N:o 44                        7 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1848

Rakkaat veljet! Emmepä me ole kavaloita juttuja noudatelleet, teille tiettäväksi tehdessämme meidän Herran Jeesuksen voimaa ja tulemista; vaan me olemme itse nähneet hänen suuren kunniansa. 2. Piet. 1: 16

Apostoli Pietari antaa tämän päivän epistolassa tiettäväksi niitä armon merkkejä, joita hän oli nähnyt kirkastamisen vuorella, ja vakuuttaa niitä kristityitä, joille hän kirjoittaa, ettei hän ole kavaloita juttuja noudatellut, eli tyhjä muisteluksia heille sanonut, koska hän oli puhunut heille Jeesuksen Kristuksen suuresta voimasta ja kunniasta, ja mitä hän puhuu heille siitä autuudesta, jonka Vapahtaja oli kaikille uskovaisille luvannut.

Me kuulemme siis näistä Pietarin sanoista, että tämä on suuri armon merkki eli vahvistus hänen uskollensa siitä tulevaisesta autuudesta. Vaikka Pietari sen armon merkin jälkeen sai tuta monta sydämen muutosta, ja vielä lankeis syntiin, ei hän kuitenkaan saattanut tehdä tätä armon merkkiä tyhjäksi, eli ajatella niin, ettei se ollut mitään, vaan se pysyi aina hänen muistossansa, tämä suuri ja ihmeellinen kirkkaus, jota hän näki kirkastamisen vuorella.

Se sama kirkkaus oli vakuuttanut häntä siitä tulevaisesta autuudesta. Hän oli tämän armon merkin kautta niinkuin vahvistettu uskossansa, ettei ole se asia turha, mitä Jeesus on luvannut niille, jotka häntä seuraavat. Niin saattaa myös yksi muu kristitty, joka on nähnyt jotakuta armon merkkiä, olla vakuutettu siitä, ettei ole se autuus turha, jota Jumalan sana lupaa uskovaisille, vaikka maailman lapset ei ymmärrä siitä mitään. Ei he uskokaan, että ne armon merkit ovat todet, vaan luulevat, että siinä on muka joku petos alla. Mutta yksi kristitty tietää, ettei ne ole turhat eli petolliset leimaukset, vaan ne ovat senkaltaiset armon merkit, joilla se armollinen Vapahtaja tahtoo vahvistaa heikkomielisiä ja epäileväisten uskoa, ettei heidän pitäisi nääntymän elämän tiellä kantaissansa Jeesuksen ristiä.

Pietarille johtui usein mieleen tämä armon merkki, koska kiusaukset tulit hänen päällensä. Ennen oli hän kysynyt Vapahtajalta: "Me olemme ylönantaneet kaikki ja seuranneet sinua, mitäs me saamme sen edestä?" Ja monelle murheelliselle ristinkantajalle taitaa sama Pietarin kysymys tulla mieleen, mitä hän viimein voittaa siitä kristillisyydestä, koska hän on ylönantanut kaikki maailman huvitukset ja alkanut Vapahtajan askeleita noudattelemaan. Silloin katsoo Vapahtaja tarpeelliseksi näyttää Pietarille ja muille, jotka pelkäävät, ettei he saa mitään vaivainsa edestä, hän katsoo tarpeelliseksi näyttää epäileväisille, ettei heidän vaivansa mene hukkaan. Hän osoittaa heille jonkun merkin kirkkaudestansa, että he tietäisit, mikä suuri palkka heitä odottaa, jos he aina edeskäsin pysyvät kristillisyydessä.

Mutta tämä ensimmäinen armonmerkki osoitetaan ainoastansa Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle. Minkätähden muut opetuslapset ei saaneet silloin nähdä Vapahtajan kirkkautta? Olitko muut opetuslapset suuremmat syntiset, kuin Pietari, Jaakob ja Johannes? Vai olitko he siinä tilassa, ettei heille sopinut vielä näyttää senkaltaista armon merkkiä?

Me emme saata ymmärtää, minkätähden tämä ensimmäinen armon merkki näytettiin ainoastansa Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle, eikä muille. Mutta me arvaamme kaikista asian haaroista, jotka tämän armon merkin jälkeen tapahduit, ettei netkään olleet vielä silloin paremmat, kuin muut opetuslapset. Vaikka Pietarilla oli se luulo itsestänsä, että hän oli paras kaikista opetuslapsista, kuitenki teki hän suurimman lankeemuksen, koska hän kielsi Vapahtajan.

Ja koska Vapahtaja oli siinä suuressa tuskassa ja vaivassa yrttitarhassa, otti hän taas niitä samoja miehiä erinänsä, nimittäin Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, jotka olit ennen nähneet hänet kirkastettuna. Hän otti niitä erinänsä ja käski heidän valvoa ja rukoilla. Mutta ei netkään jaksaneet valvoa, sillä synnin uni painoi heidän silmiänsä.

Me arvaamme siis näistä tapauksista, ettei ne kolme olleet paremmat muita opetuslapsia sen vuoksi, että he sait nähdä ensimmäisiä armon merkkiä. Kuitenki olit he niinkuin todistajat ja vieraat miehet Vapahtajan kunniaan ja tuskaan: he saatoit muille opetuslapsille muistella, mitä he nähneet ja kuulleet ovat. Ja vissimmästi kuuluvat myös nämät armon merkit meille.

Vaikka me emme saata sanoa, että Pietari, Jaakob ja Johannes olit paremmat muita opetuslapsia, niin kuitenki me kuulemme nyt heidän suustansa, ettei ole Vapahtajan kunnia turha. Ja se autuus, jonka hän on luvannut uskovaisille, ei ole yksi vanha juttu, vaan näitten armon merkkien kautta vahvistetaan vielä muitten opetuslasten usko, jotka ei vielä ole Jeesuksen kirkkautta nähneet.

Ja vaikka Pietarilla oli se tyhmä ajatus, että hän oli paras kaikista opetuslapsista, sai hän kuitenki omasta heikkoudestansa ja lankeemuksestansa tuta, että hän oli välistä huonompi, kuin kaikki muut. Ei se ole missään kirjoitettu, että muut opetuslapset olisit kateuden tähden katsoneet karsaasti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen päälle tämän armon merkin tähden. Eikä myös se ole kirjoitettu, että muut opetuslapset olisit pitäneet somana Pietarin lankeemusta.

Niin muodoin ei taida yksikään kristitty kadehtia niitä armon merkkejä, joita yksi on tuntenut ja toinen ei ole tuntenut, vaan yksi kristitty kiittää Jumalata niitten armon merkkein tähden, joita Jumala näyttää jollekulle, vaikka ne ei ole vielä näytetyt hänelle. Moni herännyt ihminen ajattelee näin: "Koska muille on annettu armon merkkiä, ja minulle ei ole annettu sitä, niin en taida minä olla oikealla  tiellä. Ei Vapahtaja minusta huoli, koska hän ei ota minua kirkastamisen vuorelle." Mutta se on tietämätöin, jos nämät heränneen ihmisen ajatukset ovat juuri oikeat ajatukset.

Koska Vapahtaja otti ainoastansa kolme opetuslasta myötänsä kirkastamisen vuorelle, ja jätti muut, niin ei ole kirjoitettu, että muut opetuslapset olit Vapahtajalta hyljätyt, ja kolme ulosvalitut, vaan se on niin kirjoitettu: "Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja raskautetut olette, ja minä tahdon virvoittaa teitä." Ei Vapahtaja ota kaikkia erinänsä kirkastamisen vuorelle, vaan ottaa ainoastansa muutampia, että heidän pitää julistaman muille opetuslapsille Vapahtajan suurta voimaa ja kunniata auttamaan katuvaisia syntisiä, jotka hänen tykönsä tulevat nöyrällä ja särjetyllä sydämellä.

Mutta maailman lapset ei tiedä mitään siitä. Jos vielä Jeesuksen opetuslapset sanoisit suruttomille: "Me näimme Herran," ei ne usko. Maailman lapset sanovat, koska he näkevät jonku murheellisen sielun itkevän ja huokaavan: "Se on yksi ihmeellinen taikaus." Jos he näkevät jonkun iloitsevan Jumalan armosta, niin he katsovat sen hulluksi. Ei maailman lapset ymmärrä, että murhe ja ilo ovat molemmat Pyhän Hengen vaikutukset. Ei luonnosta siveät, eikä kuolleen uskon tunnustajat viitti senkaltaisia hulluja nähdä, jotka itkevät, vaikka ei ole mitään itkemistä, ja nauravat, vaikka ei ole mitään nauramista, ja huokaavat, vaikka ei ole näkyväistä syytä, minkätähden heidän pitäis huokaaman. Mutta koska suruttomat rupeavat itse houraamaan ja iloa pitämään, sitä ei yksikään pidä kummana.

Rietas henki osoittaa usein maailman kunnian orjillensa ja sanoo: "Tämän kaiken annan minä sinulle, jos sinä palvelet minua." Ja koska hän juottaa lapsiansa päihin huoruuden viinalla, sanoo hän: "Katsokaat, millinen ilo odottaa teitä helvetissä! Palvelkaat minua uskollisesti, niin minä annan teille maailman kunnian palkaksi. Pitäkäät viina kauppaa, niin minä annan teille maailman tavaran palkaksi. Juokaat paloviinaa, niin minä annan teille suuren ilon ja huvituksen palkaksi. Kirotkaat, niin minä annan teille hyvän nimen helvetissä."

Ja kyllä sokeat raukat uskovat, että tämän maailman ilo ulettuu vielä helvettiin. Ei sokeat raukat saata eroittaa taivaan ja maan Luojaa maailman jumalasta. He uskovat kyllä mielellänsä, mitä maahisen tyttäret viskuttelevat, että kristityt ovat pahoilta hengiltä riivatut. Juuri sama usko oli ennenki pakanoilla, että kristityt ovat perkeleen opetuslapset, koska he katsovat ylön heidän jumalitansa.

Koska nyt tämän maailman jumala antaa orjillensa niin suuren tavaran, ilon ja kunnian, ja lupaa vielä enemmän antaa helvetissä, niin täytyy myös Vapahtajan joskus näyttää murheellisille opetuslapsillensa, ettei heidän vaivansa ole turha, jos he vaan kärsivällisyydessä odottavat lunastuksen hetkeä. Ei ole Vapahtaja ilman syytä osottanut kunniatansa muutamille. Jos muut opetuslapset ottaisit vaaria niistä, jotka Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle ovat tapahtuneet, niin tulis vissimmästi heidän uskonsa vahvistetuksi.

Vaikka moni murheellinen opetuslapsi ajattelee: Ei Vapahtaja huoli minusta, koska minä en saa nähdä hänen kunniaansa. Mutta jos sinä, murheellinen sielu, et ole nähnyt hänen kunniaansa Taaborin vuorella, niin sinä kuitenki saatat nähdä hänen kunniansa yrttitarhassa, jos uni ei paina sinun silmiäsi. Saatat sinä myös nähdä hänen kunniansa Golgatan mäellä, kussa koko maailma oli hänen päällänsä. Niin on Vapahtaja itse sanonut, että Ihmisen Poika on kirkastettu. Vaikka maailma katsoo suureksi häpeäksi, että Jumalan Poika riippuu ristinpuussa, kuitenki on Vapahtajan kunnia siinä kirkastettu. Ei Vapahtajan kunnia ole missään paikassa niin kirkas katuvaisten syntisten silmissä, kuin yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, kussa hän kantoi kunnian kruunun. Se oli Vapahtajan suurin kunnia, että hänen verensä on vuotanut niittenki edestä, jotka pilkkaavat hänen kyyneleitänsä.

Jos sinä katuvainen sielu et ole nähnyt hänen kunniatansa Taaborin vuorella, niin katso kuitenki hänen kunniatansa yrttitarhassa, kussa verinen hiki tippuu hänen pyhästä ruumiistansa, ja kussa synnin kuorma painaa häntä maahan, kussa hänen täytyy kumartaa polviansa sinun tähtesi ja ristissä käsin huutaa: "Abba, rakas Isä! Jos mahdollinen olis, että minä pääsisin tästä tuskasta, tästä helvetin vaivasta, jota nämät jumalattomat lapset ovat minun päälleni saattaneet."

Jos sinä olet niin unelias, ettet saata nähdä hänen kunniatansa Yrttitarhassa, niin mene Golgatan mäelle. Siellä kuitenki paistaa hänen kunniansa niinkuin aurinko kaikille katuvaisille sieluille, ja ainoastansa umpi sokeat ei näe muuta kuin yhden kansanhäiritsijän ja yhden opettajan, joka neuvoo ihmisiä väärälle tielle. Umpi sokeat ei näe muuta kuin yhden Jumalan pilkkaajan ja suuren noidan ristin päällä.

Mutta katuvaiset sielut, joitten tuntoa vanhemman kyyneleet polttavat, näkevät vissimmästi heidän vanhempansa verta vuotavan ristin päällä. He näkevät heidän synnyttäjänsä kuoleman tuskassa olevan ja verisaunassa istuvan. He kuulevat vanhempansa huutavan kuoleman hädässä. Katso, katuvainen sielu, Vapahtajan kunniata tässä tuskassa, tässä vaivassa, tässä verisaunassa, tässä kunnian kruunussa, joka tekee reijät päähän, josta punainen veri vuotaa. Katso vielä Vapahtajan kunniata tässä alastomuudessa ristin päällä, tässä surkeudessa ja verisessä haamussa. Katso vielä hänen kunniatansa naulain reijissä ja avatussa kyljessä. Veripunaisessa puvussa hän sotki Jumalan viinakuurnan yksinänsä, kaikki haavat auki koko maailman edessä.

Mutta sokeat ei näe hänen kunniatansa ja hänen kirkkauttansa siinä paistavan läpi sydämen ja sielun. Rakas Vapahtaja! Osota kunnias kaikille katuvaisille sieluille, jotka ei vielä ole nähneet sinun kirkkauttas. Avaa sydämes ja anna armon pisaras vuotaa niitten janoovaisten suuhun, jotka ei vielä ole maistaneet elämän vettä. Anna armos aurinko paistaa niille yksinäisille matkamiehille, jotka istuvat tien päällä ja odottavat aamuruskon koittavan. Pehmitä kovat rinnat ja särje kovat sydämet, että he rupeaisit sulamaan niin kuin hunaja auringon paisteessa. Kuule murheellisten sydänten huokaus sinun rakkautes tähden. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Matt. 17: 1

Vapahtajan kirkkaus Taaborin vuorella oli yksi armon merkki, jota ainoastansa muutamille opetuslapsille näytettiin. Ja me emme saata sanoa, minkätähden kaikki opetuslapset ei saaneet nähdä senkaltaista armon merkkiä. Mutta sen me tiedämme, että Vapahtaja on osottanut voimansa ja kunniansa muille opetuslapsille eri paikassa ja toisessa haamussa, mutta erinomattain on hän osottanut kunniansa ja jumalallisen luontonsa siinä verisessä kilvoituksessa, koska hän antoi henkensä kaikkein ihmisten lunastukseksi. Vaikka sokeat ihmiset ei näe yhtään kunniata siinä, vaan ainoastansa häpeän ja häväistyksen. Kuitenki on Vapahtaja itse sanonut tästä kilvoituksesta: "Nyt on ihmisen poika kirkastettu," nyt saavat ihmiset nähdä ihmisen pojan kunnian.

Koska nyt Vapahtaja ilmoittaa itsensä opetuslapsillensa monella tavalla, ja monen kaltaisessa haamussa, niin tulee meillä tässä sovelias tila perään ajatella: "Kuinka monella tavalla Vapahtaja ilmoittaa itsensä opetuslapsillensa." Koska me haemme ylös ne paikat raamatussa, kussa puhutaan Vapahtajan ilmoittamisesta, niin me löydämme, että Vapahtaja ilmoittaa itsensä siinä haamussa, joka parhaiten sopii sen opetuslapsen tilaisuuden jälkeen, kussa hänen sielunsa on.

Koska nimittäin Vapahtaja ilmoitti itsensä Maria Magdalenalle, olit hänen haavansa peitetyt. Koska hän ilmoitti itsensä Tuomaalle, osoitti hän haavojansa. Koska hän osoitti itsensä kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä, puhui hän raamatusta. Koska hän ilmoitti itsensä Paavalille Damaskon tiellä, oli hän kirkkaampi kuin aurinko. Koska hän ilmoitti itsensä Johannekselle, oli hän niin kuin tapettu karitsa.

Sen me tiedämme vakaisesti, että kaikki opetuslapset ovat nähneet Vapahtajan hänen verisessä haamussansa ristin päällä. On hän myös ilmoittanut itsensä maailman suruttomalle joukolle niinkuin suuri profeetta eli jumalallinen opettaja. Mutta maailman sokea joukko piti hänet vääränä profeettana, joka opetti ihmisiä väärin. Ja vaikka tämän aikaiset suruttomat ihmiset ei viitti julkisesti sanoa, että Vapahtaja on opettanut ihmisiä väärin, kantavat he kuitenki vihaa niille, jotka hänen oppinsa kautta ovat kääntyneet, ja elävän uskon saaneet.

On myös Vapahtaja ilmoittanut jumalallisen voimansa tunnustähtein kautta. Mutta maailman sokea joukko sanoi, että perkeleen avulla hän teki ihmeitä. Vapahtaja oli heidän mielestänsä yksi suuri noita. On hän myös ilmoittanut maailman sokealle joukolle jumalallisen voimansa ja kirkkautensa ristin päällä, mutta ne katsoit hänen pahantekijäksi ja Jumalan pilkkaajaksi. Vaikka siis Vapahtaja ilmoittaa itsensä maailman lapsille monella tavalla, ei he kuitenkaan tunnusta häntä Vapahtajaksi, vaan he pilkkaavat hänen kyyneleensä.

Me sanoimme äsken, että koska joku ihminen näkee Vapahtajan, niin on Vapahtajalla senkaltainen haamu, joka passaa sen tilaisuuden jälkeen, kussa ihminen on. Juutalaisten silmäin edessä oli Vapahtaja yksi noita, yksi väärä profeetta, yksi kansan häiritsijä ja Jumalan pilkkaaja. Koska rietas oli kääntänyt heidän silmänsä nurin, katsoit he kaikki hengelliset asiat nurin. Vapahtaja muuttui noidaksi. Jumalan poika muuttui heidän silmäinsä edessä Jumalan pilkkaajaksi. Paras opettaja maan päällä muuttui vääräksi profeetaksi. Ja koska hän vaikutti Jumalan voimalla, luulit ihmiset, että hän vaikutti perkeleen voimalla.

Samanlaiseksi mieheksi tulis vielä nytkin Vapahtaja suruttoman väen silmissä, jos hän rupeais ruumiillisesti vaikuttamaan. He sanoisit hänelle niin kuin juutalaiset: Sinä olet Samaritaanus, ja sinulla on perkele. Sanovat kyllä muutamat kuolleen uskon tunnustajat, jotka riettaan hengen petollisuuden kautta luulevat olevansa likimmäiset Vapahtajalle, että jos Vapahtaja kohtais heitä, niin he ottaisit häntä ympäri kaulan. Mutta minä luulen, että he sylkisit häntä vastasuuta, jos hän rupeais heitä soimaamaan huoraksi ja varkaaksi. He sanoisit varsin: "Ei se ole Jumalan poika, joka niin hävittömästi haukkuu kunniallisia ihmisiä." Siveät ihmiset sanoisit: "Ei se ole Jumalan poika, joka siveitä ihmisiä haukkuu siveiksi huoriksi ja rehellisiksi varkaiksi." Kuolleen uskon tunnustajat sanoisit: "Ei se ole Vapahtaja, joka tahtoo ryöstää heidän uskonsa." Sanalla sanottu: Tämän aikaiset suruttomat ihmiset suuttuisit vielä pahemmin Vapahtajalle kuin juutalaiset.

Mutta jos maailman jumala tulis suuren herran haamussa ja rupeais heitä kiittämään ja ylistämään, rupeais heitä neuvomaan, kuinka heidän pitää rikastuman ja vääryydellä voittaman, viina kauppaa pitämän, ja kunniallisiksi herroiksi tuleman, niin he sanoisit varsin: "Tämä olis kelpaava kuningas meille." Kaikki köyhätki tulisit semmoisen kunniallisen herran tykö ja sanoisit: "Neuvo meitä, hyvä herra, kuinka meidän pitää tekemän, että mekin rikkaaksi tulisimme. Ja hän sanois heille: "Kokoontukaat kaikki köyhät, ja ryöstäkäät omaisuuden, kusta te löydätte." Katso, niin rietas häärää ihmisten kanssa. Mutta Vapahtaja, joka tunnustaa totuuden ihmisille, se on suruttoman joukon silmissä pahempi kuin vihollinen.

Nyt pitäis meidän tutkisteleman, millinen haamu on Vapahtajalla, koska hän ilmoittaa itsensä heränneille sieluille. Nämät ovat siinä sielun tilaisuudessa, että he tuntevat tarvitsevansa yhden hengellisen Vapahtajan, joka lunastais heidän sielunsa helvetin tuskasta. Mutta oma vanhurskaus on kanssa niin suuri, ettei he viitti tulla Vapahtajan tykö niin huonona ja niin kelvottomana, kuin he ovat, vaan he freistaavat ensin kaunistella itseänsä omalla parannuksella. Ja koska se ei käy laihin, rupeavat he epäilemään, ettei taida Vapahtaja huolia heistä.

Siinä sielun tilaisuudessa tulee Vapahtaja välistä heränneitten silmäin eteen ristin haamussa, se merkitsee ainoastansa, että Vapahtaja tahtoo heille osottaa, milliseksi heidän pitää tuleman: nimittäin alasti riisutuksi, niinkuin Vapahtaja oli ristin päällä, ja vielä maailmalta pilkatuksi, ylönkatsotuksi ja vihattavaksi. Se on niinkuin Vapahtaja tahtois sanoa heränneille sieluille: "Katso, näin huonoksi ja kelvottomaksi pitää sinunki tuleman, ennenkuin sinä saatat imeä sovintoverta minun rinnoistani. Sinun lihasi pitää ristiinnaulittaman, vanha ihminen pitää kuoletettaman, kaikki vanhat rääpäleet pitää riisuttaman, kaikki häpy pitää näkymän, kaikki maailman koirat pitää sinua haukkuman, kaikki siveät huorat pitää sylkemän sinun päälles. Sinunn pitää kunniattomaksi tuleman. Sinun pitää huutaman, että Jumala on heittänyt sinut kadotukseen. Sinun pitää tuleman niin huonoksi ja kelvottomaksi, että likimmäiset sukulaiset, vanhemmat ja lapset rupeavat surkuttelemaan sinua, ja itkemään sinun tähtes, että sinä olet niin huonoon tilaisuuteen joutunut, että sinä olet niin hulluksi tullut, että sinä olet alkanut Jeesuksen ristiä kantamaan ja sen alla huokaamaan.

Koska siis Vapahtaja ilmoittaa itsensä heränneille ristiinnaulittuna, verta vuotavana ja verisiä haavoja täynnänsä, niin se merkitsee, ettei ole vielä syntisen sydän särjetty. Mutta se särjetään juuri senkaltaisen surkean näyn kautta. Opetuslapsille tuli oikein katkera murhe siitä, kuin he katselit Jeesusta siinä surkeassa haamussa ristin päällä. Se oli se murhe, josta Vapahtaja sanoi: "Teidän pitää itkemän ja parkuman." Vanhemman kyyneleet rupeisit vasta oikein polttamaan heidän tuntoansa Vapahtajan kuoleman jälkeen. Se entinen kuollut usko katois kokonansa. Kaikki heidän toivonsa meni hukkaan.

Koska tämä murhe Vapahtajan perään tuli suuremmaksi ja suuremmaksi, silloin oli heidän sydämensä vasta oikein särjetty, ja silloin vasta rupeisit toisenlaiset armon merkit näkymään. Vapahtaja rupeis elämään heidän sydämissänsä. He rupeisit näkemään Vapahtajan ylösnousseeksi. Koska siis yksi katuvainen sielu näkee Vapahtajan ristin päällä verisessä paidassa, niin se merkitsee ainoastansa, että se, joka sen näkee, on siinä sielun tilaisuudessa, että vanha usko on puuttumassa, ja että sydän tulee oikein särjetyksi siinä samassa, kuin hän sen näkee.

On vissimmästi tämäkin näkeminen, eli Vapahtajan katseleminen ristin päällä, yksi armon merkki. Mutta ei se ole senkaltainen armon merkki, että se tuopi iloa, vaan se tuopi, eli matkaan saattaa vielä suuremman murheen. Sydän tulee sen kautta oikein särjetyksi. Katumuksen kyyneleet rupeavat vasta oikein vuotamaan. Ihminen rupeaa vasta oikein tuntemaan, että hän on jäänyt orvoksi ja turvattomaksi.

Niin se tapahtui Marialle ja opetuslapsille, että kyyneleet vasta rupeisit oikein runsaasti vuotamaan Vapahtajan kuoleman jälkeen. Ja niin se myös tapahtuu muille heränneille, jos he saattaisit ottaa vaaria kaikista sydämen muutoksista. Sillä paljas laki on vanhemman toruminen. Se peljättää syntistä ja tekee sydämen kovaksi. Mutta Vanhimman kyyneleet, eli Vapahtajan hengellinen ja ruumiillinen tuska, koska ne rupeavat polttamaan omaatuntoa, ne vaikuttavat vasta oikean surun ja murheen. Ne särkevät sitä kivikovaa sydäntä. Niin todistaa Lutherus itsestänsä, että Jumalan ankara vanhurskaus laissa saattoi hänelle suuren tuskan, pelvon ja vapistuksen, mutta Vapahtajan kärsiminen, se vasta särki sydämen.

Koska nyt yksi katuvainen sielu, joka lain kolkuttamisen kautta on oikein herännyt, näkee Vapahtajan ristin päällä, niin emme saata hänelle sanoa: ei se ole oikein, ei se ole armon merkki; vaan me sanomme hänelle, että hän on nähnyt oikein, ja yhden suuren armon merkin sen sielun tilaisuuden jälkeen, kussa hän on. Sillä mikäs on suurempi armon merkki, kuin se, että Vanhin, jonka rakkaimmat manaukset sinä olet ylönkatsonut, ja jolle sinä olet niin suurta mielikarvautta saattanut tottelemattomuutes kautta, koska sinä menit riettaan kanssa huoraamaan: Tämä Vanhin, jonka kyyneleet sinä olet niin monta kertaa pilkannut, vielä osottaa sinulle niin suuren armon ja niin suuren rakkauden, että hän antaa verensä vuotaa sinun tähtes, ja huutaa vielä siinä verisessä haamussa sinulle: "Katso, onnetoin lapsi, katso minkäkaltaisen tuskan ja vaivan sinä olet minulle saattanut. Katso minkäkaltaisia haavoja minä olen saanut sinun tähtes. Mutta minun sydämeni palaa vielä rakkaudesta sinua kohtaan. Nämät kyyneleet vuotavat aivan sinun tähtes. Minun viimeiset huokaukseni nousevat vielä taivaaseen sinun tähtes, ettei se paha viettelijä sais sinua kokonansa haltuunsa." Eiköhän tämä vanhemman tuska saata sinun kovaa sydäntäs liikuttaa oikeaan katumukseen?

Tule, tule, kadonnut lammas ja anna suuta vanhemmalles, ennekuin hän kuolee. Katso, niin puhuu Vapahtaja heränneelle, koska hän ilmoittaa itsensä siinä surkeassa verihaamussa ristin päällä. Jos tämä ei ole armon merkki, niin ei ole muutkaan merkit paremmat. Mutta ei nämät armon merkit ole vielä semmoiset, että ne saattaisit ilon matkaan. Saapi kyllä yksi katuvainen sielu autuaallisen vakuutuksen näistä armonmerkeistä, ettei hän ole kokonansa hyljätty, eli pois heitetty Vanhemmaltansa, koska hän näkee Vanhemman sydämen rakkaudesta verta vuotavan. Mutta jos hän oikein ymmärtää näitä ensimmäisiä armonmerkkejä, niin ei hänen pidä niistä ottaman itsellensä jonku väärän lohdutuksen ja ajatteleman, että hän nyt on hyvä kristitty. Amen

Jäljennnös / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /