N:o 38 1 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1853
Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset, sillä heidän on taivaan valtakunta.
Nämät Vapahtajan sanat, joissa köyhille saarnataan evankeliumia, ovat otetut hänen vuorisaarnastansa. Ne todistavat, että tässä ei ole kysymystä luonnollisesta köyhyydestä. Niitä on paljon maailmassa, jotka ovat luonnollisessa köyhyydessä, mutta hengessä vaivaisia ei ole monta.
Me olemme huomainneet, että maailman vaivaiset ovat usein niin suuret herrat, ettei hengellinen köyhyys mahdu heidän sydämiinsä. Niillä on kohta semmoinen usko, että kristityt ovat velkapäät auttamaan heitä. Ja jos ei kristityt jaksa heidän peräsuoltansa täyttää, niin sanovat he: "Mikäs kristitty se on, joka ei auta köyhiä, vaikka Jeesus on sanonut juutalaisille: "Teillä on aina vaivaiset, ja koska ikänäns te tahdotte, niin te saatte niille hyvin tehdä, mutta minä en ole aina teillä."
Näistä sanoista kuuluu, että Jeesus ei ole aina saapuvilla, mutta vaivaiset ovat joka paikassa. Ei ole Jeesus sanonut, ettei tarvitse vaivaisia auttaa, mutta hän on sanonut: "Teillä ovat aina vaivaiset, mutta minä en aina ole teillä." Koska me ajattelemme perään, mistä niin paljon vaivaisia on tullut, niin me löydämme, ettei ole Jumala tehnyt muutampia vaivaisiksi ja muutampia rikkaiksi. Mutta vihollinen, joka lihan himoin kautta sekoittaa järjen ihmisiltä, se on tehnyt ihmisiä vaivaisiksi, ja ei pidä monta löytymän, joka saattaa sanoa: "Jumala teki minut köyhäksi."
Jumala on antanut terveen ruumiin ja terveen sielun. Se on hyvin harva ihminen, joka luonnollisesti on tullut raajarikoksi. Ja jos muita vaivaisia ei olis kuin ne, jotka luomisessa ovat vaivaisiksi tulleet, ei olis sitte monta vaivaista maan päällä. Mutta enin osa vaivaisia on tullut oman jumalattoman elämänsä kautta vaivaisiksi. Muutamat juopumuksen kautta, muutamat huoruuden kautta, muutamat ylpeyden kautta, jotka nuorempana ovat mistantaneet terveytensä, ja sillä lailla tulleet vaivaisiksi. Siitä syystä ovat nyt meillä aina vaivaiset niin kuin Jeesus on sanonut. Mutta Jeesus ei ole aina meillä.
Jos nyt nämät maailman vaivaiset tulisit hengessä vaivaisiksi, niin olis kristityillä hauska heitä auttaa, joilla on vara auttaa. Mutta eipä tahdo kaikki maailman vaivaiset tulla hengessä vaivaisiksi, niinkuin Latsarus, joka makais rikkaan miehen oven edessä. Latsarus oli ilman epäilemättä luonnollisesta köyhyydestä oppinut, mikä köyhyys Jumalalle kelpaa. Latsarus oli luonnollisen köyhyyden kautta tullut hengelliseksi kerjäläiseksi. Ja vaikka nyt moni köyhä ottaa itsellensä yhden väärän lohdutuksen köyhästä Latsaruksesta, nimittäin semmoiset köyhät, joille köyhyys kelpaa autuuden perustukseksi, ei kuitenkaan Latsarus ole luonnollisen köyhyyden kautta tullut Aabrahamin helmaan, vaan hengellisen köyhyyden kautta, joka teki hänet hengelliseksi kerjäläiseksi.
Ovatkos nyt kaikki vaivaiset tulleet hengessä vaivaisiksi? Ovatkos nyt kaikki vaivaiset nöyrät Jumalan edessä? Onkos maallinen köyhyys saattanut heitä nöyryyttää ja kurittaa? Eipä ole vielä kaikki vaivaiset tulleet Latsaruksen kaltaisiksi. Aina tahtovat ne suruttomat vaivaiset olla ylpeät, ja mittaavat kristillisyyden oman peräsuolensa mitalla. Mutta Jeesus on sanonut: "Teillä ovat aina vaivaiset, mutta minä en ole aina teillä." Tämän pitää oleman teille merkiksi, te hengessä vaivaiset, ettei ole Jeesus aina teillä.
Jos te saatte välistä nautita hänen armollista läsnä oloansa, niin teidän pitää antaman sen vaimon olla rauhassa, jolla on lasi turmelematointa ja kallista Narduksen voidetta. Antakaat hänen haaskata sitä, niin kauan kuin hän vuodattaa sen Jeesuksen päälle, sillä Jeesus ei ole aina teillä. Ja te maailman vaivaiset, jotka luulette, että kristityt ovat velkapäät teitä ruokkimaan, luulettekos, että se vaimo teki väärin, joka vuodatti kallista Narduksen voidetta Jeesuksen pään päälle, eikä antanut teille sen hinnan? Luulettekos, että Juudas on paras vaivaisten holhooja, joka napisee ja toruu sitä vaimoa, sen voiteen vuodatuksen tähden?
Kyllä Juudas surkuttelee vaivaisia, ja armahtaa niitä oman kukkaronsa tähden, mutta ei hän Jeesusta armahda, eikä hän usko ollenkaan, että se vaimo, joka rakkautensa vuodattaa Jeesuksen pään päälle, on oikein tehnyt, vaan Juudas räknää niin, että se olis parempi, jos tämän voiteen hinta olis annettu vaivaisille. Mutta teillä ovat aina vaivaiset, ja koska te ikänäns tahdotte, niin te saatte niille antaa, mutta Jeesus ei ole aina teillä.
Jospa nyt ne vaivaiset, jotka ovat niin kuin köyhä Latsarus hengessä vaivaisena, makaisit sen rikkaan miehen oven edessä, joka ei ole niin armotoin, kuin se rikas mies, joka ei pannut ploosteriakaan sen vaivaisen haavain päälle, mutta koirat nuolit hänen haavojansa, koska rikkaalla miehellä ei ollut sen vertaa tuntoa kuin koirilla. Me olemme nähneet, että koirat aina häätyvät nuolemaan niitten vaivaisten haavoja, jotka makaavat rikkaan miehen oven edessä täynnänsä paisumuksia.
Me olemme nähneet, että koirat ei saata olla nuolematta semmoisten vaivaisten haavoja, jotka makaavat sen rikkaan miehen oven edessä, joka on yksi pohjatoin rikas mies, joka ei ole niin armotoin, kuin se rikas mies, joka ei armahtanut sitä köyhää Latsarusta, eikä pannut ploosteria sen köyhän miehen haavain päälle. Mutta se rikas mies, joka on taivaassa, panee ilman epäilemättä ploosteria hänen haavainsa päälle, ja korjaa hänen sielunsa Aabrahamin helmaan, kussa köyhä Latsarus lohdutetaan. Kuule sinä suuri ja kaikkein tavarain Herra, köyhäin, murheellisten ja vaivaisten rukous! Isä meidän jne.
Evankeliumi: Luuk. 16.
Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän tällä armon hetkellä perään ajatteleman: minkätähden rikas mies piti joutuman helvettiin, ja toiseksi: minkätähden Latsaruksen piti tuleman Aabrahamin helmaan. Ensimmäinen tutkistelemus. Rikas mies ei ole varkaudella eikä vääryydellä koonnut omaisuuttansa, ja yhtähyvin piti hänen joutuman piinasijaan. Toinen tutkistelemus. Se köyhä Latsarus ei ole kelleen tehnyt hyvää, mutta rikkaalle miehelle on hän tullut vaivaksi ja rasitukseksi, ja yhtähyvin hän vietiin enkeleiltä Aabrahamin helmaan.
Tässä on nyt kaksi miestä, jotka ovat kokonansa toinen toistansa vastaan. Toinen pidetään suuressa kunniassa maailmassa. Toinen makaa sairasna ja jalkain poljettavana rikkaan miehen oven edessä. Toisen tykö tulevat maailman herrat syömään ja juomaan, tanssaamaan ja iloa pitämään. Toisen päälle ei kehtaa yksikään katsoa. Toinen kantaa purppurata ja kalliita liinavaatteita, toisella ei ole vaate riepuja paljaan ihon päällä. Toisella on komeat kartanot, komeat hevoiset, maalatut reet ja vaunut, mutta toisella ei ole kattoa pään päällä. Toinen jaksaa kyllä herkullisia syödä, makeita juoda, koreita kantaa. Toisella ei ole mitään suuhun panemista. Jos nyt kävis maailman tuomion ja arvauksen jälkeen, niin pitäis rikkaan miehen kaikella muotoa tulla autuaaksi, mutta Latsarus olis soma olemaan piina sijassa.
Ensimmäinen tutkistelemus. Rikas mies ei ole vääryydellä eikä varkaudella taikka petollisuudella voittanut omaisuuttansa. Hän on saattanut periä sen suuren tavaran. Minkätähden hänen piti tuleman piina sijaan, koska hän ei ole mikään pahantekijä ollut? Sitä mahtavat nyt rikkaan miehen veljet kysyä. Minkätähden tämä siveä, hurskas ja rehellinen mies pitää niin onnettomaan paikkaan joutuman? Ei minkään muun syyn tähden, vaan että hän oli hyvänsä saanut maailmassa. Niin sanoi Aabrahami: "Poikani, muista, että sinä sait sinun hyväs eläissäs. Et olekaan muuta hyvää etsinyt maailmassa, kuin ainoastansa tätä maallista hyvyyttä, nimittäin tavarata, kunniata, koreutta, kauneutta, makeutta ja hyviä päiviä. Tätä hauskaa elämätä olet sinä saanut maailmassa nautita, ja tyydy nyt siihen.
Jos rikas mies olis oikealla ajalla heittänyt pois sen joutavan ja turhan elämänsä, olis myynyt kaiken omaisuutensa ja antanut vaivaisille, niinkuin Jeesus sanoi sille rikkaalle nuorukaiselle, joka tuli kysymään: "Mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin?" Jos rikas mies olis uskonut Moosesta ja profeetoita, mitä he kirjoittavat katumuksesta ja parannuksesta, niin hän olis ilman epäilemättä alkanut murhetta pitämään kuolemattomasta sielustansa, hän olis alkanut ajalla hakemaan katoamattomia tavaroita, joita ei ruoste eikä koi kuluta, eikä varkaat kaiva eikä varasta. Mutta hänen sydämensä oli niin tarttunut maailmaan ja niihin asioihin, jotka maailmassa ovat, ettei hän huolinut muuta, kuin sitä hyvää, jota maailma antaa.
Siinä oli nyt oikea syy, minkätähden hänen piti kadotukseen menemän. Sanovat kyllä muutamat rikkaan miehen veljet, että rikas mies ei ole kova ja armotoin ollut vaivaisia kohtaan. Mutta ei olis Latsarus maannut rikkaan miehen oven edessä, jos hän olis saanut apua häneltä. Se näkyy kaikista asian haaroista, että koirilla oli parempi tunto, kuin rikkaalla miehellä, sillä koirat armosta nuolit hänen haavojansa, mutta rikas mies ei ole pannut ploosteri lappua hänen haavainsa päälle.
Mutta annamme olla niinkuin rikkaan miehen veljet luulevat, että hän oli armollinen vaivaisia kohtaan. Mitä hän sillä armollisuudella olis sitte voittanut? Moni rikas mies on näinä aikoina armollinen vaivaisia kohtaan. Hän jakaa ainoastansa vähäisen likimmäisille vaivaisille, ja tekee sen sijaan muita vaivaiseksi. Jos hän yhden vaivaisen auttaa ja tekee kymmenen vaivaiseksi viina kaupalla, niin sanovat kaikki rikkaan miehen veljet hänen kuolemansa jälkeen: "Se mies vissimmästi ja ilman epäilemättä tuli autuaaksi."
Mistäs tiedätte, että hän tuli autuaaksi? Joo, siitä me tiedämme, että hän oli niin hyvä auttamaan vaivaisia. Mutta arvelkaat ensin, kuinka monta hän teki vaivaisiksi viina kaupalla ja kalliilla hinnalla, jonka hän pani kalullensa. Pankaat vielä siihen räkinkiin hänen vihansa kristillisyydelle, ja sanokaat mulle, koska hän on katumuksen ja parannuksen tehnyt maailman turhuudesta, komeudesta ja hekumasta, ja sanokaat sitte: Tämä mies tuli autuaaksi.
Mutta jos ei enempätä vaadittais autuuteen, kuin ainoastansa se vaivaisten holhoominen, joka nyt löytyy monen rikkaan miehen tykönä, niin saisit kyllä kaikki rikkaat miehet luvata itsellensä hyviä päiviä taivaan valtakunnassa. Mutta pitäisit kaikki rikkaat miehet ruveta uskomaan Moosesta ja profeetoita, mitä he kirjoittavat katumuksesta ja parannuksesta. Pitäisit neki raukat alkaa uskomaan, että ilman totista kääntymystä ei yksikään ihminen tule autuaaksi, sillä rikkaat miehet ei voi uskoa, mitä Mooses ja profeetat ovat kirjoittaneet katumuksesta ja parannuksesta.
Ei tahdo tämän maailman rikkaat uskoa, että yksi helvetti löytyy katumattomille, ja yksi taivas katuvaisille ja uskovaisille. He tahtoisit ensin kuulla vereksiä sanomia helvetistä, ennenkuin he uskoisit, että yksi helvetti on. Ja jos vielä kaikki vaivaiset nousisit ylös kuolleista ja alkaisit saarnaamaan parannusta rikkaan miehen veljille, ei ne uskois. Ei ne tekis parannusta. Jos itse Jumala tulis taivaasta, ei ne vielä sittekään uskois ja tekis parannusta, sillä rikkaan miehen veljet ei suinkaan tee parannusta, ennenkuin nahka kuumenee. Rikkaan miehen veljet suuttuvat täällä kaikille parannuksen saarnaajille.
Tulkoon parannuksen saarnaaja taivaasta eli helvetistä, korkeudesta eli syvyydestä, se tekee heille yhtä. Oliko parannuksen saarnaaja elävä eli kuollut, se tekee heille yhtä. Kaikki parannuksen saarnaajat ovat rikkaan miehen veljille pahennukseksi ja kauhistukseksi. Ei rikkaan miehen veljet kehtaa semmoisia nähdä, jotka katumuksesta ja parannuksesta saarnaavat.
Toinen tutkistelemus. Minkätähden köyhä Latsarus vietiin enkeleiltä Aabrahamin helmaan, vaikka hän ei ole kelleen hyvää tehnyt? Jos on maailmalla työläs sanoa, minkätähden rikas mies joutui piina sijaan, vaikka hän ei ole kellenkään vääryyttä tehnyt, niin kyllä on vielä maailmalle käsittämätöin, minkätähden köyhä Latsarus piti vietämän enkeleiltä Aabrahamin helmaan. Sen verran me ymmärrämme, ettei ole Latsarus luonnollisen köyhyyden tähden tullut autuaaksi, eikä myös haavainsa tähden ja sairautensa tähden, vaikka moni vaivainen toivoo parempaa onnea tämän onnettoman elämän perästä, koska hän on tullut ristin kantajaksi.
Mutta se on tietämätöin, kuka on pannut tämän ristin sen ristinkantajan päälle, joka itse jumalattoman elämänsä kautta on tullut köyhäksi, vaivaiseksi ja raajarikoksi. Minä luulen, että rietas on pannut ristinsä monen maailmallisen ristinkantajan päälle, joka ei vielä ole ymmärtänyt eroittaa Jeesuksen ristiä maailman rististä.
Mutta meidän täytyy niin ajatella, että Latsarus ei ole oman huolimattomuutensa kautta tullut köyhäksi ja vaivaiseksi. Ei hän ole juopumuksen, huoruuden eli laiskuuden ja ylpeyden tähden tullut vaivaiseksi, mutta jonkun muun onnettomuuden kautta on hän joutunut niin köyhään tilaisuuteen ruumiin puolesta. Ja tämä maailman risti on hänelle muuttunut Jeesuksen ristiksi, koska hän tämän maailman katoovaisuudesta ja turhuudesta on tullut tuntemaan köyhyytensä hengessä eli hengellisen köyhyyden, jossa se tuhlaaja poika oli, koska hän joutui paimentamaan sikoja.
Ei suinkaan Latsarus ole luonnollisella köyhyydellä ansainnut mitään. Niin kuin myös tuhlaaja poika ei ole hengellisellä köyhyydellä ansainnut mitään. Mutta se hengellinen hätä, joka tuli siitä hengellisestä köyhyydestä, on pakottanut Latsarusta etsimään parempaa onnea ja siunausta siinä maassa ja siinä taivaassa, joka on toisella puolella tätä maata. Ja siinä oli nyt Latsaruksen ansio, että hän tuli niin köyhäksi, ettei ollut hänellä enää uskoa, ei toivoa, ei rakkautta, ei hyviä töitä. Ei ollut enää mitään, jolla hän olis saattanut alastomuutensa peittää. Ei ollut mitään, jolla hän olis saattanut nälkäänsä sammuttaa vanhurskauden perään. Ei ollut mitään, jolla hän olis saattanut haavojansa parantaa. Sentähden aloit myös koirat surkuttelemisesta nuolemaan hänen haavojansa.
Luulettekos te Latsaruksen veljet ja sisaret, luulettekos, että koirat saattavat nuolemisellansa lievittää teidän vaivojanne? Luulettekos, että koirilla on semmoinen tunto, että he saattavat teitä armahtaa ja surkutella, koska he näkevät omantunnon haavat verta vuotavan ja pahoin haisevan? Minä luuulen, että koirilla on semmoinen tunto, että he surkuttelevat teitä. He armahtavat teitä. He nuolevat teidän haavojanne. Ja tämä koirain nuoleminen merkitsee, että teidän syntinne ovat anteeksi annetut, teidän vääryytenne on pyyhitty pois.
Koska teillä on semmoinen usko, että Jumala on tehnyt teitä vaivaiseksi ja niin viheliäiseksi, että teidän täytyy maata rikkaan miehen oven edessä alastomana, paljastettuna, täynnänsä paisumuksia ja vertavuotavaisia haavoja, joita myös koirat surkuttelemisesta ja armahtamisesta nuolevat, niin vissimmästi on myös se suuri Luoja aikonut antaa paremman maan ja taivaan, jossa kaikki vaivaiset ovat rikkaat, kaikki kerjäläiset ovat antavaiset, kaikki haavoitetut ovat terveet, kaikki murheelliset ovat iloiset, kaikki alaspainetut ovat ylösnostetut.
Ei olekaan hengessä köyhän sielu raskas Jumalan enkeleillä kantaa Aabrahamin helmaan. Ei ole Latsaruksen sielu niin raskas kantaa, kuin rikkaan miehen sielu, joka painaa itsensä pohjattomuuteen. Hengessä köyhän Latsaruksen sielu on niin keveä Jumalan enkeleillä kantaa Aabrahamin helmaan, että he tekevät sen ilolla. Mutta rikkaan miehen sielu on niin raskas, että hän painuu itsestänsä pohjaan.
Nyt Latsaruksen sielu lohdutetaan. Nyt hän istuu Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa Jumalan valtakunnassa. Jos hän täällä on ollut isoovainen, niin hän ravitaan. Jos hän täällä on ollut janoovainen, niin siellä hänen janonsa sammutetaan. Jos hän täällä on ollut alastoin, niin siellä hän on puettu Kristuksen vanhurskaudella. Jos hän täällä on itkenyt, niin hän siellä iloitsee. Jos hän täällä on ollut haavoissa, niin on hän siellä terveenä. Jos hän on ollut täällä mustissa vaatteissa, niin siellä annetaan hänelle valkeat vaatteet. Jos hän täällä on ollut ylönkatsottu, niin on hän nyt korotettu. Jos rikas mies on häntä polkenut, niin täytyy nyt rikkaan miehen häntä rukoilla.
Ole nyt hyvässä turvassa, sinä vaivainen Latsarus. Istu nyt pöydässä Aabrahamin kanssa. Istu nyt syömään ja juomaan taivaan leipää. Sinä olet nyt Aabrahamin helmassa, joka on uskovaisten Isä. Ei kukaan pilkkaa sinun kyyneleitäs. Iloitse ja riemuitse. Sinä olet juonut murheen kalkista, mutta nyt sinä saat juoda elämän kalkista, joka on Jumalan paratiisissa. Amen!
Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopiston kirjasto /