N:o 42                                 5 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA

Taivaan valtakunta on verkon vertainen, joka heitettiin mereen ja kaikenlaisia kokosi. Koska se täyteen tuli, vedit he sen rannalle, ja istuit ja eroitit hyvät astioihinsa, mutta mädänneet he heitit pois. Matt. 13

Meidän Vapahtajamme, joka parhaiten tiesi kristillisyyden vaikutuksia ja tuntomerkkiä, on ottanut vertauksen kaupasta, pellosta, viinapuusta, hääpidoista, pimeydestä, valkeudesta, rahoista, lampaista, taikinasta ja kaikenlaisista rakennusaineista, joita ihmiset hyvin tuntevat.

Nämät vertaukset vaikuttavat niin paljon, ettei suruttomat ymmärrä paljon mitään hänen saarnoistansa, jonka tähden opetuslapset välistä soimaisit häntä, ja kysyit häneltä, minkätähden hän puhui kansalle vertauksilla, eikä saarnannut suoraan Jumalan totuutta, että kaikki olisit ymmärtäneet hänen saarnojansa. Mutta hän sanoi myös opetuslapsillensa syyn, minkätähden hän saarnais vertauksilla. Syy oli se, ettei surutoin kansa olis ymmärtänyt mitään kristillisyyden vaikutuksista eli taivaan valtakunnan salaisuuksista, jos hän kuinka olis selittänyt heille kristillisyyden laatua.

Mutta opetuslapsille oli annettu tuta Jumalan valtakunnan salaudet. Sentähden hän selitti heille muutamat paikat, jotka olit vielä salatut heiltä. Sillä yksinkertaiset, joilla ei ole niin suuri voima järjessä, saattavat kyllä tuta kristillisyyden vaikutuksia sydämessä, vaikka ymmärrys ei ole oikein selinnyt.

Mitä nyt tähän vertaukseen tulee, joka on otettu kalan pyydöstä, niin tulee meidän muistuttaa teitä, että tämä verkko, josta Vapahtaja puhuu Matteuksen 13. luvussa on jo aikaa heitetty mereen ja vedetään aina rantaan. Mutta ne kalat, joita kalamiehet sillä verkolla pyytävät, ovat ensin arat, niinkuin saivokalat, jotka välistä maikkuvat nuotan sisällä, mutta löytävät aina jonkun kuopan pohjassa, johonka he lymyävät, koska nuotta eli verkko vedetään rantaan. Emme saata niin valittaa kuin Pietari, että me olemme koko yön työtä tehneet, emmekä mitään saaneet.

Se olis yksi suuri tyytymättömyys ja kiittämättömyys, jos me rupeaisimme valittamaan, ettei ole mitään saatu. Vaikka emme ole saaneet niitä suuria kaloja, jotka aina menevät siihen pohjattomaan kuoppaan, joka on pohjassa, niin saatamme kuitenkin iloita sen kalansaaliin tähden, joka on saatu. Ne pienet kalat ovat myös hyvät kalat, vaikka muutamat kalamiehet ei ole oikein tyytyväiset, koska heidän pitää niin paljon vaivaa näkemän niitten pienten kalain korjaamisessa. Niissä on suuri vaiva, mutta ei ne tarvitsekaan niin paljon suoloja kuin ne isot ja lihavat kalat, jotka ei paljon tunne suoloja. Me toivomme, että ne pienet kultakalaiset ja sirkkaiset, jotka ovat tarttuneet Pyhän Hengen verkkoon, pitää vedettämän rantaan ja pantaman astioihin siihen päivään asti, jona nuotan isäntä eroittaa ne mädänneet kalat elävistä kaloista.

Mutta mädänneet kalat, jotka ovat kerran tarttuneet Pyhän Hengen verkkoon, ovat kelvottomat, sillä ei he tunne suoloja. Mitäs kalamiehet tekevät mädänneillä kaloilla, jotka eivät tunne suoloja. Niitä mädänneitä kaloja viskaavat kalamiehet järveen madoille ja rautakiiskille ruoaksi. Valitettavasti on paljon mädänneitä kaloja tullut nuotalla, emmekä tiedä, kenenkä syy se on, että he ovat mädänneet, mutta sen me tiedämme, ettei mädänneet kalat tule kelvollisiksi, vaikka kuinka suolattaisiin. Tässä on muutampia mädänneitä kaloja, jotka viskataan isännältä ja kalamiehiltä järveen madoille ja rautakiiskille ruoaksi.

Vieläpä ne isot kalat, joita saivokaloiksi kutsutaan, jotka ei kärsi minkäänlaista ääntä, ei ne kärsi, että kalamiehet puhuvat. Nämät saivokalat maikkuvat usein nuotan sisällä. Mutta koska nuotta tulee rantaan, ei ole mitään sisällä, mutta ainoastans sammalet ja rapakko. Ne kutsutaan saivokaloiksi sentähden, että he vanhain ihmisten muistelusten jälkeen ovat saivossa, se on: maanalaisessa pohjattomassa järvessä, ja sinne pakenevat saivokalat joka kerta kuin ollaan heitä pyytämässä. Joka semmoisia kaloja pyytää, se pitää oleman noita. Mutta kuka nyt rupeaa niitten tähden noitumaan? Menkööt saivokalat siihen pohjattomaan järveen koskei he tahdo pysyä Pyhän Hengen nuotassa.

Me tahdomme olla tyytyväiset, koska met olemme saaneet niin paljon pieniä kaloja kuin astioihin mahtuu. Ei olekaan enää niin paljon suoloja, että liikenee suolata niitä mädänneitä kaloja. Sentähden viskatkaa mädänneet kalat siihen pohjattomaan järveen madoille ja rautakiiskille, jotka kaluavat heidän luitansa. Muutamat kalamiehet ovat semmoiset, ettei he ymmärrä, kuinka heidän pitää kaloja pyytämän. He heittävät verkkonsa, ei oikealle, vaan vasemmalle puolelle venettä. He saavat tehdä työtä koko yön, eivätkä saa mitään. Muutamat kalamiehet heittävät verkkonsa mereen ja saavat aivan liiskoja, rökkäitä, ja sammakoita. Ne pyytävät epäilemättä kalaa semmoisissa rapakkolantoissa, kussa sammakon pojat sikiävät. Muutamat kalamiehet seisovat itse rapakossa kainaloon asti ja tarpovat siellä. Mitä parempaa kalaa semmoisten pitää odottaman kuin mitä he saavat, nimittäin rökkäitä, liiskoja ja sammakoita.

Meidän täytyy nyt viimein mainita, että se verkko, joka heitetään mereen, on Pyhän Hengen verkko, joka on hyvin grouvista nuottalangasta ja parhaasta hampusta tehty. Se verkko ei mene leikin rikki, se ottaa pian suomun kalasta. Ja se kala, joka on kerran oikein tarttunut Pyhän Hengen verkkoon, ei pääse leikin pois, paitsi muutampia haukia, jotka nielevät sirkkoja. Ne kiskovat itsensä irti verkosta ja menevät tiehensä. Ei kalat mene verkkoon, ennenkuin nuotta tulee soukemmaksi. Ensin koska verkko heitetään mereen, ovat kaikenlaiset kalat nuotan sisällä, suuret ja pienet: hauki, lohi, ahven, madet ja muut senkaltaiset.

Mutta jota soukemmaksi nuotta tulee, sen suurempi hoppu tulee muutamille ulos pakkaamaan. Muutamat menevät yli ja maikkuvat ulkoisella puolella nuottaa pilkataksensa kalamiehiä. Muutamat rännäävät verkkoa kohti ja tarttuvat siihen. Muutamat kiskovat verkkoa ja repivät sen. Muutamat painuvat mutaan ja antavat nuotan mennä niskan ylitse. Muutamat pikku kalaiset tulevat nuotan kanssa rantaan. Näettekö nyt, mitä se merkitsee, koska Vapahtaja sanoo: Taivaan valtakunta on verkon vertainen, joka oli heitetty mereen ja kaikenlaisia kokosi, ja koska se täyteen tuli, vedit he sen rannalle ja istuit ja eroitit hyvät astioihinsa, mutta mädänneet heitit he pois.

Tämä verkko on heitetty mereen ennen jo. Mutta silloin koska se verkko heitettiin ensimmäisen kerran mereen, olit kalat niin ylpeät, ettei he tahtoneet ollenkaan pysyä nuotan sisällä. He menit yli nuotan, suuret ja pienet, ja rupeisit maikkumaan ulkoisella puolella nuottaa ja näytit pyrstönsä kalamiehille. Mutta nyt me kumarramme polviamme Herran Jeesuksen nimeen, niinkuin Pietari, sen suuren kalansaaliin tähden, joka on tullut. Ei meidän viisautemme kautta, vaan Herran voiman kautta, joka on niitä kaloja koonnut Pyhän Hengen verkkoon ja antanut heidän tarttua. Ja niinkuin meidän toivomme on, että nämät kalat tulevat rantaan, tulevat astioihin pantaviksi, tulevat tallelle pantuksi siihen päivään asti, jona Herra Jeesus heitä  tarvitsee.

Pysykäät siis nuotan sisällä, te pienet sirkkaiset ja kultakalaiset, selkäviiluiset, valkeat ja punaiset, hauvilta haavoitetut, pysykäät nuotan sisällä, ettei hauki pääsis teitä nielemään. Mädänneet kalat, rökkäät, liiskot, ja sammakon pojat, heitetään pois rautakiiskille ruoaksi. — Mutta sen suuren kalansaaliin tähden, joka nyt on saatu, pitää meidän kiittämän ja ylistämän Herraa ja aina rukoileman, että suuri kalanpaljous suljettaisiin nuotan sisälle. Kuule, armias Vapahtaja, kaikkien niitten huokaus, jotka tekevät työtä koko yön siihen asti, että aamurusko koittaa. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Luuk. 5: 1

Me kuulemme tämän päivän evankeliumissa, kuinka opetuslapsille tuli hämmästys sen suuren kalan paljouden tähden. Pietarille tuli myös sen kautta synnin tunto, koska hän lankeis Vapahtajan jalkain juureen ja sanoi: "Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen." Hän tunsi itsensä mahdottomaksi olemaan Luojan vieressä. Emme nyt saata selittää, kuinka syvä tämä Pietarin synnintunto oli. Mutta me otamme Vapahtajan sanoista tutkintoainetta, koska hän sanoi Pietarille: "Älä pelkää, tästedes sinä saat ihmisiä." Tutkistelemme siis Jumalan armon kautta: Kuinka Pietari pyytää ihmisiä. Ensiksi: Minkäkaltaisilla verkoilla hän pyytää. Toiseksi: Minkäkaltaisia kaloja hän saapi.

Me tiedämme, että Vapahtajan sana on tullut täytetyksi, sillä Pietari on saanut paljon ihmisiä. Me huonot ja tyhmät kalamiehet emme ole mahdolliset saamaan mitään. Mutta jos Herra Jeesus suuresta armostansa antais meidän saada muutampia sirkkoja, niin me olisimme tyytyväiset, sillä emme ole saattaneet kiittää senkään edestä, mitä on saatu.

Ensiksi. Minkäkaltaisilla verkoilla Pietari pyytää ihmisiä? Se on Pyhän Hengen verkko, joka on hyvin lujasta hampusta tehty. Ei ole tämä Pyhän Hengen verkko niin hienosta langasta tehty, kuin saatanan verkko, joka on niin fiini kuin hämähäkin verkko, ettei ihminen tunne, kuinka ja koska hän olis niihin kääritty. Mutta Pyhän Hengen verkko on hyvin grouvista langasta tehty. Se pusertaa kovin niitten kalain sydäntä, jotka siihen ovat tarttuneet. Niinkuin te tiedätte, on kalan sydän kidan alla. Niin nousee myös niitten ihmisten sydän leuvan alle, jotka ovat tarttuneet Pyhän Hengen verkkoon. Kala tuntee hyvin, koska hän on Pyhän Hengen verkkoon tarttunut, mutta joka on saatanan verkkoon tarttunut, se ei tiedä, että hän on niissä verkoissa kiinni. Ne saavat uida vapaan tahtonsa jälkeen lihallisissa himoissa ja huvituksissa. Ei se verkko koskaan näy, sillä se on niin fiini, ettei kala sitä näe eikä tunne, ennenkuin hänet vedetään siiihen pohjattomaan kuoppaan, joka on järven pohjassa.

Välistä lähtee itse vanha vaari tuohustamaan lohta, joka on nuotan sisällä. Hän noutaa ensin valkean helvetistä, jolla hän sytyttää niitä kuivia puita ja vanhoja tervaksia, joita hän on maailman juurakoista koonnut. Ja koska riettaan hengen tuohusvalkea tulee äkkiä kalain päälle, jotka ovat harjaintuneet uimaan pimeydessä, niin tulevat kalat niin sokeaksi, ettei he ymmärrä paeta. Ja silloin pistää rietas äijä yhden sokean kalan toisen perästä, ja panee niitä kattilaan eli myös hiilusten päälle paistumaan.

Vihollinen on vanha pyytömies, ja hänellä on myös apulaisia, jotka pyytävät hänen kanssansa. Vaikka riettaan apulaiset ei saa yhtään osaa saaliista, koska kalansaalis pitää jaettaman, vaan hän pitää yksin kaikki. Mutta se tulee siitä, ettei ole vihollisen apulaisilla suolaa. Jos niillä kalamiehillä olis suoloja, voisit hekin saada muutaman osan kalansaaliista. Muttei niillä raukoilla ole suoloja. Sentähden mätänevät kaikki ne kalat, jotka tarttuvat niihin verkkoihin, joita tyhmät kalanpyytäjät ovat kutoneet silkkilangoista.

He luulevat, että paremmin kalat tarttuvat, jota pehmeämpi lanka on, josta verkko on kudottu. Mutta siinä ne tulevat kovin petetyksi, sillä kuolema katkaisee ne langat, joista se verkko on tehty, jolla armon varkaat pyytävät kaloja. Ja silloin ottaa vihollinen kaikki heidän saaliinsa, ja tyhjä suljut, suolet ja suomut jättää hän kalamiehille. Mutta se verkko, jolla Pietari pyysi ihmisten sieluja taivaan valtakuntaan, ei suinkaan ollut silkkilangoista tehty, eikä pumpuli villoista kehrätty, vaan se on juuri vahvasta hampusta ja paikoin rautalangasta kudottu, ja hyvin raskas vetää, niin että jos Pietarilla ei olis niin suurta hengen voimaa ja väkevyyttä ollut, olis hän vissimmästi väsynyt vetämästä Pyhän Hengen nuottaa. Niinkuin me olemme vasta nähneet semmoisen kalamiehen, joka aikoo heittää pois pyytämästä, koska nuotta tulee vähän raskaammaksi vetää. Ja se on arvattava, että jota enemmän kaloja on nuotassa, sen raskaammaksi tulee nuotan vetäminen.

Mutta ei se auta. Joka tahtoo kaloja saada rantaan, hänen täytyy vetää niin paljon, kuin Herra on hänelle voimaa antanut. Ja jos sittekin voimaa puuttuu, täytyy hänen tehdä niinkuin Pietari, josta on muisteltu, että hän viittoi toisille kumppaneillensa, tulemaan hänelle avuksi. Mutta laiska ja voimaton kalanpyytäjä heittää vetämästä, koska nuotta tulee raskaaksi.

Ensiksi on Pyhän Hengen nuotta kymmenen kertaa raskaampi vetää, kuin armonvarkaan nuotta, joka on silkkilangoista tehty. Toiseksi saapi Pietari toisinansa tehdä työtä kaiken yön, eikä saa mitään. Ja koska hän viimein heittää verkkonsa apajalle Jeesuksen käskyn jälkeen, silloin tulee kyllä kaloja, mutta nuotta tulee myös silloin raskaaksi vetää, ja Pietarin täytyy viitata toisille kumppaneille tulemaan hänelle avuksi, koska oma vene rupeaa vajoamaan.

Mutta laiska kalanpyytäjä heittää vetämästä, koska hän tuntee nuotan tulevan raskaaksi. Kehtaiskopa semmoinen korjatakaan niitä pieniä kaloja, joka ei viitti vetää nuottaansa rantaan eli veneeseen. Ja mistäpä semmoisella kalanpyytäjällä olis niin paljon suoloja, että hän saattais niitä varjella mätänemästä, sillä ei suinkaan kalat ilman suolatta pysy terveenä, vaikka tämän päivän evankeliumissa on kirjoitettu, että opetuslapset jätit kaikki kalat ja seurasit Kristusta.

Mutta ei suinkaan ne kalat sentähden mädänneet siihen, vaan ilmanki opetuslasten omaiset korjaisit kalat. Kuka tiesi, kuinka maailmassa aina tapahtuu. Kuka tiesi minun täytyy myös seurata Kristusta ja jättää kaikki kalat muille korjattaviksi, jotka Jeesuksen voiman kautta ovat tarttuneet Pyhän Hengen verkkoon.

Enpä paljon raskis jättää niitä kauniita kaloja, mutta jos käsky tulee ylhäältä, että minun pitää seuraaman Kristusta, niinkuin Pietari seurais häntä ylimmäisten pappein kartanoon, niin rukoilkaat minun edestäni, etten minä tekis niinkuin Pietari silloin teki, koska hän kielsi olevansa Jeesuksen opetuslapsi, vaan paremmin tekisin, niinkuin Pietari lankeemisensa jälkeen, koska Vapahtaja sanoi: "Seuraa minua!" Ja Jumalan avulla minä seuraan.

Toiseksi. Minkäkaltaisia kaloja Pietari saapi? Jokainen kalanpyytäjä tahtois mielellänsä niitä isompia kaloja saada, mutta me näemme kaikista asian haaroista, että isoimmat kalat ovat niin arat, ettei ne pysy nuotassa. Vihollinen on niitä isoimpia kaloja onkinut ja riettaan tuohusvalkea on tehnyt heitä sokeiksi. Maailman viisauden syvyydessä he uivat, ettei Pyhän Hengen verkko liinaakaan niissä paikoissa, kussa ne isot kalat uivat lihallisen viisauden syvyydessä. Siis harvat niistä isoimmista kaloista seuraavat nuottaa. Juuri ihmeeksi tarttuu joku iso kala Pyhän Hengen verkkoon.

Paavali kirjoittaa, ettei moni maailman viisaista ole kutsuttu, eikä moni korkeasta säädystä. Ne olit jo silloin kaukana kristillisyydestä. Ja sama luonto näkyy vielä nytkin olevan maailman herroilla, että he katsovat kristillisyyden taikaukseksi ja riettaan hengen vaikutukseksi. Ilmanki rietas on saanut niin suuren vallan heidän päällensä, että he pakenevat loisteen syrjältä, niinkuin isoin kalain tapa on. Niin muodoin täytyy sekä Pietari että muut kalamiehet olla tyytyväiset, jos he saavat muutampia sirkkoja ja selkä viiluisia. Niitä pieniä kultakalaisia, valkeita ja punaisia, jotka uiskentelevat rannan viertä ja hakevat siellä ruokaa, saadaan välistä, koska verkko heitetään mereen. Isot kalat ovat syvyydessä kaukana rannasta, kaukana ijankaikkisuuden ihanasta rannasta. He uivat siellä maailman viisauden syvyydessä, kussa se suuri valaskala asuu, joka nieli profeetta Joonan, koska hän ei tahtonut profeetan virkaa toimittaa, ei tahtonut mennä pakanoita neuvomaan ja Jumalan tuomioista heitä varoittamaan.

Sama valaskala nielee vielä muitakin isompia kaloja, jotka ei tahdo totella sitä taivaallista käskyä. Ja vaikka valaskalan häätyi oksentaa ulos Joonan, koska Joona huusi valaskalan vatsassa Jumalan tykö, ei tarvitse muut isot kalat sentähden toivoa, että se suuri maailman valaskala oksentaa heitä ulos suustansa, sillä ei he huuda, niin kuin Joona, Jumalan tykö, vaan he kokevat järjellänsä tehdä reijän valaskalan vatsaan ja siitä reijästä he luulevat pääsevänsä ulos. Mutta ei ole keinoa mihinkään valaskalan vatsasta.

Hauki välistä tulee rantaan, mutta ei hän sentähden pysy nuotassa, vaan nielee vielä sirkkoja, vaikka hän itse on nuotassa. Ja viimein, koska nuotta tulee ahtaammaksi, menee hauki läpi nuotan ja repii verkon. Ei ole siis paljon toivoa, että Pietari eli joku muu kalanpyytäjä sais isompia kaloja Pyhän Hengen verkolla, sillä ne isot kalat ovat ylön kaukana rannasta. He ovat pohjattoman meren syvyydessä, kussa Pyhän Hengen verkko ei liinaa ollenkaan.

Parempi on, että Pietari pyytää niitä pienempiä kaloja, jotka pysyvät nuotassa ja tulevat rantaan. Pietari sai monta tuhatta sielua yhtenä päivänä, koska hän rupeis Pyhän Hengen verkolla niitä pyytämään. Ja vaikka me emme saa niin paljon yhtä haavaa, pitäisi meidän kuitenki kiittämän Jumalaa sen vähän saaliin edestä, kuin on saatu. Jos ne pienet kalat pysyisit nuotassa siihen asti, kuin se tulee rantaan vedetyksi, niin tulisit muutamat astiat täytetyiksi. Olis siinä kaloja siksi kuin meillä on suoloja. Ne isot, lihavat kalat ei tunne suoloja, mutta ne pienet sirkkaiset ja kultakalaiset ei tarvitse niin paljon suoloja, ennenkuin he tulevat hyväksi.

Vieläpä ne kalamiehet, jotka pyytävät kaloja rapakkolantossa, nepä taitavat saada rökkäitä, liiskoja ja sammakoita. Itse ovat semmoiset kalamiehet vajonneet rapakkoon kainaloon asti, ja siellä he tarpovat. Jumala armahtakoon niitäkin raukkoja, jotka siinä tarpovat! Jospa he ensin pääsisit ylös rapakkolantosta ja heittäisit verkkonsa mereen, voisit he jonkun kalaisen saada. Mutta niinkauan kuin he seisovat rapakkolantossa ja pyytävät siellä kalaa, ei he saa muuta kuin liiskoja ja sammakoita.

Sanotaan, että muutamissa paikoin syödään sammakoita ja suolataan astioihin. Mutta minä tiedän ja olen vakuutettu siitä, ettei sammakot ja liiskot kelpaa ollenkaan sille nuotan isännälle, jolla Pyhän Hengen verkko on, vaan hän tahtoo otollisia kaloja, jotka ovat ensin korjatut ja elämän vedellä virutetut ja totuuden suolalla kohtuullisesti suolatut, että he pysyisit terveinä siihen asti, kuin nuotan isäntä heitä tarvitsee. Me tiedämme isoin kalain tarvitsevan paljon suoloja, ennenkuin he tulevat kelpaavaisiksi. Mutta pienet kalat ei tarvitse niin paljon suolaa kuin ne isot kalat.

Pysykäät Pyhän Hengen nuotassa, te pienet kalaiset! Älkäät menkö kauas rannasta, te pikku sirkkaiset! Älkäät pakatko ulommaksi syvyyteen, te kultakalaiset! Siellä on hauki, jolla on iso kita.  Siellä on lohikäärme, jolla on terävät hampaat. Siellä on valaskala, joka nielee tuhansia suuria ja pieniä kaloja yhtä haavaa. Pysykäät rannempana, te valkeat ja punaiset kalaiset, että koska Pyhän Hengen nuotta vedetään, te tulisitte sen kanssa rantaan, jos te olisitte kelvolliset, että kalamiehet saattaisit panna teitä astioihin ja kohtuullisesti suolattuina kelpaisitte nuotan isännälle, koska vieraat tulevat taivaasta.

Meidän toivomme on, että kuin Pietari ja Johannes heittävät verkkonsa oikealle puolella venettä, pitää tuleman suuri kalan saalis Jeesuksen armon ja siunauksen kautta, joka nyt seisoo rannalla ja odottaa. Ijankaikkisuuden rannalla hän odottaa väsyneitä kalamiehiä! Amen.

1 Jäljennnös / Iisakki Poromaan jäljennöskirja / Junosuvanto /

2 Jäljennös / Laestadiana 8 / Oulun maakunta-arkisto /