N:o 32B                                5 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ

Koska Vapahtaja oli suuressa tuskassa ja vaivassa yrttitarhassa, rupesi hän ensin vapisemaan ja kauhistumaan syntisten hirmuisuutta, ja siinä hengen hädässä rukoili hän itse, ja käski myös opetuslastensa valvoa ja rukoilla, ettei he joutuis kiusaukseen.

Siitä ymmärretään, että rukous on taivaan valtakunnan avain, sekä maallisessa että hengellisessä hädässä. Ja rukoilematta ei tule mitään, kolkuttamatta ei aukene ovi, sillä Daavid huusi syvyydestä korkeuteen, koska hän oli hengellisessä hädässä, ja Vapahtaja rukoili polvillansa, koska hän oli hengellisessä hädässä meidän synteimme tähden. Ja kaikki pyhät ovat rukouksissa löytäneet parhaan avun ja turvan kaikissa hädissä ja tuskissa.

Mutta ei kaikki syntiset rukoile Jumalaa siinä mielessä, että he tulisit autetuksi siitä hädästä, josta heidän ensin pitäis tuleman autetuksi. Sillä se katumatoin ryöväri rukoili myös hengen hädässä, mutta hänen rukouksensa tuli pilkkaamiseksi, koska hän ei tuntenut syntiänsä, vaan ainoastansa ruumiin vaivaa. Jos katumattomalla ryövärillä olis ollut joku hengellinen hätä, vissimmästi hän olis toisenlaisen rukouksen lukenut. Mutta hän ei tuntenut mitään hätää sielun puolesta, sillä hän oli surutoin, vaikka kuolema oli juuri silmäin edessä.

Niinkuin tämä katumatoin ryöväri rukoili, vaikka hän oli surutoin, niin rukoilevat vieläki muutamat suruttomat Jumalaa, vaikka heillä ei ole mitään hätää sielun puolesta. Sillä suruttomat ei tunne syntiänsä. Koska vihollinen on peittänyt heidän syntinsä, niin ei heille tule koskaan hätää synteinsä tähden, joita he peittävät ja kieltävät pois. Mutta yksi herännyt ihminen ei saata peittää eikä kieltää syntiänsä. Ja koska siis yksi herännyt ihminen rukoilee Jumalaa, niin hän rukoilee erinomattain hengellisessä hädässä.

Me näemme 2. Samuelin kirjasta 12. luvussa, mikä hätä tuli Daavidille, koska hän tahtoi syntiänsä peittää. Hän oli salamyhkäisyydessä tehnyt huorin Batseban kanssa ja vielä laittanut niin, että Batseban mies  tuli tapetuksi sodassa, eikä hänen omatuntonsa soimannut häntä siitä työstä, niin kauan kuin se oli peitetty maailmalta. Mutta Jumala uhkais häntä profeetta Nathanin suun kautta, että oma hänen poikansa piti huorin tekemän Daavidin vaimoin kanssa valkeana päivänä. Ja Jumala sanoi Daavidille sen saman profeetan suun kautta: "Sinä olet sen tehnyt salaisesti, mutta minä teen tämän koko Israelin edessä, ja auringon edessä." ( 2. Sam, 12: 12 ).

Kuinka sitte käypi huorille ja varkaille, jotka ovat pimeydessä ja salamyhkäisyydessä häpeällisiä töitä tehneet, koska aurinko rupeaa läpi paistamaan, ja koko maailma saapi tietää, mitä he ovat täällä värkänneet. He luulevat ilmanki, että kunnian kanssa he pääsevät taivaaseen. Mutta minä pelkään, että kunnian kanssa he pääsevät helvettiin, ja siellä vasta joutuvat ijankaikkisen häpeän alle. Koska he täällä peittävät syntiänsä, ettei kenenkään pitäis tietämän, kuinka he täällä eläneet ovat, saavat he viimein huutaa helvetissä niin korkealla äänellä, että koko helvetti tärisee: "Katso, näin minä olen elänyt maailmassa. Näin minä olen huorin tehnyt, näin minä olen varastanut, näin minä olen paloviinaa juonut." Ja sitte tulevat kaikki riettaan enkelit ja naaras pirut häntä pilkkaamaan ja hänen tuntoansa raatamaan.

Ja sitte rupeavat kaikki siveät huorat tanssaamaan tulisessa järvessä. Kaikki rehelliset varkaat rupeavat kynsiänsä puremaan. Kaikki raittiit juomarit täytyvät juoda sitä sinistä tulen liekkiä, jolla he täällä ovat tuntoansa rauhoittaneet. Koreus ja kunnia rupeaa helvetissä polttamaan heidän tuntoansa. Niin paljon vaikuttaa siis maailman kunnia, että ne, jotka täällä sanovat: "Ei tarvitse maailmalle huutaa," saavat helvetissä huutaa niin, että kaikki riettaan enkelit ja naaras pirut saavat kuulla, kuinka sinä olet elänyt. Se olis paras neuvo sinulle, ihmis parka, että sinä täällä tulisit kunniattomaksi yhden totisen synnin tunnustuksen kautta, että sinä totisen katumuksen kautta saisit kunnias takaisin taivaan Kuninkaalta, joka sinun tähtes on kunniattomaksi tullut maailmassa.

Ehkä nyt se jalo apostoli Jaakob on sanonut lähetyskirjassansa 5: 16: "Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikoksenne, ja rukoilkaat toinen toisenne edestä," — ei kuitenkaan tämän aikaiset siveät huorat ja rehelliset varkaat tahdo tunnustaa syntiänsä kenellekään, sillä he tahtovat pikemmin kunnian kanssa mennä helvettiin, kuin kunniattomana eli huorana ja varkaana mennä taivaaseen.

Kuinkas he siis saattavat rukoilla toisen edestä, eli lähimmäisensä edestä, että hän tulis terveeksi? Jaakob panee nimittäin synnin tunnustuksen ja esirukoukset lähimmäisen edestä niinkuin yhdessä järjestyksessä peräsiltänsä, osottain tämän järjestyksen kautta, että koska yksi katuvainen syntinen on niin paljon pieksetty omantunnon vaivan kautta, että hänen täytyy tunnustaa syntiänsä seurakunnan edessä eli kristityille, jotka sen kaltaisen synnin tunnustuksen kautta ymmärtävät, ettei kunnian perkele jaksa enää peittää hänen syntiänsä. Koska, sanon minä, yksi katuvainen syntinen on niin paljon pieksetty, että hänen täytyy tunnustaa syntiänsä, silloin seuraa toinen osa Jaakobin manauksesta, jossa hän käskee rukoilla lähimmäisen edestä, että hän tulis terveeksi siitä hengellisestä taudista, jonka synti myötänsä tuopi.

Moni herännyt ihminen sairastaa omantunnon vaivassa niin kovin, että hänen täytyy valittaa, mutta ei kunnian perkele laske häntä tunnustamaan syntiänsä, ennenkuin yksi kova hengellinen hätä pakottaa häntä. Muutampi saapi olla monta kertaa omantunnon vaivassa, ennen kuin hän tunnustaa syntiänsä. Niin luja on kunnian perkele peittämään syntiä, että muutampi ei tunnusta syntiänsä ollenkaan, vaikka hän on omantunnon vaivassa. Kunnian perkele ottaa vielä vihan perkeleen kumppaniksi. Koska nimittäin perkele meni Juudas Iskariotin sydämeen sen kastetun palan jälkeen, meni hän ulos syömäkeskissä ennenkuin kiitosvirsi oli veisattu. Se oli vihan perkele, joka pani hänet ulos menemään. Ja on vielä nytkin usein tapahtunut, että kunnian perkele ja vihan perkele panee muutampia ulos menemään siitä huoneesta, kussa kristityt käyvät kunnian päälle. Muutampia panee vihan ja ylpeyden perkele kristittyin verta imemään.

Mutta koska omatunto herää, ja synnit rupeavat syntisen tuntoa polttamaan sinne asti, että kunnian perkele ei jaksa enää syntiä peittää, silloin täytyy syntisen tunnustaa syntiänsä, ei ainoastansa niille, joita vastaan hän on rikkonut, mutta myös niitä syntiä täytyy hänen tunnustaa, joita ei yksikään ole tiennyt. Ja koska yksi katuvainen syntinen tämän synnin tunnustuksen kautta on tullut kunniattomaksi maailman edessä, niin saattaa hän kunniansa saada takaisin Vapahtajalta, jos hän nöyrällä ja särjetyllä sydämellä pakenee hänen ristinsä juureen ja kerjää armoa.

Ja koska yksi katuvainen syntinen omantunnon vaivassa sairastaa sitä hengellistä tautia, käskee Jaakob kristityitä rukoilla hänen sielunsa edestä, että hän tulis terveeksi, sillä vanhurskaan rukous voi paljon, koska se totinen on. Ja vaikka maailman lapset tyhmistyvät, koska he näkevät jonkun ihmisen olevan omantunnon vaivassa, ja arvelevat, että se on riettaalta hengeltä riivattu, muutamat tarjoavat paloviinaa ja muutamat tukkivat armoa, ja muutamat pilkkaavat, ja muutamat kiroavat, niin tahdomme me Jaakobin neuvon jälkeen kehoittaa niitä, jotka ovat omantunnon vaivassa, seuraamaan Vapahtajan esimerkkiä. Koska hän oli siinä suuressa tuskassa ja vaivassa, lankesi hän polvillensa ja rukoili: "Abba, rakas Isä! Jos mahdollinen olis, että tämä kalkki kävis minun ohitseni!" Ja käski myös opetuslastensa valvoa ja rukoilla hänen kanssansa, vaikka synnin uni oli silloin niin raskas heidän päällänsä, ettei he jaksaneet valvoa.

Kuitenki toivon minä, että ne harvat sielut, jotka ovat valvomassa, rukoilevat itse edestänsä ja niitten edestä, jotka omantunnon vaivassa sairastavat sitä hengellistä tautia, että he tulisit terveeksi, ei paloviinan kautta, vaan sen makean viinan kautta, josta Jeesuksen opetuslapset olit päistyneet ensimmäisenä helluntai päivänä, koska maailman joukko sanoi: "He ovat täynnänsä makeaa viinaa."

Tunnustakaat siis toinen toisellenne teidän rikoksenne, ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte, sillä vanhurskaan rukous voi niin paljon, koska se totinen on, että se ristiinnaulittu Herra Jeesus kuulee niitten vanhurskasten rukoukset, jotka hänen verensä kautta ovat vanhurskautetut. Jotka hänen nimensä kautta rukoilevat, ja myös niitten rukous on hänelle kelvollinen, jotka suuret syntiset ovat, koska he tulevat nöyrällä ja särjetyllä sydämellä. Siis huutakaat, kaikki te murheelliset ja alas painetut, rikki pieksetyt, haavoitetut ja hengessä vaivaiset, että se suuri ristin kantaja auttais väsyneitä matkamiehiä, että he kostuisit ristin kanssa Golgatan mäelle. Kuule kaikkein murheellisten ja hätääntyneitten rukous: Isä meidän jne.

Evankeliumi: Joh. 16: 23.

Tämän päivän pyhässä evankeliumissa opettaa Vapahtaja opetuslapsiansa rukoilemaan Isää hänen nimensä kautta, jonka tähden myös tämä sunnuntai kutsutaan rukous sunnuntaiksi. Meidän pitää siis pyhän evankeliumimme johdatuksesta Jumalan armon kautta puhuman rukouksesta. Ensimmäinen tutkistelemus: Mitäs maailman lapset rukoilevat? Toinen tutkistelemus: Mitäs Jumalan lapset rukoilevat?

Maailman lapset ja erinomattain armon varkaat rukoilevat myös Jumalaa. Mutta mitäs he rukoilevat? Me kuulemme Vapahtajan omasta suusta, mitä fariseus rukoili, koska hän oli tullut temppeliin rukoilemaan: "Minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorin tekijä, taikka myös niinkuin tämä publikaani." Niin rukoili fariseus. Ja vaikka tämän aikaiset fariseukset ei rukoile juuri näillä sanoilla, ovat kuitenki heidän ajatuksensa saman kaltaiset.

Koska nimittäin joku kristitty kysyy heiltä: Oletkos sinä huora? vastaavat he: en ole, Jumalan kiitos, huora. Koska heiltä kysytään: Oletkos sinä varastanut? vastaavat he: en ole minä varas, Jumalan kiitos! Jos heiltä kysytään: Oletkos sinä juomari? vastaavat he: en ole, Jumalan kiitos, juomari! He kiittävät siis Jumalaa sen edestä, ettei he ole niinkuin muut ihmiset, huorat, varkaat ja juomarit. Mutta ei he sentähden huomaitse, että he ovat lukemassa fariseuksen rukousta.

Usein päästää surutoin ihminen fariseuksen rukousta suustansa, koska nimittäin hänelle soimataan syntiä, niinkuin huoruutta, varkautta eli muuta senkaltaista, niin hän sanoo: "En ole minä, Jumalan kiitos, senkaltaisia häpeällisiä töitä tehnyt. Jumala on varjellut minua sekä huoruudesta että varkaudesta." Mutta ei surutoin sentähden huomaitse, että hän on lukemassa fariseuksen rukousta, koska hän niin kiittelee Jumalaa sen edestä, että Jumala on varjellut häntä sekä huoruudesta että varkaudesta. Sen luonnollisen siveyden kautta on rietas ottanut pois muiston, ettei hän muista ollenkaan, kuinka ja koska huoruus ja varkaus olis tapahtunut.

Muutamat tunnustavat, että ajatuksilla se on tapahtunut, mutta ei työllä, — vaikka ei paljon yksikään ole vapaa niistä synneistä. Niinkuin nyt eletään maailmassa, ovat vissimmästi kaikki sekä huorat että varkaat, ja ne synnit ovat tapahtuneet ei ainoastansa ajatuksilla, mutta juuri puhtaalla riettauden työllä, vaikka rietas on suruttomuuden tilassa peittänyt kaikki häpeälliset työt pois, ettei syntisen pitäis niitä muistaman ja katuman, ennenkuin vasta ijankaikkisuudessa.

Koska nyt suruttomat maailman lapset lukevat huomaitsematta fariseuksen rukousta, jolla he maailman edessä kaunistelevat heidän jumalatointa elämäänsä, niin se on arvattava, minkäkaltaisia rukouksia he lukevat yksinäisyydessä. Sillä ei se ole ihmisen rukous, mitä hän lukee näin kirkossa eli ihmisten aikana, mutta se on ihmisen oikea rukous, jota hän lukee yksinäisyydessä, nimittäin sydämen halulla: eli mikä ihmisen halu ja tahto on, se on ihmisen rukous.

Me kuulemme Vapahtajan omasta muisteluksesta, että fariseuksen rukous on paljota kauniimpi kuin publikaanin huokaus. Ja minä olen nähnyt muutampia fariseuksia, jotka ovat siinä kuolleessa uskossa ja joilla on niin paljon rakkautta Vapahtajaa kohtaan, että he aikovat ottaa häntä ympäri kaulan ja antaa hänelle suuta. Heillä on niin kauniit rukoukset, ja niin suurella nöyryydellä ja hartaudella he rukoilevat, että jos publikaanilla olisit niin kauniit rukoukset, olis vissimmästi tullut reikä kirkon kattoon, ja vieläpä taivaaseenki olis tullut iso reikä.

Mutta ehkä nyt muutamilla fariseuksilla ovat niin kauniit rukoukset, kyllä ne sentähden vihaavat Jeesusta ja hänen opetuslapsiansa, ja ovat valmiit imemään kristittyin verta, niin pian kuin heille soimataan syntiä. Ja koska he ovat makkaroita tehneet kristittyin verestä, saattavat he taas mennä kirkkoon rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa sen edestä, että he ovat kristityitä vihanneet ja veriin pieksäneet, ja että he tämän veren vuodatuksen kautta ovat saaneet omantunnon rauhan. Ei käärmeen siemenet lakkaa puikimasta sydämen juuressa, eikä Jeesuksen ristin viholliset saa omantunnon rauhaa, ennenkuin he saavat lakkia kristittyin verta.

Ja koska he ovat lakkineet kristittyin verta, tulevat he kirkkoon kiittämään Jumalaa sen hyvän työn edestä, ja vahvistavat vielä uskonsa Herran ehtoollisella ja rukoilevat vielä Jumalaa, että hän varjelis heitä ja heidän lapsiansa niin hulluksi tulemasta, että he rupeisit totista katumusta ja parannusta tekemään. Yksi juomari rukoilee Jumalaa, että hänellä räkkäis aina juoda, ettei paloviina koskaan puuttuis. Jos hän tämmätään lakiin juopumuksen tähden, rukoilee hän Jumalaa, ettei hän tulis sakkoa vetämään. Ja koska muu neuvo ei auta, vannoo hän itsensä helvettiin, että hän pääsis viina sakkoa maksamasta.

Yksi viinaporvari kiittää Jumalaa, joka on niin siunannut hänen kauppansa, että hän viinallansa on voittanut viimeisen tolpan yhdeltä köyhältä juomatraasulta. Ja vaikka juomarin vaimo ja lapset itkevät kotona nälässä, ei ne kyyneleet vaivaa viinaporvarin tuntoa. Mutta jos viina loppuu, se vaivaa hänen tuntoansa niin kovin, että hänen täytyy tehdä reissu kaupunkiin noutamaan lisää paloviinaa. Jos häntä sakotetaan viinan myymisestä, vannoo hän sielunsa helvettiin ja vapahtaa itsensä viina sakosta, ja uhkaa vielä kostaa päällekantajalle, ja sen työn päälle kiittää hän Jumalaa, joka häntä on varjellut vahingosta.

Yksi huora rukoilee Jumalaa, ettei häntä saavutettais huoraamasta, ja ettei tulis lapsia hänen huoruudestansa. Mutta jos huorimies tämmätään  huoralta lakiin, panee huorimies sielunsa pantiksi riettaalle, ja vannoo itsensä vapaaksi, ettei hänen tarvitsis maksaa lapsen ruokkoa. Jos joku suuttuu lähimmäisellensä, rukoilee hän Jumalaa, että lähimmäiselle tulis vahinko ruumiin, hengen eli karjan puolesta.

Katso, tämmöiset ovat suruttoman rukoukset, ja jos näistä rukouksista ei tule reikää taivaaseen, niin tulee vissimmästi reikä pohjattomuuteen, että jos pohjattomuuden portti olis suljettuna, niin täytyis kuitenki pohjattomuuden oven vartijan avata helvetin portin, koska siveät huorat, rehelliset varkaat, raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit niin hartaalla rukouksella kolkuttavat sen päälle, että helvetin portti särkyis tuhanneksi kappaleeksi, jos helvetin portin vartija ei vetäis pian helvetin rautapuomia sivulle ja avais ovea näille raukoille, jotka tulevat monet tuhannet yhdessä joukossa ja kolkuttavat niin hartaalla rukouksella, ja huutavat vielä monet tuhannet perkeleet avuksensa.

Koska paloviina nousee päähän, silloin he huutavat: perkele ja saatana, joka on heidän jumalansa, jota he palvelevat yötä ja päivää. Mutta kyllä nämät riettaan palvelijat sentähden tulevat kirkkoon lukemaan fariseuksen rukousta: "Minä kiitän sinua Jumala, etten minä ole niin paha kuin muut ihmiset, väärä, ryöväri, huorintekijä, taikka niinkuin tuo publikaani, joka tuolla huokaa."

Menevät he vielä Herran ehtoolliselle ja antavat Juudaksen suuta Vapahtajalle ja itkevät siellä käärmeen kyyneleitä ja tekevät parannuksen ja uskollisuuden lupauksia, mutta koska he tulevat ulos kirkosta, niin menevät juomarit ryyppäämään paloviinaa, viinaporvarit menevät laskemaan sitä vuotavaa pirun paskaa glasiin, tappelusmiehet menevät kiroamaan ja tappelemaan, varkaat menevät varastamaan, ja huorat menevät huoraamaan kirkon takana. Ja tuota he tekevät vuodesta vuoteen siihen asti, että kuolema tulee ja pusertaa heidän sydämitänsä. Ja silloin he kutsuvat papin tykönsä ja käskevät hänen antaa heille sakramenttia. Ja silloin he luulevat olevansa valmiit astumaan taivaan valtakuntaan yhden joutavan ja jumalattoman elämän perästä.

Juuri sillä tavalla on tähän asti eletty tässäkin seurakunnassa, ja sillä tavalla aikovat vielä suruttomat elää. Ei he meinaakaan katumusta ja parannusta tehdä. Pilkkaavat vain ja suuttuvat, jos joku sanoo heille, että tämän kaltainen elämä viepi vissimmästi kadotukseen, jos muutosta ja parannusta ei tule. Voi, surkea kauhistus! Koska rietas on saanut niin paljon valtaa, että hän ajaa heitä niinkuin sikalaumaa väylään Gadareenissä Genetsaretin meren tykönä hukkumaan.

Toinen tutkistelemus: Kuinkas Jeesuksen opetuslapset rukoilevat? Koska fariseukset rukoilevat Jumalaa niin kauniilla rukouksilla, kuin me äsken kuulimme, että he kiittävät Jumalaa, ettei he ole niin pahat kuin muut ihmiset, nimittäin väärät, ryövärit, huorin tekijät, eli niinkuin tämä publikaani. Niin luulevat tämän aikaiset fariseukset, jotka myös kiittävät Jumalaa sen edestä, että hän on varjellut heitä huoruudesta, varkaudesta, murhasta ja muista grouveista synneistä. He luulevat, sanon minä, että Jeesuksen opetuslapsilla ovat vielä kauniimmat rukoukset kuin fariseuksilla. Mutta mitäs he nyt sanovat, koska me tunnustamme, että Jeesuksen opetuslapsilla ei ole paljon minkään väärtit rukoukset?

Yksi oikea Jeesuksen opetuslapsi, joka käypi Pyhän Hengen koulussa, ei ole katumuksen aikana kuitenkaan parempi kuin publikaani, jolla ei ollut puoltakaan sen vertaa rukousta kuin fariseuksella. Publikaani ei jaksanut paljon mitään rukoilla, mutta ainoastansa huoata: Jumala armahtakoon minun syntisen päälleni!

Se on kuitenki ihmeellinen, sanoo fariseus, joka seisoo ja rukoilee niin urhoollisesti ja niin totisesti, eikös olekaan Jumalan lapsilla paremmat rukoukset, kuin nämät sanat: Jumala armahtakoon minun syntisen päälleni? Ei ole veikkonen. Ei ole katuvaisilla sieluilla sen paremmat rukoukset, kuin mitä sinä tässä kuulet. Sillä ei Vapahtajallakaan ollut kauniimpia rukouksia, koska hän oli siinä suuressa hengellisessä sodassa. Ei ollut hänellä sen enempää rukoilemista, kuin ainoastansa kolme sanaa: Abba, Isä, jos mahdollinen olis, että tämä kalkki kävis minun ohitseni. Eikä ole Vapahtaja pitänyt rukousta ihmisten aikana kuin ainoastansa kolme kertaa. Mutta mitä hän huokais yksinäisyydessä, sitä emme tiedä.

Ja mitä yksi katuvainen sielu huokailee yksinäisyydessä, sitä emme tiedä. Mutta Paavali sanoo, että henki manaa hyvää meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla. Ei ole nimittäin vielä yhdellä katuvaisella sielulla oikea hätä, niin kauan kuin hänellä on kauniit rukoukset. Mutta koska kaikki usko pitää loppuman, kaikki rakkaus pitää loppuman, kaikki rukouksen voima pitää loppuman, niin että yksi katuvainen sielu tulee juuri tyhjäksi kaikista hengellisistä lahjoista. Silloin vasta on hengellinen köyhyys käsissä.

Mutta fariseukset, joilla on ei ainoastansa siveyttä, vaan myös uskoa ja rakkautta niin paljon, että he saattavat ottaa Vapahtajaa ympäri kaulan ja antaa hänelle suuta, ja niin kauniit rukoukset, että he saattavat rukouksillansa tehdä reiän taivaaseen. Fariseukset katsovat ylön publikaaneja, joilla ei ole kauniita rukouksia, vaan ainoastansa huokauksia, ja sanovat: "Mikäs kristitty se on, joka ei saata rukoilla? Ei se ole mikään kristitty, joka ei saata rukoilla."

Mutta me saatamme myös kysyä fariseuksilta: Mikäs kristitty se on, jolla on kauniit rukoukset ja hirmuiset kiroukset, ja molemmat tulevat ulos yhdestä suusta? Mikä kristitty se on, jolla on kauniit rukoukset ja joka on niin rakas Vapahtajalle, että hän ottais häntä ympäri kaulan ja antais hänelle suuta, mutta on yhtä hyvin niin vihainen Vapahtajan veljille, että hän antaa heille korvapuustin ja pieksää heitä veriin? Semmoiset kristityt löytyvät nyt joka paikassa, jotka itkevät kirkossa, mutta nauravat kirkon takana, siunaavat kirkossa ja kiroavat kirkon takana, ovat siveät kirkossa, mutta huoraavat kirkon takana, juovat Herran kalkista kirkossa ja perkeleen kalkista kirkon takana, ovat rakkaat Vapahtajalle mutta tappelevat kirkon takana.

Semmoiset ovat ne kristityt, joilla on kauniit rukoukset ja pitkät siunaukset, ja runsaat kyyneleet. Mutta katuvaisilla sieluilla ei ole niitä. Joka on vaeltamassa kristillisyyden tiellä, tulee välistä niin köyhäksi ja tyhjäksi kaikista hengellisistä lahjoista, ettei hänellä ole uskoa eikä rakkautta, eikä rukouksia, eikä kyyneleitä, vaan ainoastansa syntiä, epäilyksiä, kiusauksia, sydämen ahdistusta ja vielä päälliseksi maailman lasten vihaa. Ja kaikki nämät vastoin käymiset elämän tiellä pakottavat häntä joskus huokaamaan niinkuin publikaani: "Jumala armahtakoon minun syntisen päälleni."

Me toivomme kuitenki, että publikaanin huokaukset kuuluvat edemmäksi kuin fariseuksen kauniit rukoukset. Me toivomme, että niinkuin katuvaisen syntisen tuntoon on tullut iso reikä, jonka kautta hän on pudonnut maailman siveydestä synnin pohjattomuuteen, pitää myös hänen huokauksensa tekemän reiän taivaan kattoon, koska hän huokaa niin raskaasti, että koko helvetti tärisee, ja huutaa niin korkealla äänellä, että ääni kuuluu helvetin syvyydestä taivaaseen asti.

Ja silloin, koska hän Vapahtajan haavain kautta on ylösvedetty synnin pohjattomuudesta, pitää hänen rukoileman Isää Pojan nimeen, ja kaikki, mitä hän anoo Isältä sen ristiinnaulitun Vapahtajan nimeen, pitää hänen saaman. Vaikka publikaanin huokaukset ei ole niin kauniit kuin fariseuksen rukoukset, on Vapahtaja kuitenki sanonut, että publikaani meni kotiansa hurskaampana kuin fariseus, josta hyvin arvataan, että publikaanin huokaus tuli kuulluksi taivaassa. Ja kaikki, mitä katuvaiset ja armoitetut sielut anovat Jeesuksen nimeen, sen he saavat, sillä he anovat sitä, jota Isä tietää heidän tarvitsevan.

Tämän aikaiset fariseukset rukoilevat, että Jumala varjelis heitä ja heidän lapsiansa niin hulluksi tulemasta, että he rupeaisit huokaamaan, niin kuin nämät publikaanit huokaavat. Fariseukset rukoilevat, että he saisit aina elää suruttomuudessa ja kuolleessa uskossa. Mutta katuvaisten ja armoitettuin huokaukset kuuluvat kuitenki taivaassa. He rukoilevat vielä niittenki edestä, jotka heitä vaivaavat, että näille Jeesuksen ristin vihollisille tulis pistos sydämeen ja iso reikä tuntoon, että se rupeais karvastelemaan ja verta vuotamaan, että he tulisit niin kipeäksi, että heidän täytyis lyödä rintoihinsa ja huoata niinkuin publikaani: "Jumala armahtakoon minun syntisen päälleni."

Ja me uskomme, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä kuulee katuvaisten ja hätääntyneitten huokaukset, koska he rukoilevat Isää Jeesuksen nimeen, että saatanan valtakunta kaatuis maahan. Ja murheellisten opetuslasten ilo pitää tuleman täydelliseksi, koska he saavat nähdä sen ristiinnaulitun Kuninkaan astuvan ylös taivaaseen, ja siellä rukoilevan hänen Isäänsä meidän edestämme. Amen!

Alkuperäinen (alku ja loppu puuttuvat) ja kopio / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

Jäljennös / SKHS Kollerin kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /