N:o 51                        14 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1850

He kääntävät selkänsä ja ei kasvojansa, mutta koska hätä tulee, sanovat he: Nouse ja auta meitä.

Näin valittaa Herra profeetta Jeremian kautta. Koska Israelin kansalle kävi hyvin, käänsit he selkänsä Herralle, mutta koska hätä tuli, sanoit he: "Nouse ja auta meitä." Tässä paikassa on meidän silmäimme eteen pantu luonnollisen ihmisen kuva. Koska nimittäin yksi luonnollinen ihminen hyvin menestyy tässä maailmassa, silloin hän ei muista Jumalata ollenkaan, mutta koska joku hätä tulee, silloin tulee hän jumaliseksi.

Terveenä ollessans rukoili hän usein maailman jumalata kirouksilla ja sadatuksilla, mutta hädässäns tulee hän jumaliseksi ja alkaa mielestäns rukoilemaan taivaan Jumalata. Niin tekevät erinomattain armonvarkaat, jotka tavan vuoksi uskovat, että Jumala on. Mutta ne, jotka ovat oikein rohkeat pilkkaamaan Jumalata, ne ei rukoile hädässäkään, mutta kiroavat vain, koska joku kova loukkaus tulee. Muutamat ovat niin paatuneet, että he kiroavat vielä kuolinvuoteellakin ja käskevät riettaan tulla noutamaan heidän raatoansa.

Jos semmoiset paatuneet loukkaavat itsensä pahoin, niin on kirous ensimmäinen sana, joka tulee ulos suusta. Jos he putoavat sulaan, niin kirous on ensimmäinen siunaus. Mutta kyllä rietas ilman kiroamatta korjaa raatonsa. Se korjaa vielä niitäkin, jotka ei ole ennen rukoilleet, mutta vasta hädässä alkavat muka huutamaan: nouse ja auta meitä, jos niillä ei ole parempaa autuuden perustusta, kuin ainoastansa se huutaminen Jeesuksen perään, koska hätä on käsissä, sillä jumalattoman rukous on kauhistus Jumalan edessä.

Sentähden kirjoittaa profeetta Jeremia: He kääntävät selkänsä ja ei kasvojansa, mutta koska hätä tulee, sanovat he: nouse ja auta meitä. Ja se kuuluu erinomattain armonvarkaille, jotka terveenä ollessansa ei kanna paljon vaaria Jumalasta, mutta koska hätä tulee sanovat he: Nouse ja auta meitä. Armonvarkaat tulevat usein jumaliseksi, koska kuolema uhkaa ja ahdistaa heidän uskotointa sydäntänsä. He rupeavat silloin rukoilemaan Jumalata kauniilla rukouksilla. Ja tämä rukoileminen saattaa olla mitämaks tarpeellinen ja hyvä heille, ja meille kaikille, jos se olis pysyväinen se hartaus, kuin tulee muutamille tautivuoteella.

Mutta se on usein nähty, että se hartaus ja se jumalisuus, joka on heillä hädässä ollessans, muuttuu pian keveämielisyydeksi ja suruttomuudeksi, koska semmoiset ihmiset pääsevät siitä hädästä pois. Ja semmoisesta kristillisyydestä, joka tulee vuokottain eli hädässä ollessa, mahdamme syystä sanoa niinkuin maailman lapset sanovat tästä kristillisyydestä, joka nyt on ilmestynyt, koska he muuta vikaa ei löydä, sanovat he: saati se olis pysyväinen. Niin me mahdamme sanoa siitä kristillisyydestä, joka tulee maailman lapsille hädässä ollessans: saati se olis pysyväinen, saati se pysyis enemmän aikaa, kuin ainoastansa silloin, koska kuolema on silmäin edessä.

Mutta sen pahempi, se hartaus ja se jumalisuus, joka usein tulee suruttomallekin hädässä ollessans, ei tahdo olla pysyväinen. Niin pian kuin yksi surutoin ihminen pääsee siitä ahtaasta paikasta pois, tulee maailman tuuli ja hajottaa koko heidän kristillisyytensä. Koska maallinen ja ruumiin hätä ei ole, ovat he suruttomat niin kuin ennenki. Emme me nyt puhu niistä, jotka hädässä lupaavat kirkolle jonku riksin eli jonku tolpan siinä tarkoituksessa, että jos nyt muka Jumala auttaa heitä siitä läsnäolevaisesta hädästä, niin he maksavat Jumalalle sen riksin eli sen tolpan. Mutta se olis parempi, jos he maksaisit ensin vääryytensä lähimmäiselle, niin kuin Sakkeus, ja katsoisit sitte perään, jos se liikenis jotakin lahjoittaa kirkolle.

Se makaa suruttoman luonnossa, että hän tahtoo hyvin tehdä Jumalalle, vaikka hän tekee väärin lähimmäiselle. Niin saattaa yksi varas luvata kirkolle yhden hopea riksin, jos hänen varkautensa menestyy. Ja yksi huora saattaa luvata kirkolle yhden riksin, jos Jumala niin laittaa, ettei tule lapsia hänen huoruudestansa, ja siitä lahjasta tulee huoralle ja varkaalle rauhallinen tunto. He luulevat, että Jumala on sovitettu. Yhdellä riksillä ostavat he itsellensä ei ainoastansa maallista onnea, vaan myös hyvää omaatuntoa.

Mutta meidän pitää nyt puhuman niistä, jotka hädässä lupaavat parannusta tehdä. Semmoinen lupaus on totisesti vähän parempi kuin niitten lupaus, jotka hädässä lupaavat kirkolle yhden riksin eli tolpan. Mutta se on pahempi, että niitten lupaus, jotka lupaavat parannusta tehdä hädässä eli tautivuoteella, niitten lupaus, sanon minä, tahtoo usein jäädä siihen paikkaan, kussa semmoinen lupaus tehtiin. Kyllä vissimmästi moni tekee senkaltaisia parannuksen lupauksia, koska kuolema peljättää häntä, mutta maailma ja rietas tekee senkaltaisia lupauksia tyhjäksi.

Jumalisuus ja hartaus loppuu niin pian kuin semmoinen ihminen pääsee maailman kanssa hääräämään. Senkaltaisesta kristillisyydestä me mahdamme sanoa, että se on kyllä hyvä ja tarpeellinen, saati se olis pysyväinen. Ja semmoinen kristillisyys taisi myös olla Israelin lapsilla, koska Herra valittaa profeetta Jeremian kautta: He kääntävät selkänsä ja ei kasvojansa, mutta koska hätä tulee, sanovat he: nouse ja auta meitä.

Ja samankaltainen kristillisyys oli myös niillä miehillä, jotka hädässä ollessansa seisoit taampana ja huusit: Jeesus, Daavidin poika, armahda meidän päällemme. Ne rupeisit rukoilemaan Vapahtajaa, koska hätä oli käsissä, mutta koska he tulit autetuksi, ei he enää muistaneet Vapahtajaa ollenkaan. Maailma tuli heille niin rakkaaksi, ettei he tulleet enää takaisin kiittämään Vapahtajaa sen suuren armon edestä, että hän oli auttanut heitä. Ja semmoiseksi tulee vissimmästi meidänki kristillisyys, jos emme ota paremmin vaaria armon ajasta kuin ennen.

Minä pelkään, että meidän kristillisyytemme loppuu, jos maailma tulee niin rakkaaksi kuin niille kymmenelle pitaaliselle miehelle, jotka ei tulleet takaisin kiittämään Jeesusta, paitsi yhtä, joka oli huonossa arvossa pidetty maailmassa. Hän oli muukalainen tässä maailmassa. Ja niin pitäis meidänki oleman aivan vieraat ja muukalaiset tässä maailmassa, niin kuin Paavali kirjoittaa kristityille: Meidän menomme on taivaissa. Mutta maailma on viekas ryöstämään niittenki sydäntä, jotka Vapahtajan suuren voiman kautta ovat puhdistetut synnin pitaalisuudesta.

Mitäs meidän kristillisyytemme auttaa meitä, jos me ainoastansa silloin olemme kristityt, koska kehoittaja seisoo päällä ja tukkii kristillisyyden meidän sisällemme, eli jos me silloin ainoastansa olemme kristityt, koska maallinen eli hengellinen hätä pakottaa meitä huutamaan: Jeesus Daavidin poika, armahda meidän päällemme, — vaan yhdellä kristityllä pitäis aina kuolema ja ijankaikkisuus oleman silmäin edessä, joko hän on ilossa eli hädässä, pitäis hänen oleman pois vieroitettuna maailmasta, ja niin elämän tässä surun ja murheen laaksossa, niin kuin joka päivä olis viimeinen päivä. Muutoin tulee maailma hänelle niin rakkaaksi, ettei hän muista enää tulla takaisin maailmasta kiittämään Vapahtajaansa niitten suurten armolahjain edestä, joita hän on saanut sekä ruumiin että sielun puolesta.

Missäs nyt ovat ne kymmenen pitaalista miestä, jotka tulit osottamaan itsensä papille, että he ovat puhdistetut? Jokohan he sillä reissulla tulit niin rakkaaksi maailmalle, ettei he ymmärrä eli muista enää tulla takaisin kiittämään Jeesusta hänen suurten armolahjainsa edestä. Jeesus odottaa teitä, te puhdistetut sielut, ja kysyy: Eiköstä kymmenen puhdistettu? Kussasta siis ne yhdeksän ovat?

Tulkaat takaisin maailmasta, te puhdistetut, te armoitetut, jotka olette kerran taampana seisoneet ja huutaneet: Jeesus Daavidin poika, armahda meidän päällemme. Tulkaat takaisin kiittämään ja ylistämään sitä suurta ristinkantajata, joka aina odottaa teitä, ja kaipaa teidän sielujanne, jotka ovat tarttuneet maailmaan. Seuratkaat Samaritaanusta, joka on muukalainen maailmassa, ja kumartakaat teidän polvianne Herran Jeesuksen jalkain juureen, niin kuin tämä huono ja maailmalta ylönkatsottu muukalainen kumarsi polviansa ja lankeis kasvoillensa hänen jalkainsa juureen, ja kunnioitti Jumalata suurella äänellä, ei häveten maailmaa, että hän oli Jeesuksen armon kautta puhdistettu. Tohtipa hän maailmalle huutaa, että hän oli puhdistettu.

Mutta ne yhdeksän, jotka ei tulleet takaisin kiittämään Jeesusta, missäs ne ovat? Ne taitavat vielä olla maailmassa kiinni. Ei ne kuitenkaan viitti maailmalle huutaa, että he ovat Jeesuksen voiman kautta puhdistetut. Tule siis, sinä ainoa muukalainen, tule sinä maailmalta pilkattu ja ylönkatsottu Samarialainen, tule sinä kiittämään sinun luojaas ja sinun Vapahtajaas! Vaikka muut puhdistetut menisit maailmaan, tule sinä kaikkein huonoin kristitty ja kunnioita Jumalata korkealla äänellä sanoen: Isä meidän jne.

Evankeliumi: Luuk. 17: 11

Koska nyt kymmenen on puhdistettu, ja kaikki nämät ovat osottaneet itsensä papille, niin pitää meidän Jumalan armon kautta ja meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta perään ajatteleman: kussa ne yhdeksän ovat, koska ainoastansa yksi muukalainen, yksi samarialainen on tullut takaisin kiittämään Vapahtajaa hänen suurten armolahjainsa edestä.

Mutta ensin meidän täytyy eroittaa pois niitä, jotka ei ole koskaan puhdistetut, sillä vaikka silloin ainoastansa kymmenen pitaalista miestä tulit Jeesuksen tykö huutamaan: Jeesus Daavidin poika, armahda meidän päällemme, kyllä niitä oli sentähden useampia, ja monta sataa, jotka ei tulleet ollenkaan Jeesuksen tykö rukoilemaan ja pyytämään apua. Tämän asian on Vapahtaja itse selittänyt, koska hän kerran sanoi sille seurakunnalle, joka oli synagoogassa Nasaretin kaupungissa, että monta pitaalista miestä oli profeetan Elisan aikana Israelissa, mutta ei muita tullut puhdistetuksi, kuin Naeman Syyriasta, joka oli muukalainen.

Niin taitaa vielä nytkin Nasaretin seurakunnassa olla paljon niitä pitaalisia ihmisiä, jotka ei tule koskaan puhdistetuksi, vaikka he ovat täynnänsä synnin pitaalisuutta. Se olikin Vapahtajan tarkoitus, että Nasaretin seurakunta oli vielä täynnänsä  synnin pitaalisuutta, vaikka he luulit kaikki olevansa puhdistetut. Ja kyllä Nasaretilaiset ymmärsit hyvin, että Vapahtaja oli heitä soimaamassa, koska hän otti semmoiset vertaukset raamatusta. He suutuit hänelle kaikki, ja ajoit häntä ulos synagoogasta ja talutit häntä sen pahdan syrjälle, jonka päälle heidän kaupunkinsa rakettu oli, ja rupeisit syöksemään häntä yli pahdan, mutta hän kiskoi itsensä irti heidän käsistänsä ja meni pois.

Nasaretin miehet ajattelit ilmanki, ettei tarvitse Joosefin pojan tulla heitä soimaamaan senkaltaisilla vertauksilla, joita hän otti raamatusta. Nasaretin kunnialliset miehet olit vanhat kristityt, mitäs tarvitsi Joosefin pojan tulla heitä soimaamaan, ettei he ole puhdistetut. Ja kyllä niillä oli korva kuulemaan ja hyvä mieli ymmärtämään, että Joosefin poika oli heitä haukkumassa, koska hän sanoi: Profeetan, Elisan, aikana oli monta pitaalista Israelissa, mutta ei muita puhdistettu, kuin ainoastansa yksi Naeman Syyriasta. Yksi pakana, joka ei kuulunutkaan koko Israelin seurakuntaan. Semmoinen pakanakos nyt vedetään eteen, joka ei ole kuullutkaan muuta kuin sanoman kautta, että Israelissa on yksi Jumalan profeetta, joka saattaa pitaalisuuden tautia parantaa. Kyllä Nasaretin miehillä olit hyvät korvat kuulemaan, että heitä haukuttiin senkaltaisilla vertauksilla, jotka otettiin raamatusta.

Mutta se on tietämätöin, jos tämän seurakunnan vanhoilla kristityillä on niin hyvät korvat kuulemaan, kuinka heitä haukutaan samankaltaisella vertauksella, jonka Vapahtaja toi edes Nasaretin seurakunnalle: nimittäin tämä vanha muistelus, joka seisoo raamatussa, ja on totisesti tapahtunut, että profeetan Elisan aikana oli monta pitaalista Israelissa, mutta ei ole muita puhdistettu, kuin ainoastansa Naeman Syyriasta, joka oli pakana. Seuraakos nyt siitä, ettei olekaan muita puhdistettu, kuin ainoastansa tämä yksi muukalainen? Niin Nasaretin miehet ymmärsit tämän asian, että heitä haukuttiin senkaltaisella muisteluksella. Ja sentähden nousi heillä vanha aatami: "Vai niin! Eikös olekaan muita puhdistettu, kuin ainoastansa tämä muukalainen? Ovatkos sitte kaikki muut pitaaliset puhdistamatta?

Niin ymmärsit Nasaretin miehet tämän Vapahtajan vertauksen. Ja pitäisit muut kastetut pakanat myös ymmärtämän, ettei muut pitaaliset miehet ja vaimot ole puhdistetut, kuin ainoastansa ne kymmenen, jotka seisoit taampana ja huusit: "Jeesus, Daavidin poika, armahda meidän päällemme!" Vaikka silloinki, eli Vapahtajan aikana oli paljon niitä pitaalisia miehiä, ei ole kuitenkaan muita puhdistettu kuin ainoastansa näitä, jotka seisoit taampana ja huusit, sillä he tunsit silloin, ettei he ole mahdolliset tulemaan Vapahtajaa liki. He tunsit, että pitaalisuuden tauti oli tehnyt heitä onnettomaksi.

Mutta eipä muut ole sitä tunteneet. Ei pitaalisuuden tauti niitä vaivaa, jotka ovat nukkumassa. Pitaalisuuden tauti on yksi tarttuvainen tauti, joka seuraa lapsia, niinkuin perisynti, ja sen ihmisen, jolle semmoinen tauti on tarttunut, täytyy paeta kauvas niitten ihmisten seurasta, jotka ovat puhdistetut. Vapahtaja sanoi opetuslapsille: Te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki. Siitä seuraa siis, ettei ole kaikki puhtaat. Mutta ne, jotka ei ole puhtaat, netpä ei tahdo sitä tunnustaa, sillä he luulevat, että koska Vapahtaja on kaikkein jalkoja pessyt, niin ovat kaikki yhdenkaltaiset kristityt.

Mutta yksi paikka on vielä Juuttaalla puhdistamatta, ja se paikka taitaa olla melkein musta ja kolo, vaikka se on kätketty hänen silmäinsä edestä. Me sanomme siis, niinkuin Jeesus sanoi Nasaretin seurakunnalle, että niinkuin Elisan aikana oli monta pitaalista Israelissa, vaikka ei ole muita puhdistettu kuin se pakanallinen mies, Naeman, niin on vielä nytkin monta, ja monta pitaalisutta täynnänsä, mutta ei ole muita tosin puhdistettu, kuin ainoastansa kymmenen, jotka hädässäns ovat huutaneet. Ja nämät kymmenen ovat kyllä osoittaneet itsensä papille, niin kuin Herra on heitä käskenyt. Mutta ne ovat nyt niinkuin tämän päivän evankeliumissa seisoo, tarttuneet maailmaan, eivätkä ole muistaneet tulla takaisin kiittämään Vapahtajaa hänen suurten armolahjainsa edestä, paitsi tätä muukalaista, joka on huonoin kaikista.

Eiköpä ne yhdeksän ole hänen seurassansa olleet katumuksen aikana eli silloin, koska ne kaikki huusit: Jeesus, Daavidin poika, armahda meidän päällemme! Ja ei ainoastansa katumuksen aikana, mutta ennen jo ovat he mitämaks juoneet yhdessä ja kironneet yhdessä seurassa. Sillä ehkä Samaritaanus on aina huonossa arvossa ollut, eikä ole kutsuttu ristiäisiin, eli häihin ja kraviaisiin, on hän sentähden kelvannut juomarille juomakumppaniksi, koska ihmiset rupeisit keittämään paloviinaa. On hän vielä kelvannut huorille huorakumppaniksi, vaikka hän oli huono ja ylönkatsottu muutoin. Mutta nyt, koska hän tuli puhdistetuksi, ei hän enää kelpaa maailman herroille kumppaniksi, eikä juomareille, eikä huorimiehille, sillä niille kaikille on hän nyt tullut kauhistukseksi.

Mutta se on vielä ihmeellisempi, että katumuksen ja hädän kumppanit taitavat jättää häntä. Niin se näyttää kuitenki tämän päivän evankeliumissa, että kymmenen on puhdistettu, mutta yhdeksän ei ole tulleetkaan kiittämään Vapahtajaa, vaan ainoastansa yksi muukalainen, joka on huonoin kaikista. Mihinkäs luulet heidän kadonneet? Onkos ne vaipuneet tien päällä, vai onkos ne eksyneet, ettei he osaa enää takaisin tulla? Minä luulen, että heidän sydämensä on tarttunut maailmaan, ja sentähden ovat he poissa.

"Sitä olen minä aavistanut", sanoo nyt vanha kristitty, joka ei ole pitaalisuuden taudissa ollut? mitäs sinä olet aavistanut? Sitäkös sinä olet aavistanut, että ne yhdeksän, jotka kerran olit hädässä ja huusit: Jeesus, Daavidin poika, piti pyörtämän maailmaan? Sitä sinä ilmanki olet aavistanut, että kaikki tulisit sinun kaltaisekses. Sinä olet rukoillut Jumalata, että kaikki nämät puhdistetut tulisit pitaaliseksi jällens, ja että he rupeaisit juomaan, kiroilemaan ja tappelemaan, huorin tekemään ja varastamaan. Sitä sinä vanha kristitty ja hyvä fariseus olet aavistanut ja rukoillut, että he tulisit riettaan kaltaiseksi, niin kuin sinäkin, ja että sinä pääsisit iloitsemaan kristittyin lankeemuksesta.

Mutta ei he ole vielä sillä määrällä juuri, että he rupeavat sinun kanssas juomaan, kiroamaan ja tappelemaan. Jos he ovat unhottaneet tulla takaisin kiittämään Vapahtajaa, niin he saattavat vielä muistossa pitää sitä autuaallista aikaa, jona he puhdistettiin, ja saattavat vielä kerran muistaa Vapahtajan armoa, koska maailma tulee karvaaksi.

Nyt, koska me olemme eroittaneet niitä, jotka ei ole vielä koskaan puhdistetut, niin pitää meidän katseleman niitä, jotka ovat puhdistetut heidän pitaalisuudestansa. Vapahtaja kaipaa niitä ja kysyy: Eiköstä kymmenen puhdistettu, kussasta siis yhdeksän ovat? Jokohan niitten sydän on tarttunut maailmaan, koska ne ei kostuneet takaisin kiittämään Jeesusta? Vapahtaja käski heidän mennä ja osoittaa itsensä papille. Ja sitä ne ilmanki ovat tehneet. Mutta missä nyt on heidän sydämensä, koska ne ei ole tulleet takaisin kiittämään Jeesusta hänen suurten armolahjainsa edestä?

Onkos pappi heidän käskenyt mennä maailmaan. Onkos hän sanonut heille: "Ei teidän tarvitse mennä Jeesuksen tykö kiittämään häntä?" En usko minä, että pappi olis käskenyt heitä niin tehdä. Mutta minä luulen, että maailma tuli heille rakkaaksi. Ja koska he sait vielä papilta sen todistuksen, että he olit puhdistetut, ajattelit he: Koska me olemme kerran puhdistetut, niin ei ole enää meillä mitään hätää. Emme me tarvitse mennä niin pitkän matkan päästä kiittämään Jeesusta. Siitä tulee meille iso vaiva. Meillä on paljon työtä kotona, joka on jäänyt tekemättä pitaalisuuden aikana. Ei meillä ole nyt joutoa palajamaan Jeesuksen tykö.

Tätä raamatun paikkaa ei pääse yksikään sivuitse, joka puhdistuksen jälkeen on tarttunut maailmaan. Se ainoa muukalainen, joka heti puhdistuksen jälkeen tuli takaisin kiittämään Jeesusta, on päässyt sivuitse. Ja sentähden sanoi Vapahtaja: Eiköstä kymmenen puhdistettu, kussasta siis yhdeksän ovat? Ne taitavat olla maailmassa kiinni.

Kuinkas meidän pitää nyt tekemän, koska asia niin on, että puhdistetut sielut ei tule takaisin kiittämään Jeesusta? Eikös ole paras neuvo, että me tunnustamme ensin, että tämä raamatun paikka on kirjoitettu kaikille niille muistutukseksi ja varoitukseksi, jotka Jeesuksen voiman kautta puhdistetut ovat, että he välttäisit niitten yhdeksän miehen kiittämättömyyttä, ja seuraisit Samarialaisen esimerkkiä ja pyörtäisit takaisin maailmasta ja rupeaisit paremmalla hartaudella kiittämään Vapahtajaa sen suuren armon edestä, että hän sanallansa on puhdistanut heitä heidän pitaalisuudestansa, muutoin taitaa vihollinen viedä heitä niin kauvas maailmaan, ettei he enää osaa takaisin tulla.

Kuulkaat, te puhdistetut sielut! Jeesus kaipaa teitä ja kysyy kaikkien ihmisten kuullen: Eikö kymmenen puhdistettu? Kussasta siis yhdeksän ovat? Pidättekös Jeesuksen armoa niin halpana, että te maailman rakkauden tähden ette jaksa tulla takaisin kiittämään häntä? Ette te kuitenkaan pääse sivuitse tätä raamatun paikkaa. Se on juuri teitä vasten kirjoitettu, sillä se maalaa meidän silmäimme eteen, kuinka kiittämättömät ne yhdeksän puhdistettua ovat.

Pitäiskö meidän Herramme aina kaipaaman niitä yhdeksää puhdistettua. Pitäiskö hänen aina oleman murheessa heidän tähtensä? Pitäiskö aina hänen työnsä menemän hukkaan? Minä toivon, että ne harvat sielut, jotka kerran puhdistetut ovat, pitäisit tuleman sen muukalaisen kanssa takaisin ja lankeeman Vapahtajan jalkain juureen, ja kiittämän häntä suurella äänellä, ettei vihamies pääsis heitä seulomaan ja tuomiopäivänä kantamaan heidän päällensä, että puhdistetut sielut ovat niin kiittämättömät, että kymmenestä ei tule kuin yksi ainoa muukalainen takaisin kiittämään Vapahtajaa hänen suurten armolahjainsa edestä.

Tunnustakaamme, että me olemme kiittämättömät olleet. Nyt on Jumala antanut sekä ruumiin että hengen puolesta niin suuren armon ja siunauksen, että se on nähtävä, että hän tahtoo meitä vetää tykönsä hyvyydellänsä. Mutta kiittämättömyys on niin suuri, ettei jouda moni tulla kirkkoon kiittämään Jumalata terveyden edestä ja maallisen elatuksen edestä, jonka hän on runsaasti antanut kasvaa maasta. Ja rauhan edestä, jonka Jumala on vielä tähän asti suonut kaikille. Ei kukaan ole vainottu uskonsa tähden, niin kuin ensimmäiset kristityt vihattiin ja vainottiin kristillisyyden tähden.

Ne harvat sielut, jotka puhdistetut ovat, ne taitavat olla niin penseät ja kylmät, ettei ne ole mahdolliset mitään kärsimään Jeesuksen nimen tähden. Ne ovat niin kiittämättömät Vapahtajaa kohtaan, ettei ne muista ollenkaan, kenenkä voiman kautta he ovat puhdistetut. Heillä on rauha maailmassa, koska maailman rakkaus on niin suuri, ettei he muista enää tulla takaisin kiittämään Jeesusta hänen suurten armolahjainsa edestä. Eiköstä kymmenen puhdistettu? Kussasta siis ne yhdeksän ovat? Ei ole muita löytty, jotka palaisit Jumalata kunnioittamaan, kuin yksi muukalainen.

Te kuulette nyt, te puhdistetut sielut, että Vapahtaja kaipaa teitä ja kysyy: Kussasta ne yhdeksän ovat? Te taidatte niin sanoa: Emme ole joutaneet. Me olemme heräyksen kautta summanneet paljon tarpeellisia töitä, joita meidän nyt täytyy toimittaa. Sen tähden ei ole niin hyvä jouto kuin ennen tulla kirkkoon. Mutta Jeesus kuitenki kaipaa teitä, te yhdeksän puhdistettua! Missäs olette? Jokohan te menitte maailmaan, ja niin kauvas, ettette enää muista, mistä hädästä ja mistä kadotuksesta Jeesus sanallansa teitä pelasti. Kukas tiesi, mistä te löydätte hänen, kuin toisti rupeatte häntä tarvitsemaan. Silloin taitaa Jeesus olla niin kaukana, ettei enää silmä näe eikä korva kuule. Teidän kiittämättömyytenne tähden menee Jeesus niin kauvas, ettei hän kuule enää teidän huutoanne. Hän menee siihen paikkaan, kussa paremmin otetaan häntä vastaan.

Totisesti ovat kymmenen tässäkin seurakunnassa puhdistettu, mutta kussasta yhdeksän ovat? Ne ovat menneet maailmaan. Ne ovat unhottaneet Jeesuksen hyvät työt. Voi teitä, te yhdeksän puhdistettua, jotka menitte niin kauvas maailmaan, ettette enää kostuneet takaisin kiittämään Jeesusta. Nyt ei ole muita tullut takaisin kiittämään Jeesusta, kuin yksi muukalainen, joka on maailmalta ylönkatsottu ja huonona pidetty. Eikös ole kymmenen puhdistettu? Kussasta siis ne yhdeksän ovat?

Ne on menneet tiehensä. Ne on menneet niin kauvas maailmaan, ettei silmä enää näe, eikä korva kuule, missä he ovat. Kukas tiesi, tulevatko he enää näkemään Jeesusta ennenkuin viimeisenä päivänä, koska tuomio lankee heidän päällensä: Menkäät pois, te kirotut. Ja näin kuuluu niitten tuomio, jotka ovat puhdistetut, eikä tule takaisin kiittämään Jeesusta:

Jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestansa ja tekee niitä entisiä kauhistuksen töitä, niin ei entinen vanhurskaus auta, vaan hänen pitää oleman niitten kanssa, jotka ulvovat ja parkuvat ulkonaisessa pimeydessä: siellä on itku ja hammasten kiristys. Amen

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopiston kirjasto /