N:o 34B                              6 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1854

Autuaat olette te, koska he pilkkaavat ja vainoavat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni. Iloitkaat ja riemuitkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä näin he vainosivat profeettoja, jotka teidän edellänne olivat. Matt. 5: 11, 12.

Tässä luvataan Jeesuksen opetuslapsille suuri palkka taivaassa, koska maailman ihmiset pilkkaavat ja vainoavat heitä ja puhuvat kaikkinaista pahuutta valhetellen Jeesuksen tähden. Me tiedämme, että kristityitä on vihattu maailman alusta, ja tämä viha pysyy niin kauan kuin maailma seisoo. Joka paikassa, kussa oikeat kristityt ovat olleet, siinä on heitä vainottu. Ja jos ei heitä olis vainottu, niin olisit Vapahtajan sanat olleet turhat. Mutta niin kauas kuin silmä näkee ja korva kuulee, on tämä kristittyin vainoaminen ollut.

Mutta kussa oikeita kristityitä ei ole, siinä saavat kaikki armon varkaat olla rauhassa. Ei maailma ole koskaan vihannut niitä, jotka kristityn nimeä kantavat, ja elävät niinkuin pakanat. Ei maailma vihaa niitä, jotka juovat, varastavat ja huorin tekevät, kiroavat ja tappelevat. Semmoiset ovat rakkaat kristityt ja rakkaat Jeesuksen ystävät, saati he ovat kastetut.

Mutta niin pian, kuin joku tunnustaa itsensä kristityksi ja Jumalan lapseksi, varsin tulevat fariseuksille kirkkaat silmät näkemään kristittyin vikoja, että he pääsisit kantamaan kristittyin päälle. Ja koska saatanan käskyläiset eivät ole mitään laillista syytä löytäneet, on heidän täytynyt valehdella kristittyin päälle, että he silläkään lailla pääsisit kristityitä sortamaan ja vahinkoon saattamaan. Siitä vasta arvataan, kuinka hirmuinen viha on maailman lasten sydämissä, koska vihollinen panee heitä valehtelemaan kristittyin päälle, että he pääsisit ainaki imemään kristittyin verta.

Mutta nyt sanoo Vapahtaja Matteuksen evankeliumin 5. luvun 11. ja 12. värssyssä: "Autuaat olette te, koska he pilkkaavat ja vainoavat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni." Se on murheelliselle ja maailmalta ylönkatsotulle Jeesuksen opetuslapselle suuri armon lupaus, joka saattaa ylöspitää hänen toivonsa, koska perkeleen voima karkaa hänen päällensä, ja ei yhtään ole koko maailmassa, joka saattaa hänet palavan uunin liekistä pelastaa. Silloin on se armollinen Herra Jeesus niin vahvistanut opetuslastensa uskon, ettei he ole peljänneet, ei maailmaa, eikä perkelettä, ei kuolemaa tahi helvettiä, vaan ovat saattaneet ilolla ja riemulla kuolla.

Ja niin me toivomme, että se armollinen Herra Jeesus vielä nytkin vahvistaa niitten harvain sieluin uskon, jotka joutuvat kärsimään pilkkaa, vainoa, nälkää, alastomuutta ja veren vuodatusta Jeesuksen nimen tähden. Meidän toivomme on, että ne harvat sielut, jotka ovat vahvistetut heidän kalliimmassa uskossansa, saattaisit vielä Jumalan armon kautta uhrata itsensä, uhrata ruumiinsa ja tavaransa, ja vielä henkensäki Jeesuksen nimen tähden, sillä koska se suuri ristin Kantaja ei ole säästänyt yhtään ainoata veren pisaraa, jota hän ei ole antanut vuotaa syntisten lunastukseksi, niin ei ole oikeat kristitytkään säästäneet henkeänsä Jeesuksen nimen tähden, vaan ovat antaneet ruumiinsa raataa, keittää ja paistaa, meren syvyyteen upottaa, pedoilta revittää, palavaan pätsiin heitettää. Ja se suuri Luoja, se suuri ristin Kantaja on niin vahvistanut heidän uskonsa, ettei he ole paljon tunteneet ruumiin vaivaa. Ja heidän omalla verellänsä ja kuolemallansa ovat he seilanneet uskonsa, koska he saatoit ilolla ja riemulla kuolla Jeesuksen nimen tähden.

Onkos nyt monta sielua, jotka olisit halulliset jättämään itkeväiset puolisot, itkeväiset lapset, itkeväiset veljet ja sisaret, ja mennä kuolemaan Jeesuksen nimen tähden? Ei ole niin monta, jotka saattaisit jättää rakkaat puolisot, rakkaat ystävät ja langot ja pienet lapset, ei ole niin monta, jotka saattaisit kiskoa itsensä irti heidän sylistänsä ja heidän kaulastansa ja mennä mestaus paikalle.

Mutta Jumalan kiitos, ei ole peräti loppunut se toivo, ettei se armollinen Vapahtaja saattais vielä niin armollinen olla, ja tehdä muutampia, ehkä harvoja sieluja, niin vahvaksi ja niin väkeväksi heidän kalliimmassa uskossansa, että he saattaisit jättää vanhimmat ja puolisot ja lapset, että he saattaisit kiskoa itsensä irti heidän kaulastansa ja mennä ilolla ja riemulla mestaus paikalle ja antaa henkensä ja verensä Jeesuksen nimen tähden.

Niin on meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, että hän saattais vielä vahvistaa niitten harvain sydämet armonsa voimalla ja autuuden tuntemisella, että he jaksaisit veripunaisen marttyyri puvun kanssa mennä taivaaseen ja sanoa taivaan enkeleille ja kaikille autuaallisille sieluille terveisiä niiltä uskovaisilta sieluilta, jotka vielä jäävät maan päälle odottamaan sitä autuaallista hetkeä, jona hekin pääsisit tervehtelemään enkeleitä ja niitä kalliisti lunastettuja sieluja, jotka veisaavat voiton virttä Karitsan häissä Siionin vuorella ja Uudessa Jerusalemissa, johon kaikki lunastetut sielut pyrkivät, rientävät ja ikävöitsevät: muutamat hopummasti, muutamat aivan hitaasti, ja muutamat aivan konttaavat.

"Autuaat olette te, kalliisti lunastetut sielut, koska maailman ihmiset pilkkaavat ja vainoavat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun nimeni tähden. Iloitkaat ja riemuitkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa. Sillä näin he vainoisit profeettoja, jotka teidän edellänne olit." Jos profeettoja ei olis ennen vainottu, jos Jeesusta ei olis ennen tapettu totuuden tunnustamisen tähden, niin taitais olla Jeesuksen opetuslapsilla raskas uskoa, että heillä on suuri palkka taivaassa odotettavana, koska he näin pilkataan, häväistään ja vaivataan heidän uskonsa ja kristillisyytensä tähden.

Mutta kun profeetat ovat käyneet ennen veripunaisen puvun kanssa taivaaseen, joitten veriset jäljet vielä vuottuvat elämän tiellä, ja sitte se suuri ristin Kantaja ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas on sitä samaa elämän ja kuoleman tietä vaeltanut, jonka jalvoista veriset jäljet vielä verekseltä vuottuvat. Koska, sanon minä, Jeesuksen opetuslapset, ja ne harvat sielut, jotka niitten uskossa ovat, näkevät profeettain ja vielä sen suuren ristin Kantajan veriset jäljet yrttitarhasta Golgatan mäelle, silloin saattavat he olla vakuutetut, että kaikkien, jotka niitä verisiä jälkiä seuraavat, pitää löytämän profeettoja ja sen suuren ristin Kantajan taivaan valtakunnassa.

Niin seuratkaat nyt niitä verisiä askeleita, te harvat sielut, te ulosvalitut Jeesuksen opetuslapset, ja sinä ulosvalittu Kristuksen morsian, jonka se veripunainen Kuningas on omalla verellänsä ostanut pimeyden ruhtinaalta ja kuolemallansa päästänyt vankeudesta. Seuraa nyt, Siionin tytär, sinun Kuningastas ja sinun Vapahtajaas. Seuraa nyt Kristuksen ulosvalittu morsian hänen verisiä askeleitansa, jotka vielä verekseltä vuottuvat!

Katso, Siionin tytär, kuinka veri on tippunut hänen otsastansa ja hänen kantapäästänsä joka askeleeseen, jolla hän on polkenut tätä syntistä maata! Jos sinä niitä verisiä jälkiä seuraat, niin sinä vissimmästi löydät hänet Siionin vuorella taivaallisen hääväen kanssa. Jos tahtoo välistä väsymys tulla, jos polvet rupeavat nääntymään ja kädet ja jalat rupeavat vapisemaan ristin kuorman alla, niin kumarra silloin polves Jeesuksen nimeen, ja huuda niin korkealla äänellä, että ääni kuuluu taivaaseen asti, ja rukoile, että se suuri ristin Kantaja antais sinulle voimaa ja väkevyyttä, että sinä jaksaisit vielä noudattaa hänen verisiä askeleitansa yrttitarhasta Golgatan mäelle, jos vielä koko maailma ja kaikki helvetin voimat alkaisit liikkumaan, aina muistain niitä lohdullisia sanoja: "Autuaat olette te, koska maailman lapset pilkkaavat ja vainoavat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni. Iloitkaat ja riemuitkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa."

Kuule siis, sinä veripunainen Kuningas murheellisten, katuvaisten ja alaspainettuin huokaus, koska he huokaavat sinun tykös. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Joh. 15: 26.

Meidän siunattu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas on tämän päivän evankeliumissa ilmoittanut murheellisille opetuslapsillensa, kuinka maailma tekee heidän kanssansa, koska he rupeavat Jeesuksen askeleita noudattamaan. "He panevat teitä pannaan, ja aika tulee, että jokainen, joka teitä tappaa, luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen."

Tämä ennustus on jo kymmenen kertaa täytetty, ensiksi juutalaisilta ja sitte pakanoilta, ja viimein paavilaisilta. Ja kymmenen kertaa kymmenen, se tekee sata kertaa. Ensimmäinen vaino alkoi Jerusalemissa, kussa Stefanus ensimmäiseksi sai marttyyri kruunun, ja monta muuta totuuden tunnustajaa ensimmäisessä seurakunnassa. Sitte alkoi kristittyin vaino keisari Neron aikana, ja luetaan kymmenen julmempaa vainoamista, joissa monta tuhatta kristittyä ovat saaneet marttyyri kruunun, jotka nyt ovat valkeilla vaatteilla puetetut ja odottavat heidän osaveljiänsä, joitten luku ei ole vielä täytetty.

Viimein on paavin valtakunnassa ollut suuri vaino kristittyin päällä, jossa monta tuhatta kristittyä on tapettu, ja muutamat ovat elävältä poltetut. Ja sen pitää oleman Lutheruksen seurakunnalle todistukseksi, että niin monta sielua kuin on paavin valtakunnassa tapettu Lutheruksen uskon tähden, niin monta verinaarmua on Lutheruksen seurakunta saanut. Mutta se on ihmeellinen, että kuin paavin valtakunta nousi alkuseurakunnasta, alkoi hän itse vainoamaan kristityitä, ja se oli vielä ihmeellisempi, että Lutheruksen seurakunta rupeis kanssa vainoamaan kristityitä, vaikka he itse olivat niin paljon alusta saaneet kärsiä paavilaisilta.

Niin on kristityitä vainottu läpi ajan, ja siitä saakka, kuin ensimmäinen kristillisyys rupeis ilmestymään. Juutalaiset ovat alkaneet vainoamaan kristityitä, sitte pakanat rupeisit vainoamaan, ja koska pakanat lopuit, sitte rupeisit paavilaiset vainoamaan, ja koska paavilaiset väsyit, sitte rupeisit Lutheerilaiset, ja kuka tiesi, kuka vielä alkaa vainoamaan kristityitä, ennen kuin viimeinen vaino tulee.

Katselkaamme nyt Jumalan armon kautta, kuinka Jeesuksen opetuslapset saavat kärsiä vihaa ja vainoa, pilkkaa ja häväistystä maailmalta, koska se aika on ollut, että jokainen, joka heitä on tappanut, luuli tekevänsä Jumalalle palveluksen.

Ensimmäinen tutkistelemus eli koettelemus. Ovatkos ne olleet kristityt, jotka vainon aikana ovat menneet ilolla ja riemulla kuolemaan Kristuksen tähden? Toinen koettelemus. Ovatkos ne kristityt, jotka vainon aikana eivät tohdi mennä kuolemaan Kristuksen tähden?

Se suuri riihen Perkaaja, jolla on viskin hänen kädessänsä, jolla hän perkaa riihensä, on aina vainon aikana seulomisella eroittanut virneitä nisujyvistä, sillä se suuri riihen Perkaaja on tahtonut puhtaana koota aittaansa nisujyviä. Ei hän ole niin huolimatoin, kuin muutamat talonpojat näinä aikoina, jotka panevat jyviä ja virneitä sekaisin jyvälaariin. Ja jotka niitä virneitä syövät, haisevat niinkuin pulmukaiset.

Ensimmäinen koettelemus. Ovatkos ne oikeat kristityt, jotka vainon aikana menevät ilolla ja riemulla kuolemaan? Pakanat ovat sanoneet, että kristittyin rohkeus kuoleman hetkellä on hirmuinen paatumus ja irstaisuus valtakunnan uskoa vastaan, ja hallitusta vastaan, joka pitää oleman selvä merkki siihen, että kristityt ovat korkeammassa mitassa riivatut pahoilta hengiltä, koska korkein ruumiin rangaistus ei ole vaikuttanut muutosta heidän uskossansa, eikä kuolemankaan pelko ole saattanut heitä ottamaan sanaansa takaisin ja anomaan anteeksi esivallalta heidän villitystänsä.

Kuinka suuren hirmuisuuden ja julmuuden pakanat ovat ottaneet kristittyin urhoollisuudesta ja rohkeudesta kuolemaan uskonsa päälle, se on kirjoitettu 2. Makkaberein kirjassa 7. luvussa, kussa seitsemän veljestä uhrattiin peräsiltänsä pakanalliselta kuninkaalta heidän uskonsa tähden. Se pakanallinen kuningas suuttui hirmuisesti, koska ne veljekset ei hämmästyneet ollenkaan kuoleman julmuudesta, eikä totelleet sen pakanallisen kuninkaan käskyjä omantunnon ja uskon asioissa.

Niin ovat myös muut pakanalliset kuninkaat ottaneet hirmuisen julmuuden kristittyin urhoollisuudesta ja rohkeudesta kuolemaan uskonsa päälle, esimerkiksi kuningas Nebukadnesar, koska kolme miestä, Sadrak, Mesak ja Abednego ei totelleet tätä pakanallista kuningasta epäjumalan palvelukseen. Ja monta muuta esimerkkiä on marttyyri historiassa, joka osoittaa, kuinka hirmuisesti perkeleen orjat ovat suuttuneet kristityille, koska kristityt ei ole saattaneet kuunnella pakanallisen esivallan käskyä omantunnon ja uskon asioissa.

Perkele on antanut pakanoille sen ylösvalaistuksen helvetistä, että kristittyin rohkeus kuolemassa on ollut riivatun ihmisen merkki. Pakanat ovat saaneet sen ylösvalaistuksen helvetistä, että kristityt olit niin hirmuisesti riivatut pahoilta hengiltä, ettei ollut ymmärrystä peljätä kuolemaa. Kristittyin rohkeus, urhoollisuus ja ilo kuolemassa on ollut hirmuinen irstaisuus ja uppiniskaisuus valtakunnan lakia ja valtakunnan uskoa vastaan. Kristityt ovat pakanain mielestä ylönkatsoneet pakanain uskoa, jumalanpalvelusta ja pakanain pyhimpiä asetuksia.

Niin ovat myös paavilaiset katsoneet kristittyin rohkeuden kuolemassa hirmuiseksi irstaisuudeksi valtakunnan uskoa vastaan. Koska kristityt ei ole tahtoneet uskostansa luopua, niin ovat paavilaiset ottaneet siitä semmoisen hirmuisuuden, että he ovat polttaneet kristityitä elävältä. Siinäpä vasta näkyy perkeleen voima maailmassa. Mutta kristittyin seassa on se ihminen aina pidetty parhaana kristittynä, joka on ilolla ja riemulla mennyt kuolemaan uskonsa tähden, joka vainon tähden ei ole luopunut uskostansa.

Ja me myös mahdamme kaikesta sydämestä sanoa, että se on totisesti kristitty, joka ei luovu kalliimmasta uskostansa, vaikka kuinka piinattaisiin, vihattaisiin ja vainottaisiin Jeesuksen nimen tähden: Johon kuuluu ei ainoastansa Vapahtajan omat sanat: "Autuaat olette te, koska he pilkkaavat ja vainoovat teitä ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan valhetellen minun tähteni. Iloitkaat ja riemuitkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa," mutta myös Ilmestyskirjan suuret todistukset marttyyrein autuudesta todistavat, että jokainen kristitty, joka antaa henkensä ja verensä Jeesuksen nimen tähden, on autuas ajassa ja ijankaikkisuudessa.

Saattavatkos pakanat mennä kuolemaan uskonsa tähden? Saattavatkos paavilaiset mennä kuolemaan uskonsa tähden? Ei ole kuulunut vielä, että pakanat olisit kuolleet uskonsa tähden, vaikka paavilaiset ovat väkisin vaatineet pakanoita kääntymään paavin uskoon, niin kuin esimerkiksi pyhä Erkki, yksi paavilainen kuningas Ruotsissa, joka tuli väkirynnäköllä suomalaisten päälle, pakottain heitä miekalla ja tulella kääntymään paavin uskoon. Mutta ei ole kuulunut, että vanhat suomalaiset olisit silloin antaneet henkensä pakanallisen uskonsa tähden.

Ja ehkä juutalaiset olit niin kiivaat uskossansa, että he paljastit niskansa Pilatukselle ja käskit hänen heitänsä tappaa, mutta eipä ole Pilatus juutalaisia tappanut heidän uskonsa tähden, vaan heidän luonnollisen ylpeytensä tähden. Kyllä olemme senki pakanallisen sanan kuulleet, että kristityitä on tapettu, ei uskonsa tähden, mutta heidän ylpeytensä tähden, heidän irstaisuutensa tähden, heidän tottelemattomuutensa tähden esivaltaa kohtaan. Mutta se on varsin valhe, vaikka rietas niin maalaa pakanain silmäin eteen. Rietas on ennen jo maalannut ja vielä nytkin maalaa pakanain silmäin eteen semmoisia, että kristityt ovat pakanat, ne ovat väärät profeetat, ne ovat villihenget, ne ovat pahoilta hengiltä riivatut, ne ovat Jumalan ja ihmisten viholliset, ne ovat ylpeät, ne ovat uppiniskaiset, ne ovat tottelemattomat esivallalle, ne ovat irstaiset, ne ovat oikean Jumalan ylönkatsojat ja Jumalan pilkkaajat.

Kuinkapa muutoin olis saatana saattanut antaa orjillensa sen ylösvalaistuksen helvetistä, että jokainen, joka niitä tappaa, luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen. Mutta kristityillä on taas se usko ollut, että jokainen, joka vainoaa toista ihmistä hänen uskonsa tähden, niin hän on siitä isästä perkeleestä.

Mutta kyllä pakanat kanssa luulevat, että kristityt heitä vainoavat. Viinaporvarit luulevat, että kristityt heitä vihaavat ja vainoavat. Varkaat luulevat, että heitä vainotaan, koska he joutuvat seisomaan puolassa, ja siveät huorat vielä itkevätki kunniansa perään, koska heitä viattomasti haukutaan. Ja raittiit juomarit valittavat, että kristityt heitä vainoavat. Onkos kummempaa kuultu, että kristityt rupeisit viattomia ihmisiä vainoamaan? O, sinä vaivainen perkele, kuinka paljon sinun täytyy kärsiä ilman syytä! Kristityt on vainoojat, ei ne anna siveöille ihmisille omantunnon rauhaa.

Mutta nyt tulee toinen koettelemus. Ovatkos ne kristityt, jotka vainon aikana kieltävät uskonsa? Siitä on paljon arveltu ensimmäisessä kristillisyydessä. Muutamat kristityt ovat sanoneet, että semmoisia ei tarvitse ottaa kristittyin seuraan, jotka vainon aikana ovat kieltäneet uskonsa, vaikka kuinka tekisit totisen katumuksen ja parannuksen. Mutta toiset kristityt ovat ottaneet semmoisiakin kristityksi, jotka lankeemisen jälkeen ovat katumuksen tehneet. Me arvaamme hyvin, ei ainoastansa Vapahtajan sanoista, mutta myös kristittyin omasta koettelemuksesta, että ne huikentelevaiset sielut, jotka vainon aikana luopuvat uskostansa, ja kieltävät niinkuin Pietari tuntevansa Jeesusta, ei he ole vielä oikeaan ja autuaaksi tekeväiseen uskoon tulleet. Ei ne ole maailmasta irti päässeet.

Jeesus on sanonut: "Joka rakastaa henkeänsä enemmän kuin minua, ei hän ole minulle sovelias." Ja kuinkapa hän olis Jeesukselle sovelias, joka maailman rakkauden tähden luopuu uskostansa ja kieltää Jeesuksen kiusauksen aikana. Siinä on vasta koettelemus. Siinä on valkea, jossa kulta puhdistetaan. Moni on kristitty ollut mielestänsä, koska ei ole mitään hätää ollut kristillisyyden tähden, mutta koska semmoinen koettelemus on tullut eteen, että hänen pitää antaman ylön maallisen eli ruumiillisen elämänsä Jeesuksen tähden, on hän astunut takaperin ja alkanut niinkuin Pietari vannomaan, ettei hän tunne Jeesusta.

Kyllä taisi Pietari niin ajatella, ettei hän kiellä Jeesusta sydämellä, vaikka hän suullansa kieltää maailman edessä. Mutta siinäpä onki paikka, että valehtelee sydämensä päälle ja valehtelee vielä Jumalanki päälle ja tekee omaatuntoa vastaan syntiä. Se on juuri ehdollinen synti, koska ihminen tekee eli sanoo jotakin tuntoansa vastaan. Jospa vielä ei olis suurempi asia, kuin yksi hevoisen paska, lankee hän kuitenki armosta, koska hän toisin sanoo, kuin mitä hän tietää toden olevan. Mutta erinomattain Kristin uskon tunnustamisessa, joka maksaa enemmän kuin kaiken maailman ilo.

Mutta ne, jotka näin kieltävät tuntemisensa niinkuin Pietari, ei ne raukat vielä ole tulleet totuuden tuntemiseen. Ei ne ole vielä kastetut Pyhällä Hengellä ja tulella. Ei ne ole vielä puhdistus valkeassa olleet. On se ainoastansa yksi arvelus, joka mahdollisesti saattais tulla kristittyin koettelemuksen alle, nimittäin tämä arvelus, jos yksi ihminen, joka on seurannut kristityitä monta ajastaikaa, niinkuin Pietari oli seurannut Kristusta ja on suostuneet Kristin oppiin niinkuin Pietari, ja on vielä tuntenut mahdottomuuttansa niinkuin Pietari, mutta ei ole vielä tuntenut oikeata sielun murhetta, niinkuin Pietari oli vielä siitä tuntematoin, koska hän kielsi tuntemisensa.

Jos semmoinen ihminen saattaa juuri tuntonsa päälle sanoa, että hän oikein tuntee Jeesuksen, ei ainoastansa ulkonaisen muodon jälkeen, mutta myös sisällisen tuntemisen jälkeen. Jos, sanon minä, ihminen joka ei ole vielä tullut osalliseksi Pyhästä Hengestä, eikä ole maistanut tulevaisen maailman voimaa, jos semmoinen ihminen sanoo itsensä kristityksi, eikä olekaan, hän joutuu sitte Jumalan edessä valehtelemaan, jos hän tunnustaa vielä maailman edessä, että hän tuntee Kristuksen. Taitais hänelle olla parempi, että hän tunnustais maailman edessä ainoastansa sen verran, mitä hän on tuntenut ja koetellut, ja tehköön sitte perkele hänen kanssansa, mitä hän tahtoo.

Jos perkeleen orjat tappavat hänet ainoastansa sen tunnustuksen tähden, että hän tunnustaa tämän kristillisyyden oikeaksi, niin saattais olla mahdollinen, että Pyhä Henki siinä paikassa lankeis hänen päällensä, ja hän sais semmoisen voiman ja semmoisen rohkeuden, että hän saattais mennä ilolla kuolemaan Jeesuksen nimen tähden. Semmoiset asiat ovat tosin tapahtuneet vainon aikana, niikuin me kuulemme marttyyrein historiasta, että moni pakana, joka ennen ei ole kuulunut kristilliseen seuraan, on kiinni otettu juuri siinä paikassa, kussa kristityitä on tapettu, ja on saanut äkkiä semmoisen voiman ylhäältä, että hän on tunnustanut itsensä kristityksi, ja on samassa vedetty pölkylle.

Semmoisia ihmeitä on se suuri Luoja saattanut tehdä, ja ei ole kristitytkään enää epäilleet hänen autuudestansa. Mutta se sokea perkele, joka nyt on tullut maailman päälle, joka ennenki on heitä vaivannut, ei näe mitään niistä, kuin Jumalan Hengen ovat. Se sokea perkele, joka suruttomia taluttaa sitä laveaa tietä kadotukseen, ei usko ollenkaan, että Jeesuksen rakkaus pakottaa hänen nimensä tunnustajia menemään valkeaan, jos niin vaadittaisiin, vaikka kauhistavainen on ensin ajatella, kuinka hirmuinen perkeleen joukko pitää oleman, ja mikä hirmuinen viha pitää oleman perkeleen lapsilla, koska he luulevat tekevänsä Jumalalle palveluksen siinä, koska he Jeesuksen opetuslapsia tappavat.

Mutta niin maailman orjat ovat tehneet maailman alusta. Ja niin he tekevät maailman loppuun asti. Vaikka nyt ei ole niin kova vaino niinkuin ennen on ollut, mutta joka paikassa, kussa oikea kristillisyys on, siinä on myös viha ja vaino, jos ei yhdellä niin toisella tavalla. Jos ei ole polttaminen niinkuin paavin valtakunnassa, niin on muu rangaistus pantu kristittyin päälle. Joku maasta pois ajetaan. Joku sakotetaan. Joku pannaan istumaan vedelle ja leivälle. Muutamat pannaan eli suljetaan pois Herran Ehtoollisesta ja seurakunnan yhteydestä. Ja kyllä aina löytyy perkeleen apostoleita joka paikassa, jotka kokevat valheita tuoda ja kantaa kristittyin päälle yhtä ja toista, vaikka emme saata valittaa, että meitä on vielä tähän asti pahoin vainottu.

Jokohan sitte Jumala on katsonut viisaudessansa, ettemme olis mahdolliset kärsimään kovempaa vainoa Kristuksen nimen tähden, vai onko hän vielä säästämässä niitä harvoja sieluja, jotka saattaisit veripunaisen puvun kantaa, vai onko hän katsonut viisaudessansa, ettei moni jaksaiskaan marttyyri kruunua kantaa.

Mutta jos semmoinen aika tulis, että se armollinen Herra Jeesus löytäis tarpeelliseksi koetella opetuslasten uskoa, niin meidän toivomme on, että hän suuresta armostansa antais heille voimaa ja väkevyyttä kärsimään ja miehuullisesti seisomaan siinä suuressa sodassa ja kilvoituksessa, varustetut autuuden rautalakilla, hengen miekalla ja uskon kilvellä, jolla he vastustavat sen ruman tuliset nuolet, hyvin tieten, että se suuri sotasankari on ennen meitä vaeltanut niitä raskaita ja verisiä askeleita yrttitarhasta Golgatan mäelle, ja monta tuhatta sielua on ennen meitä noudattanut niitä verisiä jälkiä Golgatan mäelle, jotka nyt ovat valkeilla vaatteilla puetetut, ja palmut heidän käsissänsä, veisaavat uutta virttä Siionin vuorella Amen! Hallelujah!

Morsiamen piiat, koreat ja kauniit, pyyhkivät verta heidän haavoistansa ja kyyneleet heidän silmistänsä, jotka Kristuksen tähden ovat haavoitetut. Pienet enkelit, valkeat ja kiiltäväiset, valmistavat taivaan leipää elämän puusta niille, jotka Jeesuksen nimen tähden ovat nälkää kärsineet. Valkeat vaatteet annetaan niille, jotka Kristuksen tähden ovat alastomaksi riisutut. Ja Jeesuksen köyhälle morsiamelle, jonka päälle maailman koreat huorat ovat sylkeneet, annetaan kultainen kruunu päähän, ja kointähti rintaan, ja sormukset käteen, ja veripunainen puku pestään lumivalkeaksi. Ja Vapahtajan köyhä morsian, joka täällä armon ajassa on morsiamen tavalla kirkkoon otettu, istutetaan siellä morsiamen istuimelle, ja Vapahtajan morsiamen piiat tanssaavat hänen ympärillänsä taivaan puhtaan lattian päällä. Ja kaikki pyhät enkelit iloitsevat ja riemuitsevat heidän kanssansa, koska Karitsan häät pidetään. Ja pienet viattomat lapset huutavat Hoosianna, Daavidin Pojalle! Amen.

Lähde: Kirkkopostilla 1876