N:o 4 4 SUNNUNTAINA ADVENTISSA
Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnais Juudean korvessa ja sanoi: Tehkäät parannus, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt. Matt.3: 1
Näin saarnais Johannes kastaja suruttomalle kansalle, koska he kurkistelemisen tähden tulit katsomaan sitä miestä, joka oli alkanut saarnaamaan korvessa. Se oli hänen saarnansa alku: "tehkäät parannus!" Ja siitä parannuksen saarnasta heräisit muutamat ja rupeisit kysymään: "Mitä meidän pitää tekemän?" Mutta sen väen paljouden suhteen, kuin siellä oli, ei suinkaan monta herännyt.
Ja niin se on myös täällä tapahtunut. Vaikka nyt on saarnattu parannuksesta, ei ole sentähden moni herännyt. Sillä niinkuin Johanneksen aikana enin osa oli jo paatunut, niin se on myös täällä. Ja niinkuin Johanneksen aikana paatumus suuremmaksi tuli sen kovan saarnaamisen kautta, niin on myös täälläkin paatumus tullut suuremmaksi.
Paatumuksen syy on itsessä Jumalan sanassa, niin kuin kirjoitettu on: joka paha on, tulkoon vielä pahemmaksi, ja: tämä on tullut lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa. Johanneksen aikana tunnustit ne syntiänsä, jotka heräisit, ja niin on tapahtunut täälläki. Mutta ei niitä ole sentähden monta ollut, jotka silloin heräisit, tuskin yksi tuhannesta. Ja siitä kanssa ovat suruttomat ottaneet itsellensä suruttomuuden ainetta. Koska suruttomat näkevät, ettei ole monta herännyt, ajattelevat he: Ei taida koko se oppi olla oikea, koska niin vähän herää. Mutta siinä arveluksessa tulevat suruttomat kovin petetyksi, sillä niin on Jumalan sanassa kirjoitettu, että ne ovat harvat, jotka autuaaksi tulevat, koska neki, jotka muutaman ajan vuovaavat ahtaasta portista sisälle tulla, ei voi, kuinka sitte ne, jotka ei meinaakaan parannusta tehdä, tulisit autuaaksi?
Tässä on monta, jotka ei ole vielä aikoneet parannusta tehdä, sentähden että he pitävät semmoisen parannuksen joutavana, jonka Johannes kastaja tarkoitti, jossa itse kunki piti tunnustaman syntiänsä, sillä muutamat sanovat: "ei ole tarpeellinen maailmalle huutaa." Muutamat ei ymmärrä, mistä ihmisen pitää alkaman parannusta tekemään. Se kuuluu varsin niitten kysymyksistä. Sotamiehet kysyit erittäin, mitä heidän pitii tekemän. Publikaanit kysyit erittäin, mitä heidän piti tekemän.
Se kuuluu siis näitten heränneitten kysymyksistä, ettei he ymmärtäneet, mitä itse kunki säädyssänsä piti tekemän, koska heidän piti alkaman parannusta tekemään. Ja niin tekevät kaikki vastaheränneet. He kysyvät opettajalta, kuinka heidän pitää tekemän. He tuntevat kyllä, että syntiä on, mutta ei he ymmärrä, millä lailla heidän pitäis alkaman parannusta tekemään.
Koskas suruttomat tulevat opettajalta kysymään: "mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?" Jo, tulevat he viinaporvarin tykö ja kysyvät: "Mitä maksanee?" Tulevat he kräämärin tykö ja kysyvät: "Paljonko maksaa tuo silkkihuivi?" Tulevat he huoran tykö ja kysyvät: "Saanko minä tulla sinun vierees?" Onkos valhe? Mitäs todistaa teidän tuntonne? Onkos valhe?
Johanneksen tykö tulit katuvaiset ja kysyit: "Mitä meidän pitää tekemän?" Mutta suruttomat ei tulleet silloin, eikä nytkään tule opettajan tykö kysymään: "Mitä meidän pitää tekemän, että me autuaaksi tulisimme?" Vasta silloin, koska kuolema tulee, sanovat he: "Noutakaat pappi, kuolema tulee!" Ja silloin ovat kaikki synnit läjässä. Kaikki väärinteot sovittamatta. Kaikki rikokset anteeksi antamatta. Kuolema käypi päälle, ja kova pelko tulee. Mutta ei ole monella tietoa, mihinkä hän joutuu viimein asumaan. Ainoastansa muutamat sanovat: "Helvettiin on keino, ei tule paremmaksi."
Semmoinen on suruttomain elämä, ja semmoisen elämän perästä seuraa yksi kauhistavainen kuolema. Mutta te kuulitte kuitenki, millä lailla heränneet tulit Johanneksen aikana. He tulit kysymään opettajalta: "Mitä meidän pitää tekemän?" Ja niin ovat heränneet tehneet näinäki aikoina, he ovat kysyneet opettajalta, millä lailla heidän pitäis tekemän parannusta. Ei ole heränneet tohtineet luottaa oman viisautensa päälle. Ei ole heränneet sanoneet niinkuin suruttomat ja armonvarkaat: "Kyllä me näemme itse kirjasta!" Eikä ole Johannes sanonut niinkuin muutamat suruttomat papit sanovat, koska joku herännyt tulee heiltä kysymään jotaki, joka kuuluu hengellisiin asioihin, niin sanoo surutoin pappi: "Mikä houraus tämä on?" Ja muutampi surutoin pappi sanoo heränneelle: "Mene ulos tästä huokaamasta, muutampi ulkokullattu", vaan Johannes neuvoi katuvaisia senjälkeen, kuin itse kuki tarvitsi.
Meidän pitää tänä päivänä laveammalta puhuman parannuksesta pyhän tekstin johdatuksesta, koska me olemme ensinnä rukoilleet sitä suurta parantajaa, että hän antais meille oikean ylösvalaistuksen, kuinka oikea parannus ja katumus pitää tapahtuman. Isä meidän jne.
Rukouspäivän korkean messun teksti Ap. t. 3: 19
Niin tehkäät parannus ja palaitkaat, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois! Tämän tekstin johdatuksesta pitää meidän tällä hetkellä katseleman, kuinka oikea parannus pitää tapahtuman.
Koska armollinen kuningas on ulosvalinnut semmoisia paikkoja Raamatusta tutkintoaineeksi, jotka kuuluvat parannukseen, niin me päätämme siitä, että kuninkaan tahto on, että alamaiset pitää tekemän parannusta kaikista niistä synneistä, jotka Ruotsin valtakunnassa harjoitetaan, niinkuin: juopumus, huoruus, varkaus, kirous, koreus ja kaikki muut pahat tavat. Sillä ei kuninkaalla ole hauska kuulla, että kaikki vankihuoneet täytetään. Lainrikkojat ei voi enää mahtuakaan vankihuoneisiin, ja kruunulle tulee siitä suuri kustannus. Kuningas sois kyllä, että kaikki ihmiset tekisit parannuksen ja katumuksen. Ja sentähden on kuningas rukouspäivän tekstiksi ulosvalinnut semmoisia Raamatun paikkoja, jotka kuuluvat parannukseen.
Kysymys on siis tämä: Kuinka pitää oikea parannus tehtämän? Jos me seuraamme Johanneksen esimerkkiä, kuinka Johannes teki heränneitten kanssa. Hän neuvoi heitä tekemään parannusta ja ruveta erilaihin elämään kuin ennen. Hän käski heidän heittää pois ne synnit, joita het olit ennen tehneet. Publikaania hän käski heittää pois varastamasta kruunua, ja sotamiehiä hän käski heittää pois ryöväämästä ja tyytyä siihen palkkaan, mitä he saavat kruunulta. Ja yhteiselle kansalle sanoi hän: "Jolla on kaksi hametta, antakoon toisen sille, jolla ei ole."
Niistä sanoista kuuluu, niinkuin Johannes olis neuvonut heränneitä aivan ulkonaiseen parannukseen. Mutta meillä on myös sama usko, että joka ei tahdo synnistänsä luopua ja tehdä parannusta ulkonaisessa elämässä, sillä ei ole halu ollenkaan autuaaksi tulla. Niin kuin Johannes kävi kovin sen ulkonaisen parannuksen päälle, niin me myös olemme vaatineet, että ulkonainen parannus elämässä ja töissä pitää tapahtuman ensinnä, ennen kuin sydämen parannus tulee; sillä sydämen pahuutta surutoin ihminen ei näe, mutta huoruutta ja juopumusta ja varkautta ja kirousta hän näkee. Ja hän saattaa myös niistä synneistä luopua, jos hän tahtoo. Sillä ei ole suruttoman jäsenet annetut saatanan haltuun, mutta kuin hän itse vapaaehtoisesti antaa jäsenitänsä saatanan haltuun, kyllä sitte rietas hallitsee koko ihmisen.
Sentähden on Johannes kastaja neuvonut heränneitä ulkonaiseen parannukseen ensinnä; ja siihen kuuluu: 1. Oikea synnin tunnustus; 2. lähimmäisen sovittaminen; ja 3. heittäminen pois kaikki ehdolliset synnit. Niin muodoin juopumus pois; kirous pois, huoraaminen ja varastaminen pois, koreus pois, ahneus ja turha kunnia pois, kaikki ehdolliset synnit pois, ennenkuin sydämen ja mielen muutos tulee.
Mutta joku sanoo: "Jos Johannes kastaja on niin saarnannut, ei Kristus ole niin saarnannut." Luuletkos, että Kristus on erilaihin saarnannut kuin Johannes? Onkos Kristus sanonut: saat juoda ja tapella, saati sinä uskot, kyllä tulet autuaaksi, saat huorata ja varastaa, kyllä tulet autuaaksi, saati sinä uskot? Kristus sanoi yhdelle huoralle: "Mene ja älä tästedes syntiä tee!" Ei Kristus ole niin opettanut, että katumattomat huorat ja katumattomat varkaat tulevat autuaaksi, vaan hän on kaikille suruttomille kovan tuomion lukenut. Mutta hengessä köyhille hän on saarnannut evankeliumia.
Ja koska Johannes sanoi: "Tehkäät parannus! Taivaan valtakunta on läsnä," niin se oli hänen tarkoituksensa, ettei kukaan tule kristityksi sillä ulkonaisella parannuksella, mutta että ulkonaisella parannuksella pitää ihmisen valmistaman itsensä vastaanottamaan taivaan valtakuntaa. Ja joka ei tee parannusta, sillä ei ole halu autuaaksi tulla.
Ja koska nyt kuningas on ensimmäisen rukouspäivän tekstiksi pannut yhden paikan Raamatusta, joka on parannuksesta, niin se on totisesti kuninkaan tahto ja tarkoitus, että kaikki alamaiset tekisit parannuksen. Mutta siihen ei ole suruttomat halulliset. Sillä jos kuningas käskis heidän juoda ja varastaa, huorata ja varastaa, siihen he menisit mielellänsä. Mutta koska esivalta kehoittaa heitä parannukseen, niin het ei tottele ollenkaan, vaan enin osa lykkää sen viimeiseksi. Ja koska kuolema tulee, sanovat he: "Nyt on hiljainen, koska ennen ei ole haettu, niin saapi jäädä."
Ainoastansa ne harvat sielut, jotka ovat oikein heränneet, tekevät parannuksen, ja huutavat korkealla äänellä syvyydestä korkeuteen niinkuin Daavidi ja Manasse. He huutavat niin kuin lapset temppelissä: Hoosianna Daavidin Pojalle! Ja kaikki fariseukset pahenevat siitä huudosta. Mutta lapset ei lakkaa huutamasta sentähden, vaikka fariseukset pahenevat, sillä he tietävät, että he pääsevät pian huutamaan Uudessa Jerusalemissa Hoosianna Daavidin Pojalle. Siellä ei yksikään pahene heidän huudostansa. Mutta jos nämät lapset ei huutais, niin rupeisit kivet huutamaan. Amen
Lähde: Kirkkopostilla 1876