N:o 31B                               4 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1859

Tulkaat ja palaitkaamme Herran tykö; sillä hän on meitä repinyt, hän myös meidän parantaa; hän on meitä lyönyt, hän myös meitä sitoo. Hoosea 6: 1.

Profeetta Hoosea osottaa, kuinka Jumalan isällinen kuritus tapahtuu ihmisen parannukseksi, koska ihminen ottaa Jumalan armollisen kurituksen vastaan. Jumala oli usein ja paljon kokenut kurittaa Israelin lapsia, välistä sodan kautta, välistä näljän kautta, mutta hänen täytyi usein valittaa, ettei he ota kuritusta vastaan: Josta myös nähdään, ettei ihminen ole semmoinen luontokappale, että hän ottaa kuritusta vastaan. Paremmin nauta härkä pakenee ruoskan edessä, kuin ihminen.

Kuinka usein on Jumala kurittanut ihmisen sukukuntaa sodalla, näljällä ja kalliilla ajalla, mutta ei sen ulkonaisen kurituksen kautta ole parannusta tullut, vaan enemmän on ihmisen sukukunta paatunut, jota enemmän Herra on pieksänyt. Kuitenki kehoittaa profeetta Hoosea Israelin lapsia palajamaan Herran tykö sen kovan kurituksen jälkeen, jonka he sait ulkonaisesti kärsiä, koska heidän valtakuntansa hävitettiin ja heidän kaupunkinsa poltettiin ja enin osa kansasta tapettiin, ja jotka jääneet olit, vietiin vankina pakanan maahan.

Profeetta Hoosea kehoittaa kansaa palajamaan Herran tykö, ja ruveta häntä palvelemaan uskollisemmin kuin ennen, koska hän saarnaa edellämainitussa paikassa: "Palaitkaamme Herran tykö; sillä hän on meitä repinyt, hän myös meidän parantaa; hän on meitä lyönyt, hän myös meitä sitoo." (Hoosea 6: 1).

Jos nyt tämän aikaiset kristityt ottaisit näistä profeetan sanoista yhden ylösrakentavaisen esimerkin, ja ajattelisit, mitä hyvää työtä Herra on heille tehnyt, koska hän on heitä lyönyt sekä ulkonaisella että hengen kurituksella: nimittäin ensiksi heräyksen kautta, koska Herra on heitä lyönyt omantunnon vaivan kautta sillä rautaisella ruoskalla, jolla Kristus hallitsee pakanoita; ja myös ulkonaisen kurituksen kautta on Herra alkanut meitä kurittamaan. Jos kristityt ottaisit tästä armollisesta kurituksesta vaarin, ja palajaisit Herran tykö, ja uskoisit kaikesta sydämestä sekä ruumiin että sielun Herran haltuun, ei tulis heille niin suuria kiusauksia, eikä pelkoa maallisesta hädästä.

Mutta epäuskon kanssa taistelevaiset ei jaksa niin paljon uskoa, että Jumala ulkonaisenki kurituksen kautta vetää tykönsä ja tahtoo repiä heidän sydämiänsä irti maailmasta. Mutta niinkuin lapsi rientää vanhimman syliin, vaikka vanhin on häntä piiskannut, sillä hänellä ei ole turvaa muualle, niin täytyy myös yhden kristityn rientää taivaallisen vanhimman syliin joka kerta, kuin Isä on häntä kurittanut. Jos  hän saattais vielä antaa suuta Isän vitsalle, ja kiittää hyvän kurituksen edestä, niin ottais vanhin häntä syliinsä ja antais hänelle suuta, ja antais hänen imeä armoa vuotavaisista rinnoista. Tähän kehoittaa myös Hoosea 6: 1: "Tulkaat ja palaitkaamme Herran tykö, sillä hän on meitä repinyt, hän myös meitä parantaa. Hän on meitä lyönyt, hän myös meitä sitoo."

Ei ole kuitenkaan kristityillä muualle turvaa, kuin taivaallisen Isän tykö. Ja koska nyt vanhin on ruvennut kurittamaan tottelemattomia lapsiansa kalliilla ajalla, ja kristityt siinä saavat kärsiä ynnä pakanain kanssa puutosta ja vajavuutta, niin ei ole kristityillä muuta neuvoa, kuin että rientää vanhimman syliin, niinkuin lapsi, joka piiskattu on, ja rukoilla, että nämät viimeisen ajan vaivat lyhettäisiin valittuin tähden.

Meillä on se toivo ja uskallus Jumalaan, ettei hän pane raskaampaa kuormaa meidän päällemme, kuin mitä me jaksamme kantaa. Kuule sinä suuri taivaan ja maan hallitsija murheellisten, katuvaisten ja hädässä olevaisten huokaus. Isä meidän, joka olet taivaassa jne.

Evankeliumi: Joh. 16: 5

Tämän päivän pyhässä evankeliumissa puhuu Jeesus pois menostansa Isän tykö, jonka tähden opetuslasten sydän täytetään murheella, mutta lupaa heille lohduttajan, joka johdattaa heitä kaikkeen totuuteen.

Seuraavaisesti siitä pitää meidän tällä armon hetkellä Jumalan armon kautta katseleman: Kuinka opetuslasten sydän täytetään murheella, koska Jeesus aikoo heitä jättää.

Ensimmäinen tutkistelemus osoittaa, kuinka opetuslapset tulevat murheellisiksi, koska Jeesus pois menee.

Koska opetuslapset ovat alkaneet seuraamaan Kristusta siinä toivossa, että he Kristuksen kautta tulevat onnellisiksi maailmassa, niin se on arvattava, että he tulevat murheellisiksi, koska hän pois menee. Se tapahtui silloin näkyväisellä tavalla, että Jeesus meni pois, Isän tykö kuoleman kautta. Opetuslasten sydän oli silloin niin kovin kiinni maailmassa, ettei he saattaneet olla murehtimatta, koska heidän maallinen turvansa kuoli pois. Jeesus kuoli ja jätti opetuslapset suureen murheeseen. Tämä asia tapahtuu nyt sillä tavalla, että kuin kristityt ovat kiinni maailmassa, niin kuolee Jeesus heidän sydämissänsä, ja siitä tulee opetuslapsille murhe; eli niinkuin Vapahtaja sanoo evankeliumissa, heidän sydämensä täytetään murheella, koska he huomaitsevat eli tuntevat, että Jeesus on kuollut.

Opetuslasten sydän oli kokonansa maailmassa kiinni, koska Jeesus kuoli, mutta hänen kuolemansa jälkeen tuli opetuslapsille yksi sydämellinen murhe, joka repäis heidän sydämensä irti maailmasta, niin myös nytkin tapahtuu. Koska Jeesus kuolee kristittyin sydämessä maailman rakkauden tähden, silloin tulee heille murhe ja suuri kaipaus Vapahtajan perään. Mutta jos ei tule murhe kristityille, koska he tuntevat, että Jeesus kuolee heidän sydämissänsä, silloin he menevät kokonansa maailmaan.

Valitettavasti on niin käynyt monen kanssa tällä ajalla, että Jeesus on kuollut kristittyin sydämessä, eikä ole tullut murhetta heille siitä kuolemasta, vaan ne on tyytyväiset olleet siihen kuolleeseen tilaan. Ei he ole itkeneet ja parkuneet kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnä olentoa. Ja heidän Vapahtajansa makaa nyt haudassa. Ja muutamat, jotka itkevät ja parkuvat Jeesuksen kuoleman tähden, ei jaksa enää uskoa, että hän nousee ylös. Semmoiset kurkistelevat kyllä hautaan, mutta ei he löydä sieltäkään.

Mitä se auttaa sinua, Pietari, että sinä hyppäät hautaan ja kaivat hikiliinoja, koska et jaksa uskoa, että Jeesus on elämässä, vaikka hän on nähty vaimoilta. Mitäs arvelet Pietari, koska vaimoin Vapahtaja on elämässä, ja sinun Vapahtajas on vielä kuollut? Vaimot ovat ilossa, ja sinä olet murheessa. Vaimot uskovat, mutta sinä et usko, että hän on elämässä. Koska sinä tiedät vakaisesti, että Jeesus on kuollut sinun sydämessäs, mutta et tunne vakaisesti, että hän on elämässä, ehkä sinä soisit, että hän olis elämässä. Tämän tiedon kanssa sinun täytyy mennä tuonelaan, ehkä sinä itket ja parut, ehkä olet kovin murheellinen, ehkä ihmettelisit ja ajattelisit järjelläs, kuinka Jeesuksen ruumis on haudasta pois tullut. Kaikki tämä ihmetteleminen, hautaan hyppääminen ja käärinliinain kaivaminen ei auta sinua autuuteen niin kauan kuin sinun Vapahtajas on kuollut. Vaikka sinä sen kovan murheen tähden et pääse maailmaan, mutta sinun suuren epäuskos tähdet et pääse taivaaseen.

Toinen tutkistelemus. Kuinka pitää murheellisille opetuslapsille tuleman ilo Jeesuksen ylösnousemisesta.

Me tiedämme vakaisesti, että kaikille Jeesuksen opetuslapsille on tullut murhe Jeesuksen pois menosta. Mutta tuleekos nyt kaikille ilo hänen ylösnousemisestansa? Joo, kaikille, jotka ovat totisesti alkaneet seuraamaan Kristusta. Mutta tämä ilo ei tule kaikille yhtä haavaa. Maria Magdalena ensimmäiseksi, joka rakasti Jeesusta niin paljon pitalisen Simonin huoneessa, joka oli niin paljon saanut anteeksi, ja joka vuodatti kallista narduksen voidetta hänen päänsä päälle. Tämä vanha huora saapi ensimmäiseksi tuta ja nähdä sitä suurta ristin kantajaa ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta ylösnousseeksi.

Mutta älä sinä vanha huora ajattele, että sinä olet paras kristitty aina, vaikka sinä olet pääsiäis päivänä ensimmäiseksi saanut nähdä Herran. Ei sinulla ole sitä hengen voimaa, että sinä saatat parhaiten edes auttaa Kristuksen valtakuntaa. Et sinä ole se pahta, jonka päälle Kristus on aikonut rakentaa seurakuntansa, vaan Pietari on se pahta, jonka päälle Kristus on aikonut rakentaa seurakuntansa, ja Johannes on se opetuslapsi, jota Jeesus rakastaa.

Ehkä sinä olet ensimmäinen, jolle Jeesus ilmoittaa itsensä, et sinä sentähden ole paras kristitty. Vaikka nyt Pietari ja Johannes itkevät ja parkuvat, ja sinä olet ilossa, kyllä Herra osottaa itsensä niilleki, ja heidän murheensa loppuu. Sen kautta opetuslapset ihastuvat, koska he näkevät Herran.

Mutta Tuomas, joka kulkee vielä omia reissujansa, eikä pysy muitten opetuslasten kanssa kristittyin kokouksessa, milloinka hän tulee näkemään Kristusta? Minä luulen, ettei hän pääse näkemään Herraa, ennenkuin hän tulee opetuslasten kokoukseen. Jos Tuomas oleskelee yksin ja hakee Kristusta yksinäisyydessä, jokohan Kristus tulee häntä hakemaan sieltä? Minä luulen, Tuomas, että sinun täytyy ensin tulla kristittyin kokoukseen, ennen kuin Kristus tulee näyttämään haavojansa. Et suinkaan tule osalliseksi ylösnousemisen armosta, ennen kuin sinä tulet seurakuntaan. Vaikka kuinka lukisit kirjaa yksinäisyydessä, ja pitäisit rukouksia kotona, et suinkaan siellä tule kristityksi. Mutta tule ensin kristittyin kokoukseen, ja hae ensin seurakunta, ennen kuin sinä löydät Kristuksen. Ja meillä on se toivo, että Tuomaksen, jolla on sydämellinen ja totinen murhe Kristuksen kuolemasta, pitää näkemän ja uskoman, että Jeesus on vielä elämässä, koska hän tulee opetuslasten kokoukseen ja oleskelee niitten kanssa.

Mutta Nikodeemus ja hänen uskonsa veljet, jotka siveydellänsä panevat Kristuksen ruumiin kuolleen uskon hautaan, ja menevät suoraan Jumalan tykö, eikä tule noitten hulluin huoneeseen, jotka itkevät ja parkuvat, ehkä he olisit kuinka nuhteettomat maailman edessä, eikä ole suostuneet maailman joukon tekoon ja neuvoon, jotka huutavat: "ristiinnaulitse", niille ei tule Kristus, ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa eläväksi, vaan heidän Vapahtajansa pysyy haudassa nyt ja iankaikkisesti. Ei heillä ole sydämellistä murhetta Jeesuksen kuolemasta, eikä iloa hänen ylösnousemisestansa.

Mutta ne harvat sielut, jotka pysyvät koossa, itkevät ja parkuvat, koska Jeesus on kuollut, kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnäolentoa, ne saavat tuta ylösnousemisen iloa. Ne saavat Pyhän Hengen. Ne saavat voiman saarnata evankeliumia kaikille luoduille, ja seuraavat Jeesuksen verisiä askeleita Siionin vuorelle, kussa he saavat nähdä sen suuren ristinkantajan, ja nautita autuutta hänen katselemisestansa nyt ja ijankaikkisesti. Amen!

Jäljennös / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /