N:o 27B                                       2 PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ 1854

Katso, minun palvelijani, minä häntä tuen, ja minun valittuni, jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun henkeni antanut, hänen pitää oikeuden saattaman pakanoille. Ei hän huuda, eikä riitele, ja hänen ääntänsä ei kuulla kaduilla. Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei pidä hänen sammuttaman. Es. 42: 1 - 3

Profeetta Esajas puhuu 42 luvussa Vapahtajasta, jolle Jumala oli antanut henkensä, että hänen pitää oikeuden saattaman pakanoille. Se merkitsee, että hänen pitää opettaman pakanoita tuntemaan oikeutta ja välttämään vääryyttä. Vaikka muutamat pakanat ovat niin paatuneet, ettei he ota opetuksia vastaan, vaikka kuinka heitä opetettaisiin, sillä pakanoilla on toinen koulumestari omassa povessa, joka opettaa heitä vastustamaan oikeaa oppia.

Mutta profeetta Esajas on sanonut, että Kristuksen pitää saattaman oikeuden pakanoille. Hänen pitää opettaman pakanoita ymmärtämään oikeutta, ettei pakanat pääsis sanomaan, ettei kukaan ole meitä opettanut. Tästä raamatun paikasta on evankelista Matteus ottanut todistuksen, kuinka Vapahtaja on elänyt ja vaeltanut maailmassa.

Mutta maailman joukko luulee myös saavansa puolustusta tästä raamatun paikasta, koska nimittäin profeetta sanoo, ettei hän huuda, eikä riitele, ja hänen ääntänsä ei kuulla kaduilla, niin saavat suruttomat sen käsityksen, että heränneet huutavat kaduilla, koska he neuvovat suruttomia parannukseen. Suruttomat ottavat vielä tämän raamatun paikan todistukseksi, ettei sovi kaduilla huutaa, koska profeetta on sanonut, ettei Vapahtaja ole niin huutanut, kuin nämät heränneet huutavat. Ja siitä päättävät maailman lapset, ettei tarvitse kukaan maailmalle huutaa, vaan pitäköön kukin takanansa, mitä hän on saanut, sillä ei ole Vapahtajakaan huutanut kaduilla.

Niin päättävät nyt vihollisen orjat, että tämä raamatun paikka on kokonansa heränneitä vastaan. Sillä heränneet muka huutavat kaduilla ja kujilla, mutta eipä ole Vapahtaja huutanut. Mutta me näemme Matteuksen evankeliumista, ettei ole evankeliumin kirjoittaja siihen laihin ymmärtänyt tätä raamatun paikkaa kuin maailman joukko ymmärtää.

Profeetan tarkoitus on ollut, ettei Vapahtaja ole huutanut niinkuin maailman lapset huutavat, koska viina nousee päähän. Maailman juopuneet ihmiset huutavat kaduilla ja kujilla, koska he tulevat ulos viinaporvarin huoneesta. He huutavat silloin heidän juomalaulujansa ja huoralauluja. He huutavat kaduilla ja kujilla: perkele ja saatana! He ulvovat välistä niinkuin hukan penikat. Mutta Vapahtaja ei ole niin huutanut kaduilla, kuin juopuneet huutavat, vaan hän on saarnannut Jumalan sanaa maailman ihmisille. Ja siitä ovat maailman lapset suuttuneet hänelle.

Mutta jos yksi kristitty tahtoo seurata Vapahtajan esimerkkiä ja saarnata Jumalan sanaa maailman suruttomalle väelle, silloin sanoo maailman ihminen: "Ei tarvitse maailmalle huutaa, pitäköön kukun vaarin itsestänsä." Ja surutoin ottaa vielä todistuksen raamatusta sanoen: "Ei ole Vapahtajakaan huutanut kaduilla."

Ja se on tosi, ettei ole Vapahtaja huutanut kaduilla, niinkuin maailman lapset huutavat, koska paloviina nousee päähän. Mutta kyllä on Vapahtaja niin huutanut kaduilla ja huoneissa, että syntiset ovat saaneet kuulla, mihinkä paikkaan he joutuvat, jos totista katumusta ja parannusta ei tule.

Koska juopuneet huutavat kaduilla heidän jaarituksiansa ja heidän juomalaulujansa, sitä maailman lapset ei pidä kummana. Mutta jos yksi kristitty alkaa suruttomille muistuttamaan kuolemaa ja sitä edesvastausta, joka tulee katumattomille ja kääntymättömille, sitä he pitävät pahana ja sanovat heränneille: "Ei ole Vapahtaja huutanut kaduilla, niinkuin te huudatte."

Mutta kukas enemmän on huutanut parannusta kuin Vapahtaja? Ja sentähden ovat maailman ihmiset hänelle suuttuneet ja vihaa kantaneet, niinkuin maailman joukko vielä nytki suuttuu kristityille, koska he seuraavat Vapahtajan esimerkkiä ja saarnaavat suruttomille Jumalan sanaa. Sitä maailman ihmiset ei kärsi kuulla. Mutta juopuneita he kyllä kärsivät kuulla, sillä juopuneet huutavat sitä, jota kaikki suruttomat mielellänsä kuulevat.

Mitä profeetta Esajas sanoo Vapahtajasta: "Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei hänen pidä sammuttaman," sitä raamatun paikkaa omistavat armon varkaat itsellensä, ehkä se ei kuulu muille kuin katuvaisille. Koska armon varkaille julistetaan Jumalan ankara vanhurskaus, silloin he omistavat itsellensä Jumalan armoa ja sanovat: "Jumala on armollinen, ei hän meitäkään pane kadotukseen: Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä ei pidä hänen sammuttaman."

Mutta onkopa yksi surutoin ihminen särjetty ruoko, jolla on sydän niin vahva, kuin jalopeuran sydän. Onkos hän suitseva kynttilän sydän? Yksi särjetty ruoko on hengellisessä tarkoituksessa yksi särjetty sydän. Mutta onkopa suruttomalla ja katumattomalla yksi särjetty sydän? — Suitseva kynttilän sydän merkitsee, että uskon lamppu on sammunut. Mutta kuollut usko on niin vahva, ettei jaksa muu kuin Vapahtajan kuolema sitä ryöstää.

Vapahtajan kuoleman kautta puuttui opetuslasten kuollut usko. Ennen oli heillä vahva usko, mutta Vapahtajan kuoleman kautta loppui se entinen kuollut usko, ja epäusko tuli sijaan. Ei he enää uskoneet mitään. Silloin olit he suuressa epäilyksessä, ja silloin oli heidän sydämensä niinkuin yksi suitseva kynttilän sydän. Mutta koskas suruttomille ihmisille tulee niin suuri epäilys, että he epäilevät autuudestansa?

Kaikilla armon varkailla on niin vahva usko, ettei he suinkaan epäile autuudestansa. Mutta ei he sentähden tohdi sanoa itseänsä valmiiksi kuolemaan. Kuinkas saattaa yksi surutoin ja katumatoin ihminen omistaa itsellensä niitä raamatun paikkoja, jotka ei kuulu hänelle vaan ainoastansa katuvaisille sieluille? Joo! Tällä tavalla hän saattaa, koska hän varastaa armoa ja ajattelee näin: "minä olen katuvainen", vaikka katumus ei ole koskaan tapahtunut. "Minulla on särjetty sydän", vaikka sydän ei ole särkynyt. "Minun sydämeni on niinkuin särjetty ruoko", vaikka se on vahva niinkuin kallio. "Minun uskoni on niin heikko, että se on niinkuin suitseva kynttilän sydän," ehkä usko on niin vahva, ettei muu kuin kuolema saata sitä ryöstää.

Katso, tällä tavalla saattaa yksi surutoin ihminen omistaa itsellensä niitä raamatun paikkoja, jotka kuuluvat heränneille ja katuvaisille. Mutta ne raamatun paikat, jotka kuuluvat suruttomille, niitä hän viskoo heränneille. Koska profeetta sanoo: "ei hän huuda kaduilla", niinkuin juopuneet huutavat, niin ottavat maailman lapset siitä todistuksen ja sanovat: "Ei Vapahtaja ole huutanut kaduilla, niinkuin heränneet huutavat." Ja kuitenki on Vapahtaja saarnannut parannusta kaduilla.

Mutta suruttomat tuumaavat näin: "Vaikka Vapahtaja oliski saarnannut parannuksesta kaduilla, ei saa muut sentähden niin tehdä." Vaikka raamattu osottaa joka paikassa, että yhden kristityn pitää seuraaman Vapahtajan esimerkkiä ja elämän niinkuin hän on elänyt, ei surutoin joukko anna sitä myöten, vaan se tahtoo, että kaikki pitää oleman yhdenkaltaiset: Jos suruttomat menevät helvettiin, niin kristityt tulevat perässä. Mutta jos kristityt tulevat autuaaksi, niin maailman lapset kanssa tulevat autuaaksi. Semmoinen on maailman lasten usko, että kristityt ja suruttomat ovat yhdessä ja samassa kadotuksen kuopassa, ja ettei yksikään ole parempi toista.

Meidän pitää tänäpäivänä perään ajatteleman, mikä eroitus on opetuslasten ja juutalaisten välillä? Eli mikä eroitus on Jeesuksen ristin vihollisten ja kristittyin välillä, koska me murheellisella sydämellä lähdemme käymään Emmauksen kylään tutkistelemaan niitä ihmeellisiä tapauksia, jotka näinä aikoina tapahtuneet ovat.

Meidän toivomme on, että se särjetty ruoko, josta profeetta Esaias puhuu, on yksi särjetty sydän, jota se armollinen Vapahtaja ei tahdo murentaa. Ja se suitseva kynttilän sydän, yksi pieni uskon kipinä, jota hän ei ole tahtonut sammuttaa. Älä sammuta kynttilän sydäntä, rakas Vapahtaja. Älä sammuta, vaan puhalla sen päälle, että se syttyis palamaan ja antais valoa niille murheellisille opetuslapsille, jotka istuvat pimeydessä ja odottavat päivän koittavan!

Sinä suitseva kynttilän sydän, älä sammu! Sinä pieni uskon kipinä, älä katoa! Sinä särjetty ruoko, älä murene! Sinä murheellinen sydän, älä murene! Sillä kynttilän tekijä on sanonut: "Suitsevaista kynttilän sydäntä en tahdo sammuttaa." Älä sammuta, taivaallinen kynttilän sytyttäjä! Älä sammuta suitsevaista kynttilän sydäntä, ennen kuin aurinko nousee! Isä meidän joka olet taivaassa jne.

Evankeliumi: Luuk. 24: 13.

Opetuslapset Emmauksen tiellä ilmoitit tämän päivän evankeliumissa, millainen usko heillä oli ollut ennenkuin Vapahtaja kuoli. Ja heidän puheestansa kuuluu myös, että heidän uskonsa oli loppunut. Mutta koska heidän silmänsä aukenit ja he tunsit Vapahtajan leivän murtamisesta, tuli heille taas se usko, että Vapahtaja oli elämässä.

Meidän pitää nyt ottaman näistä opetuslapsista esimerkin ja perään ajatteleman: Ensimmäiseksi. Minkälainen usko oli näillä opetuslapsilla, koska Vapahtaja oli elämässä? Toiseksi. Mikä usko oli heillä Vapahtajan kuoleman jälkeen? Kolmanneksi. Mikä usko oli heillä Vapahtajan ylösnousemisen jälkeen?

Me toivomme, että Vapahtaja tulee kumppaniksi niille murheellisille opetuslapsille, jotka vaeltavat Emmauksen kylään, ja selittää heille raamattua, ja että he tulevat häntä tuntemaan leivän murtamisesta.

Ensiksi. Minkäkaltainen usko oli näillä opetuslapsilla, ennenkuin Vapahtaja kuoli? Heillä oli se usko, että hänen piti lunastaman Israelin, ei perkeleen vallan alta, mutta keisarin vallan alta. Opetuslapsilla oli se tarkoitus, että Vapahtaja tulee heille kuninkaaksi, ja että he pääsevät hänen kauttansa rikastumaan ja herroiksi tulemaan. Heillä oli maailma mielessä niin kauan, kuin he olit siinä kuolleessa uskossa. Ei he sitä ajatelleet, että he kristillisyyden tähden mistantavat tavaransa ja kunniansa, vaan he luulit voittavansa maallisen tavaran ja kunnian kristillisyyden kautta.

Sama usko on vielä muillaki kuolleen uskon tunnustajilla, että he kristillisyyden kautta voittavat tavaran ja kunnian. Ei yksikään siinä tilassa usko, että hän kristillisyyden tähden mistantaa kunniansa ja omaisuutensa. Ei niillä raukoilla johtunut mieleen, että yksi hengellinen Vapahtaja oli tarpeellisempi kuin maallinen vapahtaja. Ja mistä ne tiesit silloin, että he olit perkeleen alamaiset? He pidit ainoastansa vaivana ja häpeänä olla yhden pakanallisen esivallan alamaiset ja maksaa pakanoille veroa. Se kävi kovin heidän kunniansa päälle, että heidän piti vielä palveleman yhtä pakanallista esivaltaa ja maksaman pakanoille veroa.

Opetuslapset pidit itsensä jo silloin kristittynä. Ja kuinkas se sopii, että yksi kristitty pitää palveleman pakanoita ja maksaman veroa? Eiköhän se olis somempi, että pakanat maksaisit kristityille veroa? Niin ajattelevat vielä nytki kaikki kuolleen uskon tunnustajat, jotka pitävät itsensä kristittynä, vaikka ei he tohdi sentähden tunnustaa itseänsä Jumalan lapsiksi. He valittavat, että vero on raskas, että laki on kova, että hallitus on väärä. He tahtoisit päästä vapaaksi siitä raskaasta verosta.

Ei he sitä tunne, että perkeleen vero on vielä raskaampi kuin kuninkaan eli keisarin vero. Riettaalle he maksavat mielellänsä veron, mutta maalliselle kuninkaalle he ei tahdo maksaa veroa. Ja jos senkaltainen herra tulis, joka lupais heille vapauden kaikesta verosta ja ulosteosta, niin myös ruokkis heitä, ja antais heille viinaa, se kelpais heille vapahtajaksi ja sen päälle he uskoisit.

Mutta senkaltainen herra, joka haukkuu ja soimaa vääryydestä ja jumalattomasta elämästä, ja vielä päälliseksi kantaa viinaporvareitten päälle, ja juomareitten päälle, kantaa kruunun varkaitten päälle, ja huorain päälle. Semmoinen herra olis heidän mielestänsä pahempi kuin itse vihollinen. Jos nyt kuningas eli keisari olis vielä pakana, niin sanoisit kaikki: "Onkos yksi kristitty velkapää maksamaan pakanoille veroa?" Ei vaan yksi kristitty pitää oleman vapaa kaikesta verosta, ja pakanat pitäisit maksaman veron, mutta ei kristityt pakanoille.

Semmoinen usko oli nyt opetuslapsilla, että Vapahtaja tulee Israelia lunastamaan pakanain vallan alta, mutta ei perkeleen vallan alta. Ja mistäpä he silloin vielä tiesit, että he olit perkeleen vallan alla? Ei suinkaan ne ihmiset tunne, että he ovat perkeleen vallan alla, jotka juovat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat. Ne luulevat, että Jumala on heille armollinen. Mutta maallinen laki, joka semmoisia rankaisee, on kova ja väärä. Ja semmoinen hallitus, joka antais kaikkien huorien ja varkaitten elää rauhassa, se olis vasta hyvä hallitus. Koska nyt opetuslasten sydän oli kokonansa kiinni maailmassa, odotit he senkaltaista Vapahtajaa, joka pelastais heitä pakanain vallan alta, ja tekis heitä tuomareiksi ja herroiksi.

Toiseksi. Mikä usko oli näillä opetuslapsilla Vapahtajan kuoleman jälkeen? Ei heillä ollut mitään uskoa. He uskoit ennen sen Vapahtajan päälle, jonka kautta he luulit voittavansa maailman tavaran ja kunnian. Mutta koska Vapahtaja kuoli, loppui heidän uskonsa peräti. Ei he saattaneet enää uskoa sen entisen Vapahtajan päälle. Ja ehkä heidän uskonsa oli ennen olevanansa niin vahva, ettei kuolemakaan olis saattanut heidän uskoansa ryöstää, tuli heidän vanha uskonsa viimein niin heikoksi, ettei ollut toivoakaan enää, että he tässä maailmassa saavat nähdä Herraa.

Ja siitä nähdään siis, että sen entisen vanhan kuolleen uskon alla, joka on olevanansa vahva ja särkymätöin, makaa yksi salainen epäusko, joka ei tule ilmi, ennenkuin se maallinen Vapahtaja kuolee. Tässä kuolevaisessa ilmassa luottavat kaikki kääntymättömät ihmiset yhden väärän Vapahtajan päälle. He luottavat yhden katoavaisen ja kuolevaisen Vapahtajan päälle. He luulevat voittavansa tavaraa ja kunniaa Vapahtajan kautta. He kiittävät kauniilla rukouksilla, koska he saavat rauhassa palvella sitä jumalaa, joka on peräsuolessa.

Yksi varas myös saattaa kiittää Jumalaa sen edestä, että hänen varkautensa on menestynyt, ja ettei kukaan ole nähnyt häntä varastamassa. Yksi huora saattaa myös kiittää Jumalaa sen edestä, ettei kukaan ole saavuttanut häntä puhtaan riettauden päältä. Mutta mikäs Jumala se on, jota katumattomat huorat ja katumattomat varkaat rukoilevat? Onkohan se Jumala taivaassa eli helvetissä? Minä pelkään, että suruttomain ja katumattomain Jumala on helvetissä. Mutta sen Vapahtajan päälle ne parhaiten luottavat, joka heitä ruokkii ja ylöspitää. Sen Vapahtajan päälle viinaporvarit parhaiten luottavat, joka on opettanut heitä viinakauppaa pitämään ja vääryydellä voittamaan. Ja se jumala, joka opettaa heitä viinakauppaa pitämään, on peräsuolessa.

Huorat ja juomarit luulevat, että Jumala teki heitä köyhäksi, koska he lihan himon tähden ovat haaskanneet omansa. Ei he usko, että se jumala, joka teki heitä köyhäksi, on peräsuolessa, vaikka rietas on opettanut muutampia vääryydellä rikastumaan, ja muutampia tehnyt köyhäksi.

Niin tyhmä on yksi luonnollinen ihminen, että hän luulee Vapahtajan kautta voittavansa tavaran ja kunnian. Mutta koska nyt tämä maallinen Vapahtaja kuolee, silloin loppuu kaikki usko. Koska omatunto herää, rupeavat synnit ristiinnaulitsemaan Vapahtajaa.  Vapahtaja ristiinnaulitaan ihmisten sydämessä syntein tähden. Ja silloin kuolee se Vapahtaja, jonka päälle ihmiset ovat ennen luottaneet, ja epäusko tulee sijaan.

Mihinkäs nyt on murheellisilla opetuslapsilla turva, koska vanhin kuoli, jolta he luulit saavansa elatusta? Orpolasten täytyy nyt nälkään kuolla. Milläs pitää heidän elämän, koska se Vapahtaja kuoli, jonka päälle he olit luottaneet? Ja maailma on tullut hirveäksi, sydän on tullut murheelliseksi, ihmiset ovat ruvenneet vihaamaan, synnit rupesit karvastelemaan, vihollinen rupes päälle käymään.

Ei maailmaan ole turvaa enää, eikä taivaaseen, koska Vapahtaja kuoli. Nyt taitaa tulla vasta hätä opetuslapsille, koska usko loppui, rakkaus loppui, siveys loppui, ja rukoukset lopuit. Jos Vapahtaja ei tule pian opetuslasten tykö, niin he kuolevat murheesta ja epäilyksestä. Mutta ei kuitenkaan Jeesus saata murheellisia opetuslapsiansa antaa hukkua epäilyksessä, vaan silloin, koska suurin hätä on, tulee hän selittämään raamattua heille. Ja viimein hän ilmoittaa itsensä heille. He tuntevat hänet leivän murtamisesta.

Kolmanneksi. Minkäkaltainen usko on Jeesuksen opetuslapsilla ylösnousemisen  jälkeen? Yksi elävä usko ja vakuutus Jumalan armosta ja syntein anteeksi saamisesta. Ei kuitenkaan ole tämä usko niin vahva, kuin se entinen kuollut usko, koska he luulit Vapahtajan kautta voittavansa maailman tavaran ja kunnian. Vaan se elävä usko on usein heikko, ja suuren sodan kanssa yhdistetty, niin että opetuslapset Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen vaeltavat hopusti ilmoittamaan muille opetuslapsille, että Herra oli heiltä tuttu.

Siinä uskossa, joka tulee opetuslapsille ylösnousemisen jälkeen, on ensiksi suuri pelko ja hartaus, toisinansa murhe ja kaipaus, välistä ilo ja riemu Pyhässä Hengessä, toisinansa kovat kiusaukset ja epäilykset. Ja mitkä vielä ovat elävän uskon tuntomerkit? Yksi suuri halu ilmoittaa muille opetuslapsille heidän koettelemuksiansa ja puhua kristillisyydestä.

Ennen, kuolleessa uskossa, ei ole puhuttu mitään kristillisyydestä. Ja vaikka Vapahtaja silloin puhui paljon kärsimisestänsä, niin ei he silloin ymmärtäneet mitään sovinnosta, katumuksesta ja uudesta syntymisestä. Silloin on ollut ainoastansa yksi turha luottamus sen Vapahtajan päälle, jonka kautta he luulit voittavansa maailman tavaran ja kunnian. Ja niinkuin kuolleessa uskossa on  yksi suuri hengellinen sokeus, niin he ymmärsit Jumalan sanan aivan väärin. He käsitit raamatun nurin ja luulit sen ulosluvatun Vapahtajan tulevan maalliseksi kuninkaaksi, vaikka profeetat olit puhuneet hengellisestä Vapahtajasta.

Ja ehkä Vapahtaja oli puhunut monta kertaa kuolemastansa, ei he sitä puhetta ymmärtäneet. Ja niin se vielä nytki tapahtuu kaikille kuolleen uskon tunnustajille, että he kääntävät Jumalan sanaa nurin: aivan maallisiin mikä kuuluu hengellisiin. Mutta Vapahtajan kuoleman jälkeen tulee opetuslapsille suuri murhe. Koska tunto herää on Vapahtaja ristiinnaulittu ihmisen sydämessä syntein paljouden tähden. Ja silloin tulee heränneille suuri halu kuulla, kuinka Jumalan sanaa selitetään. Se tuntematoin vieras, joka selittää murheellisille sieluille Jumalan sanaa Kristuksen kärsimisestä, on heränneille sieluille rakas. He rupeavat häntä rukoilemaan: "Ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut."

Te murheelliset opetuslapset Emmauksen tiellä, jotka vaellatte Jeesuksen kanssa, ehkä teidän silmänne ovat murheen ja epäilyksen tähden pidetyt, ettette tunne häntä, ruvetkaat nyt hartaasti rukoilemaan sitä tuntematointa raamattuin selittäjää, että hän menis teidän kanssanne kylään, koska armon aurinko on laskenut, ennekuin se suuri hengellinen pimeys tulee. Rukoilkaat sitä tuntematointa matkakumppania, että hän menis teidän kanssanne kylään, johonka te olette pyrkimässä.

Kukas tiesi, teidän murheen ja epäilyksen tähden pidetyt silmänne avataan Emmauksen kylässä. Kukas tiesi, jos te tulisitte tuntemaan sitä ristiinnaulittua Vapahtajaa leivän murtamisesta. Rukoilkaat sitä tuntematointa matkakumppania, että hän avais sokean raukan silmät ymmärtämään raamattua, koska hän selittää teille Mooseksen ja profeettain kirjoitukset Kristuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta.

Rukoilkaat, te köyhät ja väsyneet matkamiehet, te murheelliset ja maailmalta ylönkatsotut opetuslapset sitä tuntematointa raamattuin selittäjää, ettei hän jättäis teitä murheeseen ja epäilykseen, koska armon aurinko on laskenut ja kuoleman ehtoo on joutunut; vaan että se tuntematoin matkakumppani seurais teitä kylään, ja olis teidän kanssanne, koska se hengellinen pimeys tulee  teidän päällenne, koska ette enää näe vaeltaa edemmäksi.

O! Sinä tuntematoin raamattuin selittäjä! Avaa kaikkein sokeain raukkain ymmärrys. Selitä kaikille murheellisille ja epäileväisille opetuslapsille Mooseksen ja profeettain kirjoituksia Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta, että heidän sydämensä tulis palavaksi, että heidän silmänsä viimein aukenisit, ja he tulisit sinua tuntemaan leivän murtamisesta. Amen.

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /