heidän sanoman: Katso tässä, katso siellä. Sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Luuk. 17: 20.

Jos nyt Jumalan valtakunta on meidän keskellä, niin pitäis meidän pyrkimän sen perään, että Jumalan valtakunta tulis sydämeen, että me tulisimme tuntemaan Jumalan valtakunnan voimaa meidän sydämissämme, jonka pitää oleman Jumalan templi ja Jumalan asuinsija. Ja kuinka tämä muutoin tulis meidän sydämeemme, jos ei sillä lailla, että me pyrkisimme sen perään, että me tulisimme ensinnä kristityksi ja Jumalan lapseksi, niin Jumalan valtakunta tulis meidän tykömme ja me tulisimme osallisiksi Jumalan valtakunnan suuresta voimasta ja kunniasta.

Koska siis Vapahtaja käskee opetuslapsiansa etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin se merkitsee, että heidän pitää pyrkimän kristillisyyden perään, eli olla ahkerat pyytämään, rientämään, kilvoittelemaan, huutamaan ja kolkuttamaan taivaan oven päälle, ja rukoileman Jumalata, että he totisen katumuksen, parannuksen ja elävän uskon kautta saisit syntinsä anteeksi, tulisit osalliseksi Jumalan armosta, ja niin muodoin löytäisit Jumalan valtakunnan omassa sydämessänsä.

Jolle nyt senkaltainen sydämen ja mielen muutos tapahtuu, eli joka ensin pyrkii kristillisyyden perään ja tulee kristityksi, hänelle annetaan kaikki nämät maalliset tavarat, hän tulee kristillisyyden kautta rikkaaksi. Mutta luonnollinen ihminen ei usko sitä, että hän kristillisyyden kautta tulee rikkaaksi, vaan hän luulee, että ihminen kristillisyyden kautta tulee köyhäksi. Luonnollinen järki sanoo niin: Joka on ankara maailman perään, sen pitäis rikastuman, mutta se, joka ei katso omaa etuansa, se köyhtyy. Joka on ahnet kokoamaan maailman tavarata, se tulee rikkaaksi, mutta se, joka omansa antaa ilman, se köyhtyy. Se, joka hyvin vireästi tekee työtä, tulee rikkaaksi, mutta se, joka ei tee työtä, tulee köyhäksi.

Niin päättää siis yksi luonnollinen ihminen, että hän tulee köyhäksi, jos hänen pitäis sillä lailla ruveta houraamaan kuin nämät körttiläiset. Vihollinen on maalannut maailman orjan silmäin eteen senkaltaisia kummituksia, että hän uskoo kaikki valheet, jotka kuljetetaan suruttomilta pitkin tietä. Jos yksi sana puhutaan yhdelle maailman orjalle, siihen lisätään kymmenen valetta, ennenkuin se on peninkulman päähän kostunut. Ja kaikki, mitä yksi riettaan orja valehtelee, sitä uskovat toiset. Niinkuin Paavali todistaa, että tämän maailman jumala on sovaissut uskottomitten taidot, että heidän pitää valheita uskoman.

Jos siis sanotaan yhdelle viinaporvarille: Heitä pois se jumalatoin viinakauppa ja tee katumus ja parannus, niin hän sanoo: Jos minä heitän viinakaupan, niin minä tulen varsin köyhäksi. Se on aina ensimmäinen sana viinaporvarin suussa, koska häntä käsketään parannusta tehdä: Minä tulen köyhäksi, jos minun pitää viinakaupan heittämän pois. Mutta ei viinaporvari ole laskenut, kuinka paljon oma suu vetää, ja kuinka paljon kunnianrietas viepi ulos, mitä ahneuden perkele on koonnut väärälllä viinakaupalla.

Jos sanotaan juomarille: heitä pois lakkimasta sitä vuotavata pirun paskaa ja tee katumus ja parannus, niin hän vastaa: Eiköpä viina ole Jumalan siunaus, sitäkös sinä pirun paskaksi kutsut. Ei juomarikaan usko, että hän tulee köyhäksi juopumuksen kautta, mutta kristillisyyden kautta hän tulis varsin köyhäksi. Jos sanotaan yhdelle siveälle huoralle: Heitä pois koreus ja tee katumus ja parannus, niin hän näyttää pian passinsa, jolla hän vapaasti pääsee kulkemaan huorain valtakuntaan, ja sanoo neuvon antajalle: "Katso perseeseen! Kunniallisesti olen ansainnut koreuteni. En ole kuitenkaan varastanut." Hän sanoo: kunniallisesti olen ansainnut, vaikka hän olis huoruudella sitä ansainnut. Sillä ei siveä huora usko, että hän tulee köyhäksi huoruuden kautta.

Jos sanotaan maailman orjalle, joka on ankara maailman perään ja ahnet työtä tekemään, ettei hänellä ole päivän rauhaa eikä yön lepoa, jos hänelle sanotaan: tee katumus, maailman orja, ja älä tapa itseäs sillä ajattomalla murheella, niin hän vastaa: Pitääkös minun heittämän työtä tekemästä ja laiskana makaaman niinkuin körttiläiset? Rietas on antanut maailman orjalle sen uskon, että kristityt ei tee työtä, mutta makaavat laiskana ja syövät toisten omaa. Niin muodoin tulee siis Vapahtaja valehtelijaksi, koska hän on sanonut: "Etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki nämät teille annetaan." Se merkitsee, että kristillisyyden kautta tulee ihminen rikkaaksi.

Mutta maailman orja luulee, että hän tulee köyhäksi, jos hän rupeais niin houraamaan kuin nämät körttiläiset houraavat. Ei nimittäin maailman orja muista, kuinka paljon työtä hän on summannut tanssissa, häissä, krouvissa ja monessa turhassa reissussa, joka olis tekemättä jäänyt, ellei maailman ruhtinas olis kääntänyt hänen silmiänsä nurin. Siinä paikassa kussa hän luuli parhaiten voittavansa maailman tavarata, siinä paikassa juuri tuli hän vahinkoon. Niin on maailman orja räknännyt, että mitä hän luuli tulevan itsellensä voitoksi, se tuli hänelle vahingoksi. Mitä hän luuli tulevan itsellensä kunniaksi, se tuli hänelle häpeäksi, niin kuin esimerkiksi juomari ja viinaporvari, koska he joutuvat sakkoa vetämään, ja yksi siveä huora, koska hänelle tulee jalkalapsi.

Mitä ahneuden rietas toi sisälle, sitä vei kunnian rietas. Mitä koreus lisäis kunniata, sitä hävitti huoruus. Niin on käynyt kaikki nurin, mitä vanha aatami on funteerannut. Nyt koska silmät ovat auvenneet muutamilla tämän kristillisyyden kautta, joka nyt on ilmestynyt, näkee moni, kuinka hullusti vanha aatami on räknännyt. Se on käynyt aivan toisin, kuin mitä hän on suruttomuudessa ajatellut. Jospa nyt ihmiset rupeaisit tästedes viisaammaksi tulemaan! Jos Vapahtajan sanat oikein ymmärretään, niin pitää kaikki nämät maalliset tavarat annettaman niille, jotka ensin etsivät Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttans.

Kristillisyyden kautta pitää ihmisen rikastuman, ehkä kuinka kovin luonnollinen järki ottais vastaan. Mutta niin kuin maallinen tavara ei tule ilman hakematta, niin ei tule taivaan valtakunta ilman hakematta, ja sentähden on Vapahtaja sanonut: etsikäät ensin taivaan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki nämät teille annetaan. Jospa nyt kaikki köyhät pakanat rupeaisit etsimään taivaan valtakuntaa, että he pääsisit rikastumaan ja kaikenlaisia hengellisiä tavaroita kokoamaan, joita ei ruoste raiskaa, ja koi ei syö, eikä varkaat kaiva ja varasta.

Kaikki köyhät ja kerjäläiset, jotka tahtovat rikkaaksi tulla, ruvetkaat nyt etsimään katoamattomia tavaroita, ei maan povesta, jossa manalaiset kaivavat itsellensä katoavaisia tavaroita, jossa he luulevat löytävänsä aarni haudan (=aarrekätkön), mutta koska sitä katsotaan päivän valkeudessa, on se ainoastansa sysi hauta. Vaan ylhäältä pitää teidän etsimän katoamattomia tavaroita, joita koi ei syö, eikä varkaat kaiva ja varasta. Ja ne harvat sielut, jotka ovat löytäneet niitä katoamattomia tavaroita, rukoilkoon sitä suurta ristinkantajata, että hän varjelis heidän kalleimmat tavaransa, ettei maailman iso varas pääsis niitä varastamaan. Kuulkoon se pohjatoin rikas mies kaikkein köyhäin, viheliäisten, kerjäläisten ja alaspainettuin huokauksen. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Matt. 6: 24

Tämän päivän evankeliumissa varoittaa Vapahtaja opetuslapsiansa siitä ajattomasta maallisen elatuksen murheesta. Hän käskee heidän ottaa esimerkin taivaan linnuista, jotka ei kylvä eikä niitä, ja kukkaisista kedolla, jotka ei kehrää, ja ovat kuitenki koreammat kuin Salomo se suuri herra. Näitten opetusten johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta tällä kerralla katseleman: Taivaan lintuja ja kukkaisia kedolla.

Ensimmäinen tutkistelemus: Taivaan linnut, kukas niitä ruokkii pakkaisen aikana? Toinen tutkistelemus: Kukkaiset kedolla. Mistäs ne saavat koreutensa? Antakoon se suuri Luoja armonsa, että taivaan linnut jaksaisit aina visertää yksinäiselle matkamiehelle, koska hän ikävöiden kulkee pakanain maasta uuteen Jerusalemiin, ja että yksi väsynyt matkamies löytäis muutampia ijankaikkisuuden kukkaisia, koska hän joskus vaeltaa viheriöitsevällä niityllä. Nämät ijankaikkisuuden kukkaiset istutetaan hänen hautansa päälle.

Ensimmäinen tutkistelemus: Taivaan linnuista: Kukas heitä ruokkii pakkaisen aikana? Vapahtaja on sanonut: Ei he kylvä eikä niitä. Ne taitavat olla laiskat työtä tekemään, koska he niin ovat ilman kylvämättä. Mutta joka niitten luontoa rupeaa tutkistelemaan, hän havaitsee pian, ettei taivaan linnut ole laiskat, niin kuin varikset ja harakat luulevat. Ei he tosin kylvä eikä niitä, mutta he ovat kuitenki alinomaisessa työssä, niin kuin me näemme pääskyiset erinomaisella vireydellä kokoavan maasta ja taivaasta kaikenlaisia rakennus aineita ja elatuksen aineita. Maasta he löytävät senkaltaisia rakennus aineita, joista he rakentavat pesänsä.

Ja se on yksi esimerkki, jonka meidän pitää ottaman näistä taivaan linnuista, niin kuin esimerkiksi pääskyisistä ja satakielisistä, että he elävät avioliitossa kaksi ja kaksi aina parittain. Ei ne ole niinkuin varikset ja harakat, jotka kiiman aikana kokoontuvat ja sitte taas hajaantuvat. Mutta pääskyiset elävät avioliitossa ja kasvattavat ynnä heidän poikiansa, niin myös satakieliset ja muut tiaiset elävät aina avioliitossa ja pitävät murheen heidän pojistansa. Mistäs on siis harakat, varikset ja muut mettän pedot havainneet sen konstin, että he elävät sekaisin niinkuin eläimet? Ei suinkaan varikset ja harakat elä avioliitossa niinkuin tiaiset, pääskyiset ja vesilinnut. Mutta hattarat ja mettän perkeleet ovat aikaiset huorat. Ja niitten kaltaiset ovat myös varikset ja harakat, jotka näissä nauravat kirkon ympäri.

Toinen esimerkki taivaan linnuista tulee meille vaarin otettavaksi, ettei pääskyiset muni, ennenkuin pesä on valmis. Kuka siis opetti käen panemaan muniansa tiaisen pesään, suureksi vaivaksi niille tiaisille, jotka niitä käen munia joutuvat hautomaan ja hänen poikiansa ylös kasvattamaan? Ei suinkaan käki huoli pojistansa, eikä hän pidä niistä vaaria, mutta munii varkain tiaisen pesään ja jättää muniansa sinne. Onkos ihmet, että käen pojat nälyttävät elatus äitinsä, sillä käen pojalla on niin iso vatta, ettei elatus äiti suita häntä millään tavalla ruokkia. Hänen täytyy itse nälkyä, koska käen pojat nielevät kaikki ruoan aineet, mitä elatus äiti tuopi pesään. Ja mitäs käen pojat tekevät, koska he kasvavat isommaksi? He jättävät elatus äitinsä kuolemaan.

Semmoinen on se kiittämätöin käki. Se on kohta lohikäärmeen kaltainen, joka munii hiedassa ja jättää munansa sinne. Onpa täälläkin samankaltaisia kahdenjalkaisia eläviä, jotka munivat ennen kuin pesä on valmis. Tekevätkös pääskyiset ja tiaiset niin? Ei ne ole pääskyiset, ei ne ole tiaiset, jotka munivat ennenkuin pesä on valmis. Ne taitavat olla pissi haukat, jotka munivat, ennenkuin pesä on valmis, taikka joku kiittämätöin ja hävitöin käki, joka ei jouda pesää rakentaa itsellensä. Ei hän jouda kukkumasta ja syömästä. Ei hän jouda muniansa hautoa, vaan laskee niitä tiaisen pesään.

Onhan ilmanki täällä kanssa joku lohikäärmeen kaltainen elävä, joka laskee muniansa hiedan sisälle ja jättää sinne. Minä luulen, että käärmeen munista sikiävät käärmeen pojat, jotka syövät tiaisia. Ja semmoiset hirveät elävät makaavat nyt auringon paisteessa ja pistävät terävällä kielellä ja purevat myrkyllisillä hampailla ohitse käyväisiä, eikä yksikään tapa niitä.

Mutta meidän pitää nyt puhuman niistä taivaan linnuista, jotka elävät avioliitossa, eikä muni ennenkuin pesä on valmis. Mistäs pääskyisen pojat saavat ruokaa, ja millä ne elävät, koska he ei kylvä eikä niitä? Meidän Vapahtajamme on käskenyt ottaa esimerkin taivaan linnuista. Kukas niitä ruokkii, koska kaikki ruoka loppuu maasta? Se suuri Luoja, joka niille on antanut hengen, pitää murheen heistä, ettei kukaan nälkään kuole. Ja myös kaarneen pojille antaa hän ruoan otollisella ajalla. Onkos kaarneen pojat ansainneet ruokaa, jotka ei kiitä luojaansa valkeuden edestä, niin kuin tiaiset, jotka visertävät aamulla niin pian kuin aurinko nousee, heliällä äänellä veisaten kiitos virttä sille suurelle luojalle ensimmäisen säteen edestä, joka herättää heitä heidän pesissäns. Niin tekevät pääskyiset.

Mutta kaarneen pojat antavat silloin hirveän äänensä kuulla, koska joku  lammas eli muu elävä on hukalta tapettu. Silloin ovat kaarneen pojat iloiset siinä toivossa, että hekin pääsevät hukan seuraan syömään raatoa. Onkos semmoiset hirveät linnut ansainneet ruokaa, niinkuin kaarneen pojat ja pissihaukat, jotka rakastavat pimeyttä ja vihaavat valkeutta? Ei pissihaukka tohdi paljon liikkua päivän aikana, mutta pimeyden aikana. Silloin hän on liikkeellä. Hänen silmänsä ei kärsi valkeutta nähdä, vaikka hänellä on isot silmät pääkallossa. Onkos teidän mielestänne pissihaukka kaunis lintu, joka vääntelee kaulaansa ja kurkistelee takaperin? Kuitenki annetaan sillekki yölinnulle määrätty osansa.

Ei ole vielä kaikki pissihaukat loppuneet, vaikka niitä on freistattu hävittää, mutta pääskyiset ei ole rakentaneet pesäänsä kirkon ympärille, vaan edempänä ja muissa kylissä ovat he rakentaneet pesänsä. Enkä minä tiedä, mikä siinä mahtaa olla syynä, koska pääskyiset ei näy täällä kirkon ympärillä, vaan ainoastansa varikset ja harakat. Ja täällä he kraakkuvat joka päivä niin kuin heillä olis ruoan vaanuus. Ja jos joku tiainen oliski niitten seurassa, sen ääni ei kuulu varisten kraakkumisen tähden.

Nyt te tiaiset ja satakieliset, pääskyiset ja muut pienet lintuiset, missä paikassa te ikänäns olette, teidän täytyy pian lähteä pois toiseen maailmaan. Sentähden te olette ilman murheetta, millä teidän pitää elämän pakkaisen aikana, koska kaikki ruoka loppuu maasta. Te tiedätte ilmanki, että tämä armon aika on niin lyhykäinen, ettei teillä ole niin pitkä aika, ennenkuin te pääsette siirtymään lämpimään ilmaan, joka on toisella puolella maata. Niin pian kuin pääskyisen pojat jaksavat lentää, lähtevät he pois tästä kylmästä ilmasta toiseen maailmaan. Sentähden he ovat murheetoinna, millä heidän pitää elämän, sillä he tietävät, että taivaan suuri luoja, joka heille hengen antanut on, ruokkii heitä niillä siemenillä, jotka varisevat pellosta, jonka herra on antanut kasvaa. Niistä siemenistä saavat tiaiset heidän elatuksensa sen lyhyen ajan sisällä, kuin he ovat tässä olemassa.

Mutta varikset ja harakat, millä heidän pitää elämän, koska tämä lyhyt ja arvaamatoin aika loppuu? Ei ne syö niitä siemeniä, jotka varisevat pellosta, vaan ne syövät aivan matoja, jotka ovat sonnassa, sillä ne ovat toisenlaiset linnut ja vielä mustemmat kuin nämät varikset, joista Vapahtaja on muistellut, että taivaan linnut söit sen osan siemenistä, jotka putoisit tien oheen. Niin minä pelkään, että variksille ja harakoille tulee viimein hätä, koska talvi tulee. Silloin ovat tiaiset jo kaukana, toisella puolella maata, kussa aurinko seisoo pään päällä. Ja siellä on elämän puu, jonka lehti ei varise vehmall, ja mannaa, joka taivaasta alas tuli. Siellä veisaavat tiaiset ja pääskyiset ja satakieliset uutta virttä sille suurelle luojalle, joka heille hengen antanut on, ja niin runsaasti ruokkii heitä ilman kylvämättä ja ilman niittämättä.

Katsokaat taivaan lintuja, te vähäuskoiset ja heikkouskoiset, ottakaat vaari taivaan linnuista, ja ottakaat heistä esimerkki, kuinka Herra niitä ruokkii, vaikka he ei kylvä eikä niitä. Pyytäkäät tekin Herralta siunausta, niin te saatte, te epäileväiset ja epäuskoiset.

Toinen tutkistelemus: Vapahtaja sanoo opetuslapsille: Katsokaat kukkaisia kedolla, kuinka ne kasvavat. Mutta yksi raavas ihminen, jonka sydän on oikein tarttunut maailmaan, ei hän katso kukkaisten päälle. Ei hän ota niistä jonku esimerkin itsellensä ja ajattele, jos hänkin olis niin korea, kuin nämä ylönkatsotut kukkaiset, mutta hän polkee vain ja paskantaa niitten päälle. Jos olis kuinka korea ja kaunis kukkainen kedolla, ei maailman orja pidä niistä mitään.

Mutta jos yksi siveä huora tulee kräämäpuotiin, kussa maailman porvari on levittänyt silkki huivia ja muuta koreutta, silloin pyörivät silmät kyllä pääkallossa niin kuin pissihaukalla. Silmäin halu tulee niin suureksi, että jos hän ei pääse varastamalla saamaan jonku niistä silkkihuivista, täytyy hänen ruveta ostamaan. Jos olis vielä viimeinen tolppa, niin panee hän sen menemään. Hän ajattelee ilmanki: "Mitäs minä rahalla teen?" Mutta ei se tule mieleen: "Mitäs minä koreudella teen?"

Moni siveä huora on kuitenki täytynyt panna koreutensa puoleen hintaan, koska suolet ovat alkaneet hoikkumaan. Vaikka luonnollinen järki pitäis sen verran sanoman hänelle, että se raha, joka nuoruuden aikana pannaan koreuteen, olis tarpeellisempi lapsille, koska he käyvät paljastettuna, eikä ole ruokaa suuhun panemista. Mutta rietas sekoittaa vielä sen luonnollisen järjen lihan himoin kautta, ja tekee ihmisen niin sokeaksi, että hän katsoo silmäin halulla niitten kukkaisten päälle, joita maailman konstimestari on maalannut silkkihuiviin ja karttuuni traasuin päälle. Mutta niitten kukkaisten päälle hän ei katso ollenkaan, joita Vapahtaja on käskenyt katsoa, että hän niistä sais jonku esimerkin itsellensä, jos hänki tulis niin kauniiksi ja niin koreaksi, kuin nämät ylönkatsotut kukkaiset, jotka itkevät joka aamu syntisen ylitse ja surkuttelevat häntä sen alastomuuden tähden kuin hänelle tuli synnin lankeemuksen kautta, koska hän mistansi (=kadotti) viattomuuden koreat vaatteet, ja täytyy nyt peittää häpynsä itse tehdyllä koreudella.

Näet sinä raavas ihminen, kuinka viattomat lapsukaiset, jotka ei vielä ymmärrä sitä ulkonaista koreutta kaivata, ihantelevat koska he löytävät kauniita kukkaisia kedolla. Niistä ne tekevät kruunuja itsellensä, ja pitävät niitä aseena. Paremmin ne ymmärtävät katsoa kukkaisten kauneutta, kuin raavas ihminen. Ja mistäs se tulee, että yksi lapsukainen katsoo mielisuosiolla kukkaisten päälle, mutta raavas ihminen ei pidä niistä enemmän lukua kuin nauta eli vasikka? Se tulee siitä, että raavaan ihmisen sydän on tarttunut maailmaan. Ei hän pidä Jumalan luomia kukkaisia kauniina, mutta niitä hän pitää kauniina, joita huoruuden rietas on opettanut maailman konstimestaria maalaamaan turhuuden kehoittamiseksi.

Vapahtaja on sanonut, ettei se korea herra Salomo ollut yhdenkään niitten kukkaisten vertaa, jotka kedolla kasvavat. Katsokaat siis kukkaisia kedolla, te maailman lapsukaiset, ja ottakaat niistä esimerkki, kuinka kauniit he ovat ja koreat. Ei ne kudo eikä kehrää, kuitenki jos te tulisitte niin koreaksi, kuin yksi kedon kukkainen, niin te voisitte kelvata morsiameksi Vapahtajalle. Lähtekäät hakemaan kauniita ja koreita kukkaisia Saaronin laaksosta, siitä yrttitarhasta, kussa Vapahtaja hikoili verta, mitämaks te löydätte siellä muutampia ijankaikkisuuden kukkaisia, jotka ei varise eikä muuta väriänsä, joitten päälle Vapahtajan veri on tippunut. Tämä veri on painanut muutampia kukkaisia Saaronin laaksossa ja tehnyt heitä ruusun kaltaiseksi, jotka kasvavat orjantappurain keskellä.

Orjantappura on yksi terävä pensas, jolla Vapahtaja on kruunattu. Siinä on ne terävät oksat ja neulaiset, jotka pistit lukemattomia reikiä Jeesuksen päähän. Mutta samassa orjantappura pensaassa kasvavat kauneimmat punaiset ruusut, ja niitä ruusuja hakevat nyt Siionin tyttäret orjantappuroista. Koska orjantappura on kelvannut Vapahtajalle kruunuksi, joka nyt on muuttunut kunnian kruunuksi, niin pitäis orjantappuran kukkainen kelpaaman Vapahtajan morsiamelle kaunistukseksi hänen kunniansa päivänä.

Orjantappurat ovat pistäneet Jeesuksen päähän lukemattomat haavat, joista on vuotanut punainen virta. Ja siitä verestä ovat orjantappuran kukkaiset tulleet niin punaisiksi ja kauniiksi ruusuiksi. Hakekaat siis niitä ruusuja yrttitarhasta, te Siionin tyttäret, jotka aina tahdotte koreat olla, ja katsokaat niitä kukkaisia, jotka ovat orjantappuroista kasvaneet, sillä ne ovat kauneimmat kukkaiset maan päällä.

Olettekos te Siionin tyttäret niin koreat kuin nämät kukkaiset? Jos te olisitte niin punaiset kuin nämät orjantappuran ruusut, niin te kelpaisitte kyllä morsiameksi Vapahtajalle, sille orjantappuroilla kruunatulle kuninkaalle. Etsikäät vielä ijankaikkisuuden kukkaisia, jotka ei muuta väriänsä koskaan, niin te olette täyttäneet Vapahtajan käskyjä, koska hän sanoo: "Katsokaat kukkaisia kedolla, kuinka he kasvavat, ei he kudo eikä kehrää, mutta Salomo se suuri herra, ei ollut yhdenkään niitten vertaa kaikessa kunniassansa.

Laittakaat niin, te Siionin tyttäret, että te tulisitte niin kauniiksi ja niin koreaksi kuin yksi näistä kukkaisista, niin te kelpaisitte morsiameksi sille orjantappuroilla kruunatulle kuninkaalle, joka kunnian kruunun kantaa, ja hänen morsiamellansa on orjantappuran ruusu povessa hänen kunniansa päivänä, joka pian tulee. Amen.

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /