N:o 25A                                    PITKÄNÄ PERJANTAINA 1853

Jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu? Luuk. 23: 34.

Vapahtaja sanoi niille vaimoille, jotka itkit ja paruit, koska sotamiehet veit häntä siihen paikkaan, kussa Hänet piti ristiinnaulittaman: "Jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu?"

Vapahtaja oli se tuore puu, joka olis pitänyt vielä seisoman ja hedelmätä tekemän taivaan valtakunnalle. Mutta ei vihollisen orjat ole sallineet tämän puun seisoa ja kasvaa, sillä tämä tuore puu oli tiellä, ettei vihollinen saanut vedättää kuivia puita mieltänsä myöten. Tuore puu ei tosin pala valkeassa, mutta tämä tuore puu oli tiellä, ettei vihollinen saanut mieltänsä myöten vedättää kuivia puita. Sentähden hän pani orjansa hakkaamaan tätä tuoretta puuta, että hän sais mieltänsä myöten vedättää kuivia puita polttopuiksi itsellensä. Sentähden sanoi Vapahtaja niille vaimoille, jotka surkuttelit häntä: "Jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu?"

Totisesti oli tämä tuore puu suurena esteenä, koska vihollinen oli vedättämässä kuivia puita ja vetämässä niitä valkeaan. Vapahtaja oli nimittäin itse se tuore puu, joka oli vihollisen tiellä. Ja niinkauan kuin tämä tuore puu oli tiellä, niinkauan ei vihollinen paalinut mieltänsä myöten kuivia puita vedättää valkeaan. Sentähden pani hän nyt trenkinsä hakkaamaan tätä tuoretta puuta, että tie aukenis paremmin, ja hän saattais mieltänsä myöten vedättää kuivia puita.

Ja se kuuluu selkeästi Vapahtajan sanoista, ettei Jumala ole tämän puun hakannut, vaan juuri vihollisen orjat ovat sen tehneet, koska hän sanoo: Jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, nimittäin vihollisen orjat niin tekevät. Ne hakkaavat sen tuoreen puun, vaikka on kielletty laissa, ettei saa hakata tuoretta puuta sitä varten, että niitä poltettaisiin tervahaudassa.

Mutta mitäpä vihollisen orjat siitä huolivat. Ne hakkaavat tuoretta puuta, vaikka on juurakoita ja tervaksia metsässä, jotka palavat hyvin tervahaudassa. Ettekö usko, että tämä tuoret puu hakataan juuri sentähden, että se oli tiellä, koska rietas äijä piti vedättämän kuivia puita.

Koska nimittäin rietas vaeltaa karkeita paikkoja, etsii lepoa eikä löydä, silloin hänelle tulee ikävä, erinomattain siitä syystä, että hän on ajettu ulos majastansa, jonka tähden hän yötyy välistä metsään, ettei kaikki ota häntä enää majaansa. Sillä muutamat ovat näinä aikoina havainneet, että hän on vaivasen kaarakumppani, erinomattain siinä majassa, kussa hän ennen on ollut. Jos he ottaisit hänet toisen kerran majaansa, niinkuin moni on jo tehnyt, niin hän syöpi heitä kylmille. Sentähden ovat muutamat alkaneet varoittamaan, ettei rietas pääsis enää majaan asumaan.

Sentähden on rietas vaeltaissansa karkeita paikkoja välistä yötynyt metsään, ja siellä hän tarvitsee polttopuita, joista hän tekee aikasen praasun. Mutta koska tämä tuore puu oli tiellä, niin suuttui rietas sille tuoreelle puulle ja pani trenkinsä hakkaamaan tätä tuoretta puuta, ettei se enää olis tiellä. Ja niin on rietas tehnyt joka aika. Hän on aina pannut trenkinsä hakkaamaan muutampia tuoreita puita, jotka ovat tiellä, että hän sitte sais kuivia puita vedättää mieltänsä myöten. Hän sais kyllä vedättää niitä kuivia puita, jotka tässä kirkon ympäri ovat, joista ei ole enää toivoa, että he tulisit hedelmällisiksi.

Mutta se tuoret puu, joka olis vielä kantanut paljon hedelmätä taivaan valtakunnalle, jos se olis saanut seisoa ja kasvaa enemmän aikaa, se oli nyt tiellä. Ja sentähden rietas pani trenkinsä hakkaamaan häntä pois, että tie helvettiin aukenis paremmin, ja että rietas äijä sais ilman esteettä vedättää kuivia puita valkeaan. Sitä Jerusalemin tyttäret itkit ja surkuttelit. Mutta Jeesus kielsi heitä itkemästä häntä ja käski heidän itkeä itseänsä ja lapsiansa, "sillä jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu."

Totisesti valittaa mahdamme, että vihollinen aina tahtoo niitä tuoreita puita hakata, ei sentähden, että ne kelpaavat hänelle polttopuiksi, mutta sentähden, että jokainen tuoret puu, kuin hyviä hedelmiä kantaa, on tiellä, ettei vihollinen saa mieltänsä myöten niitä kuivia puita vedättää. Jeesus oli se tuore puu, joka oli hedelmän kantanut taivaan valtakunnalle. Siinä puussa ei ollut ainoastansa lehtiä ja kukkaisia, vaan myös hedelmälliset oksat, jotka olit siihen totiseen viinapuuhun istutetut.

Koska nyt vihollisen orjat hakkaisit tätä tuoretta puuta, jonka olis pitänyt vielä seisoman ja hedelmän kantaman taivaan valtakunnalle, niin ajatteli moni, että oksat kanssa kuivaisit ja tulisit hedelmättömiksi. Semmoinen usko oli riettaan orjilla, että koska tuoret puu hakataan, niin oksat kanssa kuivettuvat. Mutta vihollinen räknäsi tässä paikassa väärin, sillä tämän hedelmällisen puun oksat rupesit vasta hedelmän kantamaan, koska puu oli kaatunut maahan.

Ja on se vielä joskus muualla nähty, että tuoreen puun oksat puhkeavat ja tekevät lehtiä, vaikka puu on kaatunut. Tämä on juuri vastoin luontoa. Ja ihmisen järki ei voi käsittää, kuinka oksat pitäisit puhkeaman ja lehtiä kantaman, vaikka itse puu on kaatunut. Tämä ihme ei saata tapahtua kirotun puun kanssa, joka varsin kuivaa, vaikka ei hän ole hakattu. Mutta tämän siunatun puun oksat tulevat hedelmälliseksi, vaikka puu itse on hakattu, sillä ne ovat istutetut siihen totiseen viinapuuhun ja imevät siitä nestettä.

Tämä puu on niin raskas, ettei rietas jaksa vedättää häntä, vaikka hän on pannut trenkinsä hakkaamaan häntä. Mutta ajatelkaat nyt perään, te itkeväiset ja parkuvaiset vaimot, mikä kuivassa puussa tapahtuu, koska vihollisen orjat näin tekevät tuoreen puun kanssa. Ajatelkaat perään, te itkeväiset ja parkuvaiset vaimot, mikä hirmuinen kuumuus pitää tuleman helvetissä, koska kaikki kuivat puut hakataan pois ja heitetään tuleen.

Jos tuoreessa puussa on yksi kasvava henki, joka hänessä vaikuttaa hyvän hedelmän kasvannon, jonka tähden tuoret puu ei pala valkeassa, mikä sitte kuivassa puussa tapahtuu, joka on valmis syttymään yhdestä kipinästä, joka lentää siitä suuresta valkeasta, jonka rietas on pannut palamaan? Ajatelkaat perään, mikä hirmuinen kuumuus on siinä suuressa pätsissä, johonka maailman ruhtinas, Nebukadnezar, on pannut niin paljon puita, että neki sotamiehet, joitten piti viskaaman elävän Jumalan palvelijoita, Sadrakia, Mesakia ja Abednegoa. Ne sotamiehet kuolit kuumuudesta, mutta elävän Jumalan palvelijat ei palaneet siinä suuressa pätsissä, sillä valkea ei pystynyt heihin.

Ajatelkaat perään, te itkeväiset ja parkuvaiset vaimot, mikä kuivassa puussa tapahtuu, koska tuorettakaan puuta ei ole vihollisen orjat säästäneet. Ja koska me tänä päivänä katselemme, kuinka tuoreen puun kanssa tehdään, jonka vihollisen orjat vihoissansa hakkaavat, vaikka sen olis pitänyt vielä vähän aikaa seisoman ja hedelmän kantaman taivaan valtakunnalle. Niin muistakaamme aina, että se tuore puu on kantanut hedelmän siinä suuressa viinamäessä. Hän on kantanut senkaltaisen hedelmän, josta kaikki työmiehet viinamäessä saavat virvoitusta heidän janossansa.

Antakoon nyt tämä tuore puu, joka on se totinen viinapuu, josta kaikki kuivat oksat karsitaan pois, ja kaikki hedelmälliset oksat puhdistetaan, että he runsaamman hedelmän kantaisit. Antakoon se tuore puu, se totinen viinapuu, josta kaikki hedelmälliset oksat imevät nestettä, että ne harvat sielut, jotka tänä päivänä murheellisella ja vertavuotavalla sydämellä seuraavat sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta Golgatan mäelle, saisit pian nähdä hänen kirkkautensa taivaassa. Kuule sinä ristiinnaulittu kuningas katuvaisen ryövärin rukous. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Luuk. 23: 32

Jos jollakulla sielulla olis halu seurata Jeesuksen verisiä askeleita Golgatan mäelle ja katsella hänen verisiä haavojansa, niin ottakoon ristin päällensä ja kantakoon sen Jeesuksen jälissä. Maailman hirmuisuutta me olemme nähneet, kuinka se puhkeaa ulos sanoihin. Vaimoin kyyneleet me olemme nähneet, jotka itkit ja paruit, koska senkaltainen opettaja, joka oli heidän sydämitänsä ruokkinut elämän sanalla, piti maailman vihan tähden otettaman pois. Juutalaisia on nähty, jotka hengellisen vihan tähden janoisit Kristuksen verta. Maaherra on nähty, joka maailman kunnian ja paatuneitten ihmisten tähden tuomitsi yhden vanhurskaan miehen kuolemaan, vastoin tuntoansa. Sotamiehet on nähty, jotka ristiinnaulitsit kunnian Herran ja annoit hänelle etikkaa sapella sekoitettua. Tässä paikassa olis paljon puhumista maailman paatumuksesta ja verta janoavaisesta vihasta Jeesusta kohtaan, joka ei ole vielä sammunut.

Mutta puhukaamme tällä kertaa ainoastansa Vapahtajan kärsimisestä ja kuolemasta, niitten sieluin ylösrakennukseksi, jotka ei vielä ole kostuneet Jeesuksen ristin juureen, koska me Jumalan armon kautta katselemme Jeesuksen verisiä haavoja. Ensimmäiseksi: Kuka on niitä haavoja tehnyt? Toiseksi:  Mitä nämät haavat vaikuttavat?

Taivaallinen vanhin on saanut kuoleman haavoja jumalattomain ja paatuneitten tähden. Hän aukaisee nyt rintojansa ja osoittaa kaikille paatuneille haavojansa ja sanoo: "Katsokaat paatuneet henget näitä haavoja. Paatuneitten tähden minä olen niitä saanut. Eikö nämät haavat saata liikuttaa paatuneitten sydämet?" Mutta muutamat sylkevät vanhemman kasvoihin ja sanovat: "Meidän tähtemmekö niitä haavoja olet saanut? Itse ilmanki olet loukannut itseäs. Niin sanovat paatuneet lapset, koska vanhin osoittaa heille haavojansa. Mutta Jeesuksen opetuslapset tulevat sangen murheelliseksi niitten haavain katselemisesta. Jospa nyt kaikki kansa, joka on tullut katselemaan sitä ristiinnaulittua, löisit rintoihinsa ja menisit murheellisena kotia!

Ensimmäinen tutkistelemus: Kuka on vanhimmalle niitä verisiä haavoja tehnyt? Kristuksen piinan historiassa on kirjoitettu, että ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat ovat heitänsä koonneet ja pitäneet neuvoa, kuinka he Jeesuksen kavaluudella kiinni ottaisit ja tappaisit. Niillä oli siis yksi kuolettavainen viha sydämessä Jeesusta kohtaan.

Mutta ei ne raukat tunteneet, että perkele oli heissä ylösherättänyt ja sytyttänyt tämän hengellisen vihan, vaan he luulit, että Jeesus oli yksi kansan häiritsijä ja yksi Jumalan pilkkaaja, jonka heidän täytyi kaikella muotoa hävittää. Näin oli siis rietas kääntänyt nurin heidän silmänsä, että heidän täytyi uskoa, että Jeesus Natsarenus oli yksi Samaritanus, ja että hänellä oli perkele.

Mutta kuinka rietas saattaa niin nurin kääntää parhaitten miesten silmät, että Jumalan poika muuttuu heidän silmissänsä perkeleeksi? Ajatelkaat nyt perään, kuinka vihollinen saattaa niin nurin kääntää ihmisten silmät. Onkos nyt semmoiset ihmiset elämässä, joitten silmät vihollinen on kääntänyt nurin? Kaikki paatuneet luulevat, ettei rietas saata heidän silmiänsä niin nurin kääntää, että he rupeaisit vihaamaan Jeesusta ja hänen opetuslapsiansa.

Mutta sama hengellinen viha, sama jano kristittyin veren perään on vielä nytki suruttomain sydämessä. Sama pilkkaama henki ja sama murhahuuto: "Ristiinnaulitse!" kuuluu vielä nytki joka paikassa, kussa Kristuksen Henki vaikuttaa elävän kristillisyyden. Sillä taivaallisen vanhimman verinen muoto ei vaikuta heissä murhetta ja surkuttelemista, vaan enemmän se vaikuttaa paatumista.

Koska surutoin kansa tulee Pääkallon paikalle, vääntelevät he päätänsä ja pilkkaavat sitä ristiinnaulittua ja sanovat: "Astukoon alas rististä, niin me uskomme hänen päällensä." — Kuka nyt on ristiinnaulinnut Vapahtajan? Kutka ovat taivaallisen vanhimman murhaajat? Juutalaiset ilmanki, joilla oli viha sydämessä.

Mutta minä luulen, että samat Juutalaiset ovat vielä elämässä. Juomarit, viinaporvarit, huorat, varkaat, kirousmiehet ja tappelusmiehet ovat vielä nytki ne juutalaiset, jotka huutavat: "Ota pois! Ristiinnaulitse häntä." Niillä on hengellinen viha sydämessä. Niillä on tappamamieli, ja helvetin valkea palaa heidän paatuneissa sydämissänsä. Mutta ei ne raukat sitä tunne, sillä rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin.

Niinkuin entiset Juutalaiset katsoit Jumalan Pojan Jumalan pilkkaajaksi, niin nämät juutalaiset katsovat kristityitä Jumalan pilkkaajaksi. Entiset juutalaiset katsoit Jumalan Pojan kansan häiritsijäksi, niin nämät juutalaiset katsovat kristityitä kansan häiritsijöiksi. Entiset juutalaiset häväisit Jumalan Poikaa sanoen: "Sinä olet Samaritanus, ja sinulla on perkele." Niin nämät juutalaiset häväisevät Jeesuksen opetuslapsia sanoen: "Sinä olet pahempi kuin vihollinen, koska et anna minulle omantunnon rauhaa. Entiset juutalaiset kiusasit Jeesusta yhden huoran kanssa, jonka he toit hänen eteensä. Niin tekevät myös tämän aikaiset juutalaiset: huoran kautta he tahtovat saada kristityitä ansaan.

Mitä nyt taivaallisen vanhimman haavain katseleminen on vaikuttanut niissä, jotka ovat tulleet Pääkallon paikalle katselemaan sitä ristiinnaulittua? Onkos näitten haavain katseleminen vaikuttanut Juutalaisten sydämessä murheen, surkuttelemisen ja armahtamisen? Ovatko nyt juutalaiset katumuksessa? Pilatus luuli, että Jeesuksen surkea muoto piti liikuttaman Juutalaisten kovaa sydäntä armahtamiseen, koska hän toi Jeesuksen ulos ja sanoi heille: "Katsokaat ihmistä!"

Mutta ihmisen sydän on pahempi kuin hukan sydän, koska helvetin valkea on syttynyt. Juutalaiset näit kyllä sen suuren ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan verisissä haavoissa, ja veri tippui hänen pyhästä ruumiistansa ja otsastansa. Mutta ei mitään armoa tuntunut juutalaisten sydämissä, vaan he huusit  täydellä kurkulla: "Ota pois, ristiinnaulitse!"

Onkos nyt tämänaikaiset juutalaiset armollisemmat? Jokohan ne rupeaisit surkuttelemaan yhtä kristittyä, joka joutuis kärsimään nälkää ja alastomuutta kristillisyyden tähden? Minä luulen heidän sanovan niin kuin entiset juutalaiset: "Muita hän on auttanut, mutta itseänsä hän ei saata auttaa." Muutamia salaisia opetuslapsia sanotaan evankeliumissa olleen Jeesuksella, jotka ei olleet suostuneet juutalaisten tekoon ja neuvoon, joiden seurassa taitavat olla Joosef ja Nikodeemus. Miksikä ei ne miehet ole ennen tulleet Maaherran tykö, ennenkuin Jeesus on kuollut? Minkätähden he ovat mykät olleet, koska heidän sanansa olis vaikuttanut niin paljon, ettei maaherra olis tohtinut väärin tuomita?

Jos nämät miehet olisit ennen puhuneet, koska Jeesus oli elämässä, kukatiesi mitä se olis vaikuttanut. Mutta maailman kunnia ja ihmisten pelko taisi olla niillä miehillä niin suuri, että he annoit sanan puhumatta maaherran tuomita yhden vanhurskaan miehen kuolemaan. Missä nyt on Joosefin ja Nikodeemuksen rakkaus Jeesusta kohtaan? Maailman kunnia ja ihmisten pelko on tainnut lopettaa kaiken rakkauden.

Ehkä he kuulevat, kuinka käärmeen myrkky tippuu Juutalaisten suusta, ei nämät siveät miehet silloin puhu mitään Jeesuksen viattomuudesta. Ei ne muuta tee, kuin kuuntelevat ja istuvat mykkänä. Tässä on monta Nikodeemusta, jotka ovat istuneet kuurona ja mykkänä, koska Juutalaiset purkavat kaiken vihansa kristittyin päälle. Ja kuitenki saattavat ne miehet olla siinä uskossa, että he tulevat Jeesuksen kuoleman kautta autuaaksi, koska he korjaavat hänen ruumiinsa hautaan.

Ei ole nimitetty evankeliumissa, että Jeesuksen haavain katseleminen olis vaikuttanut sydämellisen murheen Joosefin ja Nikodeemuksen sydämessä. Ja niinmuodoin on Jeesus ylönannettu kaikilta. Ei ole yksikään, joka puhuu maailmalle jonku sanan hänen viattomuudestansa. Viimein täytyy hänen huutaa korkealla äänellä: "Minun Jumalani, miksis minun ylönannoit!"

Katsokaat nyt, paatuneet henget, mitä te olette tehneet taivaalliselle vanhimmalle. Te olette ensin valehdelleet hänen päällensä, että hän on kansan häiritsijä ja Jumalan pilkkaaja. Te olette huutaneet: "Ristiinnaulitse!" Te olette häntä häväisseet ja kutsuneet Samaritanukseksi. Nyt te näette hänen surkeassa hädässä olevan. Te kuulette hänen huutavan ja valittavan, että Jumala on hänet ylönantanut. Mutta vielä te jaksatte pilkata taivaallisen vanhimman kyyneleet jumalattoman elämänne kautta, juopumuksella, kirouksella, koreudella ja pilkkaamisella, ahneudella, vihalla ja kiukulla.

Hengellinen viha on palamassa sydämessä. Helvetin valkea on syttynyt omaan poveen, vaikka ette tunne. Mutta koska kuolema alkaa pusertamaan paatuneita sydämiä, silloin silmät aukenevat. Silloin he saavat nähdä, ketä he pistäneet ovat. Mutta silloin taitaa tulla hiljainen katumus, koska ette ennen ole katselleet vanhemman haavoja murheellisella ja katuvaisella sydämellä. Katsokaat nyt, vanhimman murhaajat! Katsokaat nyt, vanhimman kyynelten pilkkaajat! Katsokaat, mitä teidän vihanne on vaikuttanut.

Toinen tutkistelemus: Mitä taivaallisen Vanhimman haavain katseleminen on vaikuttanut? Ei mitään paatuneitten sydämissä, muuta kuin pilkkaama halua. Niin me kuulemme Kristuksen piinan historiasta, että vihollisen joukolla tuli oikein suuri pilkkaama voima, koska he näit, että Jeesus oli ylönannettu Jumalalta ja ihmisiltä. Ne olit ennenki pilkanneet häntä, mutta ei niin julkisesti, koska hän oli opettamassa templissä. Mutta nyt, koska hän oli kiinni otettu, silloin vihollisen voima pääsi irti.

Kaikki verikoirat karkasit hänen päällensä. Miekka kävi hänen sielunsa läpitse, että monen sydämen ajatukset ilmoitettaisiin. Eiköstä nyt ole samat esimerkit edessä? Jos joku kristitty ahdistetaan maailmalta, silloin tulevat kaikki salaiset ajatukset ilmi. Ei ole enää monta, jotka puhuisit hänen puolestansa, jotka pitäisit pahana, että kristitty joutuu kärsimään. Ei ole monta, jotka rohkenevat puhua totuuden paatuneille. Niin vähän on vanhimman haavain katseleminen vaikuttanut.

Ei ole muita, jotka surkuttelisit häntä, kuin muutampia vaimoja ja muutampia murheellisia opetuslapsia, jotka katselit niitä haavoja murheellisella ja särjetyllä sydämellä. Voi! Voi! paatunut maailma! kuinka sinä olet vajonnut syvään turmelukseen, koska sinä saatat katsella näitä Vapahtajan haavoja ilman liikkumatta, ilman surkuttelemista sinun onnettomuuttas.

Ei ole kauheampi synti tapahtunut, kuin tämä taivaallisen vanhimman murhaaminen, jossa kaikki ovat osalliset, sekä suuret että pienet. Mutta ei ole sentähden moni, joka nyt seisoo ristin kohdalla ja katselee tätä murhatyötä kauhistuksella. Ei ole muita, jotka surkuttelevat kovaa onneansa, kuin muutamat murheelliset vaimot ja opetuslapset, jotka nyt pidetään hulluna maailmalta.

Niissä on Jeesuksen haavain katseleminen vaikuttanut murheen, jota he ei saata salata. Ja niitä maailma ylönkatsoo niin kovin, että he pidetään hulluna, ja jos he puhuisit jonkun sanan maailmalle Kristuksen viattomuudesta ja katumuksen tarpeellisuudesta, niin he saavat varsin kuulla, että he ovat puhuneet Moosesta vastaan, ja vedetään pian maailmallisen raadin eteen.

Nyt juomarit pidetään viisaina. Jeesuksen murheelliset opetuslapset pidetään hulluna. Viinaporvarit ovat kunnialliset maailmassa. Jeesuksen murheelliset opetuslapset häväistään ja ylönkatsotaan. Huorat pidetään kunniassa, mutta Maria Magdalena ei tohdi avata suutansa.

Mitä nyt vaikuttavat taivaallisen vanhimman haavat?  Ei mitään paatuneitten sydämissä, ei mitään. Koska he ovat aikansa pilkanneet ja nauraneet, menevät he iloa pitämään viinan ja juopumuksen, huoraamisen, kiroamisen ja panettelemisen kanssa. Mutta Jeesuksen murheeliset opetuslapset ei tohdi semmoisen joukon sisällä liikkua. Heidän täytyy kätkeä kyyneleitänsä.

Kuinka surkea on tämä Jeesuksen haavain katseleminen niille murheellisille ja maailmalta ylönkatsotuille sieluille, jotka semmoisen joukon keskellä ei tohdi avata suutansa. Voi, voi, sinua! Sinä murheellinen Maria Magdalena, kuinka sinun kyynelees ylönkatsotaan ja pilkataan, koska sinä vertavuotavalla sydämellä katselet niitä haavoja, joita Jeesus on saanut rakkautensa tähden köyhää seurakuntaansa kohtaan, koska hän antoi sielunsa lunastukseksi, antoi ruumiinsa sotamiehille, että sinun sielus pelastettaisiin kadotuksesta. Kuinka se kävi niinkuin miekka sinun sielus läpitse, sinä Maria, Jeesuksen äiti, koska sinä näit Jumalan Pojan ristin päällä suuressa vaivassa ja kuulit hänen huutavan: Minun Jumalani, miksis minun ylönannoit!

Ja sinä Johannes, joka olet, nojaten päätäs Jeesuksen rintaa vasten, maannut hänen helmassansa Herran ehtoollisessa. Mitä sinä nyt tunnet sydämessäs, koska sinä näet Jumalan Pojan kuoleman kilvoituksessa. Sinä näet sotamiehen pistävän keihään hänen kylkeensä. Minä ajattelen, että tämä Jeesuksen haavain katseleminen vaikuttaa senkaltaisen murheen opetuslasten sydämissä, joka tuopi kyllä epäilyksen myötänsä, mutta myös kiskoo sydämen irti maailmasta ja valmistaa sydämen vastaanottamaan Pyhän Hengen voimaa.

Olkaat nyt koossa, te harvat Jeesuksen opetuslapset! Itkekäät ja parkukaat, koska Jeesus kuolee! Se on teille tarpeellinen, että te tulisitte kerran tuntemaan, kuinka te olette kiittäneet häntä hänen hyväin töittensä edestä. Maailman rakkaus on käsittänyt opetuslasten sydämet, sentähden kuoli Jeesus, ja he jäit häntä kaipaamaan ja murehtimaan, koska hän oli kuollut. Mutta muistakaat kuitenki, te murheelliset sielut, ettei Jeesus ole kuollut ijankaikkisesti. Jos te ainoastansa jaksatte niin kauan itkeä, että Jumala kuulee teidän huokauksenne ja herättää sen suuren ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan ylös, silloin te saatte ilolla ja riemulla tuta hänen armollista läsnäolentoansa. Silloin tulee lohduttaja Pyhä Henki, joka teille muistuttaa kaikki, mitä hän ennen sanonut on. Amen

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /