N:o 43                              6 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1859

Ellei teidän vanhurskautenne ole paljon enempi kuin kirjan oppineitten ja fariseusten, niin ette tule taivaan valtakuntaan.

Nämät Vapahtajan sanat löytyvät tämän päivän evankeliumissa. Net ovat kovat ja sangen merkilliset sanat, ja net sanat ovat puhutut Jeesuksen opetuslapsille ja kuuluvat niin muodoin kristityille. Ja minä luulen, että kristittyin pitäisi tunteman niiden sanain painon. Koska kristityt tuntevat niin paljon vääryyttä itse tykönäns, niin täytyy heidän omistaa Kristuksen vanhurskautta ja uskoa, että heidän vääryytensä luetaan vanhurskaudeksi, koska Kristus on maksanut heidän vääryytensä.

Mutta koska nyt kristityillä ei ole oma vanhurskaus vaan Kristuksen vanhurskaus, joka heidän täytyy lukea omaksensa, se on sanoaksemme näin: koska kristityt tuntevat, että heidän vanhurskautensa ei ole mikään muu, kuin vanhurskauden puutos, elikkä näin: kristittyin oma vanhurskaus ei ole muu kun vanhurskauden puutos, niin millä lailla heidän vanhurskautensa pitää oleman paljon enemmin kuin kirjan oppineitten ja fariseusten vanhurskaus? Koska näistä Vapahtajan sanoista kuuluu, niin kuin opetuslasten oma vanhurskaus pitäis oleman suurempi kuin fariseusten oma vanhurskaus.

Paavilaiset sanovat, että rakkaus pitää oleman elävän uskon perustus, ja että yhden kristityn pitää itse puoleltans oleman pyhä ja vanhurskas. Niin muodoin, jos kristityllä on rakkauden puutos, ei hänellä ole elävä usko. Niin sanovat paavilaiset. — Jos kristitty tuntee pahuutta sydämessäns, ei hänellä ole sitte autuaaksi tekeväinen usko. Niin sanovat paavilaiset. — Jos kristityn sydämessä tuntuu kärsimättömyyttä, ei ole sitte perkeleet ulos ajetut hänen sydämestänsä. Hän on vielä perkeleen vallan alla. Niin sanovat paavilaiset. — Jos kristityn tahdossa tuntuvat pahat himot ja halut, niin kuin lihan himot, ahneuden vaikutukset ja muuta semmoista, ei ole sitte tahdossa pyhät himot ja halut. Ei ole semmoinen vielä armon kautta pyhitetty, eli pyhäksi tehty. Niin sanovat paavilaiset.

Jos kristityn mielessä tuntuvat pahat ajatukset, ei ole semmoisen mielessä hyvät ja jumaliset ajatukset. Ei hän ole vielä oikein hurskas ja synnitöin, niin kuin kristityn pitäis oleman. Niin sanovat paavilaiset. Ja niin sanovat vielä kuolleen uskon tunnustajat, vaikka he Lutheruksen uskon suulla tunnustavat ja ovat niin kuin vakuutetut, että heillä on oikea Lutheruksen usko. He sanovat niin: "Pyhät himot ja halut pitää oleman kristityllä ja hänen pitää tuleman enkelin kaltaiseksi, ennen kuin hän pääsee taivaan valtakuntaan."

Kuinkas nyt käypi kristittyin kanssa? Jokohan he pääsevät taivaan valtakuntaan sillä vanhurskaudella, kuin heillä nyt on, nimittäin Kristuksen vanhurskaudella uskolla omistetun, niin kuin Lutherus on opettanut? Järki sanoo näin: "Ei Kristuksen vanhurskaus ole sinun, vaan sinulla pitää omaa vanhurskautta oleman niin paljon, että Jumala ei saata sinua tuomita. Sinun pitää tuleman vanhurskaaksi ja pyhäksi itse puoleltas, ei toisen, nimittäin Kristuksen vanhurskaudella, joka ei ole sinun, vaan omalla vanhurskaudella sinun pitää tuleman tuomiolle. Sinun pitää tuleman itse puoleltas pyhäksi ja vanhurskaaksi, ennen kuin saatat kelvata Jumalalle."

Ja niin vaativat myös paavilaiset ja kuolleen uskon tunnustajat Lutheruksen valtakunnassa. Nämät armon varkaat sanovat näin: "Ihmisen pitää tuleman enkelin kaltaiseksi, ennen kuin hän pääsee taivaan valtakuntaan." — Ja siihen oppiin ottavat he viisiä tämän päivän evankeliumista, kussa Jeesus sanoo opetuslapsillensa: "Ellei teidän vanhurskautenne ole paljon enempi, kuin kirjanoppineitten ja fariseusten, niin ette tule taivaan valtakuntaan."

Kuulettekos nyt, te väärät profeetat ja villihenget, jotka aina kerskaatte Kristuksen vanhurskaudesta ja itse olette niin rumat ja mustat kuin itse rietas. Kuulettekos nyt, mitä Kristus sanoo: "Ellei teidän jne”, niin sanovat fariseukset, joilla on omaa vanhurskautta niin paljon, että he saattavat sanoa: "Minä kiitän sinua Jumala jne." eli niin kuin tämän aikaiset fariseukset sanovat: "Minä olen enemmän tehnyt hyvää kuin pahaa. En ole kellekään väärin tehnyt. Ja minä olen joka miehelle tehnyt oikein, ja minun tuntoni ei soimaa minua synnistä."

Semmoiset saattavat sanoa kristityille: "Te olette niin rumat ja niin mustat, kuin tattaraiset, vaikka te sanotte itsenne puhtaaksi Kristuksen veren kautta." Mutta kristityt ei pääse mihinkään siitä soimauksesta, vaan heidän täytyy tunnustaa itsensä huoraksi ja varkaaksi, ja kaikkiin synteihin vikapääksi. Mutta he luottavat sen päälle, että Kristus on kaikki maksanut. He omistavat Kristuksen vanhurskauden ja uskovat, että se kelpaa Jumalan, Isän, edessä. He ottavat Kristuksen verisen hameen päällensä, koska he tulevat Jumalan eteen. He noudattavat Jeesuksen verisiä askeleita yrttitarhasta Golgatan mäelle. He seisovat murheellisella ja särjetyllä sydämellä ristin kohdalla ja katselevat ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun haavoja. He kokoontuvat yhteen huoneeseen, ja siellä he itkevät ja parkuvat, koska Jeesus on kuollut.

Ja jos maailman papit sen näkevät, että Jeesuksen murheelliset opetuslapset itkevät ja parkuvat, niin he sanovat: "Mikäs ulvominen tämä on?" He menevät vielä Golgatalle toisen kerran ja itkevät Jeesuksen haudan päällä. Siinä nyt on murheellisten opetuslasten vanhurskaus. Ja koska Jeesus tulee eläväksi, niin he tulevat iloon. Siinä on heidän vanhurskautensa. Ja koska he saavat Pyhän Hengen lahjan, rupeavat he haukkumaan ja tuomitsemaan maailmaa: Siinä on heidän vanhurskautensa.

Kuinkas luulette, te murheelliset opetuslapset? Tohdittekos te tulla tämän vanhurskauden kanssa Jumalan silmien eteen? Tohdittekos tulla, te katuvaiset syntiset, Jumalan armoistuimen eteen, koska te olette sisällisen olennon puolesta niin mustat kuin tattaraiset, ja niin rumat kuin itse rietas? Minä ajattelen, ettei taida olla teillä turvaa muualle, vaan sillä vanhurskaudella, jonka Jeesus on teille ansainnut, täytyy teidän tulla huutamaan ja rukoilemaan: Isä meidän jne.

Evankeliumi: Matt. 5: 20

Tämän päivän evankeliumissa on meidän Vapahtajamme pannut semmoiset paikat eteen, että opetuslapset ja kristityt yhteisesti saavat hävetä, jos heidän vanhurskautensa ei ole suurempi, kuin kirjanoppineitten ja fariseusten. Meidän täytyy nyt murheellisten ja epäileväisten sieluin ylösrakennukseksi selittää niin kuin me ymmärrämme, mitä nämät Vapahtajan sanat sisällänsä pitävät ja kuinka meidän pitää oikein ymmärtämän nämät Jeesuksen sanat: "Ellei teidän vanhurskautenne ole paljon enämpi kuin kirjanoppineitten ja fariseusten, niin ette suinkaan tule taivaan valtakuntaan."

Ensimmäinen tutkistelemus. Minkäkaltainen on kirjan oppineitten ja fariseusten vanhurskaus? Toinen tutkistelemus: Minkäkaltainen on opetuslasten vanhurskaus?

Ensimmäinen tutkistelemus. Kirjan oppineitten ja fariseusten vanhurskaus on maailman edessä loistava, erinomattain ulkonaisessa siveydessä, koreudessa, komeudessa ja ulkonaisessa nöyryydessä seisovainen. Ei kuitenkaan sydämen muutoksessa eikä totisessa parannuksessa, eikä syntein tunnustuksessa, mutta muutoin eroitetut kansasta ulkonaisen siveyden kautta. Ei net ole niin kuin se raaka surutoin kansa, jolla ei ole kunniatakaan, että he saattaisit maailman silmäin edessä peittää pahoja tekojansa.

Eikä kirjan oppineet ja fariseukset ole semmoiset, kuin tämän aikaiset puoliherrat, jotka juovat ja lyövät korttia vielä Jumalan palveluksen alla, vaan oikeat fariseukset ovat sangen jumaliset, he käyvät kirkossa rukoilemassa, ja niiden rukoukset ovat kauniimmat kuin publikaanin huokaukset. He rakentavat profeettain hautoja, auttavat vaivaisia, antavat toinen toiselle kunniata, kumartavat ja anovat anteeksi, jos huone ei ole korjattu, koska vieraat tulevat.

Mutta jos Jeesuksen opetuslapset hierovat muutampia tähkäpäitä käsillänsä pyhänä, niin nuhtelevat fariseukset heitä sapatin rikoksesta. Niillä on tarkka silmä näkemään kristittyin vikoja. Ja koska elävä kristillisyys ilmaantuu jossa kussa paikassa, silloin fariseukset sanovat: "Tämä ei ole muu kuin villitys." Ja sitte he alkavat kristityitä vainoamaan.

Ja vaikka he muutoin tahtovat oikein tehdä kaikille, opettavat he kuitenkin lapsia sanomaan "korban". Se on: Jumalalle vanhempain osa annetaan, että lain varjon alla tulis kirkkoon sisälle tulo. Vapahtaja myös soimaa heitä, että he nielevät lesken huonetta, ja käskee heidän heittää ensimmäisen kiven huoran päälle, jos he ovat vapaat hänestä.

Tämmöinen on kirjan oppineitten ja fariseusten vanhurskaus. Se on hyvin maailman edessä loistava. Ja sentähden he saattavat sanoa: "Enemmän minä olen tehnyt hyvää kuin pahaa. Minä olen tehnyt oikein kaikille ihmisille, ja minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, väärä, ryöväri, huorin tekijä eli niin kuin tämä publikaani."

Ja kuin fariseukset ja kirjan oppineet selittävät Raamattua, niin he sanovat viidennen käskyn selityksessä: Ei sinun pidä tappaman. Mutta jokainen, joka tappaa, hänen pitää tuomioon vikapää oleman. Mutta vihasta eli sydämen tappamisesta ei kirjan oppineet puhu mitään. Eli jos joku vihassa ja kiukussa sanoo lähimmäiselle: "raka," se on: rakkari, siitä kirjanoppineet ei pidä mitään. Sanalla sanottu: Mitä ulkonaisiin grouveihin synteihin tulee, sitä kirjan oppineet ja fariseukset tuomitsevat, mutta sydämen pahuudesta net ei tiedä mitään. Eikä he tunnekaan sydäntänsä ollenkaan, sillä se on heiltä kätketty.

Ei Nikodeemuskaan tunne sydämen pahuutta. Sentähden hän ei pidä sydämen muutosta ja uutta syntymistä tarpeellisena. Kirjanoppineitten vanhurskaus oppi on varsin vastoin Jumalan sanaa ja vastoin armon järjestystä, koska he tahtovat selittää kansan ulkonaista elämätä, mutta sitä sisällistä turmelusta ja sydämen pahuutta jättävät selittämättä. Ja heille itselle on muutamat synnit luvalliset, esimerkiksi kirous, koreus, komeus, maailman mielisyys, viha ja vanha aatami. Sanalla sanottu: Kirjanoppineitten ja fariseusten siveä elämä ei mene mahdottomiin, mutta heidän oppinsa on kokonansa nurin käätty, koska he käskyin selityksessä jättävät raskaammat paikat laissa, kuin on vanhurskaus ja tuomio.

Toinen tutkistelemus: Minkäkaltainen pitäis nyt opetuslasten vanhurskaus oleman, että se olis paljon enempi kuin kirjanoppineitten ja fariseusten vanhurskaus? Ensimmäinen asia tästä vanhurskaudesta kuuluu varsin viidennen käskyn selityksessä, että opetuslapset tulisit tuntemaan ihmisen sisällistä turmelusta ja sydämen pahuutta, ja että pienetki synnit tulisit synniksi. Sen paikan jättävät kirjan oppineet ja fariseukset selittämättä. Ei fariseukset usko, että pienikin synti ansaitsee helvetin.

Vapahtaja osottaa, että lähimmäisen haukkuminen vihassa ja kiukussa on ansainnut niin suuren rangaistuksen ja tuomion kuin julkinen murhaaminen. Tämä on ensimmäinen paikka, joka kuuluu opetuslasten vanhurskauteen, että heidän pitää niin ymmärtämän ja selittämän Jumalan lain, että pieniki synti tulee niin raskaaksi ja painavaksi kuin suuri synti. Sydämen viha on niin suuri synti Jumalan edessä, kuin julkinen tappaminen. Vaikka nyt opetuslapset ei saata sitä sisällistä turmelusta välttää, mutta ainoastans se lain vanhurskaus pitäis heitä niin ahdistaman, että synti synnniksi tuttaisiin, ettei mikään synti tulis luvalliseksi ja luvallisuuden varjon alla tehdyksi.

Tämä on raskain paikka laissa, jota kirjan oppineet ja fariseukset ovat jättäneet. Ja muutamat opetuslapset ei ole vielä käsittäneet tämän asian painoa. Ei muutamat ymmärrä, että vähäinen synti on kadottavainen. Koska esimerkiksi vähäisen koreutta tulee luvalliseksi, ei kaikki opetuslapset vielä ymmärrä, että semmoinen synti on kadottavainen, ei ainoastansa sen pahan esimerkin tähden, mutta myös sen luvallisuuden tähden, jonka varjon alla se vähäinen synti tehdään. Koska synti kadottaa voimansa, niin on myös tunto kadottanut voimansa. Ja semmoinen synti, joka ei tule tunnon päälle, on kadottavainen sentähden, ettei ihminen kadu sitä syntiä, jota hän ei ymmärrä eli tunne synniksi.

Opetus lasten vanhurskaus tutaan myös riitaveljen sovittamisessa. Se on taas yksi raskas paikka laissa, jota kirjanoppineet ja fariseukset jättävät selittämättä ja tekemättä. Jos huone on korjaamatta, koska vieraat tulevat, niin he sanovat: Anna anteeksi, tämä huone ei ole korjattu. Mutta jos he vihassa ja kiukussa sanovat lähimmäiselle: "rakka", sitä he ei pidä syntinä eikä ano anteeksi. Jos he vielä löisit korvapuustin toiselle, ei he pidä sitä syntinä eikä ano anteeksi. Tämä riitaveljen sovittaminen on joltisesti tullut heränneille ja kristityille omantunnon asiaksi, mutta ei niin kylläksi ole tämä painava paikka laissa tullut omantunnon asiaksi, ettei tarvitsis vielä painavammaksi tulla.

Nämät ovat ne painavimmat paikat laissa, joita kirjan oppineet ja fariseukset jättävät selittämättä ja tekemättä. Mutta opetus lasten vanhurskaus pitää oleman paljon suurempi kuin kirjanoppineitten ja fariseusten vanhurskaus, jos he tahtovat taivaan valtakuntaan sisälle tulla. Ensiksi pitää heidän niin ymmärtämän ja selittämän Jumalan lain, että pienetki synnnit tulisit synniksi ja kadottavaiseksi. Toiseksi lähimmäisen sovittaminen. Mitä muutoin kuuluu opetus lasten vanhurskauteen, se suljetaan niihin, joista meidän Vapahtajamme on puhunut pyhässä evankeliumissa. Nimittäin: Koska Jumalan käskyt oikein ymmärretään ja selitetään, tulevat opetus lapset niin suureksi syntiseksi, että kaikki oma vanhurskaus ja oma hyvyys suljetaan pois. Kaikki ajatukset, himot ja halut, joita Jumalan Henki ei ole vaikuttanut, tulevat synniksi; jonka kautta he tulevat oikeaan synnin tuntoon. He tulevat katuvaiseksi ja täytyvät kerjätä armoa.

Siinä seisoo nyt opetuslasten vanhurskaus, joka on paljota enempi kuin kirjan oppineitten ja fariseusten oma vanhurskaus ja oma pyhyys, että opetus lasten oma vanhurskaus pitää niin peräti loppuman, että he tulisit elävällä tunnolla tuntemaan, että he vajoavat helvettiin ja joutuvat ijankaikkisen tuomion alle, ellei Kristus anna heille vanhurskauttansa ja tee heitä niin vanhurskaaksi, ettei Jumala enää saata heitä tuomita.

Kuinkas nyt on, te Jeesuksen opetus lapset? Onkos nyt teidän vanhurskautenne suurempi, kuin kirjanoppineitten ja fariseusten oma vanhurskaus. Olettekos nyt riisuneet oman vanhurskauden traasuja pois päältänne ja ottaneet Kristuksen vanhurskauden, jolla te saatatte kerskata tuomiopäivänä ja sanoa: Meidän vanhurskautemme on paljon suurempi ja jalompi kuin kirjanoppineitten ja fariseusten oma vanhurskaus, sillä meillä on Kristuksen vanhurskaus.

Saatattekos nyt sanoa: "Kristuksen vanhurskaus on meidän?" Saatattekos kerskata Kristuksen vanhurskaudesta, koska oman vanhurskauden perkele, joka on Jumalan lasten päälle kantaja, tulee teitä soimaamaan huoraksi ja varkaaksi. Saatattekos kerskata vanhurskaudestanne ja sanoa: Meillä on suurempi ja jalompi vanhurskaus kuin kirjan oppineilla ja fariseuksilla, meillä on Kristuksen vanhurskaus, joka on meidän oma vanhurskaus, jonka Jumala Isä katsoo oikeaksi vanhurskaudeksi, jonka tähden Isä ei saata meitä tuomita. Minä uskon, että vanhurskautetut saattavat kerskata vanhurskaudestansa ja sanoa päällekantajalle: Me olemme vanhurskautetut Kristuksen vanhurskaudella. Amen.

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Valtionarkisto Helsinki /