N:o 49                           12 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1858

Herra sanoi Moosekselle: Kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, eli näkevän taikka sokean? Enkö minä Herra ole niitä tehnyt? 2 Moos 4: 11

Näin sanoi Jumala Moosekselle koska Mooses valitti, ettei hän jaksa puhua Israelin lapsille niin korkealla äänellä, että he kuulevat. Mooses sanoi Herralle: Minulla on hidas puhe ja kankea kieli. Mooses pani sen esteeksi, koska Jumala käski hänen mennä johdattamaan Israelin lapsia orjuuden huoneesta. Ja tämä oli Moosekselle vastahakoinen reissu, sillä hän arvais, ettei ole koiran virka hauska, koska hänen pitää taisteleman suruttomain kanssa. Silloin pani Mooses sen esteeksi, että hänellä on hidas puhe ja kankea kieli, mutta Herra kysyi häneltä: ”Kuka on luonut ihmisen suun, eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, enkö minä Herra ole niitä tehnyt?” Tässä paikassa kuuluu, niinkuin Jumala olis tehnyt muutampia kuuroiksi ja mykiksi, mutta muissa raamatun paikoissa kuuluu, ettei ole Jumala tehnyt kuuroiksi ja mykiksi, mutta rietas.

Jos me nyt annamme myöten, että luonnollinen kuuro ja mykkä on luomisessa saanut vian Jumalan sallimisen kautta, niinkuin esimerkiksi Moosekselle oli luomisessa tullut hidas puhe ja kankea kieli, vaikka ei tämäkään vika haitannut paljon, koska hän sai voiman Jumalalta puhumaan totuutta. Mutta hengellinen kuuro ja mykkä ei saata syyttää Jumalaa, että hän on kuuroksi ja mykäksi tullut, jollemme ota sitä raamatun paikkaa vanhalle aatamille varjoksi, kussa Jumala sanoo profeetta Hesekielille ( Hes. 3: 26). "Ja minä tahdon sinun kieles antaa tarttua suus lakeen, niin että sinun pitää tuleman mykäksi, ja ei enää taitaman nuhdella heitä, sentähden että se on vastahakoinen huone."

Siinä kyllä kuuluu, niinkuin Jumala olis vielä senkin pannut suruttomalle kansalle rangaistukseksi, että profeetan pitää tuleman mykäksi, ettei hän saata enää nuhdella surutointa kansaa, sillä että se on vastahakoinen, eikä tahdo nuhdetta kuulla. Mutta kuitenkin Herra toisaalta toruu Moosesta riitaveden tykönä, ettei hän ollut oikein kiivas Jumalan puolesta sanomaan jumalattomalle kansalle totuuden.

Jos me otamme kaikki nämät raamatun paikat oikein tutkinnon alle, niin me löydämme, että luonnollinen kuuro ja mykkä on saattanut saada sen vian luomisessa ja kukatiesi rangaistukseksi ja muistutukseksi ja varoitukseksi vanhemmille, jotka ovat kuurot ja mykät olleet siinäkin paikassa, kussa heidän olis pitänyt puhuman totuuden. Mutta hengellinen kuuro ja mykkä ei saata panna Jumalan päälle syytä, vaan rietas se on, joka tekee kristityitäkin kuuroiksi ja mykiksi, kussa heidän pitäis puhuman Jumalan totuuden.

Jeesus huokaa tänä päivänä sen kuuron ja mykän ylitse, joka tuotiin hänen tykönsä. Ja saavat kyllä kristityt varoittaa itseänsä, ettei Jeesuksella olis syytä huoata heidän ylitsensä, jos he tulevat kuuroiksi ja mykiksi, eivätkä enää jaksa puhua maailmalle totuutta. Silloin pääsevät suruttomat sanomaan: "Kyllä nyt saamme mennä rauhassa helvettiin kristittyin tähden. Ei ne enää hauku ketään. Kristityt ovat nyt tasaintuneet."

O Herra Jeesus! Avaa kaikkein kuuroin korvat kuulemaan ja päästä kaikkein mykkäin kieli irralle, ettet tarvitsis tästedes huoata kuuroin ja mykkäin ylitse! Kuule, sinä kuuroin ja mykkäin parantaja, murheellisten ja katuvaisten huokaus: Isä meidän jne.

Evankeliumi: Mark. 7: 31

Pyhän evankeliumin johdatuksesta ja seuraavaisesti siitä, kuin edellä puhuttu on, pitää meidän Jumalan armon kautta tällä armon hetkellä katseleman: Kuinka kuuron korvat aukenevat, ja kuinka mykkä saatettaisiin puhumaan?

Ensimmäinen tutkistelemus. Kuinka kuuron korvat aukenevat? Me olemme luonnon tilassa kaikin olleet kuurot ja mykät, niinkuin te tiedätte ja hyvin muistatte sitä aikaa, koska Jumalan sana meni niinkuin hyminä pään ylitse, eli yhdestä korvasta sisälle ja toisen kautta ulos. Eikä siihen aikaan tullut yksikään sana sydäntä kohti koskaan. Mutta kuin Jumalan sanaa ruvettiin saarnaamaan oikeassa järjestyksessä ja korkeammalla äänellä Jeesus huusi: "hephata," silloin aukenit muutampain kuuroin korvat kuulemaan ja kuuntelemaan Jumalan sanaa toisilla korvilla kuin ennen, ja silloin vaikutti Jumalan sana suuren hartauden. Oli myös silloin suuri halu kuulla ja oppia.

Mutta sitte kuin ensimmäinen hartaus rupeis jäähtymään loppui tämä hartaus ja tämä halu Jumalan sanan kuulemisen perään. Maailma rupeis saamaan enemmän ja enemmän sijaa kristittyin sydämissä. Ei ollut enää niin paljon joutoa tulla kuulemaan Jumalan sanaa. Tämä ensimmäisen hartauden loppuminen ei mahda olla opin syy eli sanain muutos, mutta kristittyin oma laiskuus ja huolimattomuus, rakkauden puutos, valvomattomuus ja kuka tiesi hengellinen uni, joka tulee opetuslasten päälle yrttitarhassa, kussa Jeesus hikoilee verta. Ja vaikka hän käypi kolme kertaa heitä herättämässä, yhtä hyvin pakkaa synnin uni heidän päällensä, niin että he näkevät taivaallisen vanhimman vaivoja niinkuin unihorroksissa, ja eivät tiedä viimein, mistä nämät hirmuiset vaivat tulevat eli mitä ne vaikuttavat.

Katsokaat perään, te Jeesuksen opetuslapset, ja kuunelkaat, jos Jeesus tänäkin päivänä huokaa meidän ylitsemme! Ei hän huokaa ainoastansa suruttomain ylitse, jotka ovat kuurot ja mykät, mutta hän huokaa vielä niittenki ylitse, joitten korvat kerran aukenit, koska hän huusi: "hephata!", mutta ovat taas kuuroiksi tulemassa, joka tulee siitä, ettei kristityt varoita korviansa maailman tuulesta. Jos vain maailman kylmä tuuli pääsee puhaltamaan korviin, erinomattain nukkuissa, kyllä pian kuurous tulee. Älkäät antako Jeesukselle syytä huoata teidän ylitsenne, kyllä on Jeesus kerran ennen raskaasti huoannut teidän ylitsenne, ettei hänen tarvitsis enää toisen kerran huoata.

Toinen tutkistelemus. Kuinka mykkä pääsis puhumaan? Niinkuin tiedätte, olemme suruttomuuden tilassa kaikin olleet mykä. Ei ole veli sanonut veljellensä: "Tunne Herra!" Ei ole kukaan kysynyt matkustavaisilta ijankaikkisuuteen: "mihinkäs menet," vaan kaikki matkustavaiset menit kuuroina ja mykkinä ijankaikkisuuteen. Ja kaikki kuolevaisuuden rannalla seisovaiset seisoit kuuroina ja mykkinä, niin ettei paljon yksikään sanonut hyvästi matkustavaisille, eikä matkustavainen jättänyt terveisiä jälkeenjääneille.

Mutta sitte kuin Jeesus rupeis mykän kieleen tämän heräyksen kautta, pääsi mykän kieli valloillensa, ja mykkä puhui selkeästi. Silloin saattoi moni kiittää Jumalata sen suuren armon edestä, että se suuri luoja oli armollansa avannut kuuron korvat ja päästänyt mykän kielen siteen irralle. Silloin rammat hyppäisit niinkuin peurat Siionin vuorella ja mykkäin kieli pakahtui kiitokseen. Mutta nyt on enin osa taas mykäksi tullut, ja se kuuluu, niinkuin ei olis mitään kiittämistä.

Tämä mykkyys ei mahda olla opin syy, joka ei ole, niin paljon kuin minä tiedän, missään paikassa sitonut kristittyin kieltä eli tukkinut heidän suutansa kiinni. Mutta kristittyin oma laiskuus ja huolimattomuus, joka on tullut maailman rakkaudesta, valvomattomuudesta ja hengellisestä laiskuudesta. Katsokaat perään, te Jeesuksen opetuslapset, jos te tulette kuuroiksi ja mykiksi, niin Jeesus huokaa teidän ylitsenne ja katsoo taivaaseen! Ja vaikka meillä vielä on se toivo, että taivaallinen Isä kuulee poikansa huokaukset ja antaa hänelle voimaa huutamaan: "hephata!" se on: aukene! että kuuron korvat vielä aukenevat ja mykän kieli pakahtuu kiitokseen. Mutta ei se ole minulle hauska kuulla Jeesuksen huokaukset kuuroin ja mykkäin ylitse, joitten korvat kerran aukenit ja joitten kieli ennen oli pakahtunut kiitokseen.

Älkäät, rakkaat veljet, ihmetelkö, että minä joskus soimaan teitä hengellisestä laiskuudesta ja hitaudesta juoksemaan kiistassa, niinkuin teidän omatuntonne saattaa todistaa, että hitaus on. Vika on sekä kuulemisessa että puhumisessa. Ja en minä saata itseäni paremmaksi sanoa, mutta se näyttää niinkuin Jumala tahtois meitä ruveta ylösherättämään ja hopittamaan, ettemme väsyis hengellisen laiskuuden tähden juoksemasta siihen suureen päämaaliin, joka meidän eteemme pantu on. Sillä me kuulemme nyt, että kovat ajat ovat edessämme, että Jumala tahtoo koetella meidän uskoamme. Jeesus on sanonut: "Minä lyön paimenta ja lampaat laumasta hajaantuvat." Koska suuret ja voimalliset maailmassa nousevat Kristusta vastaan, silloin ovat opetuslapset koossa rukouksissa. Ja minä uskon totisesti, että Jumala saattaa vielä Achitophelin neuvot hajottaa ja tyhjäksi tehdä.

Mutta se suuri Israelin Paimen, joka on itse suurella vaivalla koonnut lampaitansa siihen aikaan, koska se sumuinen aika oli, koska lampaat olit hajotetut niinkuin keiturit Israelin vuorille. Se suuri Israelin Paimen, joka on vaeltanut niitä raskaita ja vaivalloisia askeleita ja hakenut kadonneita lampaita Siinain vuorella, punaisen meren tykönä ja Jordanin virran tykönä, paimentaa, holhoaa ja kaitsee itse lampaitansa ja viepi heitä parhaalle laitumelle ja johdattaa heitä elävän veden tykö, suojelkoon, tuetkoon ja varjelkoon omia lampaitansa pakkaisesta, lumisateesta ja rajuilmasta, että he olisit varjellut hukan hampaista ja jalopeuran kynsistä, ja lohikäärmeen kidasta, että vapisevaiset ja raadolliset Jeesuksen lampaat pääsisit pian ijankaikkisuuden ihanalle rannalle ja Siionin vuorelle hyppäämään niinkuin peurat, kussa ei yksikään hukka enää kisko eli raada Jeesuksen lampaita, kussa jalopeuran kiljuminen ei enää kuulu ja se suuri lohikäärme ja vanha mato, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, joka koko maan piirin viettelee, hän on nyt heitetty ulos taivaasta.

Iloitkaat te taivaat! Mutta voi maan ja meren asuvaisia, sillä lohikäärme tulee pitäin suurta vihaa tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan! Olkaat hyt hyvässä turvassa te tiaiset ja pulmukaiset. Pian pääsette istumaan elävän viinapuun oksan päälle ja veisaamaan kiitosta sille suurelle Luojalle, joka teille hengen antanut on! Amen, hallelujah! Amen.

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /