N:o 37A                              PYHÄN KOLMINAISUUDEN SUNNUNTAINA

Älä ihmettele, että sinulle sanoin: teidän pitää uudesta syntymän.  Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, etkä tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee. Näin on jokainen, joka Hengestä on syntynyt. Joh. 3: 7, 8

Koska Vapahtaja tahtoi selittää Nikodeemukselle, kuinka uusi syntyminen tapahtuu, ottaa hän vertauksen tuulesta, joka puhaltaa mihin hän tahtoo. Ja vaikka ihminen ei tiedä, mistä se tulee, kuulee hän kuitenkin hänen humunsa. Niin myös, koska hengellinen tuuli puhaltaa, tuntee ihminen hänen humunsa, eli hänen vaikutuksensa, vaikka ihminen ei tiedä, mistä tämä hengellinen tuuli tulee, taikka mihin se menee.

Sen verran me ymmärrämme tästä vertauksesta, että tuulen kanssa ymmärretään Pyhän Hengen vaikutukset. Sillä Pyhä Henki tuli Helluntaipäivänä niinkuin suuri tuulispää, ja ihmiset kuulit hänen humunsa, mutta ainoastansa Jeesuksen opetuslapset tunsit hänen vaikutuksensa sydämissänsä. Mutta ei he tienneet, mistä tämä hengellinen tuuli tuli. Ainoastansa sen verran he ymmärsit, että se tuli taivaasta.

Mutta suruttomat pilkkaisit näitä Pyhän Hengen vaikutuksia, ja sanoit: "He ovat täynnänsä makeata viinaa." Ei tämän aikaiset pakanat viitsi sanoa, että he ovat täynnänsä makeata viinaa, mutta he arvelevat välistä, että Pyhän Hengen vaikutukset ovat riettaan hengen vaikutukset. Ja muutamat luulevat, että "he tekevät itsensä semmoiseksi." Mutta me kuulemme, että "Pyhän Hengen tuuli puhaltaa, mihin hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa." Nimittäin se ihminen, joka ei ole kuuro, kuulee hänen humunsa.

Mutta kuuro ei kuule tuulen humua. Yksi ihminen, joka on tunnoton, ei tunne Pyhän Hengen vaikutuksia. Mutta moni ihminen, joka kuulee Pyhän Hengen tuulen humua, ei tiedä varsin, mistä se tulee. Moni ajattelee ensin, koska Pyhä Henki ennättäväisen armonsa kautta puhaltaa hänen päällensä yhden hengellisen murheen, joka Jumalan mielen jälkeen on, että se merkitsee eli ennustaa onnettomuutta. Mutta moni sotii myös Pyhän Hengen vaikutuksia vastaan ajatellen, että Pyhän Hengen tuuli viepi hänet epäuskon lainehtivalle merelle ja upottaa hänet epäilyksen aaltoihin.

Mutta älä pelkää, sinä Pyhän Hengen tuulelta liikutettu ihminen, että se tuuli viepi sinut kadotukseen. Maailman tuuli, jolle sinä olet ennen levittänyt purjees, viepi sinut siihen äärettömään mereen, josta et koskaan pääse haminaan, jos et rupea hopummasti soutamaan maailman tuulta vastaan, erinomattain nyt, koska Pyhän Hengen tuuli on ruvennut puhaltamaan niin väkevästi, että isot kalat pakenevat meren syvyyteen, ja pääskyiset nostetaan ilmaan, vaikkei ne liikuta siipiänsä, sillä tuuli kantaa heitä. Ja paksummatki puut rupeavat taittumaan, koska väkevä tuuli puhaltaa heidän päällensä.

Nyt olis paras aika väsyneillä matkamiehillä, jotka ovat niin kauvas eksyneet Isän maasta tämän maailman lainehtivalle merelle, että he pyörtäisit takaisin haminaan, ennen kuin tämä hengellinen tuuli lakkaa puhaltamasta. Kuka tiesi huomenna, eli toisen viikon perjantaina, on tämä tuuli kääntynyt, eli lakannut tuulemasta. Ja silloin tapahtuu Vapahtajan sanain jälkeen: "Tuuli puhaltaa, kuhunka hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, etkä tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee; näin on jokainen, joka Hengestä on syntynyt."

