N:o 37B                       PYHÄN KOLMINAISUUDEN SUNNUNTAINA 1855

Me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota todistustamme vastaan. Joh. 3: 11

Niin puhui Vapahtaja Nikodeemukselle, joka tuli Jeesuksen tykö yöllä arvelemaan niistä hengellisistä asioista. Mutta hän oli niin tyhmä, vaikka hän piti itsensä viisaana, ettei hän pitänyt uutta syntymistä mahdollisena, eikä myös tarpeellisena vanhalle ihmiselle. Ilmanki Nikodeemus ajatteli niinkuin muut suruttomat, että uusi syntyminen on tapahtunut kasteessa, ettei tarvitse kukaan, joka kastettu on, syntyä jälleen, vaikka kuinka monta kertaa olis kasteen liiton rikkonut. "Me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota todistustamme vastaan."

Semmoiset kuin Nikodeemus, ei taida ottaa todistusta vastaan ihmisiltä, eikä myös Jumalalta. Me olemme nähneet senkaltaisia ihmisiä, jotka pitävät itsensä kyllä viisaana ja luulevat kyllä  tietävänsä, mistä tie menee taivaaseen. Ja jos joku kristitty sanois semmoisille miehille, mitä hän tietää siitä uudesta syntymisestä, niin he sanovat ilmanki niinkuin Nikodeemus: "Kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä?"

Se on nimittäin yhdelle vanhalle pakanalle mahdotoin ajatella koko tämä uuden syntymisen asia. Sillä ensin hän ei pidä uutta syntymistä tarpeellisena, koska hän on jo mielestänsä kerran uudesta syntynyt kasteessa. Ja toiseksi pitää hän sen asian mahdottomana, koska hän tuntee niinkuin Nikodeemus, kuinka suuri ja paksu yksi vanha ihminen on. Kuinka semmoinen suuri vanha Aatami saattaa niin pieneksi tulla, että hän mahtuis äitinsä kohtuun? Sentähden hän mukittelee niin, että hän on jo kerran syntynyt uudesta kasteessa, ja ettei hänen tarvitse enää toista kertaa uudesta syntyä.

Tähän järjen mukkaan menevät ne, jotka ei pääse kokonansa sivu tätä paikkaa, sillä Nikodeemus oli mestari Israelissa, ja oli niin muodoin lukenut raamattua. Sentähden hän ei saattanut sanoa Vapahtajalle, ettei uusi syntyminen ole tarpeellinen. Hän tiesi niin muodoin Jumalan sanasta, että uusi syntyminen vaaditaan. Ei ole tietoa, oliko Nikodeemus koskaan koetellut tätä paikkaa sinne asti, että hän olis niinkuin omasta koettelemuksesta saattanut tuta uutta syntymistä tarpeelliseksi. Tuskin on Nikodeemuksella ollut sitä tuntoa, sillä hän rakensi niin paljon omanvanhurskautensa päälle, ettei hän saattanut tuta koko tätä asiata tarpeelliseksi.

Tässä seurakunnassa on monta, jotka tuntevat tämän asian tarpeelliseksi, mutta he tuntevat myös, että vanha ihminen on niin suuri ja paksu, ettei ole mahdollinen mahtua äitinsä kohtuun ja syntyä jälleen. Muutamat taas ei tunne tätä asiata tarpeelliseksi, sillä he luulevat, että uusi syntyminen on jo tapahtunut kasteessa, ja ettei tarvitse toista kertaa syntyä jälleen. Ne ensimmäiset, jotka tuntevat, ettei se uusi syntyminen auta, joka on kasteessa tapahtunut, luulevat tavallisesti, että se tapahtuu vielä ennenkuin he kuolevat. Ja siinä arveluksessa kuluu heiltä armon aika. Ja koska kuolema tulee, tuntevat he, että nyt on mahdotoin autuaaksi tulla ja uudesta syntyä, koska ennen ei ole tapahtunut.

Ne armon varkaat ja omanvanhurskauden palvelijat, jotka luottavat sen uuden syntymisen päälle, joka kasteessa on tapahtunut, elävät rohki. Ja koska kuolema tulee, häätyy heidän tuomita itsensä ja sanoa: "Nyt on hiljainen. Ei auta enää, koska ennen ei ole tapahtunut." Silloin loppuu sekin luottamus, joka heillä on ollut kasteen armon päälle. Semmoinen loppu on tullut monelle kristillisyyden ylönkatsojalle, ja me olemme sen nähneet, ja sentähden me tunnustamme ja todistamme, "mitä me nähneet olemme, mutta ette ota todistustamme vastaan."

Me olemme myös nähneet semmoisia, jotka yhden aikaa tunsit uuden syntymisen armoa sangen tarpeelliseksi, ja heillä oli silloin suuri halu autuaaksi tulla. Mutta maailman rakkauden tähden loppui se katumuksen murhe pois, ja he menit takaisin maailmaan ja tulit pahemmaksi kuin ennen. Mikä loppu niille on tullut? Me olemme sen nähneet, että huono loppu niille on tullut, ja sentähden me todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota todistustamme vastaan.

Me olemme myös nähneet semmoisia, jotka olit kerran uudesta syntyneet ja armon tilaan tulleet. Kuinkas niille on käynyt, koska he valvomattomuuden kautta lankeisit pois armosta, eikä huoli enää nousemisesta? Ne tulit seitsemän kertaa pahemmaksi. Ja koska kuolema tuli heidän päällensä, suljettiin armon ovi, ja omanvanhurskauden perkele rupeis tuomitsemaan heitä hirmuisesti, ettei ollut enää mahdollinen toivoa muuta kuin kadotusta, tuomiota ja kirousta. Kaikkea tätä olemme me nähneet. "Ja me puhumme mitä me tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota todistustamme vastaan."

Me olemme nähneet semmoisia narreja, jotka elävät niinkuin luontokappaleet, juovat, kiroavat ja nauravat ja pilkkaavat totuutta, ja ovat iloiset, koska he tekevät pahaa. Mikä loppu niille tulee? He ovat täällä nauraneet omaa kadotustansa, ja koska kuolema tulee, rupeavat he houraamaan ja kiroamaan. He käskevät perkeleen tulla korjaamaan heitänsä. He kiroavat vielä kuolinvuoteellakin, ja toiset pakanat sanovat: "Se oli kaunis kuolema." Surutoin pappi tekee vielä kauniin elämäkerran, niin kaikki uskovat, että sielu tuli autuaaksi. Kaikkea tätä olemme me nähneet. "Ja me puhumme, mitä me tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota todistustamme vastaan."

Ja koska nyt nämät asiat ei ole tapahtuneet salaisesti, mutta julkisesti, niin että kaikki ovat nähneet, kuinka onnettomasti on käynyt niille, jotka ei ole ottaneet meidän todistustamme vastaan, niin meidän täytyy panna nämät asiat suruttomain silmäin eteen ja muistuttaa heitä heidän kuolevaisuudestansa ja katsoa heidän kuvaansa niissä, jotka ovat näinä vuosina jättäneet tämän maailman epäuskossa ja epäilyksessä, ja tuominneet itsensä kuolinvuoteella. Vaikka me tiedämme, että suruttomat ei huoli enää mistään esimerkistä, vaikka mitä näkisit ja kuulisit. Ei ne usko, että helvetti on kuuma, ennen kuin nahka kuumenee.

Ne harvat sielut, jotka ovat uudesta syntymisestä vakuutetut, ja ovat sen kautta syntyneet turmelemattomasta siemenestä taivaalliseen valkeuteen, ja ovat saaneet lasten oikeuden ja valittuin lasten hengen, jossa he huutavat: Abba, rakas Isä. Nämät harvat sielut arvaavat ilman epäilemättä, ettei sovi tässä paikassa ottaa lasten leipää ja heittää penikoille. Vaan meidän täytyy puhua Nikodeemuksen uskon veljille, niinkuin Vapahtaja puhui Nikodeemukselle: "Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastauudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä."

Meidän toivomme on, että ne harvat sielut, jotka totisesti uudesta syntyneet ovat ja parkuvat siinä uudessa ilmassa, odottain, että se taivaallinen vanhin, joka heidän oikea Isänsä on, ottais heitä pian ylös maailman kylmän lattian päältä syliinsä ja kääris heitä puhtaisiin liinavaatteisiin, ja antais heidän imeä armoa vuotavaisista rinnoistansa ja pesis heitä puhtaaksi elämän vedellä, rukoilevat vielä niiden edestä, jotka ovat siinä ahtaassa portissa, että he tulisit niin pieneksi, että he mahtuisit ja pääsisit läpi. Kuule parkuvaisten lasten Isä, niitten pienten huokaukset, jotka ovat niin pienet, että he mahtuvat vanhimman syliin. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Joh. 3: 1

Meidän pitää nyt Jumalan armon kautta ja ylösluetun pyhän evankeliumin johdatuksella perään ajatteleman, minkätähden Nikodeemus ei voi uskoa, että vanha ihminen pitää uudesta syntymän. Ensiksi hän ei usko sitä mahdolliseksi. Toiseksi ei hän tiedä, kuinka sen pitää tapahtuman. Nikodeemus ei ole mikään narri, joka pilkkaa Kristusta ja kristillisyyttä. Ei hän ole mikään viinaporvari, joka kokoo juomareita ympärillensä ja mittaa niille hulluin juomaa. Ei hän ole juomari, että hänen tarvitsis lauantaina eli vielä sunnuntaina mennnä viinaporvarin tykö rukoilemaan, että se armollinen viinaporvari aukaisis tappinsa ja laskis heille hengen voimaa tynnyristä.

Ei Nikodeemus ole semmoinen mies, joka juoksee huorain perässä ja koettelee heidän rintojansa. Ei hän myös ole kiroilija eli keveämielinen, eli maailman turhuutta rakastavainen, vaan hän on juuri siveä ja kunniallinen mestari Israelissa, ja urhoollinen opettaja, joka selittää Jumalan lain ja Jumalan oikeudet kansalle, ja pidetään suuressa arvossa muitten herrain seassa. Ei Nikodeemus ole vihainen Kristukselle niinkuin fariseukset, vaan hän piti Kristusta hengellisenä opettajana, ja pitäis niin muodoin uskoman hänen oppinsa oikeaksi. Mutta tuota uuden syntymisen paikkaa hän ei pidä oikeana, sillä se on hänen mielestänsä mahdotoin uskoa, että yksi vanha ihminen saattaa uudesta syntyä, sillä hän kysyy: "Kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä?"

Ja minkätähden hän ei usko mahdolliseksi, että vanha ihminen saattaa uudesta syntyä? Mitämaks sentähden, että hän tuntee, kuinka suuri ja paksu vanha ihminen on, kuinka kova ja kankea vanhan ihmisen sydän on, kuinka ilkeä ja vastahakoinen vanha ihminen on taipumaan siihen? Jos Nikodeemus olis tuntenut sydämensä pahuuden ja kankeuden ja kovuuden, vissimmästi hän olis tunnustanut sille hengelliselle opettajalle surkean tilaisuutensa ja kysynyt: "Mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän saisin.

Mutta se näyttää niinkuin olis Nikodeemus ollut kaukana itsensä tuntemisesta. Hän, joka oli siveä ja hurskas, oli ilman epäilemättä perustanut autuutensa omanvanhurskautensa päälle. Ei suinkaan ollut Nikodeemuksella epäilystä autuudestansa, niinkuin halvatulla miehellä. Ei hänellä ollut murhetta niinkuin opetuslapsilla Vapahtajan kuoleman jälkeen, vaan uskottava on, että hän oli tullut näyttämään kristillisyyttänsä Jeesukselle, jonka hän piti hengellisenä opettajana. Ja vielä sittekin piti hän tuota uuden syntymisen puhetta ihmeellisenä, koska Jeesus niin puhui hänen kanssansa, joka oli jo ympärileikkauksen aikana uudesta syntynyt.

Semmoinen puhe olis passannut pakanalle, joka ei ole koskaan vielä ympärileikattu eli kastettu. Mutta Nikodeemuksella oli se usko, että koska ihminen kerran on kasteessa uudesta syntynyt, niin hän on jo hyvä kristitty, eikä tarvitse enää uudesta syntyä jälleen eli toisen kerran. Ja semmoinen usko on vielä nytkin Nikodeemuksen uskon veljillä, että yksi kastettu kristitty on jo kristitty, hän on jo uudesta syntynyt kasteessa, eikä tarvitse enää toista kertaa uudesta syntyä.

Ja vaikka kymmenen ajastaikaiset lapset täällä tietävät, että se uusi syntyminen, joka on kasteessa tapahtunut ei auta enää raavaita, mutta yhtähyvin seisovat armon varkaat sen päälle, että silloin on uusi syntyminen tapahtunut, ja niin muodoin ei tarvitse nyt yksi kastettu pakana muuta kuin uskoa vaan, että hän on uudesta syntynyt, ja uudistaa kasteen liittonsa. Mutta eipä Jeesus kuitenkaan pitänyt Nikodeemusta uudesta syntyneenä, koska hän vaati häneltäkin uuden syntymisen, ja sanoi: "Teidän pitää uudesta syntymän."

Nikodeemus piti itsensä uudesta syntyneenä kasteessa, mutta Jeesus ei pitänyt häntä uudesta syntyneenä, vaan rupeis vaatimaan, että hänen pitää uudesta syntymän. Katso, tämä kuollut usko on nyt armon varkaitten ainoa turva, koska rietas panee heidät noutamaan uuden syntymisen kasteesta asti, jonka tähden ei heidän tarvitse enää uudesta syntyä. Katso, niin rietas pettää armon varkaita, koska kristitty ahdistaa heitä uuteen syntymiseen. Ja kristitty tietää vakaisesti, että jos hän olis kymmenen kertaa ennen uudesta syntynyt, se ei auta häntä huomiseen, jos hän rikkoo sen liiton, ja lankee pois armosta; vaan hänen pitää taas uudesta syntymän. Hänen pitää tuleman lapseksi, muutoin on kaikki entinen uusi syntyminen turhaa.

Toinen tutkistelemus. Mutta mistäpä Nikodeemus olis ymmärtänyt, mikä uusi syntyminen on, vaikka hän niinkuin moni muu armon varas luuli, että hän on jo uudesta syntynyt kasteessa? Mutta mistäpä tuon nyt tietää, mikä uusi syntyminen on? Jos Nikodeemus oli lukenut Esaian 66. luvussa syntymisen kivusta, niin hän taisi ajatella, että se on ympäri leikkauksen kipu ollut lihassa. Mutta se hengellinen kipu sydämessä, koska sydän ympärileikataan, se taisi olla Nikodeemukselle tuntematoin. Ja mitä profeetat puhuvat särjetystä sydämestä, mistäs Nikodeemus sen tiesi, joka ei ollut koetellut, millinen särjetty sydän on. Mitä Daavid muistelee katumus virsissänsä hänen murheestansa ja kivustansa, mistäs Nikodeemus niitä ymmärsi, jonka ei tarvinnut totista katumusta tehdä?

Ja jos nyt armon varkaille tuodaan ne paikat raamatusta, joissa uuden syntymisen vaivat maalataan, niinkuin esimerkiksi Vapahtajan sanat: "Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu." Kuinkas armon varkaat ja omanvanhurskauden palvelijat saattavat niitä ymmärtää sillä lailla kuin Jeesuksen opetuslapset niitä ymmärtävät, jotka ovat itse koetelleet? Ja koska raamatussa puhutaan siitä ilosta ja riemusta, joka syttyy uskovaisten sydämiin elävän uskon kautta, mistäs uudesta syntymättömät niitä ymmärtävät, jotka ei ole koetelleet? He haparoitsevat järjellä ja sillä kuolleella uskolla, kuin heillä on, mutta itse asia on poijessa.

Näitä ja muita raamatun paikkoja Nikodeemus ei ole koskaan ymmärtänyt, vaikka ne kuuluvat kaikki siihen uuteen syntymiseen. Ja koska Nikodeemus ei ymmärtänyt järjelläkään, mikä se uusi syntyminen on, kuinka hän saattoi sitte uskoa uuden syntymisen mahdolliseksi ja tarpeelliseksi? Se joka tuntee, että uusi syntyminen on tarpeellinen, hän on jo tuntenut itsensä tuomituksi ja kirotuksi. Ja tässä seurakunnassa on tosin moni tuntenut itsensä tuomituksi ja kirotuksi. Moni on sen tuomion ja kirouksen alla tuominnut itsensä. Moni on sen tuomion ja kirouksen alla tuntenut, että se on mahdotoin semmoisessa tilassa autuaaksi tulla.

Mutta siitä he ovat pyörtäneet maailmaan. Ei he ole viittineet kolkuttaa ahtaan portin päälle. Ei he ole uskoneet mahdolliseksi, että ihminen saattaa enää vanhana jälleen syntyä eli tulla niin pieneksi ja niin hoikaksi, että ne olisit mahtuneet siitä ahtaasta portista sisälle. Ja koska he ovat ahtaasta portista pyörtäneet maailmaan, ovat he alkaneet pahalla tunnolla vastustamaan kristityitä ja kaatamaan liikutuksia. Ja viimein ovat he alkaneet armon merkkiä hakemaan flaskusta ja vielä pahemmasta paikasta.

Nikodeemus piti Vapahtajan opin oikeana Vapahtajan kuolemaan asti, mutta koska hän näki, mitä tämä oppi vaikutti kristityissä, koska he rupeisit puhumaan uusilla kielillä, silloin loppui Nikodeemuksen kristillisyys. Ei kuulunut enää mitään koko miehestä. Gamaliel, se kuuluisa viisas mies, jonka koulussa Paavali oli opetettu fariseusten viisaudessa, se sama Gamaliel haparoitsi järjellä sen verran, että hän kielsi muita herroja vainoamasta kristityitä, siksi kuin he saavat nähdä, jos se on Jumalasta eli ihmisistä. Sillä Gamaliel oli niin sokea, vaikka hän oli suuri raamatun opettaja, ettei hän saattanut tuta eli koetella Jumalan sanan jälkeen, oliko kristillisyys Jumalasta eli ihmisistä. Mutta hän piti kuitenki kristittyin vainoamisen vääränä, siksi kuin saataisiin nähdä, mitä hänestä tulee. Niinkuin muutamat pakanat vielä nytkin ovat saarnanneet tämän heräyksen alussa: "Saadaan nähdä, jos se on pysyväinen."

Missä Nikodeemus silloin oli, koska muut raatiherrat rupeisit kristityitä vainoamaan? Eipä ole missään mainittu, että hän olis puolustanut kristillisyyttä eli puhunut raadissa kristittyin puolesta, eli sanonut sen verran kuin Gamaliel, että antaa olla vainoamatta, siksi kuin nähdään, minne päin se kääntyy. Kuulkaat nyt kaikki Nikodeemuksen uskon veljet. Te olette nyt nähneet, mikä este tuli Nikodeemukselle, jonka tähden hän ei saattanut uskoa uutta syntymistä tarpeelliseksi eli mahdolliseksi. Se oli oma pyhyys, omavanhurskaus, joka teki hänet uskottomaksi siinä paikassa. Hän luuli itsensä uudesta syntyneeksi kasteessa eli ympärileikkauksessa. Ja moni vielä nytkin luottaa sen uuden syntymisen päälle, joka on tapahtunut kasteessa. Ja siinä paikassa he pettävät itsensä.

Nikodeemuksen uskon veljet ei ole huorat, eikä varkaat, eikä juomarit, eikä kiroilijat, vaan ne ovat juuri siveät ja hurskaat, eli semmoiset ihmiset, joita maailma kiittää ja ylistää. Ja jos mahdollinen olis, että joku ihminen ilman uutta syntymistä pääsis taivaan valtakuntaan, niin olis Nikodeemus ensimmäinen taivaan valtakunnassa. Ja kaikki muut, jotka Nikodeemuksen rokin helmassa rieppaavat, saattaisit myös toivoa, että hekin pääsisit siihen samaan paikkaan, jos he freistaisit niin siveästi elää, kuin Nikodeemus on elänyt. Sillä Nikodeemus on niin siveästi elänyt, ettei saata yksikään kristitty niin siveästi elää.

Nikodeemus on vielä ollut Kristuksen salainen opetuslapsi, niinkuin Joosef Arimatiasta. Hän on uskonut Kristuksen opin oikeaksi. Ei hän ole vihaa kantanut sydämessänsä Kristusta kohtaan niinkuin fariseukset. Hän on vielä puolustanut Kristusta maailman herroja vastaan. Mutta koska hän sen asian tähden tuli kerran pilkatuksi Kristuksen vihollisilta, niin hän tuli mykäksi. Ei saattanut Nikodeemus Kristuksen tähden tulla kunniattomaksi ja ruveta ristiä kantamaan. Kunnia oli hänessä niin suuri, ettei hän viittinyt tulla Kristuksen tykö päivällä. Sillä jos hän olis tullut päivällä, niin olisit muut maailman herrat haukkuneet häntä sen kansan häiritsijän ja sen väärän profeetan opetuslapseksi. Mutta kuin hän tuli yöllä, saattoi hän kunniansa varjella.

Kaikki Nikodeemuksen uskon veljet tulevat yöllä Kristuksen tykö. He tahtovat tulla varkaisin taivaan valtakuntaan, niinkuin se vaimo, joka rupeis väen keskeltä naakimaan. Mutta eipä Kristus laskenut sitä vaimoa varkaisin menemään varastetulla armolla, mutta julkisesti hänen piti tunnustaman kaikki hänen menetyksensä. Kaikki häpeälliset paikat täytyi hänen paljastaa. Kaikki hänen menetyksensä piti tulla valkeuteen. Maailman kunnia oli yksi este, jonka tähden Nikodeemus ei saattanut tulla oikeaan kristillisyyteen. Ja toinen suurin este oli omavanhurskaus, joka pani uuden syntymisen mahdottomaksi.

Nyt te näette, kaikki Nikodeemuksen uskon veljet, mihinkä paikkaan te olette tarttuneet ja millä nuoralla perkele teitä pidättää. Siveyden perkele, kunnian perkele, ja omanvanhurskauden perkele estää teitä tulemasta taivaan valtakuntaan. Jeesuksen murheelliset opetuslapset, jotka lukittuin ovien takana itkevät ja parkuvat, saavat suuren ilon tuta, koska se ristiinnaulittu ilmestyy heidän silmäinsä eteen, mutta Nikodeemus ei ole koskaan nähnyt Kristusta ylösnousemisen jälkeen.

Jeesuksen opetuslapsille tapahtui uusi syntyminen Helluntaipäivänä, koska Pyhän Hengen voima tuli heidän päällensä, ja he rupeisit puhumaan uusilla kielillä Jumalan voimallisia töitä julistain. Silloin loppui maailman kunnia. Silloin lakkaisit he rakastamasta henkeänsä. Silloin rupeis perkeleen joukko heitä pilkkaamaan. Silloin sait he esimakua siitä ilosta ja riemusta, joka kaiken ymmärryksen ylitse käy. Ja siihen autuaalliseen tilaisuuteen pitäisit ne harvat sielut pyrkimän, jotka murheen ja epäilyksen tähden ei jaksa uskoa, että Jeesus on vielä elämässä.

Ja sinä uskotoin Tuomas! Pistä nyt sormes naulain reikään, jos tohdit. Ja sinä murheellinen Maria Magdalena, istu nyt haudan partaalla, ja itke, koska sinun Vapahtajas on kuollut. Istu haudan partaalla ja itke ja paru niin kauan kuin sinä näet sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan elävänä sinun silmäis edessä seisovan, että sinä pääsisit iloitsemaan, ja julistamaan hänen veljillensä, että Jeesus on elämässä, ja että he saavat hänet nähdä niinkuin hän on, kasvoista niin kasvoihin. Amen!

Alkuperäinen (4 lehteä puuttuu) ja kopio / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /