N:o 15        5 SUNNUNTAINA LOPPIAISESTA 1857

Minä vapahdan teitä kaikesta teidän saastaisuudestanne, ja sanon jyvälle, että hänen pitää hyvin menestymän, enkä anna teidän nähdä nälkää. Minä enennän hedelmän puussa, ja kasvatan tulon kedolla, ettei pakanat pidä teitä enää nälän tähden pilkkaaman. Hes. 36: 29, 30

Jumala lupaa profeetta Hesekielin kautta, Israelin lapsille, että hän tahtoo vapahtaa heitä kaikesta saastaisuudesta, ja aikoo sitte antaa heille paremman hedelmän maassa, ettei pakanat pääsis heitä pilkkaamaan nälän tähden. Se kuuluu näistä sanoista, että kuin Jumala rankaisi Israelin lapsia nälällä ja kalliilla ajalla, niin pakanat pilkkaisit heitä nälän tähden. Vaikka ei ole kirjoitettu, kuinka he pilkkaisit. Niin kuin Salomo on kirjoittanut viisauden kirjassa: Jumalatoin sanoo: vanhurskas kehuu, että hän on Jumalan poika, vapahtakoon nyt Jumala häntä, sillä hän on sanonut: ”Jumalan poika minä olen."

Sillä lailla pilkkaisit juutalaiset Jumalan poikaa, ei nälän tähden, vaan sen surkeuden tähden, jossa Jeesus oli ristin päällä. Emme tiedä, pilkkaavatko nyt pakanat kristityitä nälän tähden, koska pakanat ovat itse samassa kadotuksessa. Vaikka muutamat pakanat sanovat, että kristittyin tähden on tämä rangaistus tullut.

Mutta kristityt täytyvät peräänajatella, mitä Jumala sanoo profeetta Hesekielin suun kautta siinä samassa luvussa, josta tämän päivän tekstisanat ovat otetut. Koska nimittäin Jumala rankaisi Israelin lapsia, että he jouduit maaltansa pois lähtemään, niin pakanat pilkkaisit Israelin lapsia sanoen: "Onkosta tämä Herran kansa, jonka piti maaltansa lähtemän?"

Mutta Herra otti sen pilkan itsellensä ja sanoi, että pakanat pilkkaisit hänen pyhän nimensä, koska he pilkkaisit Israelin lapsia. Mutta Israelin lapsille Herra sanoi: "Minä säästin teitä minun pyhän nimeni tähden, jonka Israelin huone häväisi pakanain seassa." Tässä kuulemme, että Israelin lapset ovat häväisseet Herran nimen pakanain seassa.

Israelin kansan piti silloin oleman niinkuin yksi kynttilä pakanain seassa, sillä Israel on siihen aikaan kristityn nimen kantanut. Ne olit silloin Jumalan kansa, mutta heidän elämänsä oli senkaltainen, että Jumalan nimi tuli pilkatuksi pakanain seassa. Sentähden nuhtelee Herra Israelin lapsia profeetan suun kautta ja sanoo Hesekielin 36. luvussa, 21. värssyssä: "Mutta minä säästin (nimittäin Israelin kansan) minun nimeni tähden, jonka Israelin huone häväisi pakanain seassa."

Vaikka Israelin huone oli häväissyt hänen pyhän nimensä pakanain seassa, oli Herra kuitenki säästänyt heitä, "mutta en minä sitä tee teidän tähtenne, vaan minun pyhän nimeni tähden, jonka te pakanain seassa olette häväisseet." Jumalan nimi tulee nimittäin pilkatuksi pakanain seassa, koska ne, jotka Jumalan kansaksi kutsutaan, elävät niin, että pakanat pääsevät pilkkaamaan ja soimaamaan. Vaikka ei kristityn elämä kelpaa pakanoille. Mutta jos pakanat kristittyin heikkouden tähden pääsevät väärän uskonsa vahvistamaan, ettei ole kristityt paremmat kuin pakanat, sillä lailla erinomattain Jumalan nimi häväistään.

Mutta Herra on säästänyt heitä, ei heidän oman ansionsa tähden, vaan hänen pyhän nimensä tähden, ettei pakanat pääsis peräti Jumalata pilkkaamaan ja sanomaan: "Eipä ole Jumalan kansa parempi kuin pakanat." Ja niinkuin pakanat silloin pilkkaisit Israelin kansaa nälän tähden, niin pilkkaavat vielä tämän aikaiset pakanat kristityitä köyhyyden tähden. Vaikka me tiedämme, että köyhyys on tullut entisestä turhuudesta. Koska kristityt ovat olleet suruttomuudessa ja eläneet niinkuin maailman orjat elävät: muutamat juopumuksen tähden, muutamat koreuden tähden, ja muutamat ylpeyden tähden ovat tulleet köyhiksi.

Muutamat ei ole vielä raskineet luopua vanhasta koreudesta, kuin he jaksavat kristityn nimen ja  koreuden kantaa. Jos siis Herra säästää vielä, ei hän säästä kristittyin oman ansion tähden, mutta hänen pyhän nimensä tähden, ettei se tulis peräti häväistyksi pakanain seassa. Kantakoot nyt pakanat koreutensa, mutta kristityt ei pitäis enää vanhaa koreutta säästämän, hyvin tieten, että heille on parempi koreus tallelle pantu, joka ei ole madon paskasta tehty, vaan puhtaasta ja turmelemattomasta aineesta, jota suruttomat ja uskottomat ei saata päällensä ottaa. Ei pakanat jaksa sitä koreutta kantaa, jonka se suuri  taivaan kuningas antaa niille ehtoollisen vieraille, jotka riisuvat omanvanhurskauden mustat rääpäleet pois ja ottavat häävaatteet päällensä.

Näin sanoo Herra Israelin lapsille: "Minä vapahdan teitä kaikesta saastaisuudestanne, ja sanon jyvälle, että hänen pitää hyvin menestymän, enkä anna teidän nähdä nälkää. Minä enennän hedelmän puussa ja kasvatan tulon kedolla, ettei pakanat pidä enää nälän tähden teitä pilkkaaman. En minä näitä tee teidän tähtenne, sanoo Herra, sen pitää teidän tietämän, vaan  teidän pitää suuresti häpeämän teidän teitänne, te Israelin huone."

Meidän pitää toivoman, että Herra sanoo jyvälle, että hänen pitää hyvin menestymän, koska me tänä päivänä katselemme, millä rajalla Jumalan pelto on, johon ennen tätä aikaa siunatut siemenet kylvetyt ovat. Onkos se siementen syy, vai onko se peltomaan syy eli ilman syy, ettei Jumalan pelto ole niin kaunis, kuin se ennen on ollut tällä aikaa vuodesta?

Rukoilkaat kaikki peltomiehet ja työntekijät Herran viinamäessä, että Herra antais enemmän kastetta taivaasta ja antais armiaan aurinkonsa paistaa, että siementen Herra sais muutaman nisujyvän koota aittaansa elon aikana, kun hän tulee pian perkaamaan riihensä, jonka kädessä viskin on.

Rukoilkaat kaikki peltomiehet, että siementen Herra säästäis vielä vähän aikaa tämän peltopalaisen lumisateesta, pakkaisesta ja rajuilmasta, että ne harvat oljet orjantappurain keskellä kypsyisit, kasvaisit ja menestyisit, ennenkuin talvipakkainen  tulee. Kuule, sinä suuri siementen Herra, köyhäin peltomiesten rukous. Isä meidän jne.

Tämän päivän ehtoosaarnan teksti löytyy kirjoitettuna profeetta Hesekielin 36. luvussa, 27 värssyssä, ja kuuluvat sanat näin: "Ja minä annan minun henkeni teihin, ja teen niin, että te vaellatte minun säädyssäni, ja pidätte minun oikeuteni ja teette niitten jälkeen."

Meidän ylösluetun tekstin johdatuksesta pitää meidän tällä pyhällä hetkellä peräänajatteleman: Kuinka Jumala antaa henkensä niille, jotka sen vastaanottavat.

Profeetta Hesekielin aikana olit Israelin lapset Baabelin vankeudessa ja kovin ruumiin puolesta ahdistetut, ja niinkuin ihminen hädässä ollessansa paremmin muistaa Jumalata kuin myötäkäymisessä, niin olit muutamat vangit alkaneet tuntemaan syntiänsä, ja  tunnustit myös suulla: "Me olemme meidän isäimme kanssa jumalattomat olleet." Sentähden antoi Jumala profeetta Hesekielin kautta muutampia armolupauksia edeltäpäin, että he rupeaisit paremmin uskomaan.

Jumala oli jo monen profeetan kautta luvannut, että hän tahtoo antaa Pyhän Henkensä, vaikka tämä lupaus täytettiin vasta puolituhannen ajastaikaa jälkeen, koska Pyhän Hengen lahja vuodatettiin opetuslasten päälle. Mutta kaikki armolupaukset ovat Jumalan puolesta täytetyt, saati ihminen puolestansa saattais niitä vastaanottaa. Israelin lapset eivät ole vastaanottaneet Pyhän Hengen lahjaa, ennenkuin vasta Vapahtajan kuoleman jälkeen, sillä ne olit niin suruttomat, vastahakoiset ja paatuneet, ettei heillä ollut senkaltainen murhe kuin Jumalan mielen jälkeen on.

Vaikka nyt Jumala profeettain suun kautta antoi tämän kaltaiset armolupaukset: "Minä annan minun henkeni teihin", ei ne raukat olleet siinä tilassa, että olisit saattaneet Pyhän Hengen vastaanottaa. Vaikka maallinen kuritus oli tullut heidän päällensä; vaikka pakanat pilkkaisit heitä nälän tähden ja maanpakolaisuuden tähden, ei heille tullut se hengellinen murhe, joka Jumalan mielen jälkeen on, vaan ainoastansa maailman murhe, joka kuoleman saattaa matkaan.

Ja koska nyt maailman murhe on tarjona kaikille, niin pitäisit kaikki katuvaiset ja uskovaiset ottaman esimerkin Raamatusta, joka osoittaa, kuinka Jumala on häätynyt usein ahdistamaan suruttomia maallisella kurituksella. Ja ne harvat sielut, jotka ovat silloin Jumalan puolesta huutaneet parannusta kansalle, ovat itse saaneet kärsiä vajavuutta ruumiin puolesta ynnä muitten kanssa. Profeetat ovat kanssa saaneet osansa siitä, vaikka ne ei ole niin paljon tarvinneet, ja aivan huonolla ruoalla ovat eläneet. Mutta profeetoille on tullut suurempi voima saarnaamaan suruttomalle kansalle, koska nälkä ja kallis aika on ollut. 

Nyt pitäisi kristittyin ajatteleman perään, kuinka paljon on turhaan haaskattu suruttomuuden aikana, ja vähän on kiitetty hyvän ajan edestä. Jos nyt tallella olis, mitä ennen on haaskattu koreuteen ja maailman turhuuteen, niin ei olis mitään hätää. Me saatamme järjelläki nähdä, että jos kaikki olisit nuoruudesta saakka etsineet Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin olis nyt tallella, mitä suruttomuuden aikana on haaskattu.

Tähän kuuluu nyt tämän päivän teksti, jossa Jumala lupaa henkensä antaa, että ne, jotka sen vastaanottavat, eläisit Jumalan tahdon jälkeen. Pyhä Henki muistuttaa entistä elämätä ja tahtoo sydämet repiä irti maailmasta, ettei maailman murhe pääsis sydämeen, sen sijaan että hengellinen murhe pitäis tuleman kaikille, jonka kautta sydän pääsee paremmin irti maailmasta.

Koska kristityt ovat kiittämättömät olleet hyvän ajan edestä, niin tahtoo nyt Jumalan Henki muistuttaa heitä siitä kiittämättömyydestä ja Jumalan lahjain väärin käyttämisestä. Tämä Pyhän Hengen vaikutus kuuluu myös oikeaan kristillisyyteen. Koska maailman muret pakkaa sydämeen myös kristityille, niin ei saata muu kuin se luvattu Jumalan Henki sen maailman murheen hajottaa. Ei saata muu kuin se tekstissä luvattu Jumalan Henki vaikuttaa suuremman murheen sielun autuudesta, kuin ruumiin elatuksesta.

Avatkaat siis sydämenne, kaikki katuvaiset ja uskovaiset, että se luvattu Jumalan Henki pääsis sydämeen, joka jaksaa maailman murheen hajottaa ja sammuttaa, joka lisää meille uskoa, että me jaksaisimme uskoa ruumiin ja sielun Jumalan haltuun.

Me olemme nähneet, että Jumalan Henki pääsee sydämeen sanan kautta, koska Jumalan sana tulee eläväksi särjetyssä sydämessä. Mutta Jumalan sana kutsutaan siemeneksi Raamatussa, ja tämä siunattu siemen kylvetään Jumalan peltoon siinä toivossa, että se alkaa kasvamaan ja hedelmän tekemään. Ja koska Herra sanoo jyvälle, että hänen pitää menestymän, niin me uskomme, että siemenessä on henki, joka vaikuttaa kasvannon, koska se putoaa hyvään maahan.

Mutta hyvä maa ei ole joka paikassa. Ja huonot siemenet ei idä, sillä niissä ei ole henki. Koska nyt Herra sanoo jyvälle, että hänen pitää menestymän, niin meidän pitää uskoman, että se menestyy, koska Herra antaa enemmän kastetta taivaasta, ja antaa armollisen aurinkonsa paistaa, ja varjelee tämän peltopalasen lumisateesta, pakkaisesta ja rajuilmasta, että siementen Herra sais muutampia nisujyviä koota aittaansa, ennen kuin kaikki pelto menee hukkaan. Sillä kesä on lyhykäinen pohjan maalla, ja peltomies saapi raskasta työtä tehdä, ennenkuin yksi pikku peltopalainen tulee valmiiksi. Ja paljon höystöä tarvitaan, ja usein pakkainen tekee lopun koko pellosta, ennenkuin se valmiiksi tulee.

Voi, voi, kuinka vähän siementen Herra saapi vaivastansa täällä pohjan maalla, kussa parhaasta pellosta tuskin tulee neljänkertainen hedelmä, mutta Kaanaan maassa tuli parhaasta pellosta satakertainen hedelmä. Te harvat nisujyvät orjantappurain keskellä, kasvakaat, kypsykäät. Pian tulee elon aika, pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan peltoa. Pian pääsette aittaan, kussa pakkainen ei pane, eikä rakeita sada, niin kuin täällä kasvun aikana.

Koska siementen Herra on koonnut nisujyvät aittaansa, silloin poltetaan ruumenet, mutta nisut saavat olla rauhassa Jumalan aitassa. Ja meidän pitää uskoman, että siementen Herra saapi muutampia, ehkä harvoja nisujyviä koota aittaansa, ehkä kuinka huono ja halpa Jumalan pelto nyt olis.

Kasvakaat ja kypsykäät, te harvat maitojyvät ohdakkeitten ja orjantappurain keskellä. Pian tulee kuoleman enkeli leikkaamaan peltoa. Pian kootaan nisujyvät aittaan, kussa ei pakkainen pane, eikä rajuilma pilaa Jumalan peltoa. Amen

Jäljennös (vain katkelma) / P. Raittilan kokoelma / Oulun maakunta-arkisto / Lähteenä Kirkkopostilla 1876