Tässä tulee meidän perään ajatella, mitä se merkitsee, "että tuuli tulee ja menee." Sillä moni ijankaikkisuuteen myötätuulessa purjehtiva merimies sois kyllä tuulen tulevan, koska hän on pyörtänyt Isän maata päin. Hän rukoilee Jumalaa, että tämä hengellinen tuuli veis hänet toivotettavaan haminaan. Mutta jos tuuli lakkaa tuulemasta, silloin laiva myös seisoo yhdessä paikassa, ja merimies, joka sois kyllä tuulen puhaltavan, että hän kostuis pian Isän maalle, häätyy itse ruveta soutamaan, koska tuuli menee.

Mutta tämä soutaminen tulee niin raskaaksi laiskalle, että hänen täytyy ruveta epäilemään, kostuuko hän koskaan Isän maalle. Siinä tilaisuudessa täytyy hänen ajatella, mihinkä se tuuli meni, joka ensin tuuli. Mutta Vapahtaja on sanonut; "Et sinä tiedä, mistä se tulee, taikka mihin se menee." Mutta vaikka se on yhdellä merimiehellä hidas kulkeminen, koska hänen pitää itse soutaman, kuinka sitte käypi, kuin hän joutuu vielä vastatuulta soutamaan? Koska maailman tuuli puhaltaa niin kovin vastaan, että epäilyksen aallot lyövät sisälle, silloin tulee opetuslapsille hätä; ja heidän täytyy viimein herättää Jeesuksen ylös rukouksillansa, ja sanoa: "Herra, auta meitä, me hukumme."

Emme tiedä, minkätähden Jeesus sallii välistä opetuslapsiensa olla suuressa hädässä epäilyksen tähden, mutta se taitaa olla heille hyödyllinen, että he ovat välistä semmoisessa tilaisuudessa, sillä heidän täytyy ainaki ruveta rukoilemaan sitä suurta maailman tuulen asettajaa, että hän asettais sen kovan tuulen ja antais vielä puhaltaa sen tuulen, joka myötäväinen on. Jos aina olis opetuslapsilla myötätuuli, ei silloin olis hätää heillä. Mutta ei ne silloin rukoiliskaan Jeesusta, vaan ajattelisit aina: "Nyt on myötätuuli, kyllä me pian kostumme haminaan."

Semmoinen kulkeminen olis kyllä keveä ja hauska, mutta Herra on katsonut tarpeelliseksi, että opetuslapset saavat usein maailman kovan ilman tähden olla hädässä ja huutaa: "Herra, auta meitä, me hukumme!" Tämän maailman jumala nostaa semmoisen kovan ilman tämän maailman lainehtivalla merellä, että epäilyksen aallot tahtovat upottaa heitä ijankaikkisen meren syvyyteen. Ja silloin täytyy heidän rukouksillansa herättää ylös sen suuren Sankarin, joka sanallansa tuulen asettaa, ja tulee taas vähäksi aikaa tyven.

Tämmöinen on Jeesuksen opetuslasten kulkeminen merellä. Heidän täytyy usein kilvoitella kovan ilman kanssa ja vastatuulta purjehtia. Sentähden tulee myös heidän kulkemisensa hitaaksi, että heidän täytyy usein epäillä, kostuvatko he koskaan Isän maalle. Mutta maailman lapsilla on aina myötätuuli. Ja he purjehtivat myös aika faartilla ijankaikkisuuteen, siihen asti, että heidän laivansa jyskähtää kiveen ja menee kappaleiksi. Ja silloin he huutavat ja kiroavat. Ja muutamat tulevat viimein jumalisiksi ja rupeavat rukoilemaan sitä tuntematointa Jumalaa, jota ei he ole koskaan ajatelleet. Mutta se on hiljainen ruveta sitä tuntematointa Jumalaa hakemaan, koska laiva jyskähtää kaiken mailmasen suuren kiven päälle.

Se olis parempi, jos netkin raukat olisit katsoneet eteensä, missä ne vaaralliset paikat ovat. Sananlasku sanoo: "Kaikki ovat viisaat maalla, koska merellä vahinko tapahtuu." Mutta ei maailman merimiehet kuitenkaan ole viisaat maallakaan. Sillä koska he joskus tulevat maahan, niin he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja tanssaavat, ja ovat iloiset. Mutta koska he taas juovuksissa lähtevät purjehtimaan, niin he levittävät kaikki purjeet maailman tuulelle. Ja jos he siinä faartissa kohtaavat jonkun pienen laivan, jossa Jeesuksen opetuslapset taistelevat vastatuulen kanssa, silloin maailman merimiehet pilkkaavat Jeesuksen opetuslapsia ja sanovat: "Pikkuinenpa teillä on vene." Ja he sanovat heitä hulluiksi, jotka niin vastatuulessa purjehtivat.

Jos joku Jeesuksen opetuslapsista huutaa maailman merimiehille: "Varoittakaat teitänne! Palava koski on edessä! Älkäät nukkuko kosken niskassa!" Niin he vastaavat: "Anna mennä vain, ei ole hätää." Ja jos Jeesuksen opetuslapset vielä huutavat: "Älkäät menkö niin rohkeasti helvettiin!" Niin maailman lapset vastaavat: "Sepähän perset lämpeää!" Ja niin he lähtevät aika faartilla siihen palavaan koskeen.

Nyt pitäisit ne harvat sielut, jotka ovat kuulleet sen hengellisen tuulen humun, rukoileman sitä suurta tuulen ja ilman haltijata, että hän asettais maailman kovan ilman, ja antais heidän ymmärtää, mistä tämä hengellinen tuuli on tullut, ja kuhun se on mennyt. Sillä vaikka Jumalan Henki ei ole siinä kovassa tuulessa, eikä ukonilmassa, eikä maanjäristyksessä, vaan hiljaisessa tuulen hyminässä ( 1. Kun. 19: 12 ). Ei ole kuitenkaan hyvä Jeesuksen opetuslapsilla kulkea, jos hengellinen tuuli lakkaa tuulemasta, ja kova vastatuuli vielä nousee maailman lainehtivalla merellä. Silloin tulee Jeesuksen opetuslapsille hätä, ja heidän täytyy palavilla rukouksilla herättää Jeesuksen ja sanoa: "Herra, auta meitä, me hukumme." O, Pyhä Henki Luoja, Ja kylmäin sydänten suoja. O, kirkas  tuli ja leimaus, sytytä meihin palava rakkaus, pitämään sinun sanas ja opetukses, siinä myös kiinni riippumaan kaikes kiusaukses. Kyrie Eleison! Amen. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Joh. 3: 1.

Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta tutkisteleman: Kuinka ja millä tavalla yksi vanha ihminen saattaa mennä äitinsä kohtuun ja syntyä jälleensä. Ensiksi. "Mitä lihasta syntynyt on, se on liha." Toiseksi. "Mitä hengestä syntynyt on, se on henki."

Antakoon uuden ihmisen oikea Isä armonsa, että kaikki, jotka uuden syntymisen vaivassa ovat, jaksaisit huutaa niin korkealla äänellä, että ääni tulis vanhimman korviin, ja että se uusi ihminen, joka suuren vaivan kautta syntyy, olis Isänsä kaltainen, ei äpärän, eikä kesken syntyneen. Kuolkoon vanha ihminen, ja uusi ihminen eläköön! Amen.

Ensiksi. "Mitä lihasta syntynyt on, se on liha." Lihan kanssa ymmärretään ihmisen turmeltu luonto ja paha halu, ei ainoastansa perisynti, joka on jäänyt perinnöksi Aatamista ja Eevasta, vaan myös tekosynti, joka tapahtuu ajatuksilla, sanoilla ja töillä. Lihasta tulevat sydämen kautta pahat ajatukset, pahat himot ja halut, huoruus, varkaus, kateus, ahneus, viha, kunnia ja omavanhurskaus. Se on vanha ihminen, eli vanha Aatami, joka tässä paikassa kutsutaan lihaksi. Ja tämä vanha ihminen on luonnon tilassa niin suuri, että hän tuskin mahtuu kirkon ovesta sisälle, ja niin siveä, ettei hän kärsi huoruutta ja varkautta mainittavankaan.

Hän on niin kunniallinen, että hänen täytyy kysyä kunniansa perään, koska häntä viattomasti haukutaan. Sillä vaikka hän olis yöllä huorannut, ei saa sentähden kukaan soimata häntä päivällä. Vaikka hän olis yöllä varastanut, ei saa kukaan soimata häntä päivällä sen työn edestä. Sanalla sanottu: vanha Aatami on niin suuri herra; häneen verrattavaa ei ole moni voimassa ja herraudessa. Hän on niin siveä, ettei enkelit taivaassa ole niin siveästi eläneet kuin hän. Hän on niin kunniallinen, ettei Jumalalla ole sen vertaa kunniaa kuin vanhalla Aatamilla.

Kyllä hän sentähden suulla tunnustaa itsensä syntiseksi, vaikka hänellä on niin huono muisti, ettei hän muista ollenkaan, mitä syntiä hän olis tehnyt. Mutta tämän synnin tunnustuksen hän lukee ainoastansa Jumalan edessä, sillä hän on saanut sen ylösvalaistuksen Jumalan sanasta, ettei tarvitse kenenkään syntiänsä maailmalle huutaa. Jos hän tarvitsis jotakin tietää hengellisistä asioista, niin hän menee yöllä Jeesuksen tykö osottamaan kristillisyyttänsä, ettei maailman herrat haukkuis häntä Galilealaiseksi.

Kerran koki Nikodeemus puhua jotakin niinkuin Jeesuksen puoleen, mutta koska muut maailman herrat rupesit häntä pilkkaamaan hänen kristillisyytensä tähden ja sanomaan: "Oletko sinäki myös Galilealainen?" Silloin vaikeni Nikodeemus, eikä enää puhunut Jeesuksesta mitään. Hän antoi herrain valehdella Jeesuksen päälle sekä kirkkoraadissa, että myös Pilatuksen edessä. Jos ei hän ole suostunut heidän neuvoonsa ja tekoonsa, niin ei hän ole puhunut mitään Jeesuksen puolesta, eli ääntänyt yhtään sanaa, joka Vapahtajan kunniaksi olis tullut. Kyllä sentähden Nikodeemuksen uskon veljet suuttuvat kovin, jos joku epäilee Nikodeemuksen autuudesta. He luulevat nimittäin, että Nikodeemus tuli autuaaksi sentähden, että hän oli avullinen Joosefille hautaamaan Jeesuksen ruumista.

Mutta nyt on kysymys tämä, joka on niinkuin pääsumma Nikodeemuksen uskosta: "Kuinka saattaa ihminen vanhana syntyä? Taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä ja syntyä?" ( Joh. 3: 4 ) Tämä nyt on pääsumma Nikodeemuksen uskosta, ettei taida vanha ihminen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä. Ja tämä on myös pääsumma niitten uskosta, jotka nyt ottavat Nikodeemuksen taivaan valtakuntaan: ei ne ole menneet äitinsä kohtuun. Ja kuinkapa niin suuri herra mahtuis äitinsä kohtuun? Eiköpä hän läkähtyis? Sitäpä ne pelkäävätki Nikodeemuksen uskon veljet, että vanha Aatami läkähtyy, jos hän menis äitinsä kohtuun. Mutta sinne pitää sinun menemän, hyvä herra. Ja niin pieneksi pitää vanhan Aatamin tuleman, että hän mahtuu äitinsä kohtuun. Muutoin ei taida kukaan syntyä jälleensä. Mitä lihasta kerran syntynyt on, se on liha.

Mutta niin hurskaalla miehellä ei taidakaan olla syntiä katuma vertaa. Siksi minä luulen, että Nikodeemuksella ja hänen uskonsa veljillä ei taida olla syntiä, vaikka hekin tavan vuoksi tunnustavat itsensä syntiseksi, mutta mitä syntiä ne on sitte tehneet? Ei ne taida sitä synniksi tuta, että he menevät yöllä Jeesuksen tykö, koska he kunnian tähden ei viitsi mennä päivällä. Kyllä on Vapahtaja kerran sanonut: "Joka minun nimeäni ei tunnusta ihmisten edessä, niin en minäkään tunnusta hänen nimeänsä Isäni edessä, joka on taivaassa."

Eikä se taida tulla synniksi Nikodeemukselle ja hänen uskonsa veljille, että hän on mykkä koira, koska hän näkee, kuinka Jeesusta ja hänen opetuslapsiansa piinataan maailman herroilta. Ilmanki Nikodeemus siinä parhaiten osottaa rakkautensa, koska hän korjaa ruumiin kunniallisesti hautaan. Ja kyllä vissimmästi opetuslapset mainitsevat sen, ja pitävät hyvänä, mutta eipä Nikodeemus enää jälkeen mahtunut kristittyin kokoukseen, koska häntä ei ole mainittu jälkeen Apostolein teoissa. Ja kuinkapa semmoinen herra mahtuis kristittyin kokoukseen, koska hän ei mahtunut äitinsä kohtuun, että hän olis saattanut syntyä jälleensä?

Niin näyttää kaikista asian haaroista, että Nikodeemus ei tullut koskaan kristityksi, vaikka hän muutoin oli siivo äijä. Ja sentähden ei taida muutkaan, jotka aina rieppaavat Nikodeemuksen rokin helmassa, tulla koskaan kristityksi, siitä syystä juuri, ettei he saata vanhana mennä äitinsä kohtuun ja jälleen syntyä. Niin muodoin lykätään heille se painava sana: "Mitä lihasta syntynyt on, se on liha."

Mutta jos Nikodeemus ei ole tullut kristityksi, mihinkä paikkaan sitte muut joutuvat, jotka ovat julkiset Jeesuksen ristin viholliset? Ja mihinkä paikkaan Juudas joutui, joka oli niin rakas Vapahtajalle, että hän antoi hänelle suuta? Mihinkä paikkaan Herodes ja Pilatus jouduit, joista toinen pilkkais Vapahtajaa, ja toinen tuomitsi hänet vastoin tuntoansa? Taitavat nämät kaikki olla taivaan valtakunnassa, vaikka me emme usko. Niin tuumaavat maailman viisaat, että jos joku olis niin onnetoin, että hän putoais helvettiin, ilmanki Jumala vetää hänet ylös sieltä. Eihän Jumala olis kaikkivaltias, ellei hän jaksais vetää niitä onnettomia sieluja ylös helvetistä, jotka sinne putoovat. Mutta eipä muutamat tahdokaan helvetistä ylös tulla, erinomattain semmoiset, jotka sanovat kristityille: "Anna meidän mennä rauhassa helvettiin; sepähän perse lämpeää."

Toiseksi. "Mitä Hengestä syntynyt on, se on Henki." Hengen kanssa ymmärretään tässä paikassa kaikki ne Pyhän Hengen vaikutukset, jotka ensin ilmoitettiin Helluntai päivänä, ja sitte jälkeen on vaikuttanut kristittyin sydämissä joka paikassa, kussa oikea kristillisyys on löytynyt. Mutta niinkuin silloin Pyhän Hengen vaikutukset ensin pilkattiin maailman joukolta, ja sitte vihattiin ja vainottiin, niin se vielä nytkin tapahtuu. Henki vaikutti silloin voiman puhumaan uusilla kielillä. Ja niin se vielä nytkin tapahtuu. Kristityt puhuvat vielä nytkin uusilla kielillä senkaltaisia puheita, joita yksi surutoin raukka ei taida ymmärtää. Henki antoi silloin Pietarille voimaa soimata maailman joukkoa ja tuomita heitä Vapahtajan murhaajaksi. Ja niin vielä nytkin Henki antaa voiman soimata suruttomia ja tuomita.

Mutta tuota tuomiota ei voi maailma kärsiä. Sentähden he suuttuvat Jeesuksen opetuslapsille ja vievät heitä oikeuteen. Henki vaikutti myös silloin sanan kautta totisen katumuksen muutamille, niin että he sait pistoksen sydämiinsä ja rupesit sydämen murheella kysymään opetuslapsilta: "Miehet, rakkaat veljet, mitä meidän pitää tekemän?" ( Ap. t. 2: 37 ) Niin vaikuttaa vielä nytkin Pyhä Henki totisen surun ja murheen niissä, jotka ei ole paatuneet. Mutta rietas henki vaikuttaa niin paljon pilkkaamista, suuttumusta ja vihaa suruttomain sydämissä, että he rupeavat vihaamaan ja vainoamaan kristityitä. Ja tämän vihan ja vainon tähden saavat he yhden hirmuisen tuomion.

Henki vaikuttaa myös palavan rakkauden kristittyin välillä, niin että heillä oli yksi sydän ja yksi sielu. Mutta rietas pääsi jälkeen hajottamaan lampaita sen keskinäisen riidan kautta, jonka tähden pakanat pääsit soimaamaan kristityitä ja sanomaan: "Eipä ne sovi keskenänsä." Mutta ei sentähden kaikki kristillisyys mennyt hukkaan, vaikka pakanat luulevat, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget, koska ne ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Mutta pakanatpa enimmiten riitelevät keskenänsä ja vielä kristittyinki kanssa laissa. Pakanat juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat, ja sitte he sanovat kristityille: "Te olette väärät profeetat ja villihenget, mutta me elämme Jumalan sanan jälkeen, ja meille on armon ovi auki, niinkuin teillekin."

Jos me nyt katselemme, kuinka ne elävät, jotka lihasta syntyneet ovat, niin me näemme, että lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, epäjumalten palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuudet, eriseura, pahansuomus, murha, juopumus, ylönsyömys ja muut senkaltaiset. Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus. (Gal. 5: 21, 22). Ilmanki näistä tuntomerkeistä tutaan, kutka ovat lihasta syntyneet, ja kutka ovat Hengestä syntyneet.

Mutta ne harvat sielut, jotka ovat Hengestä syntyneet ja siitä turmelemattomasta siemenestä, jonka hän on kylvänyt meidän sydämeemme, rukoilkoon sitä oikeaa Isää, joka heille hengen antanut on, että se totuuden Henki pysyis aina heidän sydämissänsä, ja se valittuin lasten henki, jossa me huudamme: "Abba, rakas Isä," se henki, joka todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset. O! rakas vanhin, joka meille hengen antanut olet, varjele kaikkein uudesta syntyneitten heikko henki, ettei vihollinen pääsis heitä tappamaan, eli maailman kylmä tuuli vilustuttamaan. Kääri vastauudesta syntyneitä puhtaisiin liinavaatteisiin ja anna heidän imeä sinun armoa vuotavaisia rintojas, että he lakkaisit parkumasta, ja mujahtaisit synnyttäjällensä, leväten hänen helmassansa. Ja koska he rupeavat konttaamaan vanhimman perässä, ja huutamaan hänen nimeänsä, että sinä, O! rakas vanhin, auttaisit heitä ylös tämän maailman kylmältä lattialta ja kantaisit heitä ijankaikkiseen iloon taivaassa. Amen!

Alkuperäinen (osa puuttuu) / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /

Viittaukset raamatunpaikkoihin puuttuvat käsikirjoituksesta.