N:o 16 B SEPTUAGESIMA SUNNUNTAINA 1853
Jeesus sanoi juutalaisille: Yhdellä oli fiikunapuu hänen viinamäessäns istutettu. Ja hän tuli etsein hedelmätä hänestä, ja ei löytänyt. Niin hän sanoi viinamäen rakentajalle: katso, minä olen kolme vuotta tullut ja etsinyt hedelmätä tästä fiikunapuusta, ja en löydä. Hakkaa hänet pois. Mitä hän myös maata turmelee. Mutta hän vastais ja sanoi hänelle: Herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan, jos hän sittekään hedelmän tekis, jollei, niin hakkaa hänet pois. Luukas 13: 7, 9.
Tämä vertaus siitä hedelmättömästä puusta on Vapahtajalta edestuotu yhdeksi merkiksi, kuinka monta ajastaikaa viinamäen Isäntä säästää niitä hedelmättömiä puita, ennen kuin hän käskee hakata pois. Ja me arvaamme kaikista asiain haaroista, että tämä hedelmätöin puu oli tuoret puu, sillä ei kuivia puita kukaan säästä niin kauan puutarhassa. Mutta niinkauan kuin yksi fiikunapuu pysyy tuoreena ja kantaa lehtiä ja kukkaisia, tahtoo viinamäen Isäntä säästää sen siinä toivossa ja odottamisessa, että jos tämä fiikunapuu mitämaks tulis hedelmälliseksi.
Mutta ei viinamäen Isäntä ylön kauan säästä sitä hedelmätöintä fiikunapuuta, sillä me kuulemme, mitä Johannes kastaja sanoo: "Jo on kirves pantu puitten juureen. Jokainen puu, kuin hyviä hedelmiä ei kanna, hakataan pois ja heitetään tuleen." Mutta me kuulemme myös tästä vertauksesta, joka on edespantu Luukkaan 13. luvussa, että viinamäen Isäntä oli kolme vuotta etsinyt hedelmätä siitä fiikunapuusta, mutta ei löytänyt. Ja silloin hän sanoi viinamäen rakentajalle: "Hakkaa hänet pois. Mitä hän myös maata turmelee? Mutta viinamäen rakentaja rupeis rukoilemaan, että Herra säästäis sen vielä yhden vuoden, sanoen: Herra, anna hänen vielä tämä vuosi olla, niin kauan kuin minä kaivan hänen ympärinsä ja sonnitan.
O! Ihmeellinen rakentaja, kuinka armollinen sinä olet ja kärsivällinen tämän hedelmättömän puun kanssa. Vaikka tämä puu seisoo tiellä ja turmelee maata, yhtä hyvin tahdot sinä vielä kaivaa sen ympäri ja sonnittaa. Mutta jos tämä puu ei kanna hedelmää viimein, koska se saapi vielä seisoa yhden vuoden, niin se välttämättömästi hakataan pois ja heitetään tuleen.
Näin armollinen on viinamäen rakentaja sille tuoreelle fiikunapuulle, että hän säästää sen kolme ajastaikaa, ja vielä neljännenkin, siksi kuin hän saapi kaivaa sen ympäri ja sonnittaa. Mutta älköön kuiva puu ottako itsellensä yhtään väärää toivoa tästä tuoreesta fiikunapuusta, sillä Vapahtaja on sanonut: Jos tämä on tapahtunut tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa puussa tapahtuu?
Moni kuiva puu luulee, että häntäki säästetään, koska tuoretta puuta ei ole hakattu. Mutta älä ole siinä toivossa, sinä kuivettunut puu, että sinua säästetään, vaan sinua hakataan ensi tilassa. Sillä sinä olet jo aikaa valmis palamaan. Rietas tarvitsee ilmanki polttopuita pohjan maalla, kussa on niin pitkä talvi, ja pakkainen monta kuukautta. Kuinkapa muutoin rietas äijä tarkenis täällä, jollei olis polttopuita mettässä?
Mutta ei hänkään ota tuoretta puuta ensimmäiseksi polttopuuksi, sillä tuore puu ei ole niin hyvä palamaan kuin kuiva puu. Mutta kuivat karhakat ja katajat, niitä hän ottaa ensimmäiseksi polttopuuksi. Ei tarvitse siis kuivan puun ajatella, että häntä säästetään kolme eli neljä ajastaikaa, niin kuin tuoretta puuta säästetään. Mutta tuore puu hakataan myös pois jos se nyt ei rupea hedelmätä kantamaan, koska viinamäen Isäntä tulee neljännen kerran, eikä löydä hedelmätä.
Vapahtaja puhuu myös niistä mädänneistä puista, jotka häijyjä hedelmiä kasvavat. Ja semmoiset puut, jotka rupeavat onnesta mätänemään, niitä ei ole viinamäen Isäntä koskaan säästänyt. Herra valittaa myös muutamassa paikassa Raamatussa, että hän on paljon työtä tehnyt viinamäen päälle, eikä ole löytänyt muuta kuin karvaita marjoja.
Ja kyllä on semmoisia täälläkin. Mutta niistä viinapuun oksista, jotka kantavat karvaita marjoja, sanoo hän Ilmestyskirjassa, että hän panee niitä karvaita marjoja Jumalan vihan viinakuurnaan. Ja veri siitä viinakuurnasta pitää juokseman kuudenkymmenen vakomitan päähän, koska hän pusertaa niitä karvaita viinamarjoja vihansa viinakuurnassa.
Herra puhuu myös muutamassa Raamatun paikassa, että korkiat puut pitää aleneman ja matalat puut pitää ylenemän. Sillä korkeat puut estävät auringon paistamasta matalan puun päälle. Sentähden aikoo Herra alentaa ne korkeat puut. Koska kova tuuli puhaltaa, kaatuvat ensinnä korkeat puut, vaikka kuinka paksut he olisit. Mutta mädännyt puu, joka karvaita marjoja ja häijyjä hedelmiä kantaa, hakataan pois ja heitetään tuleen.
Koska nyt tämän päivän evankeliumissa puhutaan viinamäestä, kussa on sekä viinapuita että fiikunapuita, pitäisi kaikkien työntekijäin viinamäessä rukoileman sitä suurta viinamäen Isäntää, että hän vielä tämän vuoden säästäis niitä hedelmättömiä puita, niin kauan kuin he pysyvät tuoreena, että se suuri viinamäen rakentaja kaivais gravia heidän ympärinsä ja sonnittais heitä, että he mitämaks tulisit hedelmälliseksi.
Ja sinä hedelmätöin fiikunapuu: Muista sinäkin kerran, että tämä nyt on kolmas vuosi, jona viinamäen Isäntä on tullut hakemaan sinusta hedelmän, sinä hedelmätöin fiikunapuu. Viinamäen Isäntä on jo sanonut viinamäen rakentajalle: Hakkaa hänet pois, miksi hän myös maata turmelee? Mutta se armollinen viinamäen rakentaja on nyt rukoilemassa sinun edestäs, että sinua säästettäisiin vielä tämän vuoden. Jos et tule tämän vuoden sisällä hedelmälliseksi, niin sinut hakataan pois. Muista nyt se, sinä hedelmätöin fiikunapuu.
Ja sinä armollinen viinamäen rakentaja: Rukoile vielä tämän hedelmättömän fiikunapuun edestä, että häntä säästettäisiin vielä yhden vuoden. Kuule armollinen viinamäen rakentaja murheellisten huokaus. Isä meidän jne.
Evankeliumi Matt. 20: 1
Me kuulimme evankeliumista, kuinka viinamäen Isäntä palkkais työväkeä viinamäkeens aamusta iltapäivään asti. Ja me näemme auringosta, että nyt on jo iltapäivä ja viimeiset ajat. Ei taida enää olla pitkä aika, ennen kuin ilta tulee. Mutta yhtä hyvin seisovat vielä muutamat joutilasna turulla ja sanovat: Ei kenkään ole palkannut meitä. Ja viinamäen Isäntä sanoo heille: Menkäät tekin minun viinamäkeeni. Ja mikä kohtuullinen on, pitää teidän saaman. Annas nähdä, mitä he nyt tekevät, koska viinamäen Isäntä on palkannut heitä.
Me olemme ennen puhuneet työmiehistä viinamäessä. Ja koska nyt työmiehet ovat tehneet työtä, pitäis meidän tällä erällä katseleman: Mikä hedelmä nyt tulee viinamäestä, ja minkäkaltainen hedelmä se on.
1. tutkistelemus: Tuleekos paljon hedelmää viinamäestä. 2. tutkistelemus: minkäkaltainen on se hedelmä, joka nyt on kasvamassa viinamäessä. Jospa se suuri viinamäen Isäntä löytäis jonkunlaisen hedelmän, koska hän tulee hakemaan. Hän valittaa nimittäin profeetan kautta, ettei hän ole ennen löytänyt muuta kuin karvaita marjoja. Mutta nyt hän odottaa parempaa hedelmätä kuin ennen. Amen!
1. Tuleekos paljon hedelmätä viinamäestä? Emme tiedä vielä, ennen kuin kaikki viinapuun oksat leikataan. Ei ole vielä moni viinamarja kypsynyt, ja raaka marja ei maistu miltään. Kyllä on meidän mielestämme muutamat viinamarjat koko hyvässä alussa, jos he saisit kasvaa rauhassa. Mutta varikset ja harakat tahtovat pilata viinapuun oksia. Ei he tosin saata niitä viinamarjoja syödä, mutta ne paskantavat niiden päälle. Ja kuka on se ihminen, joka saattaa semmoisia marjoja syödä, joiden päälle varikset ja harakat ovat paskantaneet. Ja minä luulen, että itse piru on niitä pannut viinamäkeen pilaamaan marjoja.
On myös semmoiset madot, joita tuonen koiraksi kutsutaan, jotka kaluavat viinamarjoja ja tekevät paljon vahinkoa. Mutta minä luulen, että se perhoinen, jonka sikiät tuonen koirat ovat, ei pitäis enää muniman niin paljon kuin ennen viinamäessä. Se on yksi iso ja maailman mielestä kaunis perhoinen, josta ne madot tulevat, jotka tuonen koiraksi kutsutaan. Tämä on se mato, joka ei koskaan kuole, josta on kirjoitettu ilmestyskirjassa. Sillä se kalvaa heidän tuntoansa ijankaikkisesti, jotka täällä ei ole istutettu siihen totiseen viinapuuhun.
Mutta myös niitä viinapuun marjoja ja viinapuun lehtiä tahtoo tämä sama mato kalvaa, ennen kuin marjat ovat kypsyneet. Mutta jota enemmän viinapuun oksat imevät nestettä viinapuusta, sitä pikemmin ne kypsyvät. Ja silloin ei lystännä enää sitä matoa kalvaa heitä. Mutta ei ole vielä monta viinamarjaa kypsynyt. Sentähden tuonen koirat kalvavat heitä. Mutta meidän toivomme on, että ne marjat, jotka nyt ovat kasvamassa viinamäessä, pitäisit pian kypsymän, jos Herra antaa vielä enemmän kastetta taivaasta ja antaa armollisen aurinkonsa paistaa.
Mutta sen pahempi, net marjat, jotka nyt ovat kasvamassa Jumalan viinamäessä, ei tule kaikki täydelliseksi. Muutamat pilataan madoilta, muutamain päälle varikset ja harakat paskantavat. Muutampia marjoja pakkainen panee, ja niin muodoin menee yksi osa viinamarjoista hukkaan. Viinamarjan kukkaiset ovat kyllä kauniin Johanneksen aikana, mutta koska elon aika tulee ja viinamarjan oksat leikataan, silloin nähdään, ettei olekaan niin monta marjaa, kuin alusta oli kukkaisia.
Jos te menisitte lukemaan niitä kukkaisia, jotka Johanneksen aikana olit kauneimmassa kukoistuksessa, niin te näkisitte, että tuskin puoli niistä kantaa hedelmän. Ei ole elokuussa niin monta marjaa, kuin Johanneksen aikana oli kukkaisia. Mistäs se tulee? Se tulee siitä, että kevätpakkainen pani muutampia kukkaisia, ja muutampia varhainen sadet pilais. Sillä kukkaisten luonto on senkaltainen, ettei yksikään hedelmä tule niistä ilman siementä.
Koska nyt kukkainen on kauneimmassa kukoistuksessa, silloin on niissä senkaltainen siemen, josta kukkainen tulee hedelmälliseksi. Ja tämä siemen on kaikissa kukkaisissa, olkoon viinamarjan kukkainen, eli hillan kukkainen, eli pellon kukkainen. Jos nyt sadet tulee kukoistuksen aikana, niin pilataan kukkainen sillä lailla, että sadet ottaa pois siemenen kukkaisesta. Ja semmoiset kukkaiset ei tule hedelmälliseksi, vaan tyhjä kuori jääpi.
Koska te näette senkaltaisia tähkäpäitä, joissa tyhjä kuori on, niin tietäkäät, että vesisadet on kukoistuksen aikana ottanut pois siementä, joka kaikissa kukkaisissa on. Ja näin menee paljon niistä siemenistä hukkaan, joita siementen Herra on alusta maahan kylvänyt. Viinamarjan kukkaiset ovat myös vilun arat, niin kuin hillan kukkaiset. Ja sentähden menee myös sen kautta hukkaan. Yksi osa kukoistuksen aikana ja toinen osa elon aikana, niin että harvat viinamarjat viimein jäävät viinamäen Isännälle.
Vaikka viinamäen Isäntä on niin paljon työväkeä palkannut gravia kaivamaan ja myös fiikunapuitten juuria sonnittamaan, ja kukkaisten juurta kastelemaan. Yhtähyvin menee hänen vaivansa hukkaan, jos nyt tästedes ei tule enempi hedelmää viinamäestä kuin tähän asti on tullut. Ja kyllä vihollinen iloitsee siitä, että viinamäen Isännän vaiva menee hukkaan. Mutta viinamäen Isäntä tulee murheelliseksi siitä, ja kaikki uskolliset työntekijät Jumalan viinamäessä itkevät, koska he näkevät, kuinka paljon niistä viinamarjan kukkaisista menee hukkaan, jotka Johanneksen aikana olivat kauneimmassa kukoistuksessa.
2. Minkäkaltaiset ovat ne punaiset viinamarjat, jotka viimein jäävät? Herra on ennen Vanhassa Testamentissa valittanut, ettei hän ole löytänyt muuta kuin karvaita marjoja viinamäestäns. Ja kuka tiesi, minkäkaltaiset ne viinamarjat ovat, jotka nyt ovat kasvamassa. Mutta ei ne ole vielä oikein kypsyneet. Mutta me toivomme, että jos Herra antaa armollisen aurinkonsa paistaa ja karsii hedelmättömät oksat pois, että aurinko pääsee paremmin paistamaan niiden oksain päälle, jotka hedelmän kantavat, että heidän pitää runsaamman hedelmän kantaman, koska Herra heitä puhdistaa, niin kuin hän luvannut on, että hän tahtoo heitä puhdistaa, jotka hedelmän kantavat. Niin me toivomme, että ne harvat viinamarjat, jotka täällä ovat kasvamassa, pitää tuleman Herralle otolliseksi, koska he viimein kypsyvät. Me toivomme, että Herran pitää maistaman viinapuun hedelmästä, joka pohjan maalla on kasvanut.
Kasvakaat siis, te punaiset viinamarjat! Kasvakaat ja kypsykäät, ennen kuin pakkainen tulee. Pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan viinapuun oksat. Kaikki viinamarjat, jotka silloin ovat karvaat marjat niin kuin hevoisen puolat, ja käärmeen puolat, ja sian puolat, niitä panee viinamäen Isäntä vihansa viinakuurnaan ja pusertaa heitä, niin että veri siitä Jumalan vihan viinakuurnasta juoksee kuudenkymmenen vakomitan päähän.
Mutta se suuri viinamäen rakentaja, joka on suuren vaivan kautta palkannut työväkeä viinamäkeensä, ja kaivanut gravia ja sonnittanut fiikunapuitten juurta, varjelkoon net harvat marjat, jotka nyt ovat kasvamassa, jotka ovat istutetut siihen totiseen viinapuuhun, jonka sydämestä he imevät nestettä. Varjele heitä lumisateesta, pakkaisesta ja rajuilmasta, että he pääsisit kypsymään ennen kuin elonaika tulee, että viinamäen rakentajalla olis muutampia punaisia viinamarjoja panemista pöydälle, koska vieraat tulevat taivaasta. Kuule, sinä suuri viinamäen Isäntä, niitten työmiesten rukous, jotka raskaassa työssä ovat, amen.
Alkuperäinen / SKHS:n Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /