N:o 6B         TOISENA JOULUPÄIVÄNÄ 1854

Hän löysi hänen erämaassa ja hirmuisessa suuressa itkukorvessa. Hän vei hänen ympäri, hän opetti hänen ymmärtämään ja varjeli hänen niinkuin silmäteränsä. Niin kuin kotka kehoittelee pesänsä ja laukuelee poikainsa päällä, levittää siipensä, ottaa kunki heistä ja kantaa siipeinsä päällä, niin Herra yksinänsä talutti häntä, ja ei ollut hänen kanssansa muuta Jumalata. Näin puhuu Herra 5.Moos.32:10-12

Minä löysin hänen erämaassa, hirmuisessa suuressa itkukorvessa, nimittäin Egyptin pakanallisessa orjuudessa, kussa ei ollut Israelille turvaa, ei taivaassa eikä maan päällä. Siellä oli se suuri itkukorpi, kussa vaimot ja lapset itkit monta kertaa yhden hirmuisen pakanan tähden, joka pakanallisuutensa ja jumalattomuutensa tähden pieksi ja nälytti heitä. Ei ollut niillä raukoilla mihinkään turvaa, sillä ei ollut silloin heillä itselläkään tietoa Israelin Jumalasta, sillä Jumalan sana oli niin kuin yksi vanha juttu, jota ei moni lukenut, ja paljon vähemmin he ymmärsit Jumalan armolliset lupaukset, sillä Jumala oli luvannut heille sen armollisen lupauksen, että hän tahtoi aikanansa pelastaa heitä siitä suuresta itkulaaksosta, ja viedä heitä siihen maahan, jossa maitoa ja hunajaa vuotaa.

Mutta heillä oli ainoastansa kuollut usko ja turha luottamus. Jos joku olis siihen aikaan moittinut hänen omaa huonoa tilaisuuttansa, niin ei hänellä kuitenkaan ollut voimaa puhua muille. Ei ollut voimaa valittaa, että pakanat jumalattomalla elämällänsä uhkaisit ja rasitit Israelin lapsia.

Tässä surkeudessa ja hirmuisessa suuressa itkukorvessa  löysi Herra sinun, Israel, ja opetti sinun ymmärtämään niitä lupauksia hänen  luvatusta Kaanaan maastansa, jotka hän oli antanut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Mitä olis sinusta tullut, Israel, jos sinä olisit kuollut siinä pakanallisessa maassa ja siinä onnettomassa tilaisuudessa, kussa ei ollut tietoa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta, mutta ainoastansa hirmuinen orjuus ruumiin ja sielun puolesta.

Ilmanki sinä muistat, Israel, kuinka monta kertaa sinä olit soimaamassa Moosesta, joka Jumalan pakottamisen kautta rupesi johdattamaan sinua Kaanaan maalle? Ilmanki sinä muistat, kuinka monta kertaa kärsimättömyys tuli sinun päälles vaelluksen alla korvessa, koska sinä sanoit Moosekselle: "Eikö hautoja ollut Egyptissä, että sinä veit meitä korpeen kuolemaan?"

Kuinkas olis käynyt, Israel, jos sinä olisit kuollut pakanan maassa suruttomuudessas, niinkuin sinun halus välistä on ollut? Olisitko tullut koskaan näkemään Kaanaan maata, jos olisit siinä suruttomuudessas kuollut ja siinä pakanallisuudessa, kussa ei ollut yhtään tietoa Israelin Jumalasta, jos Herra ei olis opettanut sinua Mooseksen kautta ymmärtämään, että parempi maa ja taivas löytyy, jonka Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala oli luvannut  murheellisille, katuvaisille ja pakanoilta ylönkatsotuille Israelin lapsille, jotka Herra löysi erämaassa, hirmuisessa suuressa itkukorvessa?

Nyt on Herra sinulle opettanut näitä kalliita armonlupauksia, joita hän on antanut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille siitä siunatusta maasta toisella puolella Jordania, jossa maitoa ja hunajaa vuotaa. Nyt hän on opettanut sinua ymmärtämään, että parempi maa ja taivas löytyy Jordanin virran tykönä.

Nyt sinä tiedät, Israel, mihinkä sinun pitää pyrkimän, rientämän ja ikävöitsemän, saati et sinä väsy tien päälle eli rupea napisemaan Moosesta vastaan, ettei tässä korvessa ole joka paikassa otollista vettä eikä marjoja puissa. Herra on luvannut sinua kantaa, Israel, niinkuin kotka kantaa poikiansa siipeinsä päällä. Koska kotkalla on niin suuri rakkaus pojillensa, että hän ottaa poikansa ja kantaa siipeinsä päällä, miksei siis Herran pitäis kantaman sinua, Israel, jos sinä turvaat häneen ja annat sielus ja ruumiis hänen haltuunsa ja huomaansa, sillä hän on luvannut varjella sinua niinkuin silmäterää.

Muista nyt, Israel, missä surkeassa sielun tilaisuudessa Herra sinun löysi siinä hirmuisessa suuressa itkulaaksossa, kussa sinä et nähnyt maata etkä taivasta, etkä silloin nähnyt pohjattomuuttakaan vielä, että olisit häntä karttanut. Et sinä tiennyt mitään siitä maasta, joka on se oikea Isänmaa, vaan aivan sokeus ja pimeys oli joka haaralla. Ei ollut muuta ruokaa sielulle kuin vanhaa hapatusta, pirunpaskaa ja lihapadat. Mutta sitte kuin Herra sinun opetti ymmärtämään, että parempi maa ja taivas löytyy, jonka hän oli luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja heidän siemenellensä iankaikkisesti perittäväksi, ja Mooseksen kautta alkoi sinua johdattamaan punaisen meren rannalle. Silloin tuli sinulle hätä, Israel, ja silloin Herra otti sinun siipeinsä alle, niinkuin kotka ottaa poikansa, ja sinä astuit uskossa punaiseen mereen, ja siinä hukuit ne viholliset, jotka ajoit sinua takaa ja sinä pääsit toiselle puolelle punaista merta veisaamaan kiitosvirttä Herralle.

Muista nyt, Israel, sitä autuaallista hetkeä ja kuuntele, mitä Israelin Paimen saarnaa tämän päivän evankeliumissa: Kuinka usein olen minä tahtonut koota sinun lapses, niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle, mutta ette ole tahtoneet.

Vanhassa Testamentissä on Herra kotkan siivillä kantanut Israelin lapsia, mutta Uudessa Testamentissä kokoaa hän Israelin lapsia niinkuin kana kokoa poikansa siipeinsä alle, mutta ei ole moni tahtonut antaa itseänsä koota. Kananpojat ovat vaarinottamattomat. Ei ne ymmärrä peljätä vaarallisia paikkoja. Ei ne raukat näe kauvas, mistä haukka tulee. Ja kotkan pojat ovat ylpeät. Ne luottavat ylön varhain voimainsa päälle. Kuinka nyt on teidän kanssanne, te kanan pojat? Joko nyt olette ottaneet suojanne ja turvapaikkanne kanan siipein alle? Joko olette kuunnelleet vanhemman kutsumusääntä? Oletteko kaikki ottaneet vaarin vanhemman varotusäänestä? Kyllä vanhin kuitenki näkee haukan kauvas.

Kootkaa nyt teitänne kanan siipein alle, koska hän levittää siipensä ja varoittavaisella äänellä kutsuu! Kuuletteko, kuinka taivaallinen Vanhin tänäkin päivänä huutaa ja valittaa: "Kuinka usein olen minä tahtonut koota sinun lapsias niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle." Rukoilkaa nyt, kanan pojat, että hän kokoais teitä kaikkia siipeinsä alle ja ottais teitä suojaansa ennen kuin haukka tulee teitä näppäämään! Kuule, sinä kanan poikain varjelija, koska kanan pojat parkuvat haukan kynsissä: Isä meidän, joka olet taivaassa.

Evankeliumi: Matt. 23: 34

Me kuulemme ylös luetussa pyhässä evankeliumissa, kuinka taivaallinen vanhin ottaa vertauksen kanasta, jolla on totisesti vanhemman sydän ja saarnaa niinmuodoin kanasta, joka kokoaa poikansa siipeinsä alle, kuin kova rajuilma tulee. Nyt taivaallinen vanhin on ottanut vertauksen kanasta osottaaksensa, kuinka tämä pikkuinen lintu, jonka sydämen taipumus ilmoittaa itsensä suuressa rakkaudessa poikiansa kohtaan, kokoaa heitä siipeinsä alle. Niin on taivaallinen vanhin tahtonut koota ihmisen lapsia siipeinsä alle, niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle, mutta ei moni tahtonut tätä suojapaikkaa ottaa vastaan. Tutkikaamme siis taivaallisen vanhemman sydäntä kanan sydämellä ja katselkaamme: 1. Kuinka kana kokoaa poikansa siipeinsä alle, ja 2. Kuinka Jeesus tahtoo koota lapsensa suojansa alle.

Jospa nyt kaikki kanan pojat kokoontuisit hänen siipeinsä alle! Että kanalla on täysi vanhemman sydän, näkyy siitä, että hän kokoaa poikansa siipeinsä alle. Kaikki ihmiset saattavat siinä katsella minkäkaltainen vanhemman sydän on. Ihminen on synnin kautta tullut niin turmelluksi, ettei hänellä ole semmoinen vanhemman sydän, kuin muutamilla luontokappaleilla; ei ole semmoinen rakkaus kuin kanalla, jolla on puhdas vanhemman sydän. Koska taivaallinen vanhin tahtoo osottaa, minkäkaltaisella rakkaudella hän tahtoo koota lapsiansa armollisen suojeluksensa alle, niin ei hän sano niin kuin Vanhassa Testamentissä: "Taitaako vaimo lapsensa, kohtunsa sikiän rakkaansa, pois hylätä, niin myös häneltä sydämensä halun kieltää," vaan Jeesus ottaa vertauksen kanasta, jolla on puhdas vanhemman sydän.

Ei ole ihmisen sydän, niin kuin kanan sydän. Moni äiti kunnian tähden surmaa lapsensa ja viskaa kiviraunioon. Moni vanhin vihan tähden armottomasti pieksää lapsiansa, ja muutampi vanhin sen saman vihan tähden tekee lapsensa perinnöttömäksi. Mutta ei kana tapa poikiansa, eikä hän vihassa heitä pieksä eikä surmaa, vaan aina hän vaikealla rakkauden varoitus äänellä heitä kutsuu ja kokoaa, eli kasvattaa niitä näkyväisellä rakkauden taipumuksella.

Erinkaltaisella äänellä kana kokoaa poikiansa ruoalle, ja erinkaltaisella taas varoittaa heitä vaarasta, ja erinkaltaisella taas kutsuu heitä tykönsä. Kanan pojat taas pian oppivat ymmärtämään vanhemman ääntä. He ymmärtävät varsin, mikä on rakkauden ääni, mikä on pelvon ääni, mikä on varoituksen ääni, mikä on kova ääni, mikä on hiljainen ääni ja mikä kauhistuksen ääni.

Näettekö nyt vanhemmat, kuinka järjetön luontokappale on sata kertaa viisaampi ja toimellisempi poikainsa neuvomisessa ja ylöskasvattamisessa kuin ihminen, jolla ei enää ole puhdas vanhemman sydän. Jos jollakulla vanhemmalla olis joku taipumuksen aine jäänyt, ei se kuitenkaan ole verrattavat kanan sydämeen, jossa on puhdas se tunnon taipumus, mikä hänessä on.

Ei kanan sydämessä ole kunnian perkele, eikä vihan perkele, niinkuin ihmisellä on. Jos inhimillisen vanhemman pitää noutaa lapsiansa, niin on usein vanha aatami seurassa. Jos lapset tekevät häpeällisiä töitä, jotka koskevat vanhemman kunniaan, niin ei ole enää muutaman vanhemman sydämessä armoa. Ymmärrättekös nyt, maalliset vanhemmat, minkätähden taivaallinen vanhin ei saata enää ottaa ihmisestä esimerkkiä, koska hän tahtoo osottaa rakkauttansa lapsiansa kohtaan, mutta häätyy ottaa esimerkin järjettömästä luontokappaleesta, jolla on puhdas vanhemman sydän?

Jeesus on sanonut tahtovansa koota sinun lapses, ei niinkuin inhimillinen vanhin, joka kokoaa lapsensa, vaan niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle. Ei ole ilmankaan ihmisellä enää oikia vanhemman sydän. Puhtaampi on vanhemman sydän kanalla kuin ihmisellä. Moni ajattelee, että ilmanki ihmisellä on parempi rakkaus lapsiansa kohtaan kuin kanalla pojillensa, vaan ei ole niin. Kanalla on puhtaampi ja suurempi rakkaus pojillensa, kuin ihmisellä.

Niin koloksi ja hirveäksi on ihminen tullut, ettei ole hänellä vanhemman sydän, sillä me kuulemme tämän päivän evankeliumissa, ettei saata enää taivaallinen vanhin ottaa esimerkkiä ihmisen sydämestä, vaan juuri luontokappaleesta täytyy hänen esimerkin ottaa, koska hän tahtoo osottaa meille, millinen se oikea vanhemman sydän on. Hävetkää nyt, te järjelliset vanhemmat, koska järjettömillä luontokappaleilla on parempi ja puhtaampi vanhemman sydän kuin teillä!

Näin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle. Koska haukka on ilmassa, niin kanan pojat ei ymmärrä sitä peljätä, mutta kana kokoaa poikansa siipeinsä alle ja kantaa heitä jonku ladon alle. Jos kana havaitsee joitaki jyviä maan päällä, niin hän kokoaa niitä pojillensa. Jos joku vihollinen tulee, niin kana antaa heti varottavaisen äänen ja pakenee poikinensa turvapaikkaan. Jos hän ei pääse pakenemaan, niin hän antaa henkensä poikainsa edestä.

"Katsokaa taivaan lintuja", sanoo Jeesus, "ei he kylvä eikä niitä", ja kuitenki ruokkii Herra heitä. Katsokaa taivaan lintuja, kuinka puhdas vanhemman sydän heillä on! Ei heillä ole maailman kunnia, niinkuin muutamilla ihmisillä, jotka tappavat lapsensa. Ei heillä ole vanha aatami, jonka kanssa muutamat vanhemmat pieksävät ja sen kautta paaduttavat lapsiansa. Ei taivaan linnut käy poikainsa edellä pahalla esimerkillä, niinkuin ihmiset. Taivaan linnut osottavat meille, kuinka huonoksi ja viheliäiseksi ihminen on tullut, mutta kuinka suuri rakkaus heillä on, koska taivaallinen vanhin ottaa heistä esimerkin ja osottaa, kuinka kana kokoaa poikansa siipeinsä alle, kuin ihminen sitävastaan on niin ruma ja perinpohjin turmeltu, ettei hänellä ole puhdas vanhemman sydän, vaikka vanhemman rakkauden pitäis olla suuremman ja puhtaamman kaikkea muuta rakkautta maan päällä.

Vanhemman rakkaus tahtoo olla kärsimättömyyden ja vanhan aatamin kanssa sekoitettu. Vielä kristitytki vanhemmat saavat tuntea tykönänsä, ettei vanhemman sydän enää ole niin puhdas kuin taivaan linnuilla, josta siis nähdäään, ettei ole yksikään paikka ihmisessä puhdas ja viatoin kiireestä niin kantapäähän asti. Sentähden täytyy myös Pietarin sanoa: "Jos hurskas tuskalla autuaaksi tulee, kussa sitte jumalaton ja syntinen näkyy?"

Ei ole siis mahdollinen tulla autuaaksi, jos ei taivaallinen vanhin saa koota meitä, niinkuin kana kokoaa poikiansa siipeinsä alle. Me kuulemme hänen valittavan tämän päivän evankeliumissa: "Kuinka usein olen minä tahtonut sinua koota, niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle". Kanan pojat antavat itsensä koota. Kanan pojat tulevat kanan siipein alle, kuin kova pakkanen ja rajuilma on maailmassa. Kanan pojat tuntevat, ettei he tarkene muualla, kuin emän siipein alla.

Ei niillä raukoilla ole muualla turvapaikkaa, ei taivaassa eikä maan päällä. Onko teillä muualla turvapaikkaa, te kanan pojat, kuin vanhemman siipein alla, koska kova pakkanen, tuisku ja rajuilma tulee maailmassa? Ei teillä taida olla niin paljon höyheniä, te kanan pojat, että  te tarkenisitte muualla, kuin juuri vanhemman siipein alla.

Taivaallinen vanhin on tahtonut koota sinun lapses, sinä vaivainen Jerusalem, niinkuin kana kokoaa poikansa siipeinsä alle, mutta ette ole tahtoneet. Näin täytyy hänen valittaa suruttoman ja paatuneen kansan ylitse, ettei he tahtoneet. Mutta kanan pojat ovat kuitenki tahtoneet tulla kanan siipein alle. Kanan pojat, jotka ovat pienet ja pikkuiset, mahtuvat vielä hänen siipeinsä alle.

Näettekö nyt, kuinka kana kutsuu teitä? Tulkaa hänen siipeinsä alle! Nyt on maailmassa tuisku ja rajuilma tullut, ja ei teillä ole höyheniä, että te tarkenisitte muualla kuin hänen siipeinsä alla. Siellä on teillä suojapaikka, kanan pojat, ja te pääskysen pojat, koska kylmä ilma tulee. Missä teillä on muualla suojaa, kuin vanhemman siipein alla? Tulkaat pian, koska hän tahtoo koota teitä, sillä nyt on pakkanen ja kova ilma maailmassa.

Nyt on se henki, jolla tuulessa valta on, nostanut kovan rajuilman maailmassa. Nyt ei ole kanan eikä pääskysen pojilla turvaa missään muualla, kuin juuri vanhemman siipein alle täytyy heidän paeta. Siellä on teillä lämmin. Siellä on teillä suoja. Tulkaa siis, kanan pojat, koska te kuulette, kuinka rakas vanhin, jolla on vielä puhdas vanhemman sydän, kutsuu teitä suloisella äänellänsä! Varoituksen ja hartauden äänellä tahtoo hän koota teitä siipeinsä alle siihen asti, että teille kasvavat paremmat siivet, että te pääsette siirtymään tästä kylmästä ilmasta lämpimään ilmaan, kussa aurinko paistaa pään päällä, jossa ei ole sadetta eikä rajuilmaa, eikä pakkanen, niinkuin täällä. Siellä saatte istua elämän puun oksilla laulain ja visertäin kiitosta sille suurelle Luojalle, joka teille hengen antanut on. Amen. Halleluja.

Jäljennöksiä / Laestadiana Ag1, kirjoittanut Gustaf Leonard Laestadius / Oulun maakunta-arkisto.

Iisakki Poromaan jäljennöskirja.

( Saarnan alkuperäinen käsikirjoitus on löytynyt 2005. Sijoitan sen tälle sivulle sopivan tilaisuuden tullen. Pajalassa joulukuun 6. päivänä 2006, Lauri )