N:o 10                                            LOPPIAISENA 1849

Minä saan nähdä häntä, mutta en nyt, minä katselen häntä, vaan en läsnä. — Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka Israelista. 4. Moos. 24: 17

Näin puhui yksi pakanallinen noita, joka oli kutsuttu Israelin seurakuntaa kiroamaan, mutta Jumalan voimallisten liikutusten kautta täytyi siunata. Hän näki myös kaukana, tulevaisessa ajassa Vapahtajan kuvailevan hänen silmäinsä edessä, ehkä tämä näkeminen oli niin himmi, ettei hän saattanut eroittaa maallisen valtakunnan taivaan valtakunnasta. Hän näki niinkuin sumussa, että tähti nousee Jaakobista, ja valtikka Israelista. Mutta mikä tähti tämä oli, ja millinen valtikka se oli, sitä hän ei saattanut selittää.

Jos me otamme muut Raamatun paikat ojennukseksi, niin me löydämme, että tähti on hengellisessä tarkoituksessa yksi hengellinen valo, joka osoittaa matkustavaisille, mistä tie menee taivaaseen, koska he vaeltavat pimeyden varjossa. Ja jos tämä tähti ei johdattais matkustavaisia ijankaikkisuuteen, niin he eksyisit.

Että tämä tähti nousi Jaakobista, se merkitsee, että hengellinen valkeus tuli maailmaan Jaakobin sukukunnasta; koska nimittäin kaikki pakanat Vanhassa Testamentissa olit kokonansa pimeydessä, oli aina Jaakobin sukukunnassa yksi pikkuinen valo, ehkä harvat ihmiset otit siitä valosta vaaria.

Se valtikka, jonka Bileam näki, merkitsee yhden hengellisen valtakunnan, joka on alkunsa saanut Israelista. Mutta kaikki nämät asiat olit niin kaukana hänen näyssänsä, että hän tunnustaa: "Minä saan nähdä häntä, mutta en nyt, minä katselen häntä, vaan en läsnä," ja luetaan nämät Bileamin sanat 4. Mooseksen kirjassa 24. luvussa. Tämä pakanallinen noita oli muutoin tullut kiroilemaan Israelin seurakuntaa, mutta koska hän tuli likemmäksi ja katseli heidän kauneuttansa, täytyi hänen siunata Israelin seurakuntaa, vaikka hän oli tullut kiroilemaan heitä.

Se on tapahtunut monelle, joka sanoman kautta on kuullut jotaki kristillisyydestä, että hän on tullut kiroilemaan heitä, mutta koska hän on katsellut kristillisyyttä likempää, on hänen häätynyt sanoa, niinkuin se noita Bileam: "Siunattu olkoon se, joka sinua siunaa ja kirottu olkoon se, joka sinua kiroaa." Niinkuin Bileam oli lähtenyt kotoa matkaan kiroilemaan Israelin seurakuntaa, niin on moni maailman noita lähtenyt matkaan kiroilemaan ja pilkkaamaan kristityitä. Mutta koska hän on katsellut kristillisyyttä likempää, on hänen ajatuksensa kristillisyydestä muuttunut, ja sen saman miehen, joka aikoi kristityitä kiroilla, on häätynyt siunata heitä.

Koska luonnollinen järki pitää luonnollisen tilaisuutensa kristillisyytenä, katsoo hän sen oikean kristillisyyden taikaukseksi ja riettaan hengen vaikutukseksi. Ja koska sanoma kristillisyydestä kulkee edemmäksi, panee rietas yhdelle sanalle kymmenen valetta lisäksi; sillä tavalla kuuluvat kristillisyyden vaikutukset hirmuiseksi luonnollisen ihmisen korvissa, niin että luonnollinen ihminen ei saata muuta ajatella kristillisyydestä, kuin mitä rietas-henki panee häntä uskomaan, että kristillisyys on yksi ihmeellinen taikaus.

Mutta koska luonnollinen ihminen, joka oli lähtenyt matkaan kiroilemaan kristityitä, tulee likemmäksi ja katselee kristillisyyden luontoa ja kristillisyyden vaikutuksia, tulee hänelle se vakuutus, ettei ole väärti kiroilla kristityitä. Vaikka tämä kristillisyyden valo on ensin niin himmi, että se näyttää niinkuin pikkuinen tähti taivaan reunalla, kuitenki on Jumalan Henki jo vääntänyt sokean raukan mieltä toisaalle, koska hänen, joka tuli kiroilemaan Israelin seurakuntaa, häätyy siunata heitä.

Mutta moni maailman ihminen on niin paatunut, että jota useamman kerran hän näkee kristityitä, sen enemmän hän kiroilee heitä. Tämä hengellinen viha tulee useimmin niille, jotka ovat mielestänsä siveästi eläneet. Koska heidän siveyttään laitetaan, suuttuvat he niin kovin, että he rupeavat kiroilemaan ja sadattelemaan. Niin tekevät myös armon varkaat, koska heidän uskonsa laitetaan. He suuttuvat kaikille niille, jotka tahtovat heidän uskonsa koetella.

Se elävä kristillisyys tulee niin vastahakoiseksi ja niin hirmuiseksi siveille ja armon varkaille, että he pikemmin menevät päätänsä myöten helvettiin, kuin että he rupeaisit katumuksen ja parannuksen tekemään. Pikemmin kääntyvät jo umpipakanat eli senkaltaiset ihmiset, jotka ovat hyvin krouvisti eläneet, kuin ne siveät ja oikeat armon varkaat, joiden autuuden perustus on pääkallossa. Sillä umpipakanat havaitsevat vähän ajan perästä, että heidän elämänsä ei ole suinkaan kristillinen elämä, ja tulee heille kristittyin kanssapuheesta pian se vakuutus, että he senkaltaisella elämällä vissimmästi menevät kadotukseen, jos muutosta ja parannusta ei tule.

Mutta siveät huorat ja rehelliset varkaat, jotka ei tunne ollenkaan vikojansa, ne suuttuvat niinkuin tuhka, koska heitä soimataan huoruudesta ja varkaudesta, sillä heidän kunniansa on niin suuri, että he menevät kunniansa kanssa helvettiin. Sentähden sanoo myös Vapahtaja, että moni pakana tulee idästä ja lännestä istumaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa, mutta valtakunnan lapset heitetään ulkonaiseen pimeyteen.

Ne miehet idästä, jotka tulit pitkän matkan päästä etsimään sitä vastasyntynyttä Vapahtajaa, olit myös pakanat, ja yksi outo tähti johdatti heitä Betlehemiin; mutta Jerusalemin asuvaiset, joilla oli parempi tieto siitä tulevaisesta Vapahtajasta, ei menneet sinne, vaikka he kuulit, että tähti oli nähty.

Niin se tapahtuu vielä nytki, että umpisuruttomat kääntyvät pikemmin oikean kristillisyyden puoleen, kuin muutamat suukristityt, jotka asuvat kirkon vieressä ja kuulevat Jumalan sanaa joka sunnuntai. Mutta sen suurempi edesvastaus tulee niille, jotka kuulevat usein Jumalan sanaa, eivätkä sentähden mene Betlehemiin etsimään ja kumartamaan sitä vastasyntynyttä Juudan kuningasta.

Ei ole joka aika sen kuninkaan tähti taivaan reunalla loistamassa. Mutta näinä aikoina on hänen tähtensä alkanut paistamaan pohjan maassa, niinkuin se sama tähti silloin paisti idän maassa. Se sama tähti oli silloin niinkuin tien osoittaja niille, jotka pimeyden aikana vaelsit. Ja se sama tähti pitäis vielä nytki oleman tien osoittajana kaikille, jotka sydämen hartaudella etsivät Vapahtajaa.

Ottakaat siis vaari taivaan tähdistä, te köyhät matkustavaiset, jotka vaellatte monta vaarallista retkeä sumun ja myrskyilman lävitse, ottakaat vaari taivaan tähdestä, koska pimeyden aika tulee, koska maailman tuuli tulee tuiskun kanssa ja ottaa pois tien, ettei tolaa tunnu. Ottakaat vaari taivaan tähdistä, koska taivas mustuu ja aurinko mustan pilven takana on pimeäksi tullut. Ottakaat vaari taivaan tähdistä, koska tie loppuu, ja te joudutte yötä olemaan metsässä hukkain ja jalopeurain keskellä. Ottakaat vaari taivaan tähdistä ja rukoilkaat, että Herra pian antais armiaan aurinkonsa paistaa niille, jotka pimeyden laaksossa istuvat. Ja me toivomme ja uskomme, että hän kuulee kaikkien murheellisten, itkeväisten ja viheliäisten rukouksen. Isä meidän jne.

 

Evankeliumi: Matt. 2: 1 -12

Me kuulimme meidän pyhästä evankeliumistamme, että tietäjät idästä tulit hakemaan ja kumartaen rukoilemaan sitä äsken syntynyttä Juudan kuningasta. Ja yksi outo tähti, joka oli ilmestynyt taivaalle, oli heille tien osoittajana. Seuraavaisesti siitä pitää meidän tällä hetkellä Jumalan armon kautta perään ajatteleman: kuinka Jumala johdattaa pakanoita Vapahtajan tykö. Ensimmäinen tutkistelemus: Pakanat idästä tutkivat taivaan tähtiä, ja niitä tutkeissansa ilmestyy heille yksi outo tähti. Toinen tutkistelemus: Tämä outo tähti on heille tien osoittajana. Antakoon se armollinen Herra Jeesus, jonka tähti nyt on ilmestynyt, että kaikki pakanat rupeaisit seuraamaan tätä tähteä, joka osoittaa heille tien Betlehemiin.

Ensimmäinen tutkistelemus. Pakanat idästä tutkivat taivaan tähtiä. Se on harva ihminen, joka oikein tutkii taivaan tähtiä. Ne ihmiset, joitten tavara on maan povessa, katsovat alaskäsin, eivätkä niinmuodoin jouda silmiänsä nostaa taivaaseen. Sillä he hakevat niin ahkerasti sitä aarnihautaa, jossa he luulevat löytävänsä ison kätketyn tavaran, ettei he muista silmiänsä nostaa ylöskäsin. Ja vaikka useammat ihmiset hakevat sitä aarnihautaa, joka yhteisen luulon ja vanhan muisteluksen jälkeen pitäis löytymän maan povessa, eivät ne kuitenkaan löydä sitä, sillä manalaiset eli maanhaltia on kätkenyt se luultun tavaran maan alle.

Jos joku olis semmoinen lumooja, joka saattais maanhaltian kanssa puhua, niin sanotaan senkaltaisen saavan sen ison tavaran, jonka muut ihmiset turhaan etsivät. Mutta ehkä maanhaltian tavara kiiltää niinkuin kulta maan alla, koska se tuodaan ylös maan alta, ja auringon paisteessa katsellaan, ei se ole muu kuin sysihauta. Niinmuodoin tulevat kaikki ne ihmiset petetyksi, jotka hakevat sitä kätkettyä tavaraa maan alta. Mutta ne harvat ihmiset, jotka hakevat sitä kätkettyä tavaraa taivaassa, ne pruukaavat aina katsoa ylöskäsin, vaikka muut maailman ihmiset sanovat, että ne on hullut, jotka hakevat aarnihautaa taivaassa.

Tapahtuu myös välistä niin, että ne, jotka hakevat sitä kätkettyä tavaraa taivaassa, lankeevat johonkuhun kuoppaan, koska he käydessä katsovat aivan ylöskäsin. Mutta vaikka riettaan enkelit pääsevät nauramaan, koska yksi taivaaseen katsova ihminen lankee, ei he sentähden saata estää häntä nousemasta ylös. Jos se taivaaseen silmiänsä nostava ihminen ja tähtien tutkija käypi tasaisesti ja tunnustelee jalvoillansa, missä kuopat ovat, ei hänen pitäis niin usein lankeeman, ja hänestä ei pitäis oleman riettaan enkeleille niin paljon nauramista.

Koska nyt, niinkuin sanottu on, tietäjät idästä eli tähtien tutkijat rupeavat nostamaan silmänsä taivaaseen, ilmestyy heille yksi outo tähti, joka maailman alusta jo on ollut taivaan reunalla, vaikka ihmiset eli tähtien tutkijat ei ole ennen sitä nähneet, koska se on ollut kätkettynä muitten tähtien takana, eli jos vanhat ihmiset ei ole ymmärtäneet pitkän silmän kautta katsoa niitä tähtiä. Kuinka ikänänsä tämä asia on, se ainoastansa on vissi ja tosi, että tietäjät idästä ovat äkänneet yhden oudon tähden. Ja siitä he arvaavat sen vanhan uskon jälkeen, että yksi suuri ja voimallinen kuningas on syntynyt maailmaan.

Ja sen tähden johdatuksen jälkeen lähtevät he matkustamaan idästä, pitkän matkan päästä, sinne käsin, kuhunka tähti taivaalla jutaa (kulkee). Kuinka kaukana tietäjitten syntymäpaikka on Betlehemistä arvataan siitä, että muutamat maanmittaajat ovat räknänneet (laskeneet), että he ovat vaeltaneet koko vuoden ennen kuin he kostuit Jerusalemiin.

Jos nyt ihminen vaeltaa kolme peninkulmaa päivässä, joka käypi hitaasti, niin on tietäjitten syntymäpaikka ollut lähes 300 peninkulmaa Betlehemin kaupungista, voipi vielä olla edempänä. Koska evankelista ei ole kuullut sen maakunnan nimeä, kusta tietäjät tulit, niin se on arvattava, että näitten tietäjitten syntymäpaikka on ollut niin kaukana Jerusalemista, ettei ole korva kuullutkaan sen maakunnan nimeä. Yhtähyvin läksit nämät tietäjät vaeltamaan siitä synkiästä ja paksun sumun sisällä olevaisesta pakanallisesta maasta. He läksit vaeltamaan niin pitkän matkan päästä, ettei he tienneetkään tämän matkan päätä.

Mutta se ihmeellinen tähti oli heille taluttajana eli tien osottajana. Ei he kuitenkaan osanneet ojeti Betlehemiin, vaan he eksyit Jerusalemin kaupunkiin, kussa he luulit löytävänsä sen kuninkaallisen lapsen, jonka  tähti oli näkynyt. Ei ne siellä tosin löytäneet sitä kuningasta, jota he hait, mutta he sait siellä sen ylösvalaistuksen, ettei ole Vapahtajan eli Kristuksen syntymäpaikka siellä, vaan Betlehemissä.

Meidän tulee nyt muistaa, että Jerusalemin kaupungissa, johonka tietäjät eksyit, asuu ensiksi maailman kunnia, toiseksi omaparannus ja kolmanneksi kuollut usko. Maailman kunnia on se kuningas Herodes, joka rupeis pelkäämään, koska tietäjät rupeisit puhumaan sen äsken syntyneen kuninkaan tähdestä. Herodes ja kaikki maailman herrat hänen kanssansa rupeisit pelkäämään, että heidän kunniansa menee hukkaan, jos se kuningas pääsee kasvamaan ylös.

Herodes, eli maailman kunnia, rupeis sitte kysymään kuolleen uskon papeilta, jotka ovat lukeneet Raamattua, missä Kristuksen syntymän piti. Herodes oli ainoastansa kuullut mainittavan siitä Kristuksesta, että se piti tulla maailmaan, mutta ei hän ollut sen laveammalta tutkinut Raamattua.

Mutta kuolleen uskon papit ovat tutkineet Raamattua, ja ne tietävät kyllä sen paikan, kussa Kristuksen syntymän pitää, mutta ei ne mene sentähden itse sinne katselemaan häntä, sillä maailman kunnia estää ja oma parannus eli se ulkonainen siveys myös estää: ei ne viitti niin huonossa ja ylönkatsotussa paikassa käydä, vaikka he nyt kuulevat tietäjiltä, että kuningas on syntynyt.

Jos he vielä puolittain uskovat, että Betlehemissä on Kristus syntynyt, ei ne kuitenkaan mene sinne sentähden, ettei maailman kunnia laske heitä. Ja oma parannus kanssa on esteenä. Vieläpä se Herodes eli itse maailman kunnia, se tahtoo varsin tappaa Vapahtajan. Ja senvuoksi hän tutkistelee visusti, millä ajalla se  tähti on ensin ilmestynyt, ja käskee vielä tietäjien tiedustella, kuka se on ja mikä lapsi se on. Hän sanoo kyllä suulla, että hän tahtoo myös tulla kumartamaan sitä lasta, mutta sydämessänsä hän aikoo sen tappaa.

Semmoinen on nyt maailman kunnia. Ja ehkä kuolleen uskon papit ja kirjanoppineet eivät itse mene Betlehemiin, sanovat he kuitenki kuninkaan käskyn jälkeen, missä Kristuksen syntymän piti. Se tieto Raamatusta, jonka tietäjät saavat kirjanoppineitten kautta, on vissimmästi hyvä heille. Mutta maailman kunnia ottaa myös siitä sen päätöksen, että jos semmoinen lapsi, jonka syntymäpaikka on Raamatussa kirjoitettu, pääsee kasvamaan ylös, niin mistantavat kaikki maailman herrat kunniansa, jonkatähden he päättävät salaisesti tappaa sen, ennenkuin se kasvaa suureksi.

Toinen tutkistelemus. Se outo  tähti, jonka  tietäjät näkevät jutavan taivaalla, on heille tien osoittajana Betlehemiin. Se on selkeällä todistuksella muisteltu evankeliumin kirjoittajalta, että tähti kävi edellä ja seisahti sen paikan päälle, kussa Maria oli lapsinensa. Josta siis arvataan, että jos tähti ei olis heitä johdattanut, ei he olis osanneet Betlehemiin.

Mutta vaikka nämät tietäjät eli tähtimiehet näit tähden, ei ole se kirjoitettu evankeliumissa, että muut ihmiset näit sen. Ainoastansa tähtimiehet, jotka tutkivat tähtiä näit sen ja ymmärsit, että se oli yhden suuren kuninkaan tähti. Niin se on vielä nytki, että ainoastansa ne, jotka tutkivat tähtiä, saattavat nähdä Vapahtajan tähteä. Ja jos tätä ihmeellistä tähteä ei olis, niin eksyisit vissimmästi kaikki ne, jotka lähtevät etsimään Vapahtajaa.

Mutta tämä tähti, joka niin kirkkaasti paistaa taivaan laella, on aina tien osoittajana kaikille köyhille matkustavaisille, jotka lähtevät pakanallisuuden synkeydestä, ja niin kaukaa, kuin ihminen ensinnä, koska hän lähtee matkaan katumuksen ja parannuksen tielle, tuntee olevansa Betlehemistä, kuitenki viimein kostuu siihen luvattuun maahan monen vaaran ja kiusauksen läpi kulkeissansa. Jos tämä tähti ei olis tienosoittajana, niin hän vissimmästi eksyis vielä pahemmin kuin nämät tietäjät, jotka luulit Jerusalemin kaupungissa löytävänsä Vapahtajan, vaikka he siellä löysit ainoastansa Vapahtajan viholliset, nimittäin: Maailman kunnian, Herodeksen, joka tahtoo sydämessä tappaa sen vastasyntyneen Vapahtajan, ja kuolleen uskon tunnustajat, jotka tietävät kyllä Raamatun todistuksen jälkeen Vapahtajan syntymäpaikan, mutta ei sentähden mene itse Betlehemiin, vaan asuvat aina siinä kaupungissa, kussa meidän Herramme tapettu on.

Jos nyt tämä Kristuksen kointähti sammuis, eli mustan pilven takana peitettäisiin, mikäs olis silloin köyhille matkustavaisille turvana, koska he vaeltavat yöllä ja pimeyden aikana monta vaarallista retkeä, kussa maailman kova tuuli, tuisku ja rajuilma ottaa pois  tien, joka ilmanki on soukka ja raskas kulkea. Mikäs olis näille köyhille matkustavaisille turvana, jos tämä  tähti, joka on ilmestynyt taivaan reunalle, sammuis eli katoais, koska julmat pedot ja jalopeurat kiljuvat molemmin puolin, ja maahisen tyttäret petollisella kauneudella houkuttelevat ja kutsuvat väsyneitä matkamiehiä tykönsä ja lupaavat kaikenlaisia herkkuja ja hyvät makaukset ja makean unen.

Älkäät kuunnelko, te väsyneet matkamiehet, mitä maahisten tyttäret viskuttelevat (kuiskailevat) teidän korviinne. Ne antavat teille unijuomaa, jos te menette heidän kanssansa, ja sitte he ryöstävät teidän niestanne (eväänne) ja teidän tavaranne. Parempi on maata kiven ja kovan kallion päällä ja odottaa siihen asti, että aamurusko rupeaa koittamaan teidän sydämissänne, kuin mennä maahisen tykö.

Ja mikä olis väsyneille matkamiehille turvana, jos tämä tähti katoais, koska hengelliset jalopeurat rupeavat kiskomaan ja raatamaan epäilyksen kautta niinkuin karhu, joka ensin ahdistaa peljästyneitä jänkkään ja siellä kiskoo ja raataa, mutta ei jaksa sentähden raatoa jänkästä ylös vetää. Minä tiedän, että väsyneet matkamiehet eivät pääse sivuitse epäilyksen suota, mutta jos toinen ihminen vielä enemmän painaa sitä, joka jo on vajoamassa, niin hän tekee vissimmästi enemmän, kuin mitä Vapahtaja ja apostolit ovat tehneet.

Muutamat tekevät sen hyvällä tarkoituksella, mutta ei hengellisen viisauden jälkeen. Niille köyhille ja väsyneille matkamiehille on siis se tähti, joka taivaassa loistaa, paras tienosottaja, ja joka sitä tähteä seuraa, ei pitäis koskaan niin kovin eksyvän, ettei hän viimein kostu Betlehemiin. Ottakaat siis vaari taivaan tähdistä, te väsyneet matkamiehet, ja älkäät koskaan kadottako  tätä tähteä silmistänne, sillä se johdattaa teitä Betlehemiin. Sillä pitkä on matka Kaanan maalle ja lyhykäinen on armon aika, ja se tie, joka viepi elämään, on ahdas, ja monta vaarallista paikkaa on tien päällä.

Jos köyhät matkustavaiset kadottavat Vapahtajan tähden, niin he eksyvät tienhaaroihin. Ottakaat siis vaari taivaan tähdistä, te väsyneet matkamiehet. Älkäät väsykö valvomasta ja kilvoittelemasta. Älkäät katsoko maata päin, vaan katsokaat ylös käsin, kusta tähti tulee. Ja seuratkaat tähteä, niin te kostutte Betlehemiin, kussa se äsken syntynyt Israelin kuningas makaa. Ja uhratkaat hänelle teidän sydämenne kultaa ja mirhamia, ja pyhää savua kuninkaalle otolliseksi lahjaksi ja hyväksi hajuksi. Ja kumartaen rukoilkaat häntä nyt ja ijankaikkisesti. Amen.

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /