N:o 39                     2 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1855

Muutamat kutsutut vieraat sanovat kuninkaan palvelijoille: Minä  ostin viisi paria härkiä, ja en taida sentähden tulla.

Me kuulemme näistä sanoista, mikä este on muutamilla suruttomilla, minkä tähden he ei tahdo tehdä totista katumusta, että he tulisit osalliseksi Jumalan armosta. He ovat niin lujasti tarttuneet maailmaan, ettei jaksa Jumalan Henki kiskoa heidän sydäntänsä irti maailmasta. He rakastavat nautahärkiä enemmän kuin Jumalata. Ja vaikka suruttomat sanovat: "Emme pidä nauta härkiä Jumalana," kuitenki näkyy kaikista asian haaroista, että he pitävät niitä maallisia kappaleita Jumalana, koska he rakastavat niitä niin paljon, että he niitten tähden ei saata totista katumusta ja parannusta tehdä.

Suruttomat luulevat ja pelkäävät, että maallinen työ tulee summatuksi, jos he kävisit useamman kerran kirkossa ja koulussa. Ei surutoin ihminen ajattele, että hän viivyttää enemmän aikaa tanssissa, kortinlyömisessä, viinan juomisessa ja muissa turhissa ajan vietteissä, kuin kirkossa ja koulussa. Ei hän ajattele, että hän kuluttaa enemmän koreudessa ja komeudessa, kuin mitä heränneet antavat kouluille. Jos siis joku Jumalan palvelija kutsuu häntä takaisin kadotuksen tieltä ja kehoittaa häntä parempaan tilaan ja elämään, että hän tulis osalliseksi Jumalan armosta ja siitä autuudesta, jonka Jumala on luvannut uskovaisille, niin sanoo hän: "Minä olen ostanut viisi paria härkiä, ja en taida sentähden tulla." Toinen sanoo: "Minä olen emännän nainut, ja en taida sentähden tulla."

Tässä on Vapahtaja pannut suruttomain esteitä heidän silmäinsä eteen. Muutamat luulevat köyhtyvänsä kristillisyyden kautta, ja muutamat pelkäävät, ettei he saa vaimoa, jos he rupeavat ylön paljon houraamaan. Niin myös suruttomat tyttäret pelkäävät, ettei he saa miestä, jos he tekisit katumuksen. Heidän täytyis silloin luopua koreudestansa ja huoruudesta, jos he alkaisit todella katumuksen ja parannuksen tekemään. Ja juuri tämän asian tähden on moni heittänyt pois katumuksen ja langennut pois armosta. Huoruuden ja koreuden tähden on moni heittänyt pois seuraamasta Jeesuksen murheellisia opetuslapsia, ja sen kautta on Kristuksen nimi pilkatuksi tullut pakanain seassa.

Nyt on tosin tullut käsky kaikille, että taivaallinen ehtoollinen on valmisna, mutta niillä kutsutuilla vierailla on niin paljon esteitä. Niillä on niin paljon tekemistä maailmassa, ettei he jouda. Muutamilla on nautahärät ja hevoiset mielessä, muutamilla on naiminen mielessä, muutamilla on koreus mielessä ja sydämessä. Sentähden he lykkäävät katumuksensa vuodesta vuoteen ja päivästä päivään. Viimein tulee kuolema pusertamaan heidän sydäntänsä, ja silloin vasta aukenevat silmät näkemään toiselta puolelta maailman turhuutta, jota he ovat rakastaneet, ja toiselta puolelta aukenee ijankaikkisuus heidän silmäinsä eteen.

Silloin he ottaisit takaisin niitä kalliita armon hetkiä, joita he ovat tässä maailmassa turhaan kuluttaneet maailman turhuudessa, juopumuksessa, haureudessa ja hekumassa, mutta ei tule ne armon hetket enä takaisin. Ja silloin he rupeavat itseänsä tuomitsemaan. He alkavat huutamaan vuorille: "Langetkaat meidän päällemme", ja kukkuloille: "Peittäkäät meitä!" Kaikki ihmiset tässä seurakunnassa tietävät, kuinka onnetoin kuolema niille on tullut, jotka ovat ylönkatsoneet sitä taivaallista ääntä, joka on huutanut parannusta paatuneille. Kaikki kuolevaiset ovat häätyneet tunnustaa kristillisyyden oikeaksi, jonka he ennen sokeudessansa ovat vääräksi tuominneet. Ei yksikään niistä kuolevaisista, jotka ovat näinä vuosina jättäneet maailman, ole saattaneet todistaa, että tämä kristillisyys on väärä. Mutta niitä on monta, jotka ovat häätyneet tuomita itsensä sentähden, ettei ole ennen huomanneet, kuinka vaarallisessa tilassa he ovat olleet, kuinka sokeat he ovat olleet, jotka ovat sotineet tätä kristillisyyttä vastaan.

Ottakaat nyt vaari parannuksen huudosta, te sokeat, ontuvat ja raajarikot, te kuurot ja mykät. Kuka tiesi, kuinka kauan tämä armon aika kestää. Pian taitaa se aika tulla, että kaikki ylönkatsojat, kaikki pilkkaajat, kaikki vastustajat, kaikki Jeesuksen ristin viholliset saavat huutaa, ja ei yksikään vastaa. Saavat kolkuttaa, ja ei yksikään avaja. Saavat ulvoa, ja pohjattomuuden seinät vastaavat.

Mutta se suuri ehtoollisen pitäjä, joka on monta kutsunut, vaikka harvat tulevat siihen suureen ehtoolliseen, avatkoon sokeain silmät ja kuuroin korvat, taluttakoon ontuvat, kantakoon raajarikot ja ruokkikoon vaivaiset, että nekin kostuisit siihen suureen ehtoolliseen, ennenkuin ovet kiinni pannaan. Kuule, sinä suuri ehtoollisen pitäjä, ontuvaisten, sokeain ja raajarikkoin huokaus. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Luuk. 14: 16.

Pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta katseleman, minkätähden ne kutsutut vieraat ei tahdo tulla häihin. Ensimmäinen tutkistelemus: Minkätähden peltomiehet ei tahdo tulla häihin? Toinen tutkistelemus: Minkätähden härkämiehet ei tahdo tulla häihin? Kolmas tutkistelemus: Minkätähden naimamiehet ei tahdo tulla häihin? Meidän toivomme on, että vaikka ne suurelliset vieraat ei tahdo tulla, vaivaiset, ontuvat, sokeat ja raajarikot kuitenki tulevat, vaikka kuinka hitaasti he kulkevat. Amen.

Ensimmäinen tutkistelemus: Minkätähden peltomiehet ei tahdo tulla häihin? Ensimmäinen sanoo: "Minä olen ostanut pellon, minä rukoilen, sano minun esteeni." Tässä vertauksessa on Vapahtaja osottanut, että suruttoman ihmisen esteet ovat kaikki ne maalliset askareet, joitten kautta syntiä tulee tehdyksi, ja kaikki ne asiat, joissa hän sydämellänsä kiinni riippuu.

Maanpruuki on itsestänsä luvallinen, mutta se tulee vahingolliseksi hänen sielullensa, koska hän sentähden ei tee työtä Jumalan pellossa. Maallista peltoa hän kylvää, mutta taivaallista peltoa jättää kylvämättä. Tämä tapahtuu usein siinä maassa, kussa pelto on ihmisten paras tavara. Jyvä juutalaiset kokoavat eloa nöyrän vuoden varaksi, niinkuin he sanovat, mutta nostavat elon hintaa niin korkealle, ettei jaksa köyhä sitä lunastaa.

Kuinkas semmoiset viljelisit sitä taivaallista peltomaata, jotka panevat sekä ruumiin että sielun voimat sen maallisen elatuksen päälle, eikä jaksa nostaa ajatuksiansa, eli ylentää sydämitänsä johonkuhun korkeampaan tarkoitukseen. He kaivavat maata kynsillänsä ja luulevat siellä löytävänsä aarnihaudan, mutta kuin se tulee ylös valkeuteen, niin ei se ole muu kuin sysihauta. Jos he ainoastansa maatansa viljelisit, mutta he pilaavat maata. He pilaavat Jumalan viljan, ettei se kelpaa enää sioillekaan ruoaksi. Lakkivatkos koirat paloviinaa? Syövätkös siat pirunpaskaa?

Ei yksikään luontokappale ole niin nuoska ja ryöttä kuin ihminen, joka on alusta Jumalan kuvaksi luotu. Hän on nyt muuttunut hengelliseksi siaksi ja on pikemmin perkeleen kaltainen, kuin Jumalan kaltainen. Hänen haamunsa on muuttunut niinkuin Kainin haamu, rumaksi ja koloksi. Ja semmoisella haamulla tahtoo hän nyt tulla Jumalan ja enkeleitten kasvoin eteen, mutta kaikki katumattomat ja kääntymättömät viskataan ulos. Koska heitä armon ajassa kutsutaan totiseen katumukseen ja parannukseen, sanovat he esteensä: "Minä olen ostanut pellon ja menen sitä katsomaan."

Toinen tutkistelemus. Toinen sanoo: "Minä ostin viisi paria härkiä, ja minä menen niitä koettelemaan." Tässä kuulevat nyt kaikki katumattomat, minkätähden he katsovat ylön Jumalan armollista kutsumusta parannukseen. He sanovat: "Minä olen ostanut viisi paria härkiä." Vaikka suruttomat sanovat: "Ei ne ole sydämessä. Emme pidä härkiä Jumalana." Mutta se kuuluu nyt Vapahtajan omasta suusta, että nautahärät ja hevoiset kelpaavat maailman orjille Jumalaksi, niinkuin pakanat Egyptissä pidit nautahärän Jumalana ja palvelit häntä, jonka malliin Israelin lapset teit kultavasikan korvessa.

Kyllä olit tyttäret valmiit antamaan sormukset Aaronille, kyllä olit valmiit kiskomaan korvarenkaat korvistansa, koska he kuulit, että siitä tulee Jumala. Mutta koska heidän pitäis antaa tolpan koululle eli vaivaisille, kyllä on sitte puutos kaikin puolin. Ei ole ainoastansa nauta härät ja hevoiset suruttoman ihmisen Jumalat, mutta myös koreat vaatteet, komeat talot, maalatut reet, ja mikä ikänäns mahtaa olla rakas ja kallis hänelle.

Lutherus sanoo, että se on ihmisen Jumala, jota hän enimmiten rakastaa ja tavaranansa pitää. Rikas rakastaa tavaroitansa, ja köyhä rakastaa riepujansa. Se on yksi hirmuinen ja surkuteltava asia, että vihollinen on niin vanginnut orjiansa ja käärinyt verkkoihinsa, ettei ole mahdollinen niistä kiskoa itsensä irti, vaikka mikä olis. Koska Jumalan palvelijat kehoittavat suruttomia katumukseen, vastaavat he: "Ei ole joutoa, ei ole tilaa, minun täytyy elää maailmassa, minun täytyy maata viljellä. Minä olen ostanut peltoa. Minä olen ostanut viisi paria  härkiä. Minä olen emännän nainut, ja en taida sentähden tulla."

Onkos nämät suruttomain esteet niin välttämättömät, ettei he niitten tähden saata tulla häihin? Joo, ne ovat suruttoman ihmisen mielestä niin tarpeelliset ja niin välttämättömät, ettei maailman orja saata niistä päästä erinänsä. Ei hän saata niistä päästä erillensä, vaikka mikä olis. Vaikka hän tietää, että nautahärät ei saata auttaa ijankaikkisuudessa, yhtä hyvin on hän niissä kiinni, ja täytyy niitten tähden mennä kadotukseen. Tulkoon sielulle mikä tahansa, mutta ruumiin pitää elämän. Maa ja multa pitää kaivettaman, maailman tavarat pitää koottaman, kauniit vaatteet pitää laitettaman, nauta härät ja hevoiset pitää ostettaman. Ja tämä on niin suurena esteenä suruttomalla, ettei hän saata niitten tähden pitää murhetta sielustansa.

Jumalan sana ylenkatsotaan, ja Jumalan palvelus niitten tähden unhotetaan. Kaikki, mikä sielun parannukseksi ja ylösrakennukseksi tulee, laimin lyödään niitten maallisten kappalten ja askaroitsemisen tähden. Ja vasta sitte kuin kuolema tulee, kaivataan ne katoomattomat tavarat, jotka tarvitaan ijankaikkisuudessa. Tämä suruttoman elämä on niin kolo ja kauhistavainen Jumalan edessä, että Jumalan Poika tämän jumalattoman elämän tähden alkoi vapisemaan ja kauhistumaan. Mutta ei tuo sokea raukka näe, että hän niin hirmuinen on, vaan hän luulee, ettei muutkaan ole paremmat häntä.

Kolmas tutkistelemus: Minkätähden ei naimamiehet pääse katumukseen? Jos pellon ostajalla ei tee mieli autuaaksi tulla, ja härkämiehellä on semmoinen este, ettei he pääse katumukseen, niin kyllä on naima miehillä vielä suurempi este. Sillä niillä ensimmäisillä on ahneus ja maailman rakkaus niin suuri, ettei he pääse hänestä erinänsä. Mutta naima miehillä on haureus ja hekuma niin väkevä, ettei he saata katumusta ensinkään tehdä. Tämä on nuorille suurin este. Ensin he tälläävät itsensä koreaksi ja kauniiksi maailmalle. Viimein alkavat he huoraamaan. Ja niinkuin Noan aikana naitiin, otettiin vaimoja ja annettiin miehelle, niin myös ihmisen pojan aikana. Ja jos ne naisit ihmisten laihin, mutta useammat alkavat väärästä päästä. He naivat niinkuin luontokappaleet kiiman aikana. Ja sen jälkeen tulevat muut perkeleet pitämään häitä.

Muutamat ei mene avioliittoon, mutta huoraavat. Ja semmoiset kauniit elävät ovat nyt maailmassa, jotka kristityn nimeä kantavat, ja huoraavat. On ne siveät pakanat ennen maailmassa nuhdelleet niitä, jotka huoraavat, mutta nyt ei nuhtele ketkään muut kuin heränneet ja kristityt. Ja sen nuhtelemisen tähden niitä vihataan ja vainotaan.

Nyt eletään kristikunnassa, niin kuin Turkit ja pakanat elävät, sen uskon ja opin jälkeen, jossa heitä on opetettu ja ylöskasvatettu. Mutta ne, jotka Kristukseen kastetut ovat, ei elä ensinkään sen opin jälkeen, jossa heitä on opetettu, vaan juuri vastoin Jumalan sanaa he elävät. He ovat jumaliset kirkossa, ja jumalattomat kirkon takana. He ovat siveät kirkossa, ja huoraavat kirkon takana. He siunaavat kirkossa ja kiroavat kirkon takana. He juovat Herran kalkista ja perkeleen kalkista yhtenä päivänä. Ja tuota he tekevät vuodesta vuoteen ja päivästä päivään. Ja koska kuolema tulee ja silmät aukenevat, sitte he näkevät, millä tiellä he ovat.

Silloin kyllä tulee hätä. Silloin he noudattavat papin ripittämään itseänsä. Silloin he kyllä soisit, että kristityt, joita he ovat ennen pilkanneet ja vihanneet, tulisit heitä puhuttelemaan. Silloin alkavat tyhmät neitseet rukoilemaan viisaita ja sanomaan: "Antakaat meille teidän öljystänne, sillä meidän lamppumme sammuvat." Mutta ei niillä ole antamista, koska he yhdessä makaavat. Silloin alkavat suruttomat rukoilemaan heränneitä, että he antaisit anteeksi heidän tyhmyytensä. Ja armon varkaat rukoilevat kristityitä, että he rukoilisit heidän edestänsä. Mutta armon aika loppuu, armon aurinko laskee, elämän lanka katkeaa. Pian henki lähtee ja silloin ei ole enää katumuksen aikaa, vaan täytyy lähteä ijankaikkisuuteen. Ja siellä he saavat katua ijankaikkisesti.

Nyt te kuulitte, mitkä ovat suruttomain parhaat esteet. Ne ovat pellot, nauta härät ja vaimot. Peltomiehet ei raski luopua pelloistansa ja tulla taivaallisiin häihin. Härkämiehet ei raski luopua häristänsä ja tulla häihin, sillä nautahärät ovat heille rakkaammat kuin taivaan valtakunta. Naima miehet ei tule häihin, sillä heidän täytyy huorata ensin, ennenkuin he menevät kadotukseen, ettei tulis osattomaksi kaikesta ilosta ja hekumasta.

Niin muodoin ei tule muita taivaallisiin häihin kuin vaivaiset, ontuvat, sokeat ja raajarikot. Huonopa on taivaan Kuninkaalla hääväki! Semmoiseen joukkoon ei kehtaa kunniallinen talonpoika tulla, jopa sitte yksi maailman herra ei ollenkaan. Sentähden tulee myös taivaan Kuningas hyvin pilkatuksi sen huonon ja ylönkatsotun hääväen tähden, joka siellä on.

Toista häntä maailman ruhtinaalla on, jolla on hääväkeä niinkuin tuhkaa, nimittäin parhaat peltomiehet, mitkä jo maailmassa on, ja parhaat härkämiehet, mitkä maailmassa löytyvät, ja parhaat naimamiehet, mitkä jo maailmassa löytyvät. Nimittäin koreat ja komeat. Miehet ja vaimot verkavaatteissa, silkkihuivissa, kultasormuksissa, kultarenkaat, kulta sydämet. Siellä he juovat. Siellä he kiroavat, siellä he tappelevat, siellä he tanssaavat, siellä he pelaavat, siellä he lyövät korttia, ja siellä he nauravat ja pilkkaavat Jumalan köyhää hääväkeä, jotka ovat ontuvat, sokeat ja raajarikot, kuurot ja mykät, köyhät ja vaivaiset.

Ja nämät sokeat, ontuvat ja raajarikot, jotka niin kovin ylönkatsotaan, saavat istua taivaan Kuninkaan häissä, ja syödä mannaa. He saavat viinaa ja rieskaa ilman rahatta ja ilman hinnatta. Ja morsiamen piiat hyppäävät kulta lattialla niinkuin peurat, ja veisaavat Kuninkaalle uutta virttä. Amen! Hallelujah!

Jäljennös / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /