N:o 31A                           4 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1851, 1854

Sinun pahuutes tähden sinua nuhdellaan, ja sinun tottelemattomuutes tähden sinua kuritetaan: "niin tiedä ja näe, kuinka viheliäinen ja surkea se on, ettäs hyljäät Herran sinun Jumalas, ja et pelkää mi­nua, sanoo Herra, Herra Zebaoth." Jer. 2: 19

Tässä Jeremian toisessa luvussa ja yhdeksännessätoista värssyssä kuulevat paatuneet ja tottelemattomat lapset, minkätähden heitä kuritetaan. Paatuneet lapset luulevat ilmanki, että syyttömästi heitä kuritetaan. Mutta me kuulemme nyt profeetta Jeremian edellä mainituista sanoista, että sinun pahuutes tähden sinua nuhdellaan, ja tottelemattomuutes tähden sinua kuritetaan. Jumala valittaa monessa paikassa, että Israelin lapset olit tottelemattomaksi tulleet, eivät he ottaneet kuritusta vastaan.

Kukas tiesi, onko nyt ihmisten lapset paremmaksi tulleet, kuin silloin vanhassa testamentissa, koska taivaallisen vanhimman täytyi aivan kovuudella kurittaa Israelin lapsia, nimittäin sodalla, näljällä ja taudilla, ja kuitenki olit he niin paatuneet, ettei he ottaneet kuritusta vastaan. Ei he uskoneet, että Jumala pahuuden tähden niin kuritti, vaan he luulit, että Jumala heitä kuritti ilman syyttä. He sanoit myös usein: "Ei Herra tee oikein meidän kanssamme." Jumala oli heidän mielestänsä ylön kova rankaisemaan, ja väärä tuomari, joka ei arvannut heidän hyviä töitänsä, vaan rankaisi siveitä ihmisiä ilman syyttä.

Ei Israelin lapset sentähden tehneet parannusta, vaikka he niin kovin rangaistiin, mutta paaduit vain. He lakkaisit viimein julkisen epäjumalan palveluksen, koska Jumala oli niin kovin lyönyt heitä, ettei ollut enää voimaa potkia vastaan, mutta ulkokullaisuus ja sydämen pahuus tuli ainoastansa suuremmaksi Jumalan kurituksen kautta. Ei he alentaneet itseänsä Jumalan väkevän käden alla, vaikka muutamat tunnustit syntiänsä, ja lupaisit parannuksen tehdä, koska he Baabelin vankeuden jälkeen lakkaisit näkyväisiä epäjumalia palvelemasta. He menit sitte ulkokullaisuuteen ja tulit tekopyhäksi, niinkuin fariseukset, jotka välistä rukoilit turulla, että he nähtäisiin ihmisiltä.

Mutta onkopa nyt ihmiset tulleet paremmaksi kuin silloin, koska Jumalan täytyi kovuudella kurittaa heitä heidän tottelemattomuutensa tähden? Minä luulen, että tämän aikaiset ihmiset tulevat pahemmaksi Jumalan kurituksen kautta, mutta ei paremmaksi. Sillä Jumala on tosin joka aika kurittanut paatuneita taudilla, näljällä ja kalliilla ajalla, mutta ei ole sen kurituksen kautta tullut yhtään parannusta, ei ulkonaisessa elämässäkään. Ei ole yhden eli kahden katovuoden tähden vähennyt juopumuksen, koreuden tahi ylpeyden ja huoruuden synti, vaikka kuinka vaanasti olis ruokaa ollut maassa. Ei ole sentähden ylpeys alennut, tahi koreus ja juopumus vähennyt. Kyllä ovat ihmiset katovuoden aikana jaksaneet juoda ja tapella, huorin tehdä ja varastaa. Ei ole kukaan ajatellut, että tämä rangaistus on tullut Jumalalta meidän tottelemattomuutemme tähden, ja meidän pahankurisuutemme tähden, vaan enemmän ovat ihmiset yltyneet, jota enemmän Jumala on heitä rangaissut näljällä ja kalliilla ajalla.

Jos tauti on tullut seurakuntaan, ja muutamat ovat kaatuneet maahan, ei ole ylpeys ja koreus sen kautta alennut, vaan enemmän ovat toiset yltyneet pahuuteen, ja kironneet vielä, koska Jumala on heitä rangaissut. Pirun paskaa on juotu kuolleitten haudan päällä, ja lapset ovat riidelleet ja tapelleet vanhinten omaisuuden päältä. Ei ole kukaan malttanut mieltänsä, että tämä tauti taitaa olla yksi muistutus ylhäältä, että meidän pitää ajatteleman perään, mihinkä ihmisten sielut joutuvat tainkaltaisella jumalattomalla elämällä.

Minä olen nähnyt muutampien paatuneitten lasten pilkkaavan vanhimman kyyneleitä ja sanovan: "Haas! Tule lyömään, jos tohdit!" Niin ovat myös vanhan aatamin lapset pilkanneet taivaallisen vanhimman kyyneleitä, ja sanoneet: ”Haas, tule lyömään, jos tohdit!” Koska vanhin on kurittanut heitä näljällä ja kalliilla ajalla, ovat he sanoneet niinkuin yksi talon poika, koska hän meni kirkkoon rukous päivänä: "Tuota meidän pitää palvella, ja tämmöinen vuosi on tullut." Hänen tarkoituksensa oli ilman epäilemättä se, että Jumalaa sopis palvella, koska hyvä vuosi on tullut, mutta silloin ei tarvitsis häntä palvella, koska huono vuosi tulee. Oli kuitenki sillä miehellä se usko, että Jumala se on, joka antaa vuoden. Mutta ei ole kaikilla paatuneilla sitä uskoa, että Jumala antaa ja Jumala ottaa, vaan he luulevat, että ihminen itse ansaitsee sen työllänsä.

Niin me olemme siis nähneet, ettei ihminen tottele ruoskaa ollenkaan; vaikka hevoinen ja nauta härkä menee, kuhunka häntä ruoskalla pakotetaan. Mutta ihmisellä on niin paatunut nahka, että vaikka kuinka Jumala häntä rankaisee taudilla, näljällä ja verenvuodatuksella, ei hän kuitenkaan pakene sinne käsin, kuhunka Jumala tahtoo häntä viedä, vaan aivan oman mielensä jälkeen hän tahtoo elää, vaikka kuinka väärin elettäisiin. Sentähden valittaa myös Herra profeetta Jesajan kautta 1: 3: "Härkä tuntee omistajansa, ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, ja minun kansani ei ymmärrä."

Näin ovat ihmiset ylönkatsoneet Jumalan armollista kuritusta. Ei ole maallinen kuritus vaikuttanut heissä yhtään parannusta, sillä jota enemmän heitä on pieksetty, sen enemmän he ovat paatuneet.

Mutta taivaallisen vanhimman kädessä on myös toinen vitsa eli hengellinen kuritus, jolla hän on saanut muutampia, vaikka harvoja sieluja, pakenemaan. Mutta ei moni ota tätäkään kuritusta vastaan. Sillä koska Jumala tahtoi henkensä kautta kurittaa Aadamin lapsia, niinkuin esimerkiksi Kainia, tuli heille ensin kova pelko kuolemasta. Koska Herra kovin nuhteli Kainia, peljästyi hän ja sanoi: "Minun rangaistukseni on suurempi, kuin että se on kannettapa." Se merkitsee: minun syntini on suurempi, kuin että se annettaisiin anteeksi. Mutta eipä Kaini kauan muistanut tätä Jumalan Hengen nuhtelemista, vaikka hänelle ensin tuli niin suuri pelko kuolemasta, että hän luuli jokaisen häntä tappavan. Ja silloin tuli myös niin suuri epäilys Kainille, ettei hän uskonut saavansa syntiänsä anteeksi.

Mutta eipä tämä pelko kauan pysynyt hänessä, sillä Kaini itse ja hänen lapsensa tulit pahemmaksi ja pahemmaksi, niin että Jumalan täytyi sanoa: "Ei minun Henkeni pidä nuhteleman ihmistä ijankaikkisesti, sillä hän on liha." Ja kuinkapa Jumalan Henki saattaa enää nuhdella ihmistä, koska ihminen paatuu sen nuhtelemisen kautta. Niin on silloin tapahtunut, ja niin tapahtuu vielä nytkin, että Jumalan Henki lakkaa nuhtelemasta, koska ihminen ei ota kuritusta vastaan. Jumalan Henki nuhteli silloin paatuneita sen vanhurskaan Noan suun kautta, mutta ei sen aikaiset jumalattomat ihmiset ottaneet hänen varoituksiansa vastaan.

Senjälkeen nuhteli Jumalan Henki Mooseksen kautta, mutta sen aikaiset miehet suutuit vaan Moosekselle ja sanoit: "Mooseksen kauttakos Jumala ainoastansa puhuu?" Ja muutamat sanoit Moosekselle: "Sinä teet ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä." Niitten mielestä oli koko kansa pyhä, vaikka tämä kansa oli ylpeä, irstainen ja uppiniskainen. Vaikka he tanssaisit kultavasikan ympärillä, niinkuin kirjoitettu on: "Kansa istui syömään ja nousi mässäämään."

Jumalan Henki nuhteli maailmaa profeettain suun kautta, mutta tämän nuhtelemisen tähden suutuit ihmiset profeetoille ja vainoisit heitä. Sitte nuhteli Jumalan Henki maailmaa Johannes Kastajan kautta, mutta maailman herrat sanoit: "Hänellä on perkele." Erinomattain olit siveät huorat vihaiset Johannekselle sen haukkumisen tähden, ja yksi kuninkaallinen huora ei saanut tunnon rauhaa, ennenkuin Johanneksen kaula leikattiin.

Viimein nuhteli Jumalan Henki maailmaa Vapahtajan kautta, mutta silloin sanoit viinamäen miehet: "Katso, tämä on perillinen; tulkaat, tappakaamme häntä, että me saisimme viinamäen omaksemme." (Mark. 12: 7). Ja niin he myös tekivät. He tapoit kunnian Herran. Ja koska Jumalan Henki viimein nuhteli maailmaa apostoleitten ja kristittyin suun kautta, silloin maailman suruttomat pakanat vasta paaduit, ja rupeisit imemään kristittyin verta.

Mutta ne harvat sielut, jotka Pyhän Hengen nuhtelemisen kautta ovat tulleet huomaitsemaan, että se entinen jumalatoin elämä ei kelpaa, ottakoon taivaallisen vanhimman armollista kuritusta nöyryydellä ja kiitollisuudella vastaan, että hän sais heitä ylös kasvattaa ihmiseksi. Jos he tulisit niin nöyräksi, että he antaisit suuta Isän vitsalle, niin ottais Vanhin heitä syliinsä jälleen ja painais heitä rintojansa vastaan ja antais heille suuta ja pyyhkis heidän kyyneleensä ja panis heitä istumaan pöydällensä ja antais heille voita ja hunajaa sovinnoksi. Kumartaen polvianne, te kuritetut lapset, joita Vanhin on vitsallansa opettanut tottelemaan, rukoilkaat häntä, että hän antais teille anteeksi kaikki rikokset ja synnit, joilla te olette hänen mieltänsä loukanneet, ja hänen sydämensä haavoittaneet. Kuule, rakas Vanhin, katuvaisten, murheellisten ja alaspainettuin huokaus. Isä meidän, joka olet taivaassa jne.

Evankeliumi: Joh. 16: 5.

Meidän pyhässä evankeliumissa sanoo Vapahtaja opetuslapsillensa: "Koska Pyhä Henki tulee, niin hän nuhtelee maailmaa synnin tähden, ja vanhurskauden tähden, ja tuomion tähden."

Meidän pitää siis Jumalan armon kautta katseleman: Kuinka Pyhä Henki nuhtelee maailmaa synnin tähden, ja vanhurskauden tähden, ja tuomion tähden.

Me kuulemme tämän päivän evankeliumista, ettei Pyhä Henki nuhtele Jeesuksen opetuslapsia, vaan Pyhä Henki on niitten lohduttaja, ja johdattaa heitä kaikkeen totuuteen. Opetuslasten sydän täytetään murheella, koska Jeesus menee pois, ja jättää heitä itkemään ja parkumaan, kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnä olentoa. Jos Pyhä Henki ei tulis heille lohduttajaksi, koska Jeesus on poijessa, niin he vaipuisit murheen ja ikävän tähden. Mutta koska Pyhä Henki lohduttaa heitä, ja antaa heille sen todistuksen, että he ovat Jumalan lapset, vaikka maailma ja vihollinen tahtoo usein ryöstää heidän uskonsa, ja vajottaa heitä epäilykseen, kuitenki antaa Pyhä Henki heille rohkeuden puhua siitä ristiinnaulitusta Vapahtajasta. Ja tämän rohkeuden tähden vihataan ja vainotaan Jeesuksen opetuslapset maailmalta.

Ensimmäinen tutkistelemus. Pyhä Henki nuhtelee maailmaa synnin tähden. Mikäs synti se nyt on, jonka tähden Pyhä Henki nuhtelee maailmaa? Vapahtaja on itse sanonut, että Pyhä Henki nuhtelee maailmaa synnin tähden, tosin, ettei he usko minun päälleni." Tässä kuulemme me, että Pyhä Henki nuhtelee maailmaa epäuskon tähden. Ja Lutherus on myös todistanut, että epäusko on suurin synti Vapahtajaa kohtaan.

Mutta armon varkaat, jotka ilman katumuksetta ovat omistaneet itsellensä Jumalan armolupauksia, luulevat uskovansa Jeesuksen päälle, ja sanovat: "Me uskomme Jeesuksen päälle. Me makaamme joka päivä hänen ristinsä juuressa. Ei Pyhä Henki nuhtele meitä epäuskon tähden, mutta nämät heränneet, jotka ei puhu uskosta ja rakkaudesta koskaan, vaan aivan tuomiolla ja kirouksella tulevat ihmisten päälle. Niillä ei taida olla paljon uskoa itsellä, ja sentähden he tahtovat vielä muiltaki ryöstää sen uskon kipinän, joka heillä on."

Niin luulevat armon varkaat, että semmoisia se nyt Pyhä Henki nuhtelee sen synnin tähden, ettei he usko Jeesuksen päälle, ja sentähden he ilmanki vinkuvat kirkossa. Mutta älä huoli, armon varas, vaikka sinulla nyt on vahva usko, mutta kukas tiesi, kuinka vahva sinun uskos on, jos se tulis koettelemuksen alle. Jos armonvarkaan tunto heräis, niin otettaisiin pois se kuollut usko, joka nyt on pääkallossa, ja silloin kävis hänelle niinkuin Pietarille, joka oli semmoinen uskon sankari, ennen kuin hänen uskonsa tuli koettelemuksen alle, mutta kiusauksen aikana puuttui kaikki.

Pyhä Henki nuhtelee nyt maailmaa, ja erinomattain armonvarkaita synnin tähden, sillä ei he usko Jeesuksen päälle, vaikka he itse luulevat uskovansa, mutta he imevät omia rintojansa, koska he luulevat Jeesuksen rintoja imevänsä. He makaavat perkeleen ristin juuressa, koska he luulevat olevansa Jeesuksen ristin juuressa. Rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, sentähden he katsovat Pyhän Hengen vaikutukset riettaan Hengen vaikutuksiksi. Ja kristityt muuttuvat riettaan orjan silmissä villihengeksi. On juutalaisillaki ollut vahva usko Jumalan päälle, mutta yhtä hyvin ovat he vihanneet ja vainonneet kristityitä. Niin on vielä nytkin armon varkaan sydämessä yksi hengellinen viha.

Armon varas vihaa kristityitä sen asian tähden erinomattain, että Pyhä Henki kristittyin suun kautta nuhtelee heitä synnistä. Pyhä Henki nuhtelee heitä kristittyin suun kautta juopumuksen tähden, kirousten tähden, ahneuden tähden, ylpeyden tähden ja vihan tähden, huoruuden ja koreuden tähden, jotka kaikki tulevat epäuskosta. Mutta siitä Pyhän Hengen nuhtelemisesta suuttuvat nyt suruttomat ja armon varkaat ja sanovat: "Sinä olet ylpeydessä, sinä olet villihenki, koska et anna ihmisille omantunnon rauhaa."

Kuitenki tapahtuu armonvarkaalle niinkuin sananlasku sanoo: "Että varis huutaa omaa nimeänsä." Itse hän on ylpeydessä, ja luulee muut olevan. Itse armon varas suuttuu, ja luulee muitten suuttuvan. Itse armonvaras on villihenki, ja luulee muitten olevan.

Toinen tutkistelemus: Pyhä Henki nuhtelee maailmaa vanhurskauden tähden, sillä Jumalan vanhurskaus on nyt ilmoitettu Jeesuksen kuoleman kautta. Koska Jumala ei ole säästänyt ainokaista poikaansa, vaan on antanut hänen kärsiä sen synnin rangaistuksen, jonka meidän olis pitänyt kärsimän, niin on siis Jumala ilmoittanut ankaran vanhurskautensa. Mutta suruttomat ja armon varkaat ei huoli Jumalan vanhurskaudesta, vaan he puhuvat aivan armosta, ja luulevat, ettei vanhimman sydämessä ole vihaa ollenkaan, vaan aivan rakkautta. Mutta että vanhimman sydämessä on yksi hirmuinen viha syntiä vastaan, sen on taivaallinen vanhin itse ilmoittanut, koska hän hikoili verta yrttitarhassa, ja antoi vielä verensä vuotaa viimeiseen pisaraan asti. Kuinkapa muutoin Jumalan ankara vanhurskaus olis tullut täytetyksi?

Koska vanhin synnin tähden suuttuu tottelemattomille ja paatuneille lapsille, jotka pilkkaavat hänen kyyneleensä ja sanovat: "Haas! Tule lyömään, jos tohdit," mutta ei raaski sentähden ajaa pois semmoisia kirotuita huoria, varkaita ja murhaajia talostansa, niin sanovat armonvarkaat: "Eipä olekaan vanhimman sydämessä vihaa; ilmanki hän olis jo aikaa ajanut meitä pois helvettiin, jos hän olis meille suuttunut; mutta ei hän olekaan meille suuttunut, vaikka me olemme huorat ja varkaat."

Vai niin! Eikös olekaan vanhin teille suuttunut? Mutta jos hän ei olis teille suuttunut, niin ei hänen olis tarvinnut itse kärsiä helvetin tuskaa ja vaivaa teidän tähtenne. Mutta hän oli niin hirmuisesti suuttunut jumalattomille ja paatuneille lapsille, että jos rakkaus ei olis estänyt häntä, olis hän varsin antanut heidän mennä itse helvettiin. Jos vanhimman sydämessä ei olis vihaa ollut, vaan aivan rakkautta, niin olis hän ilman vaivatta saattanut antaa heille anteeksi heidän vääryytensä, mutta vihan tähden eli sen ankaran vanhurskauden tähden täytyi hänen itse mennä helvettiin, johon jumalattomat ja paatuneet lapset ovat hänet syösseet. Ja naurakaat nyt vielä päälle, koska te olette syösseet teidän vanhimpanne helvettiin. Koska lapset tekevät pahaa toisessa talossa, niin joutuu vanhin maksamaan vahingon.

Mutta nyt nuhtelee Pyhä Henki maailmaa tämän vanhurskauden tähden, vaikka nyt vahinko on maksettu, ja Jumalan ankara vanhurskaus on täytetty Vapahtajan kuoleman kautta, ei vielä suruttomat ja paatuneet huoli siitä, vaan he nauravat vielä hänen hautansa päällä, ja sanovat: "Tulkoon nyt vanhin pieksämään meitä, jos hän on meille suuttunut."

Vanhimman murhaajat kusevat ja paskantavat hänen hautansa päällä, ja sanovat: "Nouse nyt ylös ja syö, jos sinulla on nälkä." Minä luulen, että itse rietas täytyis semmoisia nuhdella, ellei Pyhä Henki nuhtelis heitä. Mutta mitäs semmoiset paatuneet henget huolivat nuhteesta, enemmän ne paatuvat vain, ja sanovat, niinkuin ylimmäiset papit sanoit Juudakselle: "Mitä meidän siihen tulee? Katso itseäs."

Kolmas tutkistelemus. Pyhä Henki nuhtelee maailmaa tuomion tähden, sillä tämän maailman päämies on tuomittu. Nimittäin Vapahtajan kärsimisen ja kuoleman kautta on nyt maailman päämies tuomittu, vaikka se mies on niin suuri herra, ettei hän ota Jumalan tuomiota vastaan. Hänessä on niin suuri itseys ja hengellinen ylpeys, ettei hän saata tunnustaa itseänsä vikapääksi. Ei hän ota päällensä yhtään vääryyttä, vaan hän käypi aina sen päälle, että hän on se sama valkeuden enkeli kuin alusta. Ja koska hän ei ota syntiä päällensä, luulee hän, että Jumala on ylpeydessä, joka niin siveän ja hurskaan miehen paiskais helvettiin. Mutta hän on kuitenki tuomittu, ja sen tuomion tähden on hän hirmuisesti suuttunut taivaalliselle vanhimmalle. Ei ainoastansa sentähden, että taivaallinen vanhin on ajanut hänet pois talostansa, vaan myös sentähden on rietas suuttunut, että vanhin ei aja katuvaisia sieluja pois talostansa, vaikka he ovat huorat ja varkaat.

Niin rietas, joka on Jumalan lasten päälle kantaja yötä ja päivää, soimaa Jumalaa vääryydestä ja sanoo: "Minä olen vanhin lapsi, enkä ole sinua vastaan mitään vääryyttä tehnyt, vaikka sinä olet maailmalle huutanut, että minä olen miestappaja ja valheen isä, mutta sinä olet ajanut minut pois talostas ja käskenyt mennä helvettiin; ja tämä tuhlaajapoika, joka on kaiken omansa tuhlannut porttoin kanssa, ja tulee niinkuin mikä traasuperkele takaisin, sen sinä otat ilolla vastaan. Se ei ole oikein tehty," sanoo rietas.

Nyt sanoo Jumala riettaalle: Minä olen itse astunut alas helvettiin. Minä olen kärsinyt helvetin tuskan ja vaivan tämän tuhlaaja pojan edestä. Minä olen siis yhden suuren ja kalliin hinnan edestä lunastanut  hänet perkeleen vallan alta. Mitäs nyt vielä kaipaat minulta? Ilmanki sinä olet rihti ja kunniallinen mies, vaikka olet suuri kälmi. Ilmanki sinä nyt tyydyt siihen hintaan, mitä sinä olet saanut.

Mutta rietas ei tyydy vielä siihen hintaan, vaan hän vaatii, että kaikki lapset pitää ajettaman pois vanhimman talosta, vaikka vanhin on niitten lunastukseksi maksanut riettaalle täydellisen hinnan. Ja tämän lunastuksen tähden ei ole enää riettaalla yhtään valtaa niitten Jumalan lasten päälle, jotka nyt ei anna itseänsä vasiten riettaan haltuun. Mutta maailman lapset ei tahdo pyörtää takaisin perkeleen valtakunnasta, vaikka taivaallinen vanhin on maksanut heidän edestänsä täydellisen hinnan heidän sieluinsa lunastukseksi. He ovat niin vieraintuneet pois vanhimman talosta, että he pitävät sen ryövärin oikeana isänä, joka heitä pienenä on vienyt oikean vanhimman talosta. He ovat niin unhottaneet vanhimman hyvyyden ja rakkauden, ettei he tunne häntä enää.

Jos nyt vanhin tulee vitsan kanssa, ja tahtoo heitä viedä kotia vihollisen talosta, niin he suuttuvat vanhimmalle ja sanovat: "Et sinä ole meidän oikea isämme, kuin sinä tulet meitä piiskaamaan." Katso, tämä on parempi isä, joka ei piiskaa meitä koskaan." Niin sanovat maailman lapset, koska he näkevät jonkun olevan omantunnon vaivassa: "Ei Jumala piinaa lapsiansa sillä tavalla. Rietas se on, joka vaikuttaa semmoisen vaivan."

Vaikka nyt Raamattu sanoo monessa paikassa, "ketä hän rakastaa, sitä hän kurittaa," ei maailman lapset kuitenkaan usko, että Jumala sillä lailla kurittaa, vaan he sanovat, että rietas se on, joka vaikuttaa semmoisia. Nyt nuhtelee Pyhä Henki maailmaa sentähden, että ihmiset ei tahdo pyörtää takaisin taivaallisen vanhimman tykö, vaikka hän on kalliilla verellänsä lunastanut ja suurella tuskalla ja veren vuodatuksella heitä synnyttänyt. He tahtovat aina asua vihollisen talossa, vaikka maailman päämies on tuomittu, ettei hänellä olis yhtään valtaa yhdenkään sielun päälle, jos kaikki rupeaisit totisen katumuksen ja parannuksen kautta pyörtämään takaisin vanhimman taloon.

Mutta maailman lapset ovat niin kauan harjaintuneet palvelemaan rietasta, ettei he tahdo tulla takaisin vanhimman tykö, jonka he ovat jo aikaa unhottaneet. Ainoastansa ne harvat sielut, jotka ottavat kurituksen vastaan, koska Pyhä Henki heitä nuhtelee omantunnon vaivan kautta, tulevat köyhänä, alastomana, ja traasuperkeleenä vanhimman taloon, niinkuin se tuhlaaja poika, joka oli Isänsä tavaran tuhlannut ja kaiken omaisuutensa haaskannut porttoin kanssa, häätyi viimein tulla Isänsä tykö ja sanoa: "Isä! Minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, enkä ole mahdollinen sinun lapsekses kutsuttaa, vaan anna minun olla niinkuin yksi sinun huonoimmista palvelijoistas."

Katsokaat nyt, te harvat sielut, jotka olette Isän kuritusta tunteneet, koska Pyhä Henki teitä nuhteli synnin tähden ja vanhurskauden tähden ja tuomion tähden. Katsokaat, kuinka tuhlaaja poika otetaan ilolla vastaan vanhimmalta, koska hän tulee nöyränä ja katuvaisena vanhimman  taloon. Rukoilkaat te harvat, jotka olette semmoisena tulleet takaisin vanhimman taloon, että hän varjelis teitä vihollisen kiusauksista, ettei vihollinen sais teitä viekkaudellansa suostuttaa menemään toisen kerran vihollisen taloon. Pysykäät nyt kotona, lapsukaiset. Pysy nyt kotona, sinä tuhlaaja poika, äläkä mene toista kertaa pois Isän talosta, ettei vanhimmalle tulis suurempi vaiva sinusta. Amen.

Alkuperäinen (1 lehti puuttuu) / Aunon kokoelma / Helsingin yliopiston kirjasto /