N:o 29                               2 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1854

Mutta Daavid sanoi Saulille: sinun palvelijas kaitsi isänsä lampaita; ja tuli jalopeura ja karhu, ja vei lampaan laumasta. Niin minä juoksin sen perässä ja löin sen, ja tempaisin sen ulos hänen suustansa. Ja kuin hän karkais minua vastaan, niin minä tartuin hänen partaansa, löin hänen ja tapoin. 1. Sam. 17: 34

Tämä jalo työ osoittaa, että Daavidilla oli voimaa ja rohkeus sotimaan jalopeurain ja karhuin kanssa, että hän varjelis lampaitansa. Mutta ei ole kaikilla lampaan paimenilla semmoinen rohkeus sotia jalopeurain ja karhuin kanssa kuin Daavidilla, vaan useimmat paimenet on semmoiset, että he pakenevat, koska susi tulee. Erinomattain palkka paimen, koska hän näkee suden tulevan, pakenee hän, ja antaa suden raataa lampaita.

Mutta Daavidilla oli semmoinen rohkeus, että hän meni sotimaan jalopeuran ja karhun kanssa, vaikka tämä oli sangen vaarallinen sota, sillä molemmat, sekä jalopeura että karhu, ovat hirmuiset pedot, jotka pian repivät paimenen, niin kuin te olette nähneet ja kuulleet. Jalopeura on senkaltainen peto, jonka voiman edessä ei mikään kestä. Jos hän karkaa ihmisen päälle, niin hän kiskoo ihmisen kappaleiksi.

Mutta jalopeura luottaa myös voimansa päälle, ja niinmuodoin ylönkatsoo ihmistä, ja sentähden pääsi Daavidi lyömään häntä. Ei ole karhukaan juuri ylönkatsottava peto. Jonka päälle hän karkaa, pitää oleman hyvin varustettu, jos hänen pitää varjeleman henkeänsä. Mutta silloin, koska hän on juuri lampaan ottanut, eli muun luontokappaleen laumasta, sanotaan hänen luontonsa olevan semmoisen, ettei hän silloin karkaa paimenen päälle, jonka tähden paimen saapi välistä lyödä häntä. Ja tämä ilmanki on ollut Daavidin aikana yksi hiljainen jalopeura ja yksi hiljainen karhu, koska niiden kautta ei tullut Daavidille vahinkoa. Siitä tapauksesta teki nyt Daavidi sen päätöksen, että hän saattaa sen ympärileikkaamattoman filistealaisenki tappaa, sillä ei hänkään ole pahempi eli julmempi kuin jalopeura ja karhu.

Ei taida olla monta semmoista lammaspaimenta, jotka juuri jalopeuran ja karhun kanssa rupeavat tappelemaan yhden lampaan tähden. Meidän Vapahtajamme sanoo tämän päivän evankeliumissa, että palkollinen pakenee, koska hän näkee suden tulevan. Ja niin se myös on tapahtunut, että palkollinen on aina paennut, koska susi on tullut raatamaan ja haaskaamaan lampaita. Muutampi paimen ei huoli ollenkaan lampaista. Muutampi vihaa lampaita ja rakastaa keituria. Muutampi on niin sokea, ettei hän saata eroittaa lammasta hukasta. Ja semmoinen paimen ei tottele ollenkaan lampaista, mutta ruokkii vain hyvin keituria, että hän sais hyvin maitoa. Muutampi näkee kyllä suden tulevan, mutta ei hän varjele lampaita, vaan antaa suden raataa ja haaskata lampaita.

Semmoiset ovat nyt palkolliset ja palkka paimenet, ei he rupea sotimaan jalopeurain ja karhuin kanssa, mutta antavat vain suden raataa ja haaskata lampaita. Daavidi oli ensimmäinen paimen, joka rupeis sotimaan jalopeuran ja karhun kanssa, ja saattoi niin muodoin lampaitansa varjella; ja tempais vielä muutaman lampaan jalopeuran hampaista. Mutta ei ole moni Daavidin jälkeen saattanut varjella lampaita suden hampaista, paitsi se suuri Israelin paimen, joka antoi itsensä sotaan sen julman pedon kanssa, ja saattoi omalla verellänsä pelastaa muutampia, ehkä harvoja sieluja suden hampaista.

Se suuri Israelin paimen vaeltaa vielä raskaita, vaivalloisia ja verisiä askeleita Israelin vuorilla, Saaronin laaksossa ja Jordanin virran tykönä, huutain ja valittain, että kadonneet lampaat ei tahdo kuulla hänen ääntänsä, vaikka hän on niitä etsinyt murheella ja ikävöitsemisellä sekä vanhassa että uudessa testamentissä. On hän tosin muutampia löytänyt, mutta suurempi osa on vielä poissa. Ja ei ole tietoa, mistä hänen pitää niitä raukkoja löytämän, jotka nyt ovat eksyksissä ja synnin erämaassa. Hukkaan taitaa hänen vaivansa mennä. Hukkaan hän joutuu huutamaan, etsimään ja ikävöitsemään, koska ei näy jälkiäkään, ei Siinain vuorella, ei Saaronin laaksossa, eikä Jordanin rannalla.

Viimein tulee pimeäksi tämä maailma, ja hänen täytyy lakata hakemasta niitä kadonneita lampaita. Silloin tulee hukka, silloin tulee karhu, silloin tulee jalopeura, ja silloin tulevat kaikki maailman pedot kiskomaan, raatamaan ja haaskaamaan niitä raukkoja, jotka eivät ole antaneet itseänsä löytää päivän aikana; jotka eivät ole vastanneet, koska paimen on huutanut.

O, suuri Israelin paimen, tässä on vielä paljon niitä kadonneita lampaita, jotka ei ole kuulleetkaan paimenen ääntä, ja jos muutamat olisit kuulleet, ei ole kuitenkaan vastanneet. On myös hukkia, karhuja, jalopeuroja ja muita petoja, jotka haaskaavat, raiskaavat ja raatavat lampaita. Missäs on nyt Daavidi, se uskollinen lammasten paimen, joka tempaa haavoitetuita jalopeuran suusta? Missäs on Israelin paimen, joka vaeltaa niitä raskaita ja vaivalloisia askeleita, etseissänsä niitä raukkoja, jotka kadonneet ovat? Minä toivon, että se suuri paimen varjelee niitä karitsoita, jotka kumartavat polviansa, koska imemä halu tulee, ja huokaavat nöyrällä ja särjetyllä sydämellä. Isä meidän, joka olet taivaassa jne.

Evankeliumi: Joh. 10: 11

Meidän pitää nyt Jumalan armon kautta katseleman, kuinka palkollinen pakenee, koska hän näkee suden tulevan. Mutta hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Antakoon se suuri Israelin paimen armonsa, että joku lammas pelastettaisiin suden hampaista!

Palkollinen on semmoinen paimen, joka näkee suden tulevan. Ei hän ole peräti sokea, niinkuin muutamat keiturin paimenet, jotka ei näe ollenkaan, että susi on laumassa. Mutta tämä palkollinen, josta Vapahtaja on puhunut, näkee suden tulevan. Hän näkee esimerkiksi, kuinka viina hukka haaskaa ja raataa seurakuntaa. Mutta ei hän tohdi antaa itseänsä sotaan viina hukan kanssa, sillä hän pelkää, että viina hukka tulee päälle. Ja mitäpä tuo tekee? Viina hukka tulee päälle, jos paimen tahtoo ryöstää jonkun sielun hänen suustansa. Viina hukka ei säästä paimenta, jos vaan paimen alkaa todella sotimaan hänen kanssansa.

Mutta palkollinen, se on senkaltainen paimen, joka ei tottele lampaista, vaan paimentaa ainoastansa palkan tähden. Hän pakenee viina hukan edestä ja antaa viina hukan haaskata ja raiskata seurakuntaa. Ei semmoinen paimen tohdi haukkua juomaria eikä viinaporvaria, vaan antaa heidän rauhassa juoda ja tapella, ettei hän tulis vihattavaksi seurakunnalta. Se on nimittäin kaikille tiettävä, että koska parhaat miehet seurakunnassa ovat viinaporvarit, niin he suuttuvat kaikille, jotka pilaavat heidän kauppansa. Ja juomarit kantavat hengellistä vihaa niille, jotka heitä haukkuvat juopumuksesta.

Tätä viina hukan vihaa pelkää palkollinen ja pakenee. Ei hän tohdi puhua mitään juomarille eikä viinaporvarille, vaikka hän näkee kyllä, kuinka viina hukka haaskaa ja raiskaa seurakuntaa. Jos tulee huora susi seurakuntaan, niin taas pakenee palkollinen ja ajattelee, että huorasusi häntä tappaa. Kyllä tosin huora susi tulee päälle, jos paimen tahtoo häntä estää haaskaamasta ja raiskaamasta seurakuntaa. Me tiedämme, että huora susi tuli Johannes Kastajan päälle, sillä se kuninkaallinen huora oli niin kovin suuttunut Johannekselle, että hänen täytyi anoa Johanneksen päätä vadin päälle. Koska huora ei saa rauhassa himoansa täyttää, tulee hän mustaksi kasvoilta niin kuin naaras piru ja vannoo kaikkein rumain henkein kautta, että hänen pitää kostaman.

Vaikka ei yksikään ihminen ole niin onnetoin ajassa ja iankaikkisuudessa kuin yksi vanha huora. Kuitenkin palaa hänen himonsa niin kuin helvetin valkia, ja sen himon tähden hän panee kaikki koreuteen, että hän kelpais huorapukille. Koska huoruuden perkele tulee seurakuntaan, silloin tulee paljon vaivaisia seurakunnan päälle. Ei ainoastans ne vanhat huorat, jotka pirun paskaa kantavat, vaan myös ne huoran siemenet, jotka käyvät ympäri maakuntaa ja kerjäävät. Nämät huoran siemenet ei tiedä, kuka heidän oikia isänsä on. Vielä huoruuden perkele tuopi vaivaisia seurakunnan päälle semmoisista, jotka lihan himon tähden naivat tyhjän päälle. Niillä on vahva usko Jumalan päälle, että kyllä Jumala ruokkii. Mutta ei Jumala ole luvannut ruokkia ilman välikappaletta. Ei ruoka tule tyhjästä. Mutta huoruuden perkele sekoittaa vielä järjen, että muutamat tulevat niin sokiaksi, ettei he näe kahta sormea eteensä, mihinkä tilaisuuteen he nyt antavat itsensä, josta köyhyys pitää välttämättömästi seuraaman.

Kaikkia näitä näemme järjelläkin, mutta ei viinaporvarit eikä huorapukit siitä huoli, että he laittavat vaivaisia seurakunnalle ja auttavat lukemattomia sieluja helvettiin ennen määrättyä aikaa. Ne sanovat vaan: "Vastatkoon kukin töittensä edestä, ja pitäköön kukin itsestänsä vaarin." Näitä näkee kyllä palkollinen. Hän näkee, kuinka viina hukka ja huoruuden susi hävittää seurakuntaa, mutta ei hän tohdi antaa itseänsä sotaan niiden kanssa. Ennen hän pakenee koko seurakunnasta, ennen kuin hän alkaa viina hukan kanssa sotimaan ja huorain kanssa taistelemaan, sillä hän tietää hyvin, että parhaat miehet seurakunnassa rupeavat häntä vihaamaan, jos hän alkais niitten kanssa sotia.

Jos tulee ahneuden perkele seurakuntaan, joka turhalla kaupallans viepi ulos viimeisen rovon seurakunnalta, niin taas pakenee palkollinen ja sanoo: "Minä en rupea niiden kanssa sotimaan, jotka tuovat kauppakalua seurakuntaan. Joka tahtoo silkkihuivia ostaa, niin ostakoon. En minä rupea niitä silkkihuoria haukkumaan. Ja ne jotka kräämiä tuovat seurakuntaan, tarvitsevat tienata kaupallansa. Vaikka nyt jokainen näkee ja ymmärtää vielä järjellänsä, että silkkihuorat häätyvät viimein syömän niitä madon paskoja, joita he nuorempana ovat ostaneet, johon he ovat ennen kaiken tienauksensa panneet, ei ne toiset silkkihuorat tule sen kautta viisaammaksi.

Muutamat silkkihuorat, jotka ovat ennen nuorempana käyneet verassa ja silkissä, saavat viimein käydä ryysyissä, saavat viimein käydä maan tietä myöten ja kerjätä. Mutta ei toiset tule sen kautta viisaammaksi. Aina näkyvät silkkihuorat temppelissä, kaduilla ja kujilla. Aina näkyy semmoisia silkkihuoria, jotka näyttävät kauneutensa maailmalle, vaikka ei ole puhdasta lankaa paljaan ihon päällä, koska he tulevat Jumalan tuomion eteen.

Katso, näin nyt eletään maailmassa. Ja vaikka palkollinen näkee suden tulevan, ei hän puhu mitään, vaan antaa jokaisen elää niin kuin rietas käskee. Viina hukka, huorasusi ja koreuden perkele ovat kuitenkin näkyväiset. Ja jokainen, jolla järki on, pitäis ymmärtämän, että semmoiset synnit tuovat myötänsä taudin, köyhyyden, alastomuuden ja maallisen hädän jo tässä elämässä. Mutta Vapahtaja on sanonut: "Jos minä maallisia teille sanon, ja ette usko, kuinka te uskoisitte, jos minä taivaallisia teille sanoisin?"

Jos nimittäin palkollinen pakenee, koska hän näkee viinahukan tulevan, mitäs hän sitte tekee, koska hän näkee muita perkeleitä tulevan, jotka ovat näkymättömät ja ymmärtämättömät hänelle? Jos kunnian perkele tulee kutsumaan häntä pitoihin, niin kuin graviaisiin, ristiäisiin ja häihin, silloin palkollinen ei ymmärrä paetakaan, vaan antaa itsensä kunnianperkeleen seuraan, syöpi ja juopi hänen kanssansa, ja sanoo: "Ei Jumala kiellä viatonta iloa. Menipä Vapahtaja syömään spitalisen Simonin huoneessa, joka oli fariseusten ylimmäinen. Söipä Vapahtaja publikaanein ja syntisten kanssa. Eipä hän ylönkatsonut Jumalan siunausta, niin kuin nämät villihenget tekevät."

Vai niin! Onkos kirjoitettu missään Raamatussa, että silloin on pidetty ristiäisiä ja graviaisia? Noh! sanovat nyt maailman orjat, jotka mielellänsä pitävät vatsansa jumalana ja palvelevat peräsuolen jumalata, kussa ikänäns annetaan tilaa. Jos ihminen syntyy, niinn heidän pitää palveleman sitä. Jos ihminen kuolee, niin heidän pitää palveleman sitä samaa peräsuolen Jumalata. - Menipä Jeesus häihin! Joo, miksei: koska häät pidettiin Jumalan pelvossa. Mutta nyt pidetään häät sen jumalan kunniaksi, joka asuu alimmaisessa taivaassa. Nyt juodaan, kirotaan ja tapellaan häissä. Nyt huorataan ja tanssitaan häissä. Nyt perkele saapi kunnian, koska ihmiset naivat. Semmoisihin häihinkös Jeesus on kutsuttu vieraaksi? Ei vaan perkele semmoisiin häihin on kutsuttu. Ja se muuttaa Jumalan viljaa pirun paskaksi. Niin kuin hän tähän saakka on opettanut ihmisiä pilaamaan Jumalan viljaa, niin hän tästedeskin opettaa heitä pilaamaan Jumalan viljaa.

Ja palkollinen, koska hän näkee viina hukan tulevan, niin hän pakenee. Koska hän näkee kunnian tulevan, niin hän menee seuraan. Ei suinkaan palkollinen sano kunnianperkeleelle: Mene pois, Saatana, eli tunnusta syntisi. Ei palkollinen sano ahneuden perkeleelle: Maksa vääriä tekojas! Ei palkollinen tohdi sotia yhdenkään pedon kanssa. Viinahukka saapi raiskata seurakuntaa. Ei palkollinen puhu mitään viinahukalle. Jos ahneuden perkele tulee nylkemään seurakuntaa, ei palkollinen puhu mitään. Jos kunnian perkele tulee raiskaamaan, ei palkollinen puhu mitään. Jos huoruuden perkele tulee saastuttamaan seurakuntaa, ei palkollinen puhu mitään. Jos koreuden perkele tulee haaskaamaan, ei palkollinen puhu mitään. Kaikki hukat saavat vapaasti ja ilman estettä haaskata lampaita. Ja koska hän näkee suden tulevan, niin hän pakenee.

Näin on tosi siis, mitä Vapahtaja on sanonut tämän päivän evankeliumissa, että palkollinen ei tottele lampaista. Mutta meidän toivomme on, että se suuri Israelin paimen on itse pitävä murheen lampaistansa kaikissa paikoissa, kussa he hajotetut ovat Israelin vuorilla. Sillä palkollisten tähden kyllä saavat kaikki pedot haaskata ja raataa lampaita. Ilmanki se suuri Israelin paimen pitää murheen lampaistansa ja viepi heitä parhaalle laitumelle, ja varjelee heitä suden hampaista, niin myös lumisateesta ja rajuilmasta, että he saisit vähäisen aikaa levätä ristin kohdalla, Golgatan mäellä, ja viimein Siionin vuorella, kussa rammat hyppäävät niin kuin peurat, ja karitsat iloitsevat ynnä emänsä kanssa ijankaikkisesti. Amen!

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /