N:o 48                         11 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1853

On niitäki, jotka luulevat itsensä puhtaiksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt. San. 30: 12

On niitäki, niin sanoo Salomo, on niitä semmoisia ulkokullatuita ja suukristityitä, jotka luulevat itsensä puhtaiksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt. Mutta kukas niitä tuntee? Pakanat luulevat, että kristillisyys on ulkokullaisuus. Fariseus luulee, että publikaani on ulkokullattu. Jokainen, joka näin rohki elää maailmassa, luulee, että nämät heränneet ovat ulkokullatut, ja että he tekevät itsensä jumaliseksi.

Me annamme nyt myöten, ettei kaikki perkeleet ole ulkokullatut. Niinkuin myös muutampi perkele on olevinansa totinen ja ei viitti ulkokullaisuutta nähdä, esimerkiksi vihan perkele, se ei saata olla ulkokullattu. Ja hänen veljensä ylpeyden perkele ei saata olla ulkokullattu. Ja koska molemmat asuvat yhden suruttoman ihmisen sydämessä, tahtovat he julkisesti osottaa maailmalle, että he ovat totiset ja urhoolliset, sillä he menevät rohki helvettiin ja katsovat muita ulkokullatuiksi, jotka ei saata niin rohki vaeltaa kadotuksen lavealla tiellä, kuin he.

Semmoiset miehet ei sanokaan itseänsä kristityksi, eikä ne pidä yhtään jumalisuuden harjoitusta. Ei ne käy niinkuin fariseus temppeliin rukoilemaan, mutta ei ne myös tule sinne niin kuin publikaani huokaamaan. Ja semmoiset miehet, jotka niin rohki elävät synnissä, ei viitti paljon ripillä käydä. He tuntevat ilmanki, ettei heidän kannata sinne mennä, koska he niin rohki pilkkaavat Jumalata. Ne luulevat, että keveämpi on edesvastaus ijankaikkisuudessa, koska he katsovat ylön armon välikappaleita.

Mutta ei kaikki perkeleet ole niin totiset, kuin vihan perkele ja ylpeyden perkele. Ei kaikki ole niin rohkeat menemään kadotuksen lavealla tiellä, kuin nämät kaksi, nimittäin vihan perkele ja ylpeyden perkele. Muutamat viholliset ovat niin siveät ja niin jumaliset, ettei kutkaan saata olla niin jumaliset kuin he. Ja ne luulevat itsensä puhtaiksi, vaikka he ei ole saastaisuudestansa pestyt. Yksi niistä on siveä perkele, joka ei ole kellenkään tehnyt väärin. Ei hän muista kuitenkaan, että hän olis tehnyt väärin, ei Jumalalle ei myös ihmisille. Tämä siveä perkele on yksi fariseus, joka kiittää Jumalata sen edestä, ettei hän ole niin paha kuin muut ihmiset.

Ja vaikka se kuuluu fariseuksen korvissa, niinkuin olis hänen rukouksensa ollut kauniimpi kuin publikaanin, erinomattain koska fariseus kiitti Jumalata sen edestä, että Jumala oli varjellut häntä synnistä, kuitenki on tämä fariseuksen rukous yksi kauhistus Jumalan edessä, sillä maailman kunnia ja oma vanhurskaus, josta siveä perkele on kokoon pantu, on varjellut fariseusta niistä krouveista synneistä, niinkuin ryöväämisestä ja huoruudesta. Ehkä nyt maailman orjat ja fariseusten uskon veljet ei usko, että perkele varjelee ihmistä muutamista synneistä, on kuitenkin se yksi järkähtämätöin totuus, että se siveä perkele oli varjellut fariseusta niistä törkiämmistä ja krouvimmista synneistä.

Se sama siveä perkele varjelee vielä nytkin muutampia ihmisiä krouveista synneistä, niinkuin varkaudesta, huoruudesta, juopumuksesta, kirouksesta, tappeluksista ja muista krouveista synneistä. Ja semmoiset miehet pitäisit kiittämän perkelettä ja sanoman: "Minä kiitän sinua, rakas siveyden perkele, että sinä olet varjellut minua huoruudesta, varkaudesta, juopumuksesta, kirouksesta ja tappeluksesta." Mutta luonnollinen järki ottaa tässä niin kovin vastaan, että hän kauhistuu ja sanoo: "Perkelekö synnistä varjelee, eiköpä hän kehoita syntiin?" Mutta ei ole siveyden perkele semmoinen, että hän kehoittaa syntiin, vaan enempi se varjelee synnistä, nimittäin sen kaltaisista synneistä, jotka käyvät kunnian päälle.

Mutta siveyden perkele varjelee myös katumuksesta hänen orjiansa. Ei fariseus saata totiseen katumukseen tulla, sillä hänellä ei ole syntiä katuma vertaa. Mitä taas fariseuksen hyviin töihin tulee, niin se on arvattava, että sama siveyden perkele, joka varjelee häntä krouveista synneistä, panee häntä myös hyviä töitä tekemään, joita hän myös luettelee, sillä ne ovat hänen autuutensa perustus. Muutoin on fariseuksilla kirkkaat silmät näkemään kristittyin vikoja. Koska nimittäin fariseus ei löydä vääryyttä itsessänsä, niin täytyy hänen muitten vikoja vahdata.

Toinen osa niitä, jotka luulevat itsensä puhtaiksi, kutsutaan armonvarkaiksi, jotka ei saata publikaanin kanssa sopia, sillä niillä on yksi väärä luottamus Jumalan armon päälle. Kyllä tosin kaikki suruttomat ovat armon varkaita sen vuoksi, että he omistavat itsellensä paljon Jumalan armosta, koska heillä on semmoinen usko, että Jumala varjelee heitä, ei ainoastansa maallisesta, mutta myös hengellisestä onnettomuudesta. Ja jos he oman tyhmyytensä kautta ja riettaan yllytyksen jälkeen tekevät jotakin hullua työtä, josta tulee vahinko, niin se pannaan kaikki Jumalan päähän (=syyksi), ja sanotaan: Jumala teki minut köyhäksi. Jumala pani tämän ristin minun päälleni. Jumala otti terveyden pois.

Sillä lailla omistavat he itsellensä aivan väärin Jumalan siunausta, koska he saattavat panna Jumalan päähän1 kaikki, mitä rietas on tehnyt. Jos viinaporvari rikastuu, niin on Jumala sen tehnyt. Hän on antanut viinaporvarille tavaran ja omaisuuden. Jos juomari, huora eli varas tulevat köyhäksi, niin on Jumala senkin tehnyt. Ei suinkaan suruttomalle ihmiselle mahdu se usko pääkalloon, että riettaalla on niin suuri voima, että hän saattaa tehdä muutampia köyhäksi ja muutampia rikkaaksi.

Mutta oikeat armon varkaat ovat semmoiset, jotka luulevat itsensä puhtaiksi, ja ei kuitenkaan ole saastaisuudestansa pestyt. Muutamilla on nimittäin tunto vähäisen liikkunut, mutta ei sinne asti, että kunnian perkele olis saanut kuoleman haavan. Semmoiset armon varkaat ei kärsi tuomiota. Ei he tahdo syntiänsä maailmalle huutaa. Ei he tahdo vääriä tekojansa sovittaa. He seisovat risuaidan takana, ja siellä he omistavat itsellensä Jumalan armollisia lupauksia, vaikka ei ole sydän koskaan särjetyksi tullut. On muutamat niistä armon varkaista kostuneet ensimmäisiin armonmerkkeihin saakka, ja niitten päälle he ovat panneet maata. Semmoiset armon varkaat ei tahdo tietää Jumalan ankarasta vanhurskaudesta mitään, ja he luulevat itsensä puhtaiksi, mutta ei kuitenkaan ole saastaisuudestansa pestyt, sillä muutamat vanhat synnit riippuvat heissä kiinni.

Ja erinomattain tunnetaan heidän ylisyrjäisyytensä siitä, että he pelkäävät ja kiertävät kristityitä. Ei he tahdo olla muitten kristittyin kanssa kokouksissa. Heillä on salainen viha kristityille. Jos heillä olis rakkautta kristityille, niin he pitäisit kanssakäymistä kristittyin kanssa ja kuulisit mielellänsä toisten kristittyin ajatuksia siitä ainoasta tarpeellisesta. Mutta juuri se asia, että he erkaantuvat Jumalan seurakunnasta, osoittaa selkeästi, ettei ole heillä rakkautta, mutta viha on sydämessä. Ja kuinkas semmoiset mahtuisit enää ahtaasta portista sisälle, koska vanha aatami on paisunut niin suureksi, ettei he mahdu enää kristittyin sydämeen, eikä myös kristittyin kokouksiin.

Tämän päivän evankeliumissa panee Vapahtaja meidän silmäimme eteen kaksi miestä, jotka olit tulleet templiin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, ja toinen publikaani. Ja me luulemme, että he ovat molemmat täällä rukoilemassa, vaikka vähän eri mielellä. Meidän pitää Jumalan armon kautta katseleman, missä tarkoituksessa itse kukin on tullut, ja mitä itse kukin tässä templissä vaikuttaa rukouksellansa. Mutta me rukoilemme sitä ylimmäistä kuningasta, että hän kuulis publikaanin huokauksia, jotka tulevat särjetystä sydämestä, vaikka fariseus häntä ylönkatsoo ja pilkkaa hänen kyyneleensä. Katso Herra armollisesti publikaanin puoleen, ja anna hänen huokauksensa kuulua taivaaseen, niin kuin me uskomme, että hän menee hurskaampana kotia kuin fariseus! Amen. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Luuk. 18: 9

Fariseus ja publikaani ovat kaksi merkillistä miestä, jotka ovat tulleet templiin rukoilemaan. Toinen on siveä ja kunniallinen mies, ja suuressa arvossa pidetty maailmassa. Hän on myös jumalinen, ja hän on myös joltisesti kärsivällinen, koska hän ei mene ulos kirkosta, vaikka publikaani siellä seisoo ja huokaa. Ei tämän aikaiset fariseukset ole niin kärsivälliset, sillä he pakenevat ulos kirkosta, koska publikaani alkaa huokaamaan, ja valittavat, että publikaani pilaa heidän hartautensa.

Mutta publikaani on yksi maailmalta ylönkatsottu ihminen, ja sangen huono ihminen, joka ei suinkaan ole siveästi elänyt, mutta hän tuntee myös, ettei hän ole yhtään kunniata eli kiitosta ansainnut. Synnin kuorma on tullut raskaaksi hänen tuntonsa päälle. Ja koska hän lyöpi rintojansa, niin vissimmästi arvataan siitä, että hänellä on sydän kipeä. Meidän pitää nyt Jumalan armon kautta katseleman fariseusta ja publikaania. Ensimmäinen tutkistelemus: Minkätähden on fariseus tullut kirkkoon rukoilemaan? Toinen tutkistelemus: Minkätähden on publikaani tullut tänne huokaamaan? Meidän toivomme on, että publikaani menee hurskaampana kotiansa, vaikka kuinka hän olis fariseukselta ylönkatsottu ja huonona pidetty.

Ensiksi. Minkätähden on fariseus tullut tänne rukoilemaan? Emme tiedä, mutta tullut se kuitenki on. Saati hän pysyis kirkossa, ettei kusihoppu tulis hänelle, ennekuin rukous on täytetty. Me näemme, että fariseus seisoo ja rukoilee näin itseksensä: "Minä kiitän sinua Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, väärä, ryöväri, huorintekijä eli niinkuin tämä publikaani." Tästä fariseuksen rukouksesta me kuulemme, että fariseuksella on semmoinen usko, että Jumala on varjellut häntä synnistä. Ja me arvaamme hyvin, että fariseuksen uskonveljillä on sama usko, että Jumala on heitä varjellut synnistä, koska he sanovat: "En ole varastanut, Jumalan kiitos! En ole huora, Jumalan kiitos! En ole Juomari, Jumalan kiitos!"

Näillä sanoilla he kiittävät Jumalatansa sen edestä, että hän on varjellut heitä synnistä. Mutta se on tietämätöin, mikä Jumala se on, joka heitä on varjellut synnistä. Minä luulen, että se Jumala on alimmaisessa taivaassa, joka on fariseusta ja hänen veljiänsä varjellut synnistä. Se on yksi siveä perkele, joka varjelee muutampia niistä krouveista synneistä, niinkuin huoruudesta, varkaudesta, juopumuksesta ja tappeluksesta. ja tämä siveä perkele on kokoon pantu maailman kunniasta ja omasta vanhurskaudesta.

Ne fariseukset, joita tämä siveä perkele varjelee synnistä, välttävät niitä krouveja ja törkeämpiä syntiä, jotka käyvät kunnian päälle. Mutta niistä fiinimmistä synneistä ei saata kunnian perkele heitä varjella. Kohtuullinen juopumus on fariseukselle luvallinen. Koreus on heille luvallinen. Ahneus kaupassa on luvallinen. Maailman ilo ja maailman turhuus on luvallinen. Tämän aikaiset fariseukset pitävät ristiäisiä, häitä ja kraviaisia, ja se on heille kunnian tapa. Ja kaikki, mitä jo maailman kunnia myöten antaa, sitä fariseukset myöten antavat ja noudattavat. Mutta fariseuksilla on semmoinen vahva usko Jumalan päälle, ettei suinkaan publikaanilla ole uskoa sinapin siemenen vertaa sen suhteen kuin on fariseuksilla. Sillä fariseukset luulevat, että Jumala on varjellut heitä synnistä, ja sanovat vielä: "Ei suinkaan perkele varjele synnistä, enemmän se kehoittaa."

Mutta nyt pitää teidän tietämän, kaikki hyvät fariseukset, jotka tässä olette, että kunnian perkele ja oman vanhurskauden perkele on teitä varjellut synnistä, sekä julkisesta varkaudesta että huoruudesta, niin myös juopumuksesta ja tappeluksesta. Ja kiittäkäät nyt teidän Jumalatanne, joka teitä on varjellut synnistä, sanoen: "Minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, väärä, ryöväri, huorintekijä eli niinkuin tämä publikaani. En ole varastanut, Jumalan kiitos! En ole huora, Jumalan kiitos! En ole juomari, Jumalan kiitos!" Niin sanovat tämän aikaiset fariseukset.

Mutta jos ne uskoisit, että se on perkele, joka on heitä varjellut synnistä, niin vähemmän ne kiittäisit häntä. Onkos yksikään synti fariseuksen tunnon päällä, josta maailman jumala ei ole saattanut häntä varjella? Ei ole kuulunut vielä, että synnit rupeisit fariseuksen tuntoa vaivaamaan. Mutta publikaanin synnit taitavat olla fariseuksen tunnon päällä. Miksis fariseus sanoo, ettei hän ole niin huono, kuin tämä publikaani. Ilmanki fariseus tietää, että tämä publikaani on yksi huono ihminen, yksi huora ja varas, joka nyt tuli tänne huokaamaan juuri fariseuksen korviin. Kukas tiesi pilataan vielä fariseuksen hartaus publikaanin huokauksilta. Me olemme kuulleet, että fariseukset näit paljon vikoja Vapahtajan elämässä, ja opetuslapset olit pyhäpäivän rikkojat jo Vapahtajan aikana. Ja hänen kuolemansa jälkeen ei löytynyt niin paljon pahoja ihmisiä missään, kuin sen suuren kansanhäiritsijän opetuslapset. Niin olit fariseukset saaneet sen vakuutuksen, että se Natsareenuksen lahkokunta, joka sanoi itsensä kristityksi, oli pahinta ihmissorttia, jotka piti tulella ja miekalla hävitettämän.

Eiköhän vielä nytkin ole fariseuksilla sama usko, että kristityt ovat perkeleen joukko, koska ne ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa? Kyllä fariseukset sentähden kiittävät Jumalatansa, vaikka he kantavat hengellistä vihaa kristityille ja katsovat ylön publikaania. Tule nyt hyvä fariseus kiittämään Jumalatas, joka on sinua varjellut synnistä, ja älä vain kumarra polvias ollenkaan, koska sinä rukoilet, vaan seiso niin kuin maailman herrat pruukaavat. Niin fariseuski tekee. Hän seisoo ja rukoilee näin itsellensä: "Minä kiitän sinua Jumala jne." Ja koska sinä olet näin rukoillut, niin mene sen viinaporvarin tykö, joka on palavan kosken alimmaisessa korvassa, ja rukoile häntä, että hän antais sinulle vuotavata pirunpaskaa sydämen puoskimiseksi, ettei publikaanin huokaukset polttais sinun tuntoas ijankaikkisesti.

Mutta katselkaamme nyt, minkätähden fariseus ei ole niinkuin tämä publikaani. Me kuulemme hänen kiittävän Jumalatansa, ettei hän ole niin kuin tämä publikaani. Se merkitsee, ettei hän ole niin huono, kuin tämä publikaani. Fariseus on maailman mielestä monta tuhatta kertaa parempi, kuin publikaani. Ensiksi on fariseus siveästi elänyt ja välttänyt syntiä, jonka edestä hän myös kiittää Jumalatansa. Mutta publikaani ei saata kiittää Jumalata sen edestä, että hän on varjellut publikaania synnistä. Publikaani tuntee, ettei hän ole kantanut vaaria Jumalasta silloin, koska hän eli niin kuin luontokappale suruttomuudessa. Publikaani tuntee, että hän on huora ja varas. Sentähden ei hän saata kiittää Jumalata sen edestä, että Jumala on varjellut häntä synnistä.

Mutta yksi syy on vielä, minkätähden fariseus katsoo tuota publikaania niin kovin ylön. Se on publikaanin huokaukset, jotka tekevät fariseukselle pahaa. Ei nimittäin fariseus viitti semmoisia nähdä, jotka itkevät ja huokaavat. Jos ei nyt fariseus olis Herran templissä, niin hän sanois publikaanille: "Mene pois tästä huokaamasta, muutampi ulkokullattu. Ennen olet sinä huorannut ja varastanut, ja nyt tulet sinä tänne huokaamaan niinkuin luontokappale." Mutta kuin fariseus on Herran templissä, niin ei hän viitti siellä puhua. Ennen fariseus menee itse ulos kirkosta, että hän pääsis semmoisia näkemästä ja kuulemasta. Ja jos itse saatana olis kirkossa, niinkuin hänen tapansa on, niin täytyy hänen ulos mennä niin pian kuin publikaanin huokaukset rupeavat kuulumaan.

Itse siveyden perkeleen täytyy ulos mennä niin pian kuin publikaanin huokaukset rupeavat kuulumaan. Ja armon varas, joka sanoo makaavansa joka päivä Jeesuksen ristin juuressa, nousee hopusti ja pakenee ulos kirkosta niin pian kuin publikaanin huokaukset rupeavat kuulumaan. Eikös se ole ihmeellinen, että perkele ja hänen orjansa ei kärsi ollenkaan katuvaisten huokauksia kuulla. Silloin jo pidit fariseukset sen asian kovin pahana, että yksi vaimo tuli itkemään Jeesuksen jalkain päälle sen spitaalisen Simeonin huoneessa. Ilmanki heidän hartautensa pilaantui siitä. Se oli heidän mielestänsä niin ilkeä nähdä, että yksi huora riepu tuli Jeesuksen jalkoja pesemään kyyneleillänsä.

Mahdoit ilmanki fariseukset ajatella, kuinka Jeesus, jota pidettiin profeettana, saattoi semmoista huoraa kärsiä. Miksis Jeesus ei ajanut katuvaista huoraa pois itkemästä ja ulvomasta hänen päältänsä. Semmoinen on fariseuksen luonto, ettei hän viitti nähdä semmoisia, jotka itkevät ja huokaavat. Hän katsoo niitä niin kovin ylön, että hän kiittää Jumalata sen edestä, ettei hän ole niin kuin tämä publikaani. Moni fariseus on näinä aikoina rukoillut Jumalatansa, ettei hän koskaan tulis niin huonoksi ja niin hulluksi, kuin tämä publikaani, joka nyt rupeis tuossa huokaamaan.

Mutta kukas tiesi, koska täällä jo katuvaisten kyyneleet polttavat fariseusten tuntoa, mitä ne huokaukset vaikuttavat ijankaikkisuudessa, koska fariseus itse rupeaa huokaamaan ja ulvomaan. Siellä taitavat publikaanin huokaukset polttaa fariseuksen tuntoa ijankaikkisesti. Siellä täytyy fariseuksen kirota itseänsä, koska publikaanin huokaukset tulevat muistoon, ettei hän ole tässä armon ajassa itkenyt, niinkuin se katuvainen huora Simeonin huoneessa, eikä ole huoannut niinkuin publikaani, ei ole lyönyt rintoihinsa ja huoannut: Jumala armahtakoon minun syntisen päälleni. Siellä saapi hän vasta katua ijankaikkisesti, että hän on ylönkatsonut publikaania, että hän on pilkannut hänen huokauksiansa, että hän on nauranut, koska hänen piti itkemän, että hän on kantanut hengellistä vihaa publikaanille, koska hänen piti rakastaman.

Ja vaikka fariseus täällä pilkkaa katuvaisten kyyneleitä ja sanoo: ”Mikäs ulvominen se on?” Vaikka fariseus täällä ylönkatsoo publikaanin huokauksia, ja sanoo: ”Vielä ne huokaavat niin kuin luontokappaleet,” niin taitaa pian tulla se aika, että riettaan enkelit pilkkaavat fariseuksen kyyneleitä. Koska hänki alkaa käärmeen kyyneleitä vuodattamaan, silloin taitavat riettaan enkelit kysyä häneltä: "Mikäs ulvominen tämä on? Koska ennen et ole ulvonut niin ole nyt ulvomatta. Ja koska ennen et ole huoannut, niin ole nyt huokaamatta.” Taitaapa rietas ruveta käärmeen kyyneleitä pyyhkimään pois, koska fariseus alkaa helvetissä ulvomaan. Taitaapa rietas olla valmis puoskimaan fariseuksen sydäntä vuotavalla pirunpaskalla niinkuin hän täällä on valmis puoskimaan, jos joku fariseus tulis omantunnon vaivaan. Taitaapa rietas helvetissä pistää rintojansa fariseuksen suuhun ja sanoa: "Ime nyt veikkoseni riettaan nisiä, niinkuin ennen olet imenyt."

Täällä kyllä on fariseus harjaintunut imemään riettaan nisiä, niinkuin hän välistä, koska rietas ei aina laske maitoansa, on harjaantunut sitä vuotavata pirunpaskaa nuolemaan, joka riettaan perseestä tippuu, niinkuin yksi hengellinen sika pruukaa tehdä. Mutta siellä helvetissä ei taida enää tulla maito riettaan nisistä, eikä taida pirunpaska tippua hänen perseestänsä, niinkuin me kuulemme rikkaan miehen valittavan helvetissä, ettei siellä ole vedenpisaraa tiputtamista kielen päälle. Ajattele nyt, hyvä fariseus, tällä sinun ajallas, mitä sinun rauhaas sopii, ja älä enää seiso ja rukoile: "Minä kiitän sinua Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, väärä, ryöväri, huorintekijä eli niinkuin tämä publikaani, vaan katso nyt sen katuvaisen publikaanin päälle, kuinka hän menee kotiansa hurskaampana kuin sinä, vaikka ei ole hänellä niin kauniit rukoukset kuin sinulla.

Toiseksi. Minkätähden on publikaani tullut tänne huokaamaan? Emme tiedä, mutta ilman syytä hän ei ole tullut, vaikka fariseus sanoo: "Mitä tuo ulkokullattu huokaa?" Mutta sen me tiedämme, ettei huokaukset tule tyhjästä. Joku aine pitää oleman, ennenkuin huokaukset saattavat tulla. Me kuulemme evankeliumista, että publikaani löi rintoihinsa. Minkästähden löi hän rintojansa? Eiköpä siinä ollut kipu ja ahdistus? Koska nimittäin publikaanin tunto heräis, rupeis synti ja rietas kalvamaan hänen tuntoansa ja ahdistamaan hänen rintojansa. Jumalan Henki rupeis omantunnon kautta soimaamaan häntä huoruudesta, varkaudesta, juopumuksesta, kirouksesta, ahneudesta, viinakaupasta, maailman turhuudesta, kruunun varkaudesta, ja kaikista synneistä, joita hän ennen suruttomuudessa oli tehnyt.

Tästä Jumalan Hengen nuhtelemisesta tuli publikaani murheelliseksi ja raskasmieliseksi. Hän joutui sen kautta omantunnon vaivaa kärsimään. Ja ei ainoastansa sitä kuin synnin tuska myötänsä tuopi, niinkuin omantunnon soimauksia ja sydämen ahdistusta, vaan myös se hengellinen vihollinen rupeis hirmuisesti päälle käymään ja kantamaan hänen päällensä yötä ja päivää. Fariseus rupeis häntä ylönkatsomaan ja pilkkaamaan. Maailma rupeis häntä vihaamaan.

Kuinkas nyt käypi, koska sinä olet joutunut yhteen matkaan fariseuksen kanssa rukoilemaan? Jokohan sinä tohdit haukkua fariseusta ulkokullaisuuden tähden? Se katuvainen ryöväri ristin päällä nuhteli toista synnistä, vaikka itse oli samassa kadotuksessa. Me arvaamme hyvin, että fariseus katsoo niin kovin ylön tuota publikaania, joka huokaa, että hän alkaa taas kiittämään tuota Jumalatansa, ettei hän ole niin huono, kuin tämä publikaani. Fariseus sanoo: "En ole varastanut, Jumalan kiitos! En ole huorannut, Jumalan kiitos! En ole juomari, Jumalan kiitos!" Mutta ehkä kuinka huono publikaani olis, nimittäin huora, varas, juomari, kiroilija ja tappelusmies, on kuitenki meillä se toivo, että hän menee kotiansa hurskaampana kuin se toinen, sillä hän on katuvainen. Hän lyöpi rintojansa ja huokaa: "Jumala armahtakoon minun syntisen päälleni."

Mutta semmoisia ei viitti fariseus nähdä. Ja itse perkele, joka on suuri maailman herra ja aikanen viisas mies, ei voi kärsiä semmoisia, jotka itkevät ja huokaavat. Hän suuttuu niille ja sanoo: "Mene pois tästä huokaamasta, muutampi ulkokullattu. En viitti semmoisia nähdä, jotka ilman aikaansa itkevät ja huokaavat. Mene taivaan valtakuntaan huokaamaan. Ei tässä helvetissä ole semmoisille sijaa."

Mihinkäs sinä nyt menet, katuvainen publikaani, koska kaikki maailman herrat ajavat sinua ulos huoneistansa, ja itse helvetin ruhtinas ajaa sinua pois helvetistä. Eikös ole paras neuvo, että sinä menet taivaan porttiin saakka huutamaan ja kolkuttamaan armon oven päälle. Eikös ole paras neuvo, että sinä menet Marian kanssa spitaalisen Simonin huoneeseen, kussa Jeesus Natsareenus on atrioitsemassa, ja alat hänen jalkojansa pesemään katumuksen kyyneleillä. Älä kanna vaaria fariseusten arveluksista, vaan pese sinä sen suuren ristinkantajan, sen verellä priiskoitetun ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan jalkoja katumuksen kyyneleillä. Mitämaks hän katsoo armossa sinun puolees ja antaa sinulle sen autuaallisen vakuutuksen, että sinä olet ajassa ja ijankaikkisuudessa autuas, koska sinä uskot, että sinun syntis annetaan sinulle anteeksi.

Mutta voi sinua, publikaani parka, jos sinä tuhlaat hänen armonsa ja menet vastauudesta ristiinnaulitsemaan sinun Vapahtajaas. Voi sinua, publikaani parka, jos sinä taas saatat hänen henkensä murheelliseksi valvomattomuuden kautta, keveämielisyyden kautta, maailman rakkauden kautta. Sinä olet nyt saanut sen vastauksen huokauksen päälle, että sinä menet kotia hurskaampana kuin fariseus. Mutta katso perään, kuinka sinä tämän suuren armon käytät, ettet tulis tuhlaajapojan kaltaiseksi ja tuhlais sen suuren tavaran ja omaisuuden, jonka hän oli saanut isältänsä ja joutuis viimein sikoja paimentamaan. Sillä ne raukat, jotka paimentavat sikoja tämän maailman korvessa, ja luulevat tienaavansa omantunnon rauhaa sillä, että he taistelevat sikain kanssa, saavat kyllä nälkyä, saavat nääntyä kaukana isänsä majasta.

Jos sinä katuvainen publikaani haaskaat ja tuhlaat ne kalliit armon tavarat, joita nyt olet saanut, niin sinä tulet sikopaimeneksi ja hukut maailman korvessa. Vaan koska sinä nyt menet kotia hurskaampana kuin fariseus, niin vaella nyt vakaisesti elämän tiellä, ja pidä Jumala silmäin edessä. Katso perään ja eteen, ettei vihollinen sais sinua samaan huonoon tilaisuuteen kuin ennen, ettei fariseus, joka nyt katsoo sinua ylön ja pitää huonompana muita, sais sinun lankeemuksestas iloa ja pääsis todella soimaamaan. Vaella niin vakaisesti elämän tiellä, ettei Kristuksen nimi tulis sinun tähtes pilkatuksi pakanain seassa.

Ja koska sinä viimein tulet siihen templiin, kussa sinä saat ijankaikkisesti rukoilla ja palvella Jumalata, niin seiso alimmaisessa sijassa siihen asti, että se suuri Herra, joka sinua kutsunut on ihmeelliseen valkeuteen, sanoo sinulle: "Ystäväni, astu ylemmäksi," niin tapahtuu sinulle kunnia taivaan valtakunnassa. Amen.

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /