N:o 32A                            5 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1850

Koska joku rukoilee ja jälleen kiroilee, kuinka Herra kuulee hänen rukouksensa? Syrak 34: 29.

Tässä paikassa kirjoittaa Syyrakki niistä, jotka välistä rukoilevat ja välistä kiroilevat. Ja Syyrakki arvelee, kuinka Jumala niitä kuulis. Syyrakki kuuluu olevan epäilemässä, ettei taida Jumala niitten rukouksia kuulla. Hän puhuu myös niistä, jotka välistä paastoavat synteinsä tähden ja taas uudesta tekevät syntiä.

Niinkuin tällä maailman ajalla on muutampia, jotka välistä tekevät katumuksen ja välistä taas huoraavat eli varastavat. Ja Syyrakki kysyy viimein: Kuka niitten rukoukset kuulee? Ja meidän täytyy myös kysyä, kuka niitten rukoukset kuulee? Suruttomat luulevat, että tämä raamatun paikka ei kuulu heille, jotka ei rukoile koskaan, eikä tee katumusta koskaan, mutta niille, jotka tulevat rukouksesta kiroamaan suruttomia ja katumuksen jälkeen tekevät syntiä, koska he haukkumisellansa kehoittavat suruttomia vihaan. 

Ja se on tosi, että heränneet tuovat kirouksia raamatusta, ja asettavat lain kirouksen heidän silmäinsä eteen, että suruttomat tulisit tuntemaan, että he ovat kirotut. Mutta jos tunto heräis, kyllä suruttomat ymmärtäisit paremmin, kelle tämä raamatun paikka kuuluu, joka löytyy kirjoitettuna Syyrakin 34: 29-31, kussa hän sanoo: "Koska joku rukoilee ja taas kiroilee, kuinka Herra kuulee hänen rukouksensa?"

Se on tosi, että törki surutoin ei rukoile sitä Jumalaa, joka on taivaassa, jota hän ei tunne. Mutta fariseukset kuitenki rukoilevat, ja kiroilevat myös, koska he lakkaavat rukoilemasta, ja niitä vastaan Syyrakki on kirjoittanut. Niin myös tämän aikaiset armon varkaat rukoilevat ja kiroavat vuorottain, ja niitä vastaan on Syyrakki kirjoittanut. Mutta vihollinen on uskottanut muutampia suruttomia, että kaikki heränneet ovat fariseukset, ja kaikki kristityt ovat armon varkaat. Ja sitte saattavat nyt törki suruttomat sanoa: "Me emme tahdo tulla ulkokullatuksi niinkuin nämät heränneet. Emme sano itseämme paremmaksi kuin me olemme."

Ja siinä nyt on synnin orjan kerskaus, ettei hän ole ulkokullattu. Ei hän tahdo tulla paremmaksi kuin hän on. Koska törki suruttomat tahtovat mennä rohki helvettiin, niin ei auta heille tukkia tätä raamatun paikkaa. Mutta fariseukset, jotka rukoilevat ja kiroavat myös, koska niin sopii, ja armon varkaat, jotka nousevat välistä yöllä rukoilemaan, vaikka he vihaavat kristityitä, ja välistä päästävät kirouksiakin, koska vanha aatami nousee, ne kuitenki saavat omistaa edellä mainitut Syyrakin sanat: "Jos ihminen rukoilee ja jälleen kiroilee, kuinka Herra kuulee hänen rukouksensa?" Jos ihminen paastoo synteinsä tähden, ja taas syntiä tekee, kuka kuulee hänen rukouksensa?

Surutoin kansa istuu syömään ja nousee mässäämään, mutta fariseukset pitävät rukouksia, ja taas alkavat kiroilemaan. He paastoavat ja taas syntiä tekevät. Kuka niitten rukoukset kuulee? Se jumala, joka on alimmaisessa taivaassa, nimittäin tämän maailman jumala. Mutta ei suinkaan se Jumala kuule varkaan rukousta, joka asuu korkeudessa. Jos vielä yksi huora rukoilee Jumalaa, ettei tulis lapsia hänen huoruudestansa, kuka jumala se on, joka kuulee hävittömän huoran rukouksen? Ei muu kuin itse rietas, joka opettaa lapsensa rukoilemaan, että joku vahinko tulis niille, joille he ovat suuttuneet.

Koska vihan perkele pääsee ihmisen sydämeen, silloin tulee ihmiselle koston pyyntö. Ja koska hän itse ei jaksa kostaa, rukoilee hän jumalaa, että joku vahinko tulis vihamiehelle. Mutta me kuulemme opetuslasten menosta, että semmoinen rukous on riettaalle, vaan ei Jumalalle otollinen. Koska opetuslapset vielä olit luonnollisessa sokeudessansa, tuli heilleki koston pyyntö. He menit yhteen kaupunkiin ostamaan ruokaa, mutta koska he ei saaneet ruokaa rahan edestä, sanoit he Vapahtajalle: "Herra, tahdotkos, niin me sanomme, että tuli tulee taivaasta ja kadottaa heidät, niin kuin Eliaski teki." Mutta Jeesus käänsi itsensä ja nuhteli heitä sanoen: "Ette tiedä, minkä kaltaisen hengen lapsia te olette." (Luuk. 9: 54, 55).

Siitä nähdään nyt, ettei opetuslapset vielä ymmärtäneet mitään siitä oikeasta kristillisyydestä, koska he koston pyynnön tähden toivotit lähimmäisellensä pahaa. Mutta kyllä moni armon varas vielä nytkin rukoilee Jumalaa, että Jumala kostais niille, jotka tekevät hänelle väärin. Mutta ei kristitty rukoile niin, että niille kävis väärin, jotka häntä vihaavat, vaan hän rukoilee, että kaikille Jeesuksen ristin vihollisille tulis omantunnon vaiva täällä armon ajassa, ettei he joutuis omantunnon vaivaa kärsimään ijankaikkisuudessa.

Me kuulemme monesta paikasta raamatusta, ettei kaikkinaiset rukoukset ole oikeat rukoukset, vaikka suruttomat sanovat: "Kyllä Jumala kuulee meidän rukouksemme. Eihän Jumala meidänkään rukouksiamme hylkää." Kyllä vissimmästi Jumala kuulis heidän rukouksensa, jos he pyytäisit häneltä semmoisia, jotka olisit heille soveliaat ja hyödylliset. Mutta koska he sokeudessansa rukoilevat mahdottomia, kuinkas Jumala saattaa heidän rukouksiansa kuulla? Niin esimerkiksi yksi sokea raukka rukoilee näin: "Jumala varjelkoon minua niin hulluksi tulemasta, kuin nämät heränneet ovat."

Missäs nyt on se Jumala, joka semmoisen rukoukset kuulee? Eiköhän se jumala ole helvetissä? Muutampi sokea raukka rukoilee näin: "Jospa Jumala tekis niin hyvin, että kaikki nämät heränneet rupeaisit juomaan ja tappelemaan." Eiköhän semmoinen rukous ole riettaalle hyvin otollinen? Ja kyllä vissimmästi moni totuuden vihamies on niin ajatellut, että hän antais vielä paljon kirkolle ja vaivaisille, jos minä eli muut heränneet tulisit juomariksi ja varkaaksi. Mutta me toivomme, että Jumala ei kuule semmoisia rukouksia, joita riettaan enkelit rukoilevat.

Kyllä kaiketi jokainen rukoilee, mutta millä tarkoituksella he rukoilevat, koska sydän on maailmassa kiinni ja riettaan siemeniä täynnä. Rietas kyllä kuulee niitten rukoukset, jotka hänen nimeänsä huutavat ja Jumalan nimen turhaan lausuvat. Koska yksi juomari tulee jumaliseksi ja katuvaiseksi viinassa, silloin hänki rukoilee jumalaansa ja siunaa sitä "Jumalan lahjaa", joka tekee hänet iloiseksi. Mutta kuka jumala se on, joka juomarin rukoukset kuulee? Taitaa olla se jumala, joka asuu helvetissä. Mutta se Jumala, joka asuu korkeudessa, kauhistuu semmoisista rukouksista.

Yksi ihminen, joka on ruumiin puolesta vaivainen, rukoilee myös Jumalaa. Ja sanotaan, että köyhä rukoilee Jumalaa usein, mutta ei rikas koskaan. Mutta minä luulen, että köyhä rukoilee usein sitä jumalaa, joka on peräsuolessa, niin kauan kuin hän murehtii ainoastansa vatsaansa. Jos rikas ei rukoile jumalaa, niin on sitä vastaan köyhän rukous riettaalle otollinen niin kauan kuin köyhä palvelee häntä, sillä riettaalle kelpaavat molemmat, sekä rikkaan että köyhän rukoukset, niin kauan kuin he rukoilevat hänen mielensä jälkeen. Sillä yksi köyhä huora ja rikas huora ovat molemmat riettaan huorat, niin kauan kuin he palvelevat häntä.

Yksi köyhä juomari ja rikas juomari ovat molemmat riettaan orjat, eikä ole niitten välillä muuta eroitusta, kuin ainoastansa se, että toinen, joka on rikas, saapi enemmän kunniaa maailmalta, ja saattaa kuka tiesi paremmin peittää pahuutensa maailman silmäin edestä, sillä yksi köyhä huora ja köyhä juomari on ylönkatsottu kaikilta.

Tämän päivän evankeliumissa neuvoo Vapahtaja opetuslapsiansa rukoilemaan hänen nimeensä. Ja me toivomme, että opetuslasten rukous on Herralle otollinen, koska he rukoilevat Isää Jeesuksen nimeen. Ei olekaan opetuslapset saattaneet oikein rukoilla, ennenkuin he rupeavat rukoilemaan Isää Jeesuksen nimeen, se on Vapahtajan kautta, joka heitä on kalliilla verellänsä ostanut vapaaksi synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta. Vasta silloin, koska katuvaiset syntiset rupeavat tuntemaan, että he ovat perkeleen vallasta irti päästetyt sen kalliin sovinnon kautta, joka Jeesuksessa Kristuksessa tapahtunut on, rupeavat he rukoilemaan Jeesuksen nimeen, ja kaikki, mitä he silloin anovat, se annetaan heille.

Kumartakaat siis polvianne ja sydämiänne, te murheelliset ja maailmalta alaspainetut, synnin kuorman alla raskautetut, omantunnon vaivassa huutavaiset, perkeleen kiusauksissa olevaiset ja helvetin syvyydessä huokaavaiset, ristin juureen konttaavaiset, rukoillen Jeesuksen nimeen, että hän antais teille ja kaikille väsyneille matkamiehille voimaa sotimaan ja ylivoittamaan perkeleen kiusauksia! Kuule, sinä suuri, voimallinen, veripriiskoitettu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas katuvaisten ja armoitettuin sieluin huokaus. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Joh. 16: 23.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta tutkisteleman. Ensimmäiseksi: Kuinka ja kenenkä nimeen maailman lapset rukoilevat. Toiseksi: Kuinka ja kenenkä nimeen Jeesuksen opetuslapset rukoilevat?

Että se suuri ristin kantaja, joka on opettanut opetuslapsiansa rukoilemaan hänen nimeensä, antais meille kaikille ymmärrystä, kuinka meidän pitää oikein rukoileman, ettemme rukoilis hänen nimensä kautta väärin, ja että me rukoilisimme häntä sydämestä, eikä ainoastansa kielellä ja suulla. Sitä me pyydämme. Kuule meitä, laupias Herra Jumala!

Ensimmäiseksi. Kuinka maailman lapset rukoilevat, on meille näytetty monessa paikassa raamatussa, mutta erinomattain siinä evankeliumissa, joka on yhdentenätoista sunnuntaina kolminaisuuden päivästä, kussa Vapahtaja muistelee, kuinka fariseus rukoilee. Hän kiittää Jumalaa sen edestä, ettei hän ole niin suuri syntinen kuin muut ihmiset. Ei hän ole ryöväri. Ei hän ole väärä. Ei hän ole huorin tekijä. Ja kuinkapa fariseus olis varastanutkaan, koska hän ei ole ryöväri.

Tämän aikaiset fariseukset rukoilevat Jumalaa juuri saman kaltaisella tarkoituksella, vaikka vähän eri sanoilla. He tunnustavat nimittäin suulla, että he ovat suuret syntiset, mutta koska kysymys tulee siitä, kuinka ja millä tavalla he ovat niitä syntiä tehneet, ottavat he sanansa takaisin ja sanovat: en ole varastanut, Jumalan kiitos! En ole huorin tehnyt, Jumalan kiitos! Tässä kuulet sinä, hyvä fariseus, kuinka kauniit sanat vihollinen panee sinun suuhus, ja kuinka kauniit rukoukset tulevat sinun sydämestäs. Sinä kiität Jumalaa taas sen edestä, että hän on varjellut sinua huoruudesta, varkaudesta ja vääryydestä. Ja erinomattain sinä kiität sen edestä, ettet sinä ole niin huono kuin tämä katuvainen publikaani.

Mutta se on vielä pahempi, että sinun täytyy mennä ulos kirkosta, koska publikaanin huokaukset rupeavat polttamaan sinun tuntoas ja pilaamaan sinun kristillisyytes. Sinä rupeat viimein rukoilemaan maailman Jumalaa, että hän varjelis sinua niin hulluksi tulemasta, että sinäkin rupeaisit niin raskaasti huokaamaan, kuin tämä publikaani. Ja koska sinä tulet ulos kirkosta, voitelet sinä kurkkus vuotavalla pirun paskalla, ettei publikaanin kaatuma vika tarttuis sinuun.

Semmoiset rukoukset ovat ilman epäilemättä kauniit, mutta mitä ne vaikuttavat fariseuksen parannukseksi, se on tietämätöin. Koska yksi siveä huora rukoilee Jumalaansa, ettei kukaan saavuttais häntä puhtaan riettauden päältä, silloin hän luulee, että Jumala kuulee hänen rukouksensa. Ja kyllä maailman jumala semmoiset rukoukset kuulee, sillä hän antaa huoralle rohkeuden peittämään syntiänsä ja näyttämään passinsa heränneille. Siellä on nimittäin kuitti sen päälle, että hän on saanut riettaalta kaikki synnit anteeksi, ja että hän on viatoin.

Yksi rehellinen varas rukoilee myös Jumalaansa, että hänen varkautensa menestyis, ja ettei kukaan saavuttais häntä vereksen työn päältä. Ei varkaalla ole sitä pelkoa, että Jumala näkee hänen työnsä, sillä Jumala on hänen mielestänsä sokea, joka on niin vanha. Eikä varkaalla ole sitäkään pelkoa, että rietas viepi juopumuksen kautta takaisin kaikki, mitä hän varkauden kautta sisälle tuopi. Mutta siitä on varkaalla suurin pelko, ettei ihmiset näkis häntä, jonka kautta hän tulis kunniattomaksi. Kyllä on varkaan rukous kaunis kuulla, koska hän sanoo: "En ole varastanut, Jumalan kiitos!" Mutta kuinka kaunis varkaan rukous on helvetissä, koska varkaus rupeaa hänen tuntoansa polttamaan, se on vielä tietämätöin.

Yksi kunniallinen viinaporvari rukoilee myös hartaasti, että Jumala siunais hänen kauppansa, että hänen kalunsa kulkis hyvin, ja että paljon ostettaisiin viinaa. Mutta kiroaa hän kanssa välistä, koska hänen kalunsa ei kulje enää. Semmoiset rukoukset tulevat kyllä sydämestä, mutta mitä ne vaikuttavat viinaporvarin parannukseksi, se on tietämätöin. Mutta yhden köyhän juomarin rukous on kauniimpi kuin kaikki muut rukoukset. Sillä muut maailman lapset rukoilevat ainoastansa ajatuksilla ja sydämellä, mikä heidän sisällinen halunsa on, mutta yksi köyhä juomari rukoilee myös kielellä ja suulla, koska hän lankee polvillensa viinaporvarin edessä ja valittaa, kuinka surkea hätä hänellä on.

Hän tulee myös katuvaiseksi viinassa, ja silloin hän itkee niinkuin hiljainen lapsi. Mutta mihinkä ne kyyneleet kuuluvat, se on kanssa tietämätöin. Se on työläs lukea kaikkia maailman lasten rukouksia. Sen me tiedämme vakaan, että ahneuden perkele opettaa muutampia rukoilemaan, että maailman tavara tulis aina enätyksi. Kateuden perkele opettaa muutampia rukoilemaan, että vahinko tulis lähimmäiselle. Kunnian perkele opettaa muutampia rukoilemaan, että he pääsisit herraksi tulemaan. Mutta tuskin on yksikään niin kiivas rukoilemaan kuin yksi huorimies, joka lankee polvillensa huoran eteen ja huokaa rakkaudesta. Mitä yksi fariseus rukoilee ja kiittää, että hän on parempi kuin muut ihmiset, se ei ole mitään sen suhteen, kuin mitä yksi köyhä juomari rukoilee ja kiittää viinaporvaria, ja yksi huorimies huoraansa.

Mutta kaikki nämät kauniit rukoukset tulevat vissimmästi riettaalle kunniaksi. Minä olen nähnyt muutamain armonvarasten rukoilevan nöyrällä ja surkealla äänellä, ja erinomattain ihmisten aikana, niinkuin fariseusten tapa on, jotka itsepetollisuudessansa pitävät niin kauniita rukouksia, että yksi hengellisessä köyhyydessä oleva publikaani, jolla ei ole minkään väärtit rukoukset, saattais ajatella: jos minäki saattaisin niin kauniisti rukoilla, kyllä pian tulis reikä taivaaseen. Mutta mitäs vaikuttavat nämät kauniit rukoukset, joita yksi ulkokullattu fariseus lukee, koska hän rukouksesta menee krouvitupaan ja siellä lukee toisenlaiset siunaukset riettaalle kunniaksi?

Kyllä rietas sallii ihmisen olla jumalisen ja rukoilla, ehkä hän lukis koko rukouskirjan läpi, saati hän saapi sydämen hallita. Mutta jos sydämeen kosketaan, silloin suuttuu vihollinen ja sanoo: "Oletkos tullut minua vaivaamaan ennen aikaa? Mitäs sydämestä kaivat? Oletkos Jumalan Poika ja syntein anteeksi antaja, koskas syntiä minulta kysyt? En ole minä velkapää tunnustamaan syntiä semmoiselle kansan häiritsijälle, joka menee kylästä kylään ja huutaa maailmalle."

Katso, näin puhuu rietas, koska hänen luolaansa kosketaan. Ja silloin loppuvat pian kaikki kauniit rukoukset, ja tulevat kiroukset sijaan. Eiköhän tämä ole se onnetoin mielen laatu, joka maalataan raamatussa, koska Syyrakki sanoo: "Koska joku rukoilee ja jälleen kiroilee, kuinka Herra kuulee hänen rukouksensa?" Ja Jaakob sanoo: "Yhdestä suusta kiitos ja kirous tulee ulos."

Toiseksi. Kuinka ja kenenkä nimeen Jeesuksen opetuslapset rukoilevat? Ensimmäinen opetuslasten yhteinen rukous on ylös kirjoitettu Apostolein teoissa 4. luvussa 24 v. Koska maailma oli ruvennut heitä vihaamaan Jeesuksen nimen tähden, tuli heille semmoinen hartaus ja suuri rukouksen voima, että se paikka, kussa he koossa olit, liikkui Jumalan suuresta voimasta. Mutta ei ole joka aika niin suuri hartaus ja niin suuri rukouksen voima Jeesuksen opetuslapsilla. Sillä välistä loppuu ulkonainen vaino, koska opetuslapset itse antavat maailmalle rauhan. Ei suinkaan silloin maailma vihaa heitä.

Usein saapi yksi herännyt ihminen tuta, että kaikki hartaus loppuu, usko loppuu, rakkaus loppuu,  rukouksen voima loppuu, hengellinen murhe loppuu. Silloin tulee hänen päällensä yksi suuri hengellinen köyhyys ja hengellinen pimeys, että hänen täytyy epäillä itsestänsä, lieneekö hän oikealla tiellä. Kuitenki johdattaa häntä Pyhä Henki hengellisen köyhyyden lävitse, että hänen pitää tunteman, ettei ole korkeat liikutukset autuuden perustus, vaan ainoastansa Vapahtajan ansio.

Koska siis Jeesuksen opetuslapset ovat hengellisessä köyhyydessä, silloin he tuntevat, että rukoukset tulevat kylmästä sydämestä, ja ettei heidän rukouksensa ole paljon minkään väärtit. Kuitenki on meillä se toivo, että Jumala kuulee niitä huonoja rukouksia, ehkä ne ovat kelvottomat, eikä mitään ansaitsevaiset. Jos yhdellä kristityllä olisit aina hyvät ja kauniit rukoukset, tulis hän pian ylön rikkaaksi, ja rupeais rukoilemaan niinkuin kaksi Sebedeuksen poikaa, että he pääsisit istumaan toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella hänen valtakunnassansa. Kukas tiesi, jos ne saattavat sen kalkin juoda, jonka Jeesus on juonut, vaikka he tahtovat tulla parhaaksi kristityksi.

Mutta älköön suruttomat luulko, että Sebedeuksen pojat ovat eli pysyvät helvetissä. Vaikka semmoiset hirmuiset kristityt, joita vihollinen on vienyt temppelin harjalle, jotka kuurnitsevat hyttysiä ja nielevät kameleita, paiskaavat kristityitä kattilaan ja itse seisovat kannen päällä. Semmoiset hirmuiset kristityt luulevat, että Sebedeuksen pojat ovat helvetissä sen tyhmän anomuksen tähden, ja sen taitamattoman rukouksen tähden, jota Vapahtaja ei ole kuullut. Vaan ne olit vielä silloin sokeat, ja ne pitää oleman kaikille armon varkaille esimerkkinä, kuinka tyhmä yksi heräämätöin ihminen on rukoilemaan, koska hän ei ole saanut Pyhää Henkeä.

Hän rukoilee silloin niinkuin tyhmä lapsi, ja anoo semmoisia mahdottomia asioita, joita hän ei ole sovelias saamaan. Sebedeuksen pojat tahdoit tulla ylimmäiseksi herraksi Messiaksen valtakunnassa. Se on juuri suruttomain päämaali aina, että tulla herraksi, rikkaaksi ja kunnialliseksi. Ja koska talonpojalla ei ole oppia, että hän sen kautta pääsis herraksi, niin hän panee herras vaatteet päällensä, ja luulee itsensä herraksi, koska hän käypi verassa ja silkissä. O, sinä Baal! Sinä olet suuri jumala, eikä sinussa ole yhtään petosta.

Meidän toivomme on, että oikeat Jeesuksen opetuslapset rupeavat tästälähin rukoilemaan Isää Jeesuksen nimeen, että kaikki polvet pitää heitänsä kumartaman Jeesuksen nimeen, niitten jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat, ja kaikkein kielet pitää tunnustaman, että Jeesus on Kristus Isän kunniaksi. Jeesuksen opetuslapsilla on maailmassa tuska, mutta olkaat hyvässä turvassa, Jeesus on voittanut maailman. Ja tämän tuskan tähden täytyy heidän kumartaa polviansa Jeesuksen nimeen, ja huutaa korkealla äänellä, että se suuri ristin kantaja, joka suurella tuskalla ja vaivalla on heidän sielujansa synnyttänyt turmelemattomasta siemenestä, joita hän näinä viimeisinä aikoina on kylvänyt karkeaan maahan ja kivistöhön, orjantappuroihin ja hyvään maahan, auttais murheellisia ja katuvaisia kaikesta maallisesta ja hengellisestä hädästä, koska he rukoilevat Jeesuksen nimen kautta, ja valittuin lasten hengellä huutavat: Abba, rakas Isä!

Me uskomme, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä kuulee katuvaisten rukoukset, sillä hänen Poikansa on sanonut: "En minä rukoile maailman edestä, vaan niitten edestä, jotkas minulle annoit."

Ja uskokaat nyt, te murheelliset opetuslapset, että Jeesus rukoilee teidän edestänne ja valmistaa teille majan Isän huoneessa, ja te pääsette pian sinne rukoilemaan ja kiittämään ijankaikkisesti, Amen! ja Hallelujah! ja Hoosianna! ja siunattu olkoon se, kuin tulee Herran nimeen! Amen!

Alkuperäinen (loppulehti puuttuu )/ Aunon kokoelma n:o 22 / Helsingin yliopiston kirjasto /