N:o 23 5 SUNNUNTAINA PAASTOSSA 1847
Emmekö sano oikein, että sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele.
Niin sanoit juutalaiset Vapahtajalle, koska hän rupeis kovemmin krapaamaan ja nuhtelemaan heitä vääryyden ja ulkokullaisuuden tähden. Ei semmoiset voineet kärsiä, että hän haukkui heitä ulkokullatuiksi ja kyykäärmeen sikiöiksi. He olit ottaneet vihan siitä, että Vapahtaja niin kovin nuhteli heitä ja tuomitsi heitä.
Juutalaiset suutuit ensin Johannekselle, joka haukkui heitä ja sanoi seurakunnan parhaille miehille: "Te kyykäärmeen sikiät, kuka teitä on neuvonut sitä tulevaista vihaa välttämään?" Mutta vielä pahemmin suutuit juutalaiset Vapahtajalle, koska hän soimasi heitä ulkokullatuiksi ja huoruuden sukukunnaksi. Koskapa huora ei suutu niille, jotka häntä huoraksi haukkuvat?
Ei yksikään suutu niin kovin varkauden soimauksesta, kuin varas itse. Muutamat suuttuvat niin kovin, koska heitä soimataan huoraksi ja varkaaksi, he suuttuvat niin kovin, että sappi puhkeaa ja silloin he tulevat mustaksi muodolta niinkuin mustilaiset. Juutalaiset suutuit niin yhdelle kristitylle, Stefanukselle, että he purit hampaitansa ja tukitsit korviansa. Näin suutuvat vielä nytki tämänaikaiset juutalaiset ja kastetut pakanat, koska heitä soimataan huoraksi ja varkaaksi.
Koska Vapahtaja sanoi juutalaisille: "Te olette siitä isästä perkeleestä," niin puhkes sappi. Omanvanhurskauden musta veri nousi päähän. Vanha hapatus rupes käymään, ja sydän rupes paisumaan. Kynnet rupesit syyhymään ja he rupesit kiviä poimimaan ja aijoit vatkata hänen päällensä. Mutta tämän aikaiset juutalaiset sanovat: "Jos Jeesus olis meidän seassamme vaeltamassa, emme suinkaan saattais vihastua, emme saattais muuta kuin itkeä, ja rukoilla häntä. Me olisimme kiittäneet häntä kyyneleillä, joka on meille niin paljon hyvää tehnyt."
Mutta kuinkas te kiitätte häntä, jos hän rupeaa teitä haukkumaan huoraksi ja käärmeen siemeneksi ja juomareiksi? Sen edestä vissimmästi muutamat juutalaiset kiittävät Vapahtajaa, että he saavat huorintehdä ja varastaa. Muutamat kiittävät häntä sen edestä, että he saavat juoda ja tapella, muutamat sen edestä, että heidän viinakauppansa on hyvin menestynyt.
Kyllä kaiketi jokainen kiittää Jeesusta sen edestä, että hänen vääryytensä on menestynyt. Varas myös kiittää Jumalata sen edestä, että hänen varkautensa on hyvin menestynyt ja ettei häntä ole saatu varkaudesta kiinni. Hän luulee nimittäin, että Jumala on häntä auttanut varastamaan, varkautensa kätkemään ja rangaistusta välttämään. Niin myös huora, koska hän on työnsä salamykkyydessä täyttänyt, kiittää Jumalata sen edestä, ettei kukaan ole hänen riettauttansa nähnyt. Juomarit ja viinaporvarit kiittävät molemmat Jumalata sen edestä, että he ovat väärän valan kautta päässeet viinasakosta. Kyllä he sentähden, vaikka he täällä ovat sovinnossa, taitavat viimein ruveta soimaamaan toinen toistansa helvetissä.
Niin kiittävät tosin kaikki jumalattomat ihmiset Jumalata sen edestä, että hän on sallinut heidän vääryytensä menestyä. Mutta vähemmin he kiittäisit, jos Jumala itse tulis soimaamaan heitä vääryydestä ja jumalattomasta elämästä. He rupeaisit sitte sanomaan Jumalalle: "Jaa! Et sinä ole Jumala, koska sinä haukut kunniallisia ihmisiä. Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele, koska sinä et anna ihmisille omantunnon rauhaa. Sinä olet itse rietas, koska et tee muuta kuin tuomitset siveöitä ihmisiä helvettiin."
Mutta jos maailman ruhtinas tulis ja sanois hänen palvelijoillensa: Te olette Jumalan lapset, te olette aina hyvät olleet ja rehelliset olleet. Ei teissä ole vääryyttä koskaan ollut, te olette paljon hyvää tehneet maailmassa, ette ole koskaan väärin tehneet; siihen vain kaikki mielistyisit ja semmoista herraa kaikki kiittäisit ja ylistäisit. Mutta semmoinen koijari, joka menee maakunnan ympäri ja haukkuu kunniallisia ihmisiä, ei se ole oikea ihminen: se on samaritanus ja sillä on perkele. Hän pitää itsensä Jumalan poikana, mutta eihän Jumalan poika ihmisiä soimaa vääryydestä. Ilmanki Jumalan poika antaa maailman kunniallisille ihmisille omantunnon rauhan. Eihän Jumalan poika mahda maailman herroja tuomita. Aivan rukoilemisella ja suloisilla sanoilla hän puhuttelee siveöitä ihmisiä. Ei hän koskaan suututa ihmisiä lain kovuudella.
Mutta mitäs sen vanhan Simeonin sanat merkitsevät, koska hän sanoi: "Tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa?" Luonnollinen järki ajattelee näin: Ei suinkaan ihmiset putoa helvettiin Vapahtajan kautta. Moni maailman ihminen sanoo nytki vielä: "Ei se ole kristillisyys, jonka kautta ihmiset suuttuvat."
Koska nimittäin kristityt suututtavat vanhan aatamin arkaa luontoa ja maailman lapset sen kautta rupeavat uhkaamaan ja kiroamaan kristityitä, silloin tuntevat he, että he kristillisyyden kautta putoavat vielä syvempään helvettiin, ja sanovat sitte kristityille: Teidän tähtenne olemme me suuttuneet, kironneet ja uhanneet teitä, ja teidän pitää vastaaman meidän sieluimme edestä, jos me putoamme helvettiin.
Niin taitavat myös juutalaiset sanoa Vapahtajalle: sinä olet suututtanut meitä haukkumisella, sinä olet tehnyt meitä vihaiseksi soimausten kautta, ja me olemme sinun opetukses ja sinun haukkumises kautta tulleet pahemmaksi ja vihaiseksi. Sinä olet tehnyt meille mielikarvauden. Sinä olet meiltä ryöstänyt omantunnon rauhan, ja sinun tähtes olemme me pudonneet vielä syvempään helvettiin. Sentähden pitää sinun vastaaman meidän sieluimme edestä.
Mutta Simeon on sanonut, että tämä Marian poika on pantu monelle lankeemiseksi. Se on: Moni lankee kristillisyyden tähden vielä syvempään helvettiin, sillä kristillisyys on senkaltainen, että se, joka sen kautta ei tule ylösnostetuksi helvetistä, sen pitää kristillisyyden kautta lankeeman. Se on: hänen pitää suuttuman, hänen pitää vihastuman, hänen pitää pureman hampaitansa vihan tähden, hänen pitää kiroaman ja uhkaaman kristityitä, hänen pitää imemän vattansa täyteen kristittyin verta. Sillä tavalla kypsyvät verenimijöitten sielut, siihen asti että rietas rupeaa heitä poimimaan niinkuin myrkyllisiä marjoja lypsinkiuluun.
Mutta kuolleen uskon tunnustajat, ne ei raski suututtaa ketään Jeesuksen tähden, eli kristillisyyden tähden. Ne lypsävät luonnollisten taipumusten nisät niin näppärästi, että kuolleen uskon liiva ja luonnollisen rakkauden maito rupeaa itsestänsä vuotamaan. Ne pusertavat kyynelten raksat niin näppärästi, että käärmeen kyyneleet rupeavat itsestänsä vuotamaan.
Nämät kyyneleet putoilevat välistä niinkuin rakeet kaljaman päälle. Mutta sinne ne kyyneleet jäävät, mihinkä ne putoavat. Ei niiden kautta tosin yksikään suutu, mutta ei tule myös yksikään sydän niiden kautta pehmeäksi taikka kovemmaksi, vaan kaikki pysyvät sillä rajalla, kuin he äidin kohdusta syntyneet ovat. Ei kuolleen uskon kautta tule yksikään helvetistä nostetuksi ylös, eikä myös syvempään paikkaan paiskatuksi.
Ja sitä ne maailman suruttomat ihmiset tahtovat, että kaikki tyynni putoaisit yhtäläiseen helvettiin. Jos vaan yksikään rupeais kiikkumaan ylös helvetistä, varsin tulee maailman lapsille suuri kateuden polte sekä maksassa että pernassa. He rupeavat irvistelemään ja karsaasti katsomaan niitten päälle, jotka ojentavat kättänsä Vapahtajalle ja huutavat: Armahda minun syntisen päälleni.
Käärmeen siemenet rupeavat puikimaan sydämen juuressa, koska kristityt pistelevät vanhan aatamin sydänsuoneen. Riettaalle tulee iso haava sydämeen, koska joku sielu pääsee hänen kynsistänsä. Sanovat kyllä muutamat pimeyden henget: Anna meidän mennä rauhassa helvettiin. Mutta kristityt ei anna omantunnon rauhaa maailman ihmisille sen tähden, että maailman lapsille tulis iso voima soimaamaan kristityitä jälistäpäin, että he ovat antaneet heidän nukkua suruttomuudessa.
Jos yksi juopunut ihminen nukkuu venheessä kosken niskassa, ja toiset rannalla nauravat sille, joka on hukkumassa, mitäs sanoisit ihmiset semmoisille? Ne sanoisit: Te olette antaneet sen ihmisen hukkua. Nauraneet olette, koska näitte ihmisen olevan hengen hädässä ja ette huutaneetkaan: nouse ylös sinä juopunut ihminen! Yksi juopunut ihminen makaa ja kuorsaa, vaikka huonet on palamassa. Jolla on hukan sydän, sanoo: "Nukkukoon ja palakoon vain, ei ole parempi kalukaan."
Mutta jos joku ihmisten ystävä menis sinne ja rupeais huutamaan sen juopuneen korvaan: Nouse ylös Herran tähden, huone on palamassa! Silloin rupeaa vanha aatami tukkaa kiskomaan ja nyrkillä lyömään herättäjäänsä, ja sanoo: "Etkös anna ihmiselle nukkumarauhaa?" Niin sanovat myös hengellisesti kuolleet ihmiset, koska joku kristitty tahtoo heitä herättää: "Etkös mene pois ja anna minulle omantunnon rauhaa. Anna minun rauhassa mennä kadotukseen."
Kyllä sentähden sama juopunut ihminen rupeaa soimaamaan kristityitä, koska hänen nahkansa kuumenee: "Te näitte kyllä minun vaivaisen sieluni putoavan helvettiin, mutta te olitte silloin mykät koirat. Vastatkaa nyt minun sieluni edestä!" Niin muuttuvat ajatukset, koska silmät aukenevat. Mutta hiljainen on huutaa, koska kaikki tulevat kuuroiksi. Hiljainen on puhua, koska kaikki tulevat mykäksi.
Juutalaisten kiukusta Jeesusta kohtaan täytyy meidän tänäpäivänä puhua, jos mahdollinen olis, että joku juutalainen ottais itsellensä varoituksen siitä, kuinka katkera viha on luonnollisen ihmisen sydämessä Vapahtajaa kohtaan. Rukoilkaan kaikki Jumalan lapset niitten paatuneitten sieluin edestä, jotka vielä kiukussa vihaavat Jeesusta ja hänen opetuslapsiansa. Rukoilkaan niinkuin itse Herra Jeesus meitä opettanut on: "Isä anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät." Isä meidän jne.
Evankeliumi: Joh. 8: 46.
Me kuulimme evankeliumista, kuinka vihaiset juutalaiset olit Vapahtajalle, koska hän tahtoi heitä neuvoa parannukseen. Ja koska tämä juutalaisten viha vielä on katkera niille, jotka sanovat maailman orjille: Teidän isänne on perkele, niin meidän tarkoituksemme on, että tällä hetkellä perään ajatella, mistä tämä viha tulee, jonka maailman ihmiset oksentavat Jeesuksen päälle. Ensimmäinen tutkistelemus: Tuleeko juutalaisten viha sydämestä, eli tuleeko se viha sapesta. Toinen tutkistelemus: Jos se viha tulee sydämestä, niin se saattaa sovinnon kautta muuttua rakkaudeksi. Mutta jos se tulee sapesta, niin se pysyy iankaikkisesti.
Mutta ei se ole meidän syy, jos tämän tutkinnon alla muutamat putoavat syvempään, ja muutamat nostetaan ylös. Minä luulen, että ne, joiden viha tulee sydämestä, pitäisit huomaitseman erhetyksensä ja ruveta tästedes Jeesusta etsimään. Mutta se hyvä Isä, joka antoi ainoan poikansa meidän edestämme, koska me vielä hänen vihollisensa olimme, saattaa yksistänsä Eesaun vihan muuttaa rakkaudeksi. Koska Jaakob painiskeli koko yön sen tuntemattoman kanssa, sanoi hän viimein, koska aamurusko rupeis koittamaan: En laske minä sinua, ennenkuin siunaat minua.
Ensimmäinen tutkistelemus: Tuleeko juutalaisten viha Jeesusta kohtaan sydämestä, eli tuleeko tämä viha sapesta? Minä luulen sen vihan tulevan sapesta. Miksis se on niin katkera? Ja miksis tämä viha ei lopu koskaan? Juutalaiset olit kovin suuttuneet Jeesukselle sen sanan tähden erinomattain, että hän oli ennen kuin Aabraham. Se merkitsee, että Jeesus oli Jumalan poika. Mutta tämä juutalaisten viha kesti vielä Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Muu viha asettuu kuoleman jälkeen, koska riitakumppani katoo pois, mutta juutalaisten viha oli niin katkera, että se pysyi vielä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ei juutalaiset kärsineet kuulla sitä nimeä. Jeesuksen nimi oli heille pahempi kuin vihollisen nimi. He purit vielä hampaitansa, koska Stefanus sanoi: Te seisotte aina Pyhää Henkeä vastaan. Ja Paavalin tahdoit juutalaiset repiä kappaleiksi, koska hän oli kääntynyt kristillisyyteen.
Tulikohan tämä hengellinen viha sydämestä eli sapesta? Sapesta vissimmästi. Sillä se viha, joka tulee sydämestä, leppyy kerran, koska se saatetaan sovittaa. Mutta sappi ei tule koskaan paremmaksi. Sappi on senkaltainen astia, johon maksasta tulee päällinen omastavanhurskaudesta ja on mustan veren ulosveto. Siihen kokoontuu kaikki hengellinen viha ja kateus, eli kaikki se myrkky, jonka käärme sylki ihmisen sisälle. Se hengellinen viha on niin katkera, että he rupeavat niinkuin hukat imemään ihmisten verta. Eikä niitten viha lopu koskaan, jotka sylkevät myrkkynsä kristittyin päälle.
Juutalaisten viha Jeesusta kohtaan oli niin suuri, että he katsoit hänen suurimmaksi pahantekijäksi ja ihmisten viholliseksi. Silmänkääntäjä oli kääntänyt heidän silmänsä nurin. He katsoit oikeuden vääryydeksi ja vääryyden oikeudeksi. Mitä Vapahtaja teki Jumalan voimalla, sen juutalaiset sanoit tapahtuvan perkeleen voimalla. Pyhän Hengen vaikutukset katsottiin perkeleen vaikutukseksi. Kristillisyys oli pakanain mielestä yksi ihmeellinen taikaus.
Eipä ole nytkään se perkeleen viha juuri kaukana. Vielä nytki syttyy muutamain sokeain raukkain viha kristityille, jotka ei anna ihmisille omantunnon rauhaa. Tuleekohan tämä viha sydämestä, eli tuleeko se sapesta? Sapesta vissimmästi. Siinä on nimittäin niin paljon sappea ja katkeruutta, että muutamat tulevat juuri mustaksi muodolta. Sydän paisuu niin kovin, että he rupeavat sadattelemaan, koska vanha aatami ei saa nukkua rauhassa.
He rupeavat kiroamaan kristityitä ja näyttämään heille hampaitansa. Jos näillä hukan penikoilla olis valta, jo olisit he aikaa lakkineet kristittyin verta. Mutta ei ole heille vielä se valta annettu. Kuitenki osottavat he, kuinka musta ja katkera sappi heillä on, koska he rupeavat uhkaamaan ja karsaasti katsomaan kristittyin päälle. Fariseusten vanha hapatus rupeaa käymään yhdestä sanasta, joka vanhaan aatamiin koskee.
Käärmeen siemenet rupeavat puikimaan sydämen juuressa, koska joku kristitty koettelee vanhan aatamin sydänsuonia. Omanvanhurskauden musta veri nousee päähän, koska heidän siveyttänsä laitetaan. Käärmeen myrkky sapella sekoitettuna rupeaa vuotamaan nenästä ja suusta, koska joku kristitty koskee maksaan eli pernaan. Kunnian paikka vetää itsensä kokoon ja rupeaa karvastelemaan, koska pernan päälle pannaan totuuden suoloja.
Heidän maksansa tulee mustaksi ja paisuu, koska joku kristitty tahtoo omanvanhurskauden verta pusertaa ulos. Tämmöinen on nyt Jeesuksen ristin vihollisten viha ja katkeruus kristityille. He tahtovat ristiinnaulita ja elävältä polttaa totuuden todistajia. Heillä on sappi isompi kuin sydän, ja sentähden on myös heidän vihansa katkera ja karvas.
Juutalaisten katkera viha Jeesusta kohtaan pysyi vielä hänen kuolemansa jälkeen. He olit vielä pahemmat kuin nälkäiset hukat. Jota enemmin he imit kristittyin verta, sen kovemmaksi tuli heidän janonsa. Näin teit myös pakanat. He vihasit ja vainosit kristityitä tulella ja miekalla, eikä sentähden heidän vihansa loppunut. Koska juutalaiset ja pakanat olit siinä uskossa, että kristityt olit Jumalan pilkkaajat ja pahoilta hengiltä riivatut, niin täytyi heidän hävittää kristityitä niinkuin ihmisten vihollisia.
Koska juutalaiset ja pakanat katsoit kristillisyyden taikaukseksi ja riettaan hengen vaikutukseksi, niin tuli tämä kristittyin vainoaminen pyhäksi velvollisuudeksi. Se tuli omantunnon vaatimuksesta. Niin ovat kuitenki jälkimäiset vainoamiset ja paavilaisten viha muuttunut omantunnon asiaksi. Omatunto on vaatinut heitä hävittämään sitä kirottua joukkoa, joka ei anna ihmisille omantunnon rauhaa.
Silmänkääntäjä on kääntänyt heidän silmänsä nurin, koska kuolleen uskon tunnustajat luulevat, että heillä on oikea usko, niin tulee kristittyin usko vääräksi. Koska luonnosta siveät ihmiset ovat Jumalan lapset, niin ovat kristityt perkeleen lapset. Koska kuollut usko on kristillisyys, niin on elävä usko yksi ihmeellinen taikaus. Koska viinahenki on Pyhän Hengen vaikutus, niin tulee oikea kristillisyys perkeleen vaikutukseksi.
Se usko oli kuitenki juutalaisilla, että Vapahtaja oli noita, ja hänellä oli perkele. Ja perkeleen avulla hän niitä ihmeitä teki. Ja sama usko on vielä nytki monella, että kristillisyys on perkeleen vaikutus, että kristityt ovat perkeleen apulaiset. Sillä tavalla kääntää silmäin kääntäjä ihmisten silmät nurin, että viha ja katkera sappi tulee omantunnon vaatimisesta. Jokainen siis, joka Jeesuksen opetuslapsia vihaa, luulee sillä tekevänsä Jumalalle palveluksen. Ja senkaltainen viha ja kristittyin vainoaminen ei lopu koskaan, niin kauan kuin maailma seisoo.
Toinen tutkistelemus: Jos juutalaisten viha Jeesusta kohtaan tulee sydämestä, niin se on mahdollinen, että se viha muuttuu viimein rakkaudeksi. Me olemme tässä ylempänä maininneet, että jos ihmisillä on suurempi sappi kuin sydän, niin tulevat Jeesuksen ristin viholliset iankaikkisiksi vihollisiksi niinkuin juutalaiset, jotka vielä nytki ovat Jeesuksen ristin viholliset. Mutta jos viha tulee sydämestä eikä sapesta, niin se on mahdollinen, että viha muuttuu rakkaudeksi, niinkuin Eesaun viha yhtenä päivänä muuttui rakkaudeksi. Ja Saulus, joka ensin oli Jeesuksen ristin vihollinen, tuli viimein itse ristinkantajaksi.
Semmoiset Jeesuksen ristin viholliset, jotka ensin suuttuvat kristityille, mutta jälkeen katuvat, ei ole ilman syytä suuttuneet, eikä ilman syytä katuneet, sillä jokainen ihminen on luonnostansa Jeesuksen ristin vihollinen. Jokainen ihminen sotii ensin vastaan. Ei yksikään ole mieluinen siihen, ennenkuin luonnollinen ylpeys alenee. Mutta kyllä moni tekee itsensä mieluiseksi, että hän valheen kautta pääsis ostamaan itsellensä omantunnon rauhaa.
Mutta sarvettomat keiturit ei ole paljon paremmat kuin ne sarvipäiset, sillä sarvettomat tahtovat pakata itsensä lammashuoneeseen ikkunasta. Vaan koska he ei pääse ikkunasta, rupeavat he muualta pakkaamaan. Mutta jokainen, joka ei tule ovesta lammashuoneeseen, hän on varas ja ryöväri. Kuitenki saattavat semmoiset Kristuksen ristin viholliset, jotka Pitkänäperjantaina huutavat: "ristiinnaulitse", Helluntaina saada pistoksen sydämeen Pietarin saarnasta.
Kaikki ovat ensin Kristuksen ristin viholliset, ennenkuin vanhan aatamin nahka on nyljetty. Ja tämä viha kristityille tulee juuri sydämestä. Mutta joilla sydän on suurempi kuin sappi, saattavat viimein kääntyä, sillä sydän on se valtakappale, joka sovintoa vastaan ottaa. Ja sydän saattaa aina, ehkä kuinka kova ja paisunut se ensin on, kovan lyömisen kautta viimein tulla taulaksi. Mutta sappi, koska se puhkee, rupeaa kuvottamaan, ja ihminen rupeaa oksentamaan paljasta viheriäistä sappea. Ja tämä oksennus on karvas kuin myrkky ihmisen suussa.
Ottakaat siveyden vettä ja viruttakaat teidän kurkkunne, kaikki te, jotka olette sylkeneet sitä karvasta sappea kristittyin päälle! Jeesus ei tahtonut juoda etikkata, joka oli sapella sekoitettu. Ei kristitytkään saata juoda vihan ja katkeruuden etikkata, joka on sapella sekoitettu.
Ne tuonen koirat, jotka ovat katkeruuden sappea oksentaneet kristillisyyden päälle, saavat viimein itse oksennuksiansa lakkia, koska heillä muuta syömistä ei ole. Rietas keittää heille soosia lihan päälle, koska he rupeavat kristittyin lihaa syömään. Ja koska he rupeavat kristittyin verta juomaan, panee rietas sitä vuotavata pirun paskaa sekaan, että tämä maalavelli maistuis makealta.
Ei ole tuonen koirat krantut maun päältä. Kyllä he syövät vanhan aatamin jäljet, koska heille tulee nälkä. Mutta niille, joilla sydän on suurempi kuin sappi, vaikka he ensin sydämestä vihaavat kristityitä, tulee kuitenki joku muutos. Koska sydän kovin pieksetään, he saattavat Jumalan armon kautta tulla ristin kantajaksi.
Vaikka sydän välistä tuntuis kovaksi, välistä kylmäksi, välistä kuumaksi, välistä paisuneeksi, välistä kuolleeksi, yhtähyvin tulee se viimein taulaksi, joka syttyy yhdestä kipinästä, jonka Jeesus iskee, koska hän sanoo: Minä olen tullut sytyttämään valkean maan päälle, ja mitä minä enemmän tahtoisin, kuin että se jo palais. Tämä pyhä valkea syttyy pian, koska ihmisten sydän on taulaksi tullut, vaikka siinä on kyllä työtä, ennenkuin se pehmeäksi tulee.
Niinmuodoin saattavat ne, joilla sydän on kova, olla oikealla tiellä. Mutta ne, joittenka sydän ei paljon tunne, ne ovat vielä juutalaiset ja Jeesuksen ristin viholliset. Juutalaisten viha Jeesusta kohtaan on yksi muikea etikka, katkeruuden sapella sekoitettu. Ja se etikka, joka on sapella sekoitettu, ei ole ainoastansa muikea, vaan se on katkera ja karvas niinkuin myrkky.
Semmoista juomaa tarjoavat Jeesuksen ristin viholliset kristityille, koska he tulevat jotaki heiltä pyytämään. Katkerimmat Jeesuksen ristin viholliset tarjoavat kristityille vihansa riettaan sapella sekoitettuna. Mutta senkaltainen juoma on niin muikea ja karvas, ettei kristityt saata sitä juoda. Mutta riettaan enkelit kyllä juovat sitä muikeata ja karvasta juomaa, joka on riettaan sapella sekoitettu. He nuolevat vielä huuliansa ja sanovat: Makeapa oli tämä faarin juoma. Mutta vaara on, että se viimein karvastelee vatsassa, koska se on heidän tuntoansa kalvava, kuinka he eläneet ovat. Käärmeen myrkky on täällä makea, mutta karvaaksi se taitaa tulla, koska se on heidän tuntoansa kalvava, kuinka he eläneet ovat.
Syökäät, syökäät, te hukan penikat kristittyin lihaa. Ei olekaan huomenna niin lihava keitos edessä! Lakkikaat lämmintä verta, te hukan penikat, ei olekaan huomenna semmoista lientä padassa. Raatakaat hyvin kristittyin ruumista, kyllä rietas keittää teille soosia lihan päälle. Juokaat vielä vuotavaa pirun paskaa päälle. Kyllä rietas rauhoittaa teidän tuntoanne helvetissä. Oksentakaat ulos riettauden etikkata, vihan ja katkeruuden sapella sekoitettuna, ja tarjotkaat tämä riettaan sekoitus Vapahtajalle ja hänen opetuslapsillensa.
Niinkuin te ennen olette tehneet, niin tehkäät aina edespäin! Juokaat, kiroilkaat ja tapelkaat, niin te tulette autuaaksi. Imekäät kristittyin verta, kyllä rietas imee teidän rintojanne helvetissä. Purkaat hampaita, koska kristityt teitä manaavat katumukseen ja parannukseen. Kyllä rietas antaa teille sokeria ja siirappia helvetissä. Juokaat pirun paskaa, kyllä rietas antaa teille palkan helvetissä. Tehkäät huorin, niin te saatte kaivaa huoran persettä helvetissä. Kyllä siellä on joku naaraspiru, joka kusee teille suuhun, koska sininen liekki tulee ulos suusta ja nenästä. Varastakaat hyvin armoa täällä, kyllä tuonen koirat ovat mykät helvetissä. Pitäkäät viinakauppaa, kyllä rietas antaa teille hyvän palkan helvetissä.
Se hengellinen viha on se käärmeen myrkky, joka tippuu lohikäärmeen hampaista, koska hän pistää vaimon siementä kantapäähän. Ilmanki lohikäärmeen pojat ovat hyvillänsä, koska he rupeavat makkaroita tekemään kristittyin verestä! Noutakaat pian valkeaa helvetistä, että te näkisitte paremmin tehdä makkaroita. Mutta muistakaa vain, että Aabelin veri huutaa kostoa! Amen.
Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopiston kirjasto /