N:o 33                                       HELATORSTAINA 1854

Koska Jeesus tunnusti itsensä Jumalan Pojaksi, ja sanoi: tästedes pitää teidän näkemän Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä. Niin ylimmäinen pappi reväis vaatteensa ja sanoi: Hän on pilkannut Jumalata, mitä me enää todistusta tarvitsemme?  Matt. 26: 64 - 65

Näistä sanoista kuulemme me, mikä hirmuinen viha nousee maailman lapsilla koska Ihmisen Poika tunnustaa itsensä Jumalan Pojaksi. Ylimmäinen pappi repäis vaatteensa, vihasta ja ihmettelemisestä, koska yksi ihmisen poika piti oleman niin rohkea, että hän tohti tunnustaa itsensä Jumalan pojaksi, ja aikoi vielä mennä ylös taivaaseen istumaan voiman oikealla kädellä. Se oli vasta yksi hirmuinen ylpeys ja Jumalan pilkkaaminen heidän mielestänsä.

Mutta vielä nytkin loukkaintuu luonnollisen ihmisen järki hirmuisesti, koska joku ihmisen lapsi tohtii tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi. Semmoista ylpeyttä ei kärsi vihollisen joukko ollenkaan. Sillä viholli­nen tahtoo olla kaikkein isä, sekä niitten jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat. Sentähden hän ei kärsi, että joku räkäsuu kläppi tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi, ensiksi siitä syystä, ettei hän usko sen olevan mahdollisen, että joku riettaan orja taitais enää Jumalan lapseksi tulla, ja toiseksi katsoo hän sen hirmuiseksi ylpeydeksi, että yksi syntinen ihminen rohkenee tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi.

Varsin maailman orja tyhmistyy, ja sanoo: semmoinenkos nyt on Juma­lan lapsi, yksi vanha huora, jonka päälle yksi kunniallinen maailman Herra ei viitsi katsoa. Erinomattain suuttuu yksi siviä perkele hirmuisesti, koska joku vanha huora eli varas tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi. Järki ottaa siinä paikassa vastaan, niin että siviä perkele kauhtuu ja tyhmistyy, ja sanoo: "Nyt te kuulitte kuinka hän pilkkais Jumalaa," sillä yksi siviä perkele ei tohdi tunnustaa itseänsä Jumalan lapseksi. Mutta ei hän taas usko, että muutkaan ovat paremmat häntä. Sentähden hän katsoo muita huonompia ylön, niinkuin fariseukset katsoit publikaaneja ylön, eikä pitäneet kanssakäymistä heidän kanssansa. Niin katsoo myös yksi vanha kristitty ylön niitä heränneitä, jotka nyt ovat ilmestyneet, ja sanoo: "Ei net ole kristityt, jotka pitävät itsensä kristittyinä, vaan net on kristityt, jotka eivät huuda kaduilla, mutta pitävät kristillisyyden takanansa."

Kuulettekos nyt, fariseukset, millinen teidän kristillisyytenne on? Te sanotte sen pilkkaamiseksi, jos joku tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi, joka on totisesti Jumalan lapsen oikeuden saanut, mutta se ei ole pilkkaaminen, koska te kahden kertaisen elämän pidätte. Te olette jumaliset kirkossa ja Jumalattomat kirkon takana. Niinkuin entiset fariseukset ja Jeesuksen ristin viholliset olivat jumaliset kirkossa, ja jumalattomat kirkon takana, niin ovat myös tämän aikaiset fariseukset jumaliset kirkossa, ja jumalattomat kirkon takana. He ovat siveät kirkossa, ja huoraavat kirkon takana, siunaavat kirkossa, ja kiroavat kirkon takana, juovat Herran kalkista ja perkeleen kalkista yhtenä päivänä.

Semmoiset ovat ne vanhat kristityt, jotka pitävät sen Jumalan pilkkana, jos joku kristitty tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi. He kantavat vihaa sydämessänsä Jumalan lapsille, ja tämä hengellinen viha tekee heidät sokeaksi. Rietas kääntää heidän silmänsä nurin ja maalaa heidän silmäinsä eteen senkaltaisia kuvia, joitten kautta Jumalan poika tulee Jumalan pilkkaajaksi, ja kansan häiritsijäksi. Kristityt tulevat vääräksi profeetaksi ja villihengeksi fariseusten silmissä, mutta väärät profeetat tulevat hengelliseksi opettajaksi heidän silmissänsä. Mitäs sitte fariseukset tuumaavat, koska Ihmisen Poika istuu Jumalan oikealla kädellä: mitäs he ajattelevat, koska he näkevät ihmisen lapsia, joita he ovat ylönkatsoneet ja pilkkana pitäneet, astuvan ylös taivaaseen ja istuvan voiman oikealla kädellä?

Me olemme merkinneet, kuinka suruttomat tekevät, koska joku kristitty sairastaa: suruttomat tulevat silloin vartioitsemaan, kuinka tuon sielun kanssa nyt käypi, jos hän elävän uskon kautta otetaan ylös taivaaseen, eli jos hän epäilyksen kautta vajotetaan helvettiin. Sitä suruttomat tulevat vartioitsemaan, koska hetkin tulevat katsomaan yhden kristityn kuolemaa. Ei ne raukat ajattele, että tämä kristitty, joka nyt saattaa ilolla kuolla, otetaan ylös taivaaseen, vaan he tulevat ainoastansa vartioitsemaan, jos kristityllä olis jotakuta epäilyksen ainetta kuolinvuoteella, että he pääsisit sitte huutamaan maailmalle: "Eipä kestänytkään hänen uskonsa kuolemassa vaikka hän piti itsensä kristittynä."

Mutta jos suruttomat katsoisit ensinnä Jumalan Pojan päälle, ja ajattelisit perään, minkätähden hänki huusi vähää ennen kuolemaansa. "Minun Jumalani, minun Jumalani! Miksis minun ylön annoit", josta sen aikaiset suruttomat otit sen uskon itsellensä, että Eliasta hän huutaa, niin vähemmin tämän aikaiset suruttomat tulisit kurkistelemaan kristityn kuole­maa siinä mielessä, että he pääsisit omaa väärää uskoansa vahvistamaan, ettei ole tämä kristillisyys oikea, koska niillekin tule epäilys kuolemassa, jotka pitävät itsensä kristittynä. Ka! siinä mielessä tulevat suruttomat kurkistelemaan yhden kristityn kuolemaa, että he pääsisit kristillisyyttä kaatamaan, jos kristityllekin tulis epäilys autuudestansa ennen kuin hän kuolee.

Mutta selittäköön ensinnä suruttomat, minkätähden Jumalan Pojalle tuli semmoinen epäilys, vähää ennen kuin hän kuoli, että hänen täytyi valittaa, että Jumala oli hänen ylönantanut. Jos tämmöinen epäilys on tullut Jumalan Pojan päälle, vähää ennen kuin hän kuoli, kyllä vissimmästi monelle kristityllekin saattaa tulla hätä kuolinvuoteella, koska vihollinen karkaa niin väkevästi hänen päällensä epäilyksen kanssa, että hänen täytyy valittaa niin­kuin Jumalan Poika, että Jumala on hänet ylönantanut, ja kuitenkin antaa Jumala armollisen aurinkonsa paistaa juuri kuoleman hetkellä, että hän saattaa autuaallisesti kuolla, koska sitä vastaan suruttomat ei saata kuoleman hetkellä huutaa niinkuin Jumalan Poika: "Se on täytetty", sillä heidän täytyy kuoleman hetkellä tuomita itsensä helvettiin, ja tunnustaa, että he ovat huonolla tiellä.

Meidän pitää tänä päivänä katseleman, kuinka Jumalan poika astuu ylös taivaaseen, koska me ensin katselemme taivaaseen ja kumartaen rukoilemme sitä suurta kuningasta, että hänen oikeat opetuslapsensa menisit ilolla ja riemulla taivaaseen astumisen vuorelta, saarnaamaan kaikille luoduille. Niinkuin meidän toivomme on, että Jeesuksen opetus lapset aina odottavat Jeesuksen tulevan taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Kuule, Sinä Ristiinnaulittu, kuolleista ylösnostettu, ja taivaaseen astunut Kuningas, opetuslasten nöyrä rukous, koska he kumartaen rukoilevat Sinua taivaaseen astumisen vuorella. Ja tule pian takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Isä meidän jne.

Evankeliumi Mark. 16:14.

Se kuuluu meidän pyhästä evankeliumistamme, niinkuin olis ainoastansa yksitoista kymmentä ollut koossa koska Jeesus otettiin ylös taivaaseen, mutta muut evankelistat ovat todistaneet, että on muitakin ope­tus­lapsia, jotka ovat nähneet hänen astuvan ylös taivaaseen, ja Paavali on kirjoittanut, että Hän on nähty useammalta kuin viideltä sadalta opetuslapselta ylösnousemisensa jälkeen, joitten seurassa muutamat epäilit. Emme tiedä, onko kaikki net olleet silloin läsnä, koska Hänet otettiin ylös, vai ovatko ainoastansa ne sata ja kaksikymmentä silloin olleet, jotka varsin jälkeen olit koossa yhdessä huoneessa, koska Pietari rupeis puhumaan Juudaksesta, joka oli pois vilpistynyt.

Mutta sen me tiedämme vakaisesti, ettei ole suruttomia ollut silloin, koska Jeesus astui ylös taivaaseen; ja me mahdamme myös kysyä: Minkätähden suruttomille ei ole annettu tietoa opetuslasten kautta, että hekin olisit saaneet tulla katsomaan, koska Jeesus astui ylös taivaaseen? Mutta se näyttää niinkuin olis ainoastansa Jeesuksen opetuslapsille se armo annettu, että he sait nähdä Jeesusta Hänen ylösnousemisensa jälkeen. Kyllä vissimmästi suruttomat olisit tulleet kurkistelemaan, jos heille olis annettu tietoa, että Jeesus on siinä ja siinä paikassa. Mutta ei ole suruttomille annettu yhtään tietoa ennenkuin vasta jälkeen kuin Apostolit rupeisit saarnaamaan kansalle, että Jeesus on ylösnoussut, että he ovat syöneet ja juoneet Hänen kanssansa ylösnousemisen jälkeen. Katselkaamme nyt Jumalan armon kautta, minkä tähden suruttomille ei ole annettu tietoa siitä paikasta, jossa Jeesus ilmoitti itsensä viidelle sadalle opetuslapselle.

Ensimmäinen tutkistelemus. Ei ole Jeesuksen opetuslapset tohtineet ilmoittaa maailman joukolle, ennenkuin he sait Pyhän Hengen. Me arvaamme hyvin, että ne viisisataa opetuslasta, jotka ovat nähneet Jeesuksen hänen ylösnousemisensa jälkeen, ovat saaneet apostolitten kautta tiedon, missä paikassa heidän piti oleman koossa, ja millä ajalla heidän piti oleman siinä paikassa, mutta kaikki nämät opetuslapset ovat niin uskolliset olleet, ettei he ole sitä asiaa ilmoittaneet maailmalle, vaikka kristityt näkyvät olevan niin huonot valvomaan kielensä ylitse, ettei he saata pitää yhtään salaisuutta takanansa, vaan ilmoittavat kaikki maailmalle, jos vielä olis kielletty, ettei he saa kaikkia ilmoittaa maailmalle, erinomattain semmoisia salaisuuksia, joitten ilmoittamisesta saattais tulla suuri vahinko kaikille kristityille yhteisesti ja asian omaiselle erinomaisesti.

Että suruttomat ei saata pitää yhtään salaisuutta takanansa, sen me olemme nähneet evankeliumista, jossa on kirjoitettu, että Vapahtaja sanoi usein heille: ”Katso, ett´es kellenkään sano.” Ja niin muodoin hän kielsi heitä maailmalle huutamasta Jeesuksen hyviä töitä, siitä syystä erinomattain, ettei Jeesus tahtonut maailman turhaa kunniaa voittaa, ja toiseksi siitä syystä, ettei maailman herrat sais tietää kaikkia mitä Jeesus tekee sairaissa. Mutta se on myös kirjoitettu niin evankeliumissa, että jota enemmän hän kielsi ja haasti heitä sanomasta, sen enemmän he julistit, ja niin muodoin me olemme nähneet, että suruttomat ei malta olla sanomatta kaikkia, mitä he ovat käsittäneet Jeesuksesta ja tästä kristillisyydestä.

Mutta siitäpä sait ylimmäiset papit, kirjan oppineet ja fariseukset syytä vainoamaan Jeesusta, koska suruttomat raukat aina julistit maailmalle, mitä Jeesus teki, vaikka Jeesus oli kieltänyt ja sanonut: ”Katso, ett´es kellenkään sano.” Koska nimittäin suruttomat aina julistit maailmalle Jeesuksen töitä, nousi viimein kateus ylimmäisten sydämessä, koska he rupesit arvelemaan Lasaruksen ylöshe­rättämisen jälkeen: "Tämä ihminen tekee paljon ihmeitä, ja koko kansa juoksee hänen perässänsä. Katsokaa miehet mitä te aiotte tehdä hänen kanssansa."

Jos neki suruttomat raukat, joille Jeesus teki hyvää, olisit olleet vaiti, niinkuin Jeesus käski, ei olis niin pian tullut vaino Jeesuksen päälle! Mutta jota enemmän hän kielsi, sen enemmän he julistit, ja tämän julistamisen kautta nousi kateus ylimmäisten pappein, kirjan oppineitten ja fariseusten sydämessä. Mutta siinä paikassa olit Jeesuksen opetuslapset hyvin valvovaiset kielensä ylitse, ettei he ole sanoneet maailman joukolle, missä he saavat nähdä Jeesusta. Ja minkä tähden Jeesuksen opetuslapset ei ole sitä ilmoittaneet maailmalle? Joo siitä syystä, että he pelkäisit. Se on kirjoitettu evankeliumissa, ettei he kellenkään mitään sanoneet, sillä he pelkäisit. Mutta ainoastansa opetuslapsille he sanoit, ja kaikki opetuslapset saatoit kyllä niin pitää tämän salaisuuden takanansa, ettei maailman joukko saanut tietää, missä paikassa he saavat nähdä Jeesusta.

Mutta minkätähden ei ole Jeesus ilmoittanut itseänsä maailman suruttomalle joukolle ylösnousemisensa jälkeen? Se näyttää niinkuin suruttomat olisit viimein uskoneet, että hän on totisesti Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja, jos he olisit saaneet nähdä hänet hänen ylösnousemisensa jälkeen. Kuka tiesi olisitko suruttomat ja paatuneet paremmin uskoneet, vaikka heille olis näytetty. Niin on kirjoitettu Matteuksen evankeliumissa viimeisessä luvussa, että muutamat opetuslapsistaki epäilit, mitä sitte surutoin joukko olis tehnyt, jos Vapahtaja olis ilmoittanut itsensä heille ylösnousemisensa jälkeen, olisitko he paremmin uskoneet?

Minä ajattelen, että he olisit vielä toisen kerran hänen tappaneet. Sillä perkeleen luonto on semmoinen, että hän vihastuu hirmuisesti, jos hänen julmimmat murha työnsä ei menesty. Moni murhaaja on vuodattanut käärmeen kyyneleitä, koska se murhattava ihminen ei ole varsin kuollut. Ja niin se olis tapahtunut, jos ylimmäiset papit, kirjan oppineet ja fariseukset olisit nähneet sitä Natsarenusta opettavan temppelissä vielä kuolemanki jälkeen, niin ne olisit suuttuneet ja villiin nousseet, että he olisit varsin tappaneet sekä sen manalaisen että hänen sanankuulijoitansa. Näkyypä siitä kuinka he suutuit Jeesuksen opetuslapsille, koska he Helluntai päivän jälkeen rupesit saarnaamaan kansalle Jeesuksen ylösnousemisesta, kuinka hirmuisesti ylimmäiset papit, kirjan oppineet ja fariseukset suutuit opetuslapsille siitä asiasta.

Mutta nyt tulee toinen tutkistelemus, minkätähden se suru­toin kansa, ei ole katsottu mahdolliseksi näkemään Jeesusta hänen ylösnousemisensa jälkeen, ja minkä tähden ei ole Jeesus antanut tietoa kansalle opetuslasten kautta, että siinä ja siinä paikassa, sinä ja sinä päivänä, saavat kaikki jotka tahtovat nähdä Natsarenuksen, sen suuren kansan häiritsiän astuvan ylös taivaaseen? Minä ajattelen, että sillä suruttomalla kansalla on niin suuri kurkistelema halu, että he olisit kyllä kokoontuneet jokaisesta kaupungista, jos heille olis annettu tieto.

Mutta arvatkoot nyt suruttomat itse, minkätähden heidän ei ole annettu nähdä sitä miestä, jonka he ovat itse tappaneet ja ristiinnaulinneet. Miettikööt nyt itse ne suruttomat, minkätähden se ristiinnaulittu Natsarenus, ei ole enää kuolemansa jälkeen osoittanut maailman joukolle haa­vojansa, niinkuin hän osoitti niitä murheellisille opetuslap­sille ja erinomattain sille epäileväiselle Tuomaalle. Minä luulen, että suruttomat olisit kaikki peljästyneet ja ajatelleet että se on yksi manalainen.

Niinkuin me olemme kuulleet, niin pelkäävät kaikki suruttomat manalaisia, vaikka he ovat itse elävät manalaiset, ja tulevat ilman epäilemättä manalaiseksi kuolemansa jälkeen. Jollei heille tapahdu totinen kääntymys ja parannus täällä armon ajassa, niin kaikki suruttomat, kaikki ulkokullatut ja kaikki armon varkaat tulevat manalaiseksi kuolemansa jälkeen. Niinkuin he täällä jo pelkäävät niitä kuolleita ja manalaisia, niin he olisit peljänneet Natsarenusta, jos he olisit hänet nähneet hänen kuolemansa jälkeen. Ja jos he olisit huomainneet, että hänellä on liha ja luut, niin ne olisit varsin tappaneet hänet toisen kerran, ettei hän kävis enää maan päällä ja kummittelis.

Tulipa vielä opetuslapsilleki semmoinen pelko, koska he ensimmäisen kerran näit hänet ylösnousemisensa jälkeen, sillä he luulit hengen näkevänsä. He luulit, että se oli yksi manalainen, joka tuli heidän tykönsä. Mitä sitte suruttomat olisit ajatelleet, jos Natsarenus olis toisen kerran kuolemansa jälkeen saarnannut heille parannuksesta? Ne olisit varsin sanoneet: ”Se on yksi manalainen, joka on nostettu meidän päällemme.” Ne olisit menneet noitia hakemaan, jotka saattaisit manalaiset pois heidän päältänsä. Vaikka rikkaalla miehellä helvetissä oli semmoinen usko, että hänen veljensä paremmin uskovat, jos joku kuolleista nousis ylös. Mutta ei se ole niin. Suruttomat ei usko, vaikka kuka tulis helvetistä muistelemaan, kummoinen elämä siellä on. Jotka ei usko Moosesta ja profeetoita, ei he usko, jos joku kuolleista nousis ylös.

Tässä on nyt pantu kaksi syytä, minkä tähden suruttomat ei ole mahdolliset näkemään Jeesusta hänen ylösnousemisensa jälkeen. Ensimmäinen on se, että suruttomat ei usko, vaikka kuka nousis ylös kuolluista saarnaamaan heille parannuksesta ja katumuksesta. Suruttomat pelkäävät kovin kuolleita ja manalaisia, vaikka he itse ovat niinkuin elävät manalaiset, sillä heidän elämänsä on kuin manalaisten elämä helvetissä. Mutta toiseksi he tap­paisit varsin Jeesuksen toisen kerran, jos he tulisit tuntemaan, että hänellä on liha ja luut. Ei ole suruttomat ja maailman orjat mahdolliset näkemään Jeesusta hänen ylösnousemisensa jälkeen, koska heille ei ole tullut murhetta vielä Vapahtajan kuolemasta, vaikka heille on maalattu se ristiinnaulittu Vapahtaja silmäin eteen. Jos suruttomilla olis ollut tuntoa, niin heille olisi pitänyt tuleman murhetta Jeesuksen kuolemasta, mutta ei niillä ole tuntoa. Sentähden he saavat nyt olla näkemättä, mutta kyllä he kerran saavat nähdä ketä he pistäneet ovat.

Nyt meidän vielä pitäis katseleman niitä merkkiä, jotka tulevat niille, jotka uskovat. Ensimmäinen merkki on se, että Jeesuksen nimen kautta perkeleitä ajetaan ulos. Tämä on silloin tapahtunut ja tapahtuu vielä nytkin, että perkeleitä ulos ajetaan ihmisistä Jumalan sanan kautta. Koska nimittäin heränneet ihmiset pääsevät uskoon, silloin ajetaan oman vanhurskauden perkele ulos sydämestä, ja silloin alkavat myös uskovaiset puhumaan uusilla kielillä, vaikka ei nyt luonnollisesti niinkuin silloin, kuitenki hengellisesti. He puhuvat Jumalan voimallisista töistä, ja siitä suuresta armosta, joka on heille tapahtunut.

Kolmas merkki on se, että heidän pitää käärmeitä ajaman pois; O! jospa kaikki kristityt tyttäret ajaisit pois niitä käärmeitä, jotka tulevat heidän tykönsä friiarin haamulla. Kyllä he saattaisit sen tehdä, se voima on heille annettu, mutta usein kantavat he käärmeen povessansa, ja sen kautta he tulevat petetyksi. Ja jos he jotakin myrkkyä juovat, niin ei se mitään vahingoita. Tämä on silloin tapahtunut luonnollisesti, mutta nyt hengellisesti, että synnin myrkky ei saata enää uskovaisia vahingoittaa. Vaikka hengellistä vihaa usein kristityille tarjotaan, joka on se oikea käärmeen myrkky, jota lohikäärme oksentaa heidän päällensä, ei se tee vahinkoa uskovaisille. Vaikka lohikäärme kuinka oksentais myrkkyänsä uskovaisten päälle, ei se myrkky paisuta heitä, se on niinkuin ei koskiskaan uskovaisten sydämiin.

Viides merkki on se, että heidän pitää sairasten päälle paneman kätensä, ja he paranevat. Tämä merkki ei ole luonnollisesti tapahtunut näinä aikoina, mutta hengellisesti sekin tapahtuu, sillä kaikki, jotka oman vanhurskauden tähden sairastavat, pääsevät paranemaan, koska kristityt kehottavat heitä uskomaan sen suuren ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan päälle, joka on kaikkein edestä kärsinyt, ja kaikkein edestä ollut helvetissä, ja kaikkein edestä hikoillut verta, ja kaikkein edestä huutanut, ja kaikkein paatuneitten edestä itkenyt. Vaikka ei sentähden nämät kyyneleet auta ketään kuin ei ota vaaria niistä armon ajassa. Ei ne auta, ellei ne samat kyyneleet tule polttavaiseksi armon ajassa. Ja ne lukemattomat veripisarat, jotka ovat tippuneet hänen pyhästä ruumiistansa, tämän syntisen maan päälle, ei ne auta niitä, jotka aina tallaavat hänen vertansa, ja pilkkaavat hänen kyyneleitänsä.

Nyt on se suuri ristinkantaja astunut ylös taivaaseen, valmistamaan opetuslapsille sijaa. Mutta kuinkapa hän saattaa valmistaa ristin vihollisille sijaa, jotka pilkkaavat ja vastustavat myötäänsä? Niille perkele on valmistamassa sijaa tulijärvessä. Mutta niille harvoille sieluille, jotka seisovat ja katsovat ylös taivaaseen hänen mennessänsä Isänsä valtakuntaan, niille hän on mennyt valmistamaan sijaa taivaan valtakunnassa, niille hän lähettää myös Pyhän Henkensä, ja sen kautta heidät puetetaan voimalla saarnaamaan Jeesuksen ylösnousemisesta ja taivaaseen astumisesta siihen asti, kuin hän sieltä tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Niin pyörtäkäät nyt ilolla ja riemulla ylösastumisen vuorelta te harvat opetuslapset, ja odottakaat Isän lupausta, kuin Jeesus teille sanonut on. Odottakaat siksi kuin viideskymmenes päivä täytetään, odottakaat siihen asti, kuin teidät puetetaan suuremmalla voimalla ylhäältä. Odottakaat siksi, kuin se lupaus täytetään, jonka enkelit ovat luvanneet, että Jeesus Natsarenus on niin tuleva taivaasta, kuin te näitte hänen sinne menevänkin. Silloin saavat kaikki Jeesuksen ristin viholliset nähdä, ketä he pistäneet ovat. Ja kaikki opetuslapset, jotka täällä ovat uskollisesti tehneet työtä Herran viinamäessä ja Jumalan seurakunnassa, saavat silloin heidän ansaitun palkkansa, sen määrätyn päivä penningin! Amen.

Jäljennös / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennös / Laestadiana 1 Bd: 8b / Oulun maakunta-arkisto /