N:o 36A                              TOISENA HELLUNTAIPÄIVÄNÄ 1854

Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastit enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olit pahat. Joh. 3: 19

Valkeuden kanssa ymmärretään, ei ainoastansa oikea ymmärrys ja oikea tunto hengellisissä asioissa, mutta myös oikeat koettelemukset ja oikea kristillinen elämä. Mutta pimeyden kanssa ymmärretään, ei ainoastansa ymmärtämättömyys ja väärä tunto, mutta myös suruttomain ihmisten paha tahto ja jumalatoin elämä. Koska nyt Vapahtaja sanoo, että ihmiset rakastavat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, niin se on ymmärrettävä, että luonnolliset ihmiset ei tahdo tulla valkeuteen. Ei he tahdo ilmoittaa heidän pahoja töitänsä. Ei he tahdo tunnustaa syntiänsä.

Sillä tavalla on Augustinus, se kuuluisa kristittyin opettaja ymmärtänyt tämän raamatun paikan, että suruttomat ja pakanat rakastavat niin paljon pimeyttä, että he peittävät ja kieltävät syntiänsä, jotka kuitenki kerran tulevat valkeuteen. Me tiedämme hyvin, että varkaat ja huorat vihaavat vielä luonnollistaki valkeutta. Jos joku tulee kynttilän kanssa varkaan päälle, koska hän on varastamassa, niin kokee hän varsin sammuttaa kynttilän, ettei häntä tuttais. Niin myös huorat vihaavat luonnollista valkeutta ja suuttuvat niille, jotka tulevat kynttilän kanssa puhtaan riettauden päälle. Mutta vielä enemmän he vihaavat sitä hengellistä valkeutta.

Koska kristityt vaativat heiltä oikean synnin tunnustuksen, niin he tahtovat peittää syntiänsä ja kieltää sanoen: "Ei ole tarpeellinen tunnustaa, eikä tarvitse maailmalle huutaa." Minkätähden on Augustinus tämän paikan ymmärtänyt niin, että se kuuluu synnin tunnustukseen, että kaikki pimeyden työt pitää tuotaman valkeuteen? Mutta armon varkaat ei tahdo ollenkaan tunnustaa syntiänsä, ei ne tahdo tulla valkeuteen. He rakastavat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat.

Valkeuden kanssa ymmärretään myös oikea itsensä tunteminen. Mutta kuinkas armon varkaat saattavat tulla itsensä tuntemiseen, jotka ei tunne sitä, että heillä on hengellinen viha sydämessä kristityitä kohtaan, eikä myös tunne, mitä kunnian rietas heissä vaikuttaa, koska he tahtovat peittää syntiänsä. Kuinka he sitte tuntisit, mitä ahneuden perkele heissä vaikuttaa ja mitä oman vanhurskauden perkele vaikuttaa?

Valkeuden kanssa ymmärretään myös oikea Jumalan sanan ymmärtäminen. Mutta ei tahdo suruttomat ja armon varkaat siihen valkeuteen tulla, sillä muutamat heistä selittävät raamattua niinkuin rietas. Eipä Nikodemuskaan ymmärtänyt, mikä uusi syntyminen on, vaikka hän oli mestari Israelissa. Ja kirjanoppineet ymmärsit väärin kaikki profeettain lupaukset Messiaksen valtakunnasta. Kuinka sitte suruttomat ymmärtäisit raamattua oikein, koska apostoli Paavali, joka oli semmoinen raamatun mies, ei ymmärtänyt muuta, kuin että kristityt olit yksi väärä eriseura ja Natsareenuksen lahkokunta, joka tahtoi sitä vanhaa Mooseksen asetusta muuttaa ja väärää uskoa tuoda valtakuntaan.

Miksi Paavali rupeis erilaihin ymmärtämään raamattua, niin pian kuin omatunto oli herännyt? Mutta juutalaiset suutuit hirmuisesti Paavalille niin pian, kuin hänessä muutos tapahtui. Eikö tämän aikaiset suruttomat ja armon varkaat mahda arvata, että se on rietas, mutta ei Lutherus, joka heille selittää Jumalan sanaa nurin. Mutta heidän täytyy nyt olla pimeydessä sentähden, että he rakastavat pimeyttä.

Pimeyden kanssa ymmärretään myös se luonnollinen sokeus ja pimeys hengellisissä asioissa, jossa suruttomat vaeltavat kadotuksen lavealla tiellä, vaikka muutamat kyllä tuntevat, että he ovat huonolla tiellä, mutta ei he pääse irti saatanan pauloista. Muutamat nojaavat sen päälle, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget. Sentähden ovat sitte suruttomat oikeat profeetat. Suruttomat ilmanki ymmärtävät Jumalan sanaa oikein, koska he sanovat: "Kyllä me näemme itse kirjasta." Mitäs te näette itse kirjasta? Niin paljon ilmanki näette kirjasta kuin juutalaiset näjit, jotka olit saaneet sen ylösvalaistuksen helvetistä, että Johannes kastajalla oli perkele ja Natsareenuksella oli perkele, ja kristityt olit väärät profeetat.

Sen verran yksi surutoin ihminen näkee kirjasta. Jos hän ei rakastais pimeyttä, jos hänellä olis halu tulla valkeuteen, niin saattais hän mitämaks saada sen ylösvalaistuksen kirjasta, että hän on itse väärä profeetta ja villihenki. Mutta siihen valkeuteen hän ei tahdo tulla, sillä hän rakastaa enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä hänen työnsä ovat pahat. Yksi surutoin ihminen rakastaa enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä hänen työnsä ovat pahat. Se on yksi pimeyden merkki, että hän rakastaa vanhoja kotosyntejänsä ja pitää niitä luvallisena.

Me näemme, että juomarit rakastavat vielä paloviinaa ja pitävät sen makeana, vaikka kaikki järjelliset ihmiset tietävät, että semmoinen kalu tekee ihmisen luontokappaleeksi. Niin myös huorat rakastavat enemmän omaa lihaansa kuin Jumalaa. He tahtovat elää niinkuin luontokappaleet, ja kuolevat myös niinkuin luontokappaleet. Se näyttää niinkuin juomarit ja huorat olisit saaneet sen ylösvalaistuksen helvetistä, että heillä on paras oikeus astua taivaan valtakuntaan. Mutta ei niillä taida olla sieluakaan, koska he elävät niinkuin luontokappaleet ja kuolevat niinkuin luontokappaleet. Semmoiset pahimmiten vihaavat kristillisyyttä, joka on hengellinen valkeus. Mutta ei viinaporvaritkaan rakasta valkeutta, vaan he rakastavat pimeyttä, sillä heidän työnsä ovat pahat.

Ja tämä nyt on tuomio, että valkeus tuli maailmaan, mutta ihmiset rakastavat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat. Jos tämä valkeus ei olis tullut maailmaan, jos tämä kristillisyys ei olis tullut, niin olis heillä ollut vähempi edesvastausta, eikä olis niin kova tuomio tullut heidän päällensä. He olisit sitte tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden varjon alla saaneet mennä rauhassa helvettiin. Heille olis huokiampi ollut tuomio päivänä, niinkuin Sodoman ja Gomorran miehille, joille ei ole niin paljon saarnattu katumuksesta, parannuksesta ja uskosta, kuin näille juutalaisille.

Mutta juuri sentähden, että valkeus on tullut, juuri sentähden, että nämät suruttomat ja paatuneet ovat niin paljon kristillisyyttä nähneet ja kuulleet, sentähden tulee yksi hirmuinen tuomio heidän päällensä, jotka ei ole uskoneet, että valkeus on tullut maailmaan, jotka ei ole uskoneet, että tämä valkeus on oikea ylösvalaistus ja oikea kristillisyys. Että koska niin paljon on paatuneille juutalaisille puhuttu katumuksesta, parannuksesta ja elävästä uskosta, ja ei ole vielä jaksaneet uskoa, että kaikki totuuden vihamiehet, kaikki pilkkaajat ja vastaanseisojat saavat tuomion päällensä, juuri sentähden, että tämä valkeus on tullut maailmaan. Sillä ei suruttomat ja paatuneet pääse sanomaan tuomiopäivänä: "Emme ole tienneet emmekä ymmärtäneet, kuinka meidän olis pitänyt elämän."

Ei nämät suruttomat ja paatuneet saata sanoa tuomiopäivänä niinkuin Sodoman ja Gomorran miehet: "Ei meille ole puhuttu parannuksesta, ei meille ole saarnattu katumuksesta." Ei epäileväisetkään ja omanvanhurskauden eli epäuskon vangit saata syystä sanoa: "Ei meille ole saarnattu uskosta." Vaikka ne suurimmat armon varkaat sanovat: "Ei meille ole saarnattu uskosta." Mutta ne valehtelevat, sillä armon varkaat tahtovat ilman katumuksetta ja ilman parannuksetta mennä Kristuksen tykö. Mutta ei Kristus ole vastaan ottanut fariseuksia ja semmoisia armon varkaita, jotka sanovat: "Meillä on yksi Isä Jumala." Niille on itse Kristus sanonut: "Te olette siitä Isästä perkeleestä." Semmoisille armon varkaille on saarnattu semmoinen evankeliumi, kuin Johannes kastaja saarnais fariseuksille: "Te kyykäärmeen sikiät, kuka neuvoi teitä pakenemaan tulevaista vihaa?"

Mutta katuvaisille, murheellisille, epäileväisille ja alaspainetuille sieluille on saarnattu evankeliumi. Me tiedämme sen vakaisesti, että köyhille saarnataan evankeliumi, mutta rikkaille saarnataan tuomio. Ja tämän uskalluksen päälle me nyt kumarramme polvemme meidän Herran Jeesuksen Kristuksen Isän puoleen, joka on valkeuden Isä, rukoillen nöyrällä ja katuvaisella sydämellä, että hän antais vielä tämän valkeuden ylösvalaista niitä, jotka pimeydessä ja kuoleman varjon alla istuvat, että he saisit vielä nähdä tämän valkeuden, joka nyt on tullut maailmaan, vaikka se tekee niitä sokeaksi, jotka pimeyttä rakastavat. Mutta valkeuden lapset iloitsevat niinkuin pääskyisen pojat, jotka alkavat laulamaan varsin kuin aurinko nousee.

Kuule, valkeuden Isä, niitten katuvaisten, murheellisten ja epäileväisten huokaus, jotka vielä istuvat pimeydessä ja kuoleman varjon laaksossa, odottain aamuruskon koittoa. Amen. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Joh. 3: 16.

Meidän pitää Jumalan armon kautta nyt katseleman, mitkä elävät ne ovat, jotka enemmän rakastavat pimeyttä kuin valkeutta.

Ensimmäinen tutkistelemus: Mitkä elävät ne ovat, jotka enemmän rakastavat pimeyttä kuin valkeutta? Toinen tutkistelemus: Minkäkaltaisen tuomion he saavat? Jospa nyt valkeuden Isä valaisis koko tämän ilman, että kaikki pimeyden elävät näkisit tämän valkeuden, ja että kaikki, joilla on ikävä olla pimeydessä, pääsisit valkeuteen. Amen.

Ensimmäinen tutkistelemus. Mitkäs elävät ne ovat, jotka rakastavat pimeyttä? Kaikki maan alla olevaiset ihmiset, niinkuin maahiset ja manalaiset, ja äpärät, jotka rääkkyvät hämärässä ja peljättävät eläviä ja maan päällä asuvaisia ihmisiä. Niin myös hattarat ja mettän perkeleet, jotka nauravat ja kiroavat valkeudelle.

Ensiksi maahiset, eli maan haltiat, jotka maan alla kaivavat maata kynsillänsä, ja luulevat sieltä löytävänsä aarnihaudan, mutta kuin tämä aarnihauta tulee valkeuteen, niin ei se ole muu kuin sysihauta. Maahisen tyttäret sanotaan olevan verkavaatteissa ja kantavan silkkihuivia ja muuta koreutta, joilla he vetävät huorapukit tykönsä, niinkuin sormukset, korvarenkaat, kultaviljat, joilla huoruuden perkele on heitä sitonut kaularautaan. Niillä sanotaan myös olevan pitkät hiukset ja kaunis veisuääni, vaikka ei he muuta saata veisata kuin ainoastansa huoralauluja. Jos moni nuorukainen on tullut petetyksi heidän kauneudestansa, koska hän on huoruuden viinasta juopunut, kyllä on myös moni kristitty tytär huoruuden kautta joutunut maan alle asumaan pimeydessä, koska hän on ottanut maahisen pojan mieheksi.

Ettekös ole kuulleet, kuinka maahiset varastavat ihmisten lapsia ennen kastetta, ja vielä jälkeenki vaihettavat he ihmisen lapsia, joille ei ole pantu ristiä rintaan. Sillä maahiset ei kärsi ristiä pantavan lastensa rintaan. Maahiset kapaloitsevat kyllä lapsiansa, mutta ei ole sallittu maahisen valtakunnassa, että kapalovyö pantaisiin ristiin lapsen rinnan päälle. Siitä kuuluu hyvin, että maahiset ovat Jeesuksen ristin viholliset. Ja kuinkapa maahiset jaksaisit ristiä kantaa, jotka syövät pirun paskaa ja vanhan aatamin sontaa. He ovat sen juomisen jälkeen niin nuoskat ja nuopeat, niinkuin he olisit paskaa syöneet. Mutta yhtähyvin he pitävät pirun paskaa makeana, vaikka se haisee niinkuin myrkky neljänneksen päähän. Koska nämät maahiset juovat paljon sitä vuotavaa pirun paskaa, joutuvat he viimein manalaisiin, vaikka maahiset sokeudessansa luulevat, että joku noita on nostanut manalaiset heidän päällensä. Mutta se on hyvin koeteltu asia, että jokainen, joka näkee manalaisia, on juonut ylön paljon pirun paskaa.

Manalaiset ovat vielä syvempään pohjattomuuteen vajonneet kuin maahiset, sillä manalaiset ovat tulleet niistä sieluista, jotka ovat maan päällä kristityn nimeä kantaneet, mutta ovat valvomattomuuden kautta langenneet kristillisyydestä ja tulleet manalaiseksi. Nämät manalaiset peljättävät eläviä ihmisiä kummituksillansa, ja pitävät vielä hengellisen kuolemansa jälkeen kirkon menoja ja polttavat kynttilöitä, jonka tähden he muutamilta kutsutaan "kirkonväeksi". Mutta mitä auttavat heitä enää kirkonmenot kuoleman jälkeen, koska he täällä armon ajassa ovat istuneet kuurona ja mykkänä Herran huoneessa. Jumalan sana on mennyt pään ylitse sivuitse suuta ja sivuitse korvia, eikä sydäntä kohti koskaan.

Siihen samaan manalaisten joukkoon kuuluvat myös äpärät, jotka varsin syntymisen jälkeen ovat hengettömäksi tulleet. Vanha ihminen on saanut tilan tappaa sen uuden ihmisen varsin syntymisen jälkeen. Sentähden ei ole nämät äpärät koskaan vanhimman rintoja imeneet. Ja ilman kastetta he ovat kuolleet. Nyt he rääkkyvät hämärässä ja kaipaavat kastetta ja kristityn nimeä, mutta ei yksikään saata heille kristityn nimeä antaa, paitsi maahiset ja manalaiset. Ne antavat äpärälle kristityn nimen. Pyhä Paavali todistaa, että ne lapset, joita Isä ei kurita, ne ovat äpärät ja ei lapset.

Nämät ovat nyt se pimeyden joukko, jotka rakastavat pimeyttä, ja vihaavat valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat. Siihen tulevat vielä hattarat ja mettän perkeleet, jotka rakastavat pimeyttä, ja vihaavat valkeutta. Hattarat nauravat, jos joku elävä ihminen puhuu heille katumuksesta ja parannuksesta, mutta mettän perkeleet kiroavat kristityitä, ja purevat hampaitansa niinkuin juutalaiset, jotka puhuit Stefanuksen kanssa. He purit hampaitansa ja tukitsit korviansa, että he pääsisit kuulemasta semmoisia hirmuisia pilkkasanoja, kuin Stefanus puhui. Silllä yhden kristityn sanat kuuluvat mettän perkeleen korvissa niin hirmuiselta, ettei hän viitsi kuullakaan.

Muutampi mettän perkele on niin pyhä, niin hurskas, ja niin jumalinen, ettei hän viitsi kristityn kirousta kuulla. Mutta anna hänen itse ruveta lukemaan läksyjänsä, kyllä sitte kirous muuttuu siunaukseksi, ja hänen siunauksensa muuttuu kiroukseksi. Muutoin sanotaan mettän perkeleen olevan aikainen huora, ja saavat kyllä ihmisen tyttäret varoittaa itseänsä hänestä.

Muutamat valkeuden vihaajat ovat niinkuin pissihaukat, jotka vääntelevät kaulaansa ja kurkistelevat. Pissihaukat lentelevät huoneitten ympäri hämärässä, ja syövät hiiriä ja kauhistuksia, niinkuin profeetta Esaias heistä todistaa. Ja sillä hiiren lihalla he luulevat elävänsä ijankaikkisuudessa. Hiiren pyytäjät ovat semmoiset, jotka vartioitsevat kristittyin vikoja, niinkuin fariseukset, jotka aina olit vartioitsemassa Kristuksen vikoja, ja niillä ne elätit henkensä.

Ei suinkaan nämät pissihaukat huoli niistä, jotka juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat. Semmoiset ovat usein fariseusten parhaat ystävät, mutta kristityt ovat aina pahennuksena, ja niitten elämää fariseukset vartioitsevat, jos he saisit niistä jonkun hiiren, se olis vasta makea ruoka pissihaukan suussa. Semmoinen onki fariseuksen luonto, jonka autuuden perustus on omavanhurskaus. Hän kuurnitsee hyttysiä ja nielee rautakiiskiä. Hän katsoo kyllä pieniä vikoja kristityissä, mutta omia syntejänsä hän rakastaa, peittää ja salaa. Hän vaatii siis enkelin pyhyyttä kristityiltä. Hän luulee ilmanki, että kristitty on tekopyhä niinkuin hänki. Mutta älä katso hiiriä, hyvä fariseus, älä katso raiskaa kristityn silmässä, niin kauan kuin malka on omassa silmässä. Ota pois malka ensin omasta silmästäs. Ota pois viha ja ahneus, ja kateus omasta sydämestä, sillä nämät synnit vievät sinut helvettiin.

Ja sinä armon varas, joka rupesit vartioitsemaan kristittyin vikoja, ja hiiriä pyytämään. Ota pois rautanaula omasta sydämestäs. Se paisuttaa sinun sydämes ja tekee niin paksuksi, ettet mahdu enää ahtaasta portista sisälle. Joka ei mahdu enää kristittyin rukoushuoneeseen, kuinkas hän mahtuis taivaan valtakuntaan, se on mahdotoin.

Mitkäs elävät ne siis ovat, jotka rakastavat pimeyttä? Joo; ne on maahiset, ja manalaiset, äpärät, hattarat ja mettän perkeleet ja pissihaukat. Maahiset eli mammonan orjat, jotka kaivavat maata kynsillänsä, ja luulevat sieltä löytävänsä aarnihaudan. Sitte manalaiset, jotka ovat kristityn nimeä kantaneet, mutta ovat sen voiman kadottaneet ja tulleet seitsemän kertaa pahemmaksi kuin ennen. Sitte äpärät, joita vanha ihminen on tappanut varsin syntymisen jälkeen, jotka ei ole koskaan vanhimman rintoja imeneet, he ovat ilman kastetta kuolleet, ja kaipaavat nyt kristityn nimeä.

Sitte hattarat, jotka aivan naurulla ja pilkalla kuittaavat kristittyin varoituksia tuomiosta ja kadotuksesta. Sitte mettän perkeleet, jotka ovat aikaiset huorat, kiroilijat, kruunun varkaat, juomarit, ja tappelusmiehet. Ne ovat semmoiset miehet, jotka menevät rohki ja suurella fartilla helvettiin. Sitte pissihaukat eli semmoiset fariseukset, eli omanvanhurskauden kristityt, jotka syövät kauhistuksia ja pyytävät hiiriä. He kuurnitsevat hyttysiä ja nielevät kameleita, vartioitsevat kristittyin vikoja, ja niinkuin riettaan enkelit iloitsevat kristittyin lankeemuksesta, ja sanovat: "Semmoiset ovat kristityt." Kaikki nämät rakastavat pimeyttä enemmän kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat.

Toinen tutkistelemus. "Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastit enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olit pahat." Jos ei olis valkeus tullut maailmaan, niin olisit pimeyden rakastajat helpommalla päässeet. Ei olis niin suuri edesvastaus painanut heitä. Mutta nyt on valkeus tullut maailmaan. He ovat nähneet ne voimalliset työt, kuin kansassa on tehty. Heille on puhuttu ja saarnattu niin paljon katumuksesta, parannuksesta ja uskosta, että he ovat väsyneet kuulemasta, ja paatuneet.

Juuri tämä paatumus, joka on tullut vastaanseisojille kristillisyyden kautta, pitää oleman yksi merkki siihen, että tämä kristillisyys on oikea, sillä se vanha Simeon on sanonut: "Katso, tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan." Niin ovat juutalaiset paatuneet Johannes kastajan aikana ja Vapahtajan aikana, ja apostolitten aikana. Jota enemmän heille saarnattiin, sen enemmän he paaduit. Rietas ottaa niin kovin vastaan, koska hän ei saa rauhassa olla luolassansa, että hän paisuttaa sydämen, tekee sen kovaksi, ilkeäksi ja paatuneeksi. Ei siihen pysty enää mikään, ei laki eikä evankeliumi. Se on yhtä kuin tuolle seinälle saarnattaisiin.

Kyllä tosin maailman orjat soimaavat kristityitä siitä paatumuksesta sanoen: "Itsepä te olette paaduttaneet meitä. Vastatkaat nyt meidän sielumme edestä." Mutta ei se ole niin, hyvä fariseus. Ei se ole niin kuin sinä luulet. Ei kristityt ole teitä paaduttaneet, mutta perkele on teitä paaduttanut. Herra sanoi Moosekselle: "Minä paadutan Faaraon sydämen." Onkos sitte Herra paaeduttanut Faaraon sydämen? Ei, sanon minä, vaan perkele. Ylpeyden perkele, vihan perkele, omanvanhurskauden perkele. Ne paaduttavat sydämen.

Ja nyt sanoo Jeesus: Sodoman ja Gomorran miehet pitää nouseman tuomio­päivänä ja tuomitseman tätä sukukuntaa, sillä jos niin suuret ja voimalliset työt olisit tapahtuneet Sodomassa ja Gomorrassa, niin he olisit jo aikaa tehneet parannuksen säkissä ja tuhassa. Saattavatkos tämän aikaiset suruttomat sanoa, ettei ole heille saarnattu lakia eikä evankeliumia? Saattavatkos he sanoa: "Ei kristityt ole puhuneet meille mitään katumuksesta ja parannuksesta? Tulkoon nyt kantamaan kristittyin päälle, jo täällä armon ajassa, että he saavat niissä paikoissa parantaa vikojansa, jossa on totisesti parantamista.

Siinä nyt on paatuneille tuomio: "että valkeus on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastavat enemmin pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä ovat pahat." Ei saata juutalaiset sanoa: "Ei meille ole saarnattu tuomiota", eikä saata köyhät sanoa: "Ei meille ole saarnattu evankeliumia." Me tiedämme vakaisesti, että juutalaisille on saarnattu tuomiota, nimittäin se tuomio, joka seuraa paatumusta ja hengellistä vihaa, ja kristittyin vainoamista. Niin myös köyhille on saarnattu evankeliumia, nimittäin hengessä köyhille, se on, katuvaisille, murheellisille, epäileväisille, hätääntyneille ja alaspainetuille sieluille on saarnattu evankeliumi.

Ja sentähden, että tämä valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset yhtähyvin ovat enemmin rakastaneet pimeyttä kuin valkeutta, sentähden juuri tuomitaan nyt paatuneita ja Jeesuksen ristin vihollisia, ettei he pääsis sanomaan itseänsä syyttömäksi millään tavalla. Jos tämä valkeus ei olis tullut, niin olis heidän tuomionsa ollut helpompi. He olisit sen saattaneet tuoda esteeksi, ettei heille ole ilmoitettu, mistä tie menee taivaaseen, mutta nyt se on heille ilmoitettu. Ja jos niin paljon olis saarnattu pakanan maassa katumuksesta, parannuksesta ja uskosta, kuin täällä on saarnattu, niin he olisit jo aikaa tehneet katumuksen ja parannuksen säkissä ja tuhassa. Ja ne pakanat, jotka asuvat Googissa ja Maagogissa, pitää nouseman ylös tuomiopäivänä tuomitsemaan näitä kastetuita pakanoita, ja sanoman: "Jos meille olis niin paljon saarnattu katumuksesta, parannuksesta ja uskosta, niin me olisimme tehneet katumuksen."

Mutta ne harvat sielut, jotka ovat uskoneet evankeliumin, saattavat kuitenki koetella tuntoansa, jos olis siinä vielä se vika, ettei he ole niin vireästi puhutelleet pakanoita näinä viimeisinä vuosina, kuin heidän olis pitänyt tehdä. Me olemme kuulleet, että muutamat pakanat ovat jo kantaneet kristittyin päälle, ettei he käy enää pakanain talossa, ja mitä he sitte tekevät ijankaikkisuudessa? Jos ei kristityt varoita itseänsä laiskuudesta ja huolimattomuudesta siinä paikassa, niin saavat pakanat todella syyn kantaa kristittyin päälle tuomiopäivänä. Vaikka pakanat täällä kantavat kristittyin päälle, että kristityt tulevat heitä kiroamaan ja tuomitsemaan. Mutta ijankaikkisuudessa aukenevat vasta paatuneitten silmät, ja sitte he vissimmästi rupeavat kantamaan kristittyin päälle, ettei kristityt ole heitä oikein haukkuneet ja tuominneet.

Mutta meidän toivomme on, että ne harvat sielut, jotka täällä ovat totuuden tunnustaneet ja sielunsa vapahtaneet, pitää näkemän Jumalan valkeudessa, ja pakanat pitää tuomitseman itsensä, ettei he ole hyvää neuvoa vastaan ottaneet. Ja silloin pitää heidän näkemän totuuden tunnustajat valkeudessa Jumalan pojan oikealla puolella. Amen!

Alkuperäinen ( 4 lehteä puuttuu ) / SKHS:n Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennös / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /