N:o 17                                  SEKSAGESIMA SUNNUNTAINA 1857

Kuka uskoo meidän saarnamme ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Es. 53: 1

Profeetta Esajas valittaa, ettei kukaan usko hänen saarnaansa, sillä ne ihmiset, joille hän saarnais, olit paatuneet, ettei he viittineet kuulla Jumalan sanaa, koska se saarnattiin niin, että se tuli järkeä vastaan. Ja kaikki sen aikaiset profeetat valittavat, ettei sen aikaiset ihmiset ole uskoneet, mitä profeetat saarnaisit.

Vasta profeettain kuoleman jälkeen rupeisit muutamat uskomaan, että profeetat olit saarnanneet oikein, koska he näit, että profeettain ennustukset kävit toteen. Niin myös Vapahtajan aikana ei moni uskonut hänen saarnaansa oikeaksi. Ja koska Lutherus rupeis saarnaamaan parannusta paavilaisille, ei moni uskonut hänen saarnaansa ja oppiansa oikeaksi, vaan häntä pidettiin villihenkenä.

Mutta Lutheruksen kuoleman jälkeen pääsi hänen oppinsa levenemään laveammalle. Niin on ollut kaikilla hengellisillä opettajilla syytä kysyä, niin kuin profeetta Esajas kysyi: "Kuka uskoo meidän saarnamme?" Me olemme huomanneet, että muutamat vasta kuolinvuoteella uskovat meidän saarnamme, ja useammat ovat silloin häätyneet tunnustamaan, että oikein on saarnattu.

Mutta ei se tunnustus ole auttanut heitä, koska he ei ole uskoneet ennen. Muutamat ovat uskoneet meidän saarnamme jonkun ajan, mutta kuin maailman kiusaukset tulevat, ovat he lakanneet uskomasta. Ei sekään uskominen auttanut heitä, vaan tuli suuremmaksi tuomioksi, koska kuolema rupeis heidän sydämiänsä ahdistamaan. Muutamat uskovat saarnan oikeaksi, mutta ei tee sen jälkeen.

He lykkäävät parannuksensa vuodesta vuoteen ja päivästä päivään, siihen asti, että tulee hiljaiseksi. Ja silloin heidän täytyy sanoa: "Ei ne minulle kelpaa." Muutamat tuntevat,  ettei he jaksa niin paljon uskoa, että he tulisit vapaaksi. Meidän täytyy siis kysyä, niin kuin profeetta Esajas: "Kuka uskoo meidän saarnamme ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"

Emme tiedä, kuka viimein uskoo meidän saarnamme, mutta niin kuin profeetat ovat saarnanneet, vaikka ei kukaan ole heidän saarnaansa uskonut, niin täytyy myös meidän saarnata, vaikka ei kukaan enään uskois. Sillä me olemme vakuutetut siitä, että se aika kerran tulee, että täytyy uskoa, koska silmät aukenevat, että oikein on saarnattu, että tie taivaaseen on heille näytetty. Ja o! joska he uskoisit täällä armonajassa, ennenkuin armon ovi kiinni suljetaan.

Ja koska me tänä päivänä freistaamme selittää Vapahtajan saarnaa neljänlaisesta peltomaasta, niin me rukoilemme, että se suuri uskon alkaja ja päättäjä lainais meille oikean ymmärryksen, että jokainen tulis ymmärtämään, missä peltomaassa hän on.

Ne harvat sielut, joilla on korvat kuulemaan, ovat ilman epäilemättä ymmärtäneet, että siinä suuressa pellossa, johon siementen Herra on kylvänyt siunatuita siemeniä, on monenlaista peltomaata, jossa enin osa niistä kylvetyistä siemenistä menee hukkaan. Ei ole tietoa, saapiko hän siemeniäkään takaisin, koska pakkainen on pannut peltoa.

Rukoilkaat, te peltomiehet, että se suuri siementen Herra, joka on hyvät siemenet kylvänyt varjelis peltoa, että siemenet pääsisit itämään ja hedelmän kantamaan, ettei vihamies pääse ihmisten maatessa niin paljon ohdakkeita kylvämään, että ne tukahuttavat nisuja. Sillä nyt on nähtävä, että orjantappurat ja ohdakkeet tukahuttavat pellon, ettei ole enää monta nisujyvää jäljellä. Ja vielä netki siemenet, jotka tänä vuonna on harvoissa paikoissa tulleet, taitavat olla niin huonoja, ettei ne idäkään, vaikka kylvettäisiin.

O siementen Herra, varjele meitä, ettei kaikki siemen menis hukkaan. Varjele peltoa pakkaiselta, lumisateelta ja rajuilmalta, että ne harvat nisujyvät, jotka sinä olet siemeneksi säästänyt, itäisit ja hedelmän kantaisit, ettei siemen pääsis loppumaan, sillä jos vielä siemen loppuu kaikilta, niin me olemme hukassa. Kuule siementen Herra, köyhäin peltomiesten huokaus. Isä meidän jne.

Evankeliumi: Luuk. 8: 4

Me kuulimme meidän luetusta pyhästä evankeliumista, että Vapahtaja saarnais kansalle neljänlaisesta peltomaasta, mutta kansa ei ymmärtänyt mitään koko siitä vertauksesta. Ei opetuslapsetkaan ymmärtäneet, mikä vertaus tämä oli, mutta niillä oli halu ymmärtää Jumalan valtakunnan salaisuudet. Sentähden he kysyit Vapahtajalta, mitä tämä vertaus hengellisessä tarkoituksessa merkitsee.

Jos siinä suuressa kansan paljoudessa, joka silloin oli koossa, olis ollut joku ihminen, joka olis uskonut, että siinä vertauksessa oli Jumalan sanaa, niin olis epäilemättä joku niistä kysynyt, kuinka tämä vertaus on ymmärrettävä hengellisessä tarkoituksessa. Mutta me ymmärrämme, että suruttomat ihmiset ei pidä semmoisia vertauksia muuna kuin lapparina ja juttuna, joissa ei yhtään totuutta eli Jumalan sanaa ole.

Ainoastansa opetuslapsilla oli halu tietää ja ymmärtää, mikä vertaus tämä olis. Ja niille myös Jeesus selittää tämän vertauksen. Koska nyt Jeesus itse on selittänyt tämän vertauksen opetuslapsillensa, tahdomme me tämän selityksen johdatuksesta laveammalta ulos selittää ne painavimmat kappaleet, jotka oikeaan kristillisyyteen kuuluvat, koska me Jumalan armon kautta tällä pyhällä hetkellä puhumme neljänlaisesta peltomaasta. Ensimmäinen tutkistelemus: Minkäkaltaiset ne ihmiset ovat, joiden sydän on niinkuin poljettu  tie, jossa se siunattu siemen menee kokonansa hukkaan? Toinen tutkistelemus: Minkäkaltaiset ihmiset ne ovat, joiden sydän on niinkuin kivistö, jossa se siunattu siemen kuivettuu pois? Kolmas tutkistelemus: Minkäkaltaiset ovat ne ihmiset, joidenka sydän on niinkuin peltomaa, jossa orjantappurat tukahuttavat peltoa. Neljäs tutkistelemus: Minkäkaltaiset ne ovat, joidenka sydän on niinkuin hyvä maa?

Tätä taivaallista peltomaata tutkeissamme pitäis kaikki oikeat peltomiehet rukoileman siementen Herraa, että joku jyvä putoais hyvään maahan ja että se kantais siunatun hedelmän.

1:ksi. Minkäkaltaiset ihmiset ne ovat, joidenka sydän on niinkuin poljettu tie, jossa se siunattu siemen ei pääse itämään? Ne ovat Vapahtajan selityksen jälkeen semmoiset ihmiset, jotka kuulevat, sitte tulee perkele ja ottaa sanan pois heidän sydämistänsä, ettei he uskois ja vapaaksi tulis. Tässä kuulemme me, että perkele, jota verrataan linnuksi, ottaa sanan pois suruttomain sydämestä, ettei Jumalan sana niinmuodoin vaikuta mitään semmoisessa sydämessä, josta vihollinen ottaa sanan pois.

Perkele verrataan tässä paikassa taivaan linnuksi, joka lentää ympäri maailman ja syöpi ne siemenet sisällensä, jotka kylvetään tien oheen. Ne siemenet ensin tallataan, se on, ne joutavat ajatukset, jotka lentävät edes ja takaisin, ne tallaavat ja polkevat Jumalan peltoa. Ei jouda semmoinen ihminen tarkasti kuulemaan Jumalan sanaa, jonka ajatukset lentävät ympäri maailman. Ja kuka se on, joka niitä lennättää? Ei se ole muu kuin rietas, joka niitä ajatuksia lennättää ympäri maailman, myös silloin, koska Jumalan sanaa saarnataan.

Yksi herännyt ihminen saapi usein tuta, kuinka vihollinen tahtoo lennättää ajatukset ympäri maailman kesken saarnaa, mutta surutoin ihminen ei tunne sitä, että perkele ottaa sanan pois hänen sydämestänsä, sillä hän istuu kuurona ja mykkänä Herran huoneessa. Jumalan sana menee niinkuin hyminä pään ylitse, eli yhdestä korvasta sisälle ja toisen kautta ulos, ettei jää mitään koko saarnasta, ei muistoon, ei järkeen, eikä ymmärrykseen, jopa sitte tuntoon eli sydämeen ei ollenkaan tartu mitään.

Kuinka suruttoman tunto saattaa herätä, koska perkele ottaa pois sanan hänen sydämestänsä sitä myöten kuin se saarnataan? Taivaan mustat linnut poimivat ja nokkivat niitä siunatuita siemeniä sitä myöten, kuin ne kylvetään. Ei surutoin ihminen olekaan tullut Herran huoneeseen sitä varten, että hän nyt tarkasti kuuntelee, että hän sais siitä jonkun ylösvalaistuksen sielullensa. Mutta niinkuin Vapahtajan aikana suurin joukko oli tullut kurkistelemaan, niin myös nytki enin osa suruttomista kokoontuu kirkkoon kurkistelemaan ja koreuttansa näyttelemään.

Ei he ole sillä mielellä tulleet, että he ottavat sanan sydämen halulla vastaan. Ei he ole siinä mielessä tulleet, että sana pääsis heissä vaikuttamaan omantunnon heräystä eli totista katumusta, vaan suurin osa on tullut ilman aikojansa. Muutamat on tulleet pilkkaamaan ja nauramaan, muutamat on tulleet vartioitsemaan, mistä he pääsisit kiinni tarttumaan niinkuin fariseukset Vapahtajan aikana. Ei ole siis ihme, että perkele ottaa pois sanan heidän sydämestänsä, ettei he uskois ja vapaaksi tulis.

2:ksi. Minkäkaltaiset ne ovat, joiden sydän on niinkuin kivistö, jossa se siunattu siemen kuivettuu pois, ettei ollut märkyyttä? Itse siementen Herra on selittänyt tämän paikan näin: että ne on senkaltaiset ihmiset, jotka, koska he kuulevat, ottavat he sanan ilolla vastaan, ja ei heillä ole juurta. Hetkeksi he uskovat ja kiusauksen ajalla lankeavat he pois.

Tämä paikka kuuluu niille, jotka ensi heräyksessä ottavat sanan ilolla vastaan, niinkuin me olemme nähneet täälläki tapahtuvan. Moni on ottanut sanan ilolla vastaan, koska hänelle saarnattiin evankeliumia niin, että sana tuli eläväksi. Kaikki sielustansa murhetta pitäväiset, kaikki murheelliset ja katuvaiset, ottavat sanan ilolla vastaan, koska heille saarnataan evankeliumia siitä ristiinnaulitusta Vapahtajasta. Sana tulee eläväksi heidän sydämessänsä ja he tulevat iloon.

Se on nyt nähty ja kuultu täällä, että monelle on niin käynyt. He ovat myös hetkeksi uskoneet, mutta kiusauksen ajalla ovat he langenneet pois. Vapahtaja sanoo vertauksessa, ettei heillä ollut märkyyttä. Ja selityksessä sanoo hän, ettei heillä ole juurta. Märkyyden kanssa ymmärretään yksi sydämellinen murhe, joka oli sillä syntisellä vaimolla, joka tuli itkemään Jeesuksen jalkain päälle pitaalisen Simonin huoneessa.

Tämä sydämellinen murhe synnin ylitse ei ole muutamilla heränneillä ollut, vaan ainoastansa yksi kuoleman pelko, joka on pakoittanut heitä ottamaan evankeliumin saarnaa uskosta ilolla vastaan. Mutta semmoinen usko ei ole pysyväinen toiseksi siitä syystä, ettei heillä ole juurta. Se on meidän tutaksemme niin ymmärrettävä: ei heillä ole omatunto oikein herännyt, eli jos se on vielä joskus herännyt, ei ole kuitenkaan tämä tunnon heräys ollut pysyväinen, niin että he olisit pysyneet valvomisessa ja kilvoituksessa maailmaa ja omaa lihaa vastaan.

Ei ole siis heillä ollut senkaltainen märkyys eli senkaltainen murhe, kuin opetuslapsilla, jotka itkit ja paruit Vapahtajan kuoleman jälkeen. Eikä heillä ole semmoinen juuri ja omantunnon heräys kuin Paavalilla, eli Daavidilla ja Lutheruksella. Me saatamme myös arvella, jos Vapahtaja olis tässä paikassa tarkoittanut semmoisia, jotka ovat pehmeät päältäkäsin, mutta sydän on altapäin niin kova kuin karkea maa ja kivistö.

Siinä myös siemenet itävät, koska evankeliumia saarnataan Kristuksesta, sillä semmoiset myös ottavat sanan ilolla vastaan, mutta kiusauksen ajalla lankeavat he pois. Niitten sydän ei ole särjetty sydän. Se on alta kova, vaikka se on päältä pehmeä. Semmoiset itkevät kyllä, koska suloisesti saarnataan, mutta nauravat kanssa, koska keveämielisyys on hallitsija. Ja jos joku kristitty rupeaa syvemmältä heidän sydämiänsä kaivamaan, tulee itsekkyys ylös, ja sitte he sanovat: Tuo villihenki pilais Pyhän Hengen työtä minussa.

Mutta kuin Vapahtaja sanoo: Hetkeksi he uskovat, täytyy meidänki uskoa, että hän tarkoittaa senkaltaisia ihmisiä, jotka ovat totisesti heränneet ja ovat ilolla ottaneet evankeliumin saarnaa vastaan, mutta ei ole märkyyttä, eli senkaltaista sydämellistä muretta kuin Daavidilla, opetuslapsilla ja muilla katuvaisilla. Eikä niillä ole juurta, eli senkaltaista omantunnon heräystä, joka ilmoittaa itsensä valvomisessa, itsensä kieltämisessä ja kilvoituksessa syntiä vastaan. Sentähden he lankeavat kiusauksen ajalla pois.

Semmoisia esimerkkiä on täällä paljon, jotka ovat hetkeksi uskoneet ja kiusauksen ajalla langenneet pois. Ja mikä on heitä langettanut? Ei muu kuin huoruus, maailman rakkaus ja maailmanmielisyys, maailman kunnia ja itseys ja ahneus. O! Joska nämät raukat huomaitsisit vielä armon ajassa, kuinka huonossa tilassa he ovat. "Muista kustas langennut olet, ja tee ensimmäisiä töitä!"

3:ksi. Minkäkaltaiset ihmiset ne ovat, joiden sydän on niinkuin pelto, jossa orjantappurat tukahuttavat nisuja? Itse siementen Herra on selittänyt tämän paikan näin: "Mutta ne, kuin orjantappuroihin lankesit, ovat ne, jotka kuulevat ja menevät pois, ja tukahutetaan surulta, rikkaudesta ja elämän hekumasta, eikä kanna hedelmätä." Tässä maalataan meidän silmäimme eteen senkaltaisia ihmisiä, jotka pitävät sitä ulkonaista kristillisyyden tapaa ja tunnustavat uskoa, mutta sydän on niin maailmassa kiinni, ettei he millään tavalla pääse maailmasta irti.

Ei ainoastansa maailman murhe, joka saattaa kuoleman matkaan. Maailman murhe on niinkuin painajainen heidän päällänsä ja painaa heitä maahan. Mutta myös rikkaus ja maailman tavara on heidän mielessänsä yötä ja päivää. He tahtoisit ensin koota maailman tavaroita ja sitte vasta parannuksen tehdä. Ja kolmas synti, joka heitä estää katumuksesta ja uskosta, on elämän hekuma, niinkuin naiminen ja muuta senkaltaista.

Elämän hekuma estää nuoria totisesta kristillisyydestä, ja maailman murhe estää köyhiä tulemasta autuuden tuntemiseen. Rikkaat taas rikkautensa tähden ei pääse irti maailmasta. Mutta kaikilla niillä on olevanansa huolta sielun autuudesta. Ei ne ole rohki suruttomat, jotka juovat, kiroavat, huoraavat ja tappelevat, vaan ne ovat semmoiset, jotka matkivat kristillisyyden tapaa.

Sillä siinä pellossa, kussa orjantappurat tukahuttavat nisuja, siinä on olkia, mutta tähkäpää ei ole muu kuin kuori. Ulkonainen kristillisyyden tapa heillä on, mutta sydämessä ei ole totuutta. Ei ole oikeata katumusta, vaikka vielä kävisit kokouksissa. Ja niitä on aivan paljon täälläki, joilla on olevinansa huolta sielun autuudesta, mutta ei ole sielun autuus sydämen asiaksi tullut.

Voi! kuinka monessa paikassa se siunattu siemen menee hukkaan, ja kuinka vähän siementen Herra saapi vaivoistansa. Koska me katselemme ensin sitä suurta maailman joukkoa, joidenka sydän on niinkuin poljettu tie, joissa Jumalan sana ei vaikuta mitään, ei sen verran, että seisahtaisit synnin juoksussa ja rupeaisit sielustansa muretta pitämään, ja toiseksi katselemme niitä, jotka hetkeksi uskovat ja kiusauksen ajalla lankeavat pois, ja kolmanneksi niitä, jotka maailman murheen  tähden, rikkauden tähden ja elämän hekuman tähden tukahutetaan orjantappuroilta, niin ei jää enää monta henkeä eli monta sielua, jotka totisesti hedelmän kantavat taivaan valtakunnalle. Ei saa siementen Herra monta nisujyvää koota aittaansa elon aikana.

Nyt on vielä semmoinen aika, että maailman murhe pakkaa väkisin kristittyin sydämeen. Ja vaikka kuoleman enkeli on paljastetulla miekalla seisomassa kansan ylitse, niinkuin Daavidi näki hänen seisovan paljastetulla miekallansa taivaassa, ja niinkuin Johannes näki sen saman kuoleman enkelin istuvat hiirenkarvaisen orhiin päällä, yhtähyvin jaksavat ihmiset elää suruttomuudessa ja julkisessa jumalattomuudessa, jolla he pilkkaavat Luojaansa.

Mutta koska kuolema tulee, silloin he kyllä tuntevat onnettomuutensa, mutta silloin on aika hiljaiseksi mennyt. Heidän täytyy viimein tuomita itsensä ja tunnustaa, että he ovat huonolla tiellä olleet. Mutta ei auta enää huutaminen ja kolkuttaminen, koska armon ovi on kiinni pantu. Niinkuin moni kuolevainen on näinä aikoina valittanut: Ei Jumala enää kuule minun rukouksiani.

Ajatelkaat nyt perään, kaikki suruttomat, poislangenneet ja maailman surulta, rikkaudelta ja elämän hekumalta tukahutetut, kuinka vähä teillä on armon aikaa, ja kuinka pitkä ijankaikkisuus on, ja kuinka kalliisti lunastetut sielut menevät hukkaan teidän suruttomuutenne tähden, teidän jumalattomuutenne tähden ja teidän vastahakoisuutenne  tähden.

Vapahtaja on tämän päivän evankeliumissa maalannut teidän silmäinne eteen itsekunki tilaisuutta, että teidän pitäis tunteman itseänne ja näkemän, missä pellossa te olette. Mutta kuin perkele ottaa sanan pois sydämestä sitä myöten kuin se saarnataan, ei ole toivoa, että semmoiset heräisit, ennenkuin jos kuolemassa, koska ei ole enää armon aikaa, eikä katumuksen armoa. Niinkuin monelle kuolevaiselle on tänäki vuonna tapahtunut, ettei ole katumuksen armoa ollut niille, jotka äkkinäisen kuoleman kautta ovat maailmasta pois temmatut ijankaikkisuuteen. O Jesu, ann´ välttää harhoja teitä!

4:ksi. On vielä neljäs osa siitä suuresta pellosta, joka hyväksi maaksi kutsutaan, jossa se siunattu siemen tekee satakertaisen hedelmän. Mutta ei ole tämä paikka niin ymmärrettävä, että neljäs osa ihmisistä tulee autuaaksi, sillä ei ole apostoleitten aikanakaan ollut neljäs osa ihmisistä, jotka ovat kristityksi tulleet, eikä ole vielä nytkään neljäs osa ulkonaiseen kristinoppiin tulleet, paljota vähemmin niitä, jotka totisesti autuaaksi tulevat.

Mutta me uskomme kuitenki, että löytyy vielä yksi osa Jumalan pellossa, jotka totisesti hedelmän kantavat. Ja ne on totisesti katuvaiset ja uskovaiset, jotka Vapahtajan selityksen jälkeen sanan kuulevat ja kätkevät hyvällä ja toimellisella sydämellä, ja saattavat hedelmän kärsivällisyydessä. Se on merkillinen, että ne saattavat hedelmän kärsivällisyydessä. Ja me tiedämme myös, että kärsivällisyys tarvitaan, ennenkuin oikea hedelmä tulee.

Tässä pahassa maailmassa pitää oleman suuri kärsivällisyys, ennenkuin kristillisyys tulee pysyväiseksi. Moni on kärsimättömyyden kautta kadottanut oikean uskon hedelmän. Moni on valittanut, että kärsimättömyys oli pilannut hänen uskonsa. Ja se onki  tosi, että moni on kärsimättömyyden kautta kadottanut uskonsa. Mutta meidän toivomme on, että niitä on vielä muutampia sieluja, jotka saattavat hedelmän kärsivällisyydessä. Niitä on vielä muutampia, ehkä harvoja sieluja, jotka kantavat Jeesuksen ristiä kärsivällisyydessä.

Ja ne harvat sielut, jotka saattavat hedelmän kärsivällisyydessä, pitäisit nyt rukoileman sitä suurta ristinkantajata, että hän tulis heille avuksi ja vahvistais heidän jäseniänsä, koska ne rupeavat väsymään. Että hän vuodattais Pyhän Hengen viinasta muutampia armon pisaroita, koska heidän polvensa rupeavat nääntymään ristin kuorman alla. Että he jaksaisit aina edespäin saattaa hedelmän taivaan valtakunnalle kärsivällisyydessä. Että he jaksaisit sotia ja kilvoitella heidän kalliimmassa uskossansa loppuun asti. Että he viimein pääsisit kärsivällisyyden hedelmän nautintoon taivaan valtakunnassa, kussa kaikki kärsiminen loppuu, kussa Herra pyyhkii heidän kyyneleensä pois ja antaa heille elämän kruunun. Siellä saavat ne harvat sielut, jotka täällä ovat saattaneet hedelmän taivaan valtakunnalle kärsivällisyydessä, nautita hedelmää elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissä, nyt ja ijankaikkisesti. Amen.

Jäljennös / SKHS:n Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